Jumala on totuus. Kuinka paljon tunnemme tuosta totuudesta vaihtelee. Kuinka paljon meidän on tarpeen tuntea; siitä on erilaisia mielipiteitä. Kuinka paljon voimme tuntea; siitäkin on erilaisia mielipiteitä. Millainen tunteminen on pelastukselle välttämätön…
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. Missä on totuuden tunteminen? Kyllä se siellä on: usko on sekä luottamusta että totena pitämistä.
Jotkut meistä kaipaavat yhdessä sovitun ruokalistan mukaisen totuuden pöytään tarjottuna. Istun kirkon penkkiin kuin ravintolaan. Odotan, että totuus tuodaan eteeni valmiina annoksena lautasella nieltäväksi. Pöytäseuran paheksuvat katseet varmistavat sen, että muruakaan ei jää nielemättä. Kun ilmapiiri on se, että kaikkien on syötävä lautasensa tyhjäksi, tarjoiluun eivät kuulu asiat, joista ollaan erimieltä: yhdessä seurassa vältetään globaalin oikeudenmukaisuuden pohtimista; toisessa keskustelua avioliittolaista.
Toiset meistä haluavat itse valita ruokalistalta, mitä ottavat. Kaikkien ei ole pakko valita samoin: yksi tykkää lohesta, toinen pihvistä. Aivan samoin yhtä kiinnostavat eettiset kysymykset, toista se, että Jumala hyväksyy minut, kolmatta Raamatun kertomukset…
Sitten ovat ne, jotka rakastavat seisovaa pöytää; sieltä saa maistaa kaikkea, mitä mieli tekee. Saa laittaa kalan ja lihan vierekkäin samalle lautaselle, saa ottaa kalan kanssa punaviiniä tai lihan kanssa valkoviiniä; kukaan ei nyrpistä nenäänsä. Saa etsiä totuutta oman maun mukaan. Jos olen oikein ymmärtänyt, jotain tällaista on ollut Oulun Agnostikkoilloissa: papit ovat kattaneet pöydän, josta on saanut tulla maistelemaan.
Ihan oma lukunsa ovat ne meistä, jotka nauttivat kokeilemisestä keittiössä. Ruuanlaitto on keskeinen osa hupia. Ja kokeileminen osa ruuanlaittoa. Jollekin meistä on luonteenomaista etsiä Jumalallista [ei kirjoitusvirhe!] totuutta pohtien ja kokeillen, myös Raamattua ja teologiaa lukien. Tai sitten kadulla kulkien, ihmisiä katsellen ja kohdaten. (Ennen kuin kukaan irvailee viimeisestä virkkeestä kerron, että mielessäni ovat esimerkiksi Ignatius de Loyola, Äiti Teresa, William ja Catherine Booth).
Kaikessa tässä Jumala tekee työtään. Ei vain valmiissa annoksissa, vaan kaikessa Häneen kohdistuvassa etsimisessä. Arpad, Mikko, Päivi ja Stiven kutsuivat sellaisia ihmisiä etsimään Jumalaa. Tässä etsinnässä Jumala tekee työtään, jos hyväksi näkee. Tästä syystä on jotakin hyvin kieroutunutta siinä, että papeista, jotka haastavat ihmisiä kyselemään ja etsimään, kannellaan tuomiokapituliin. Ja vain siksi, että he eivät tarjoilleet MINUN valitsemaani menutä aina ja jokapaikassa kaikille.
Kuuntelin 1. alustuksen. Heti sen alussa pastori Jussila esitti tilaisuuden idean: Papit eivät ole pelkästään vakavalla mielellä liikkeellä vaan tutkailemassa uskoa eri näkökulmista. Alustus oli kyllä sanoisinko kesy (=missä oli aihe kanteluun?), siinä lainattiin runsaasti eri teologeja ja filosofeja. Alustaja peilasi myös omia käsityksiään ja esitti itsekritiikkiä.
Ja sitten Heikki tuosta kirjoittamastasi: Juuri näin kävi agnostikkoillassakin. Heti alkupuolella oli kommentointi, jossa tuotiin vuolaasti esiin perinteistä tapaa uskoa, Raamatun asemaa ja rakennettiin vielä olkiukko alustuksesta ja kolmen muun papin kommenteista. Tätä olkiukkoansa kommentoija sitten kritisoi. Toisessa alkupuolen kommentissa kannettiin huolta maallistumisesta ja sen vaarallisuudesta. Oliko näitä totuuksia aivan välttämätöntä tulla julistamaan agnostikkoiltaan ja siten särkemään järjestäjien koko idea? Mitään kunnioitusta ja käytöstapoja sellainen ei osoita saati sitten todellista huolta siitä, että ihmisissä kenties syntyisi halu tulla tiiviimmin kirkon yhteyteen.
Hienoa, että Heikki tietää missä kaikessa Jumala tekee työtään:-)
Minusta taas jotenkin vaikuttaa, että näissä agnostikkoilloissa oli suurelta osin kyse uhmakkaasta huomion hakemisesta, tai kuten Mikko Salmi blogissaan kirjoittaa: ”Veli Stiven piipahti tammikuun pakkasilla hakemaan unohtuneen saunakassin ja sanoi: ”Pitäiskös kirkossa joskus tehdä jotain repäisevää?”
Kutsu tuomiokapituliin oli sikäli tarpeetonta, että sillä todennäköisesti agnostikkoiltoja järjestänyt pappisporukka saa/sai sitä mitä kaikkein eniten halusikin: huomiota ja julkisuutta, joita voi monin tavoin hyödyntää, jos nyt joku vaikka sattuisi omaamaan poliittisia ambitioita tai muuta sellaista:-)
Tuo keittiöviittaus osui ja upposi. Joskus kirkon piirissä halutaan tarjota vain yhtä ruokalajia, jota sopii tulla nauttimaan ja siitä haltioituneena kiitoksia esittämään. Jos halutaan tarjota keittiötä käyttöön (nythän se monissa seurakunnissa EU-säädöksiin vedoten ihan konkreettisesti kielletään), on varauduttava siihen, että ruokalista monipuolistuu ja pohjaanpalojakin tapahtuu.
Meillä Valtimolla kirkkoherra sanoi, ettei seurakuntatalolle kannata järjestää biojätteen keräystä, koska keittiön käyttö on niin vähäistä. Näen tässä surullisessa tosiasiassa jotain kovin symbolista ja oireellista.
Kari-Matti, haastanpa sinut kertomaan tuon ajatuksesi ihan loppuun saakka. Mitä huomiota haettiin ja mille?
Kyllä tässä huomiota haettiin, sitähän haetaan joka sunnuntai kirkossa järjestämällä julkisia tilaisuuksia. Tällä kertaa haettiin agnostikkojen, kirkkoon heikosti sitoutuneiden jne. huomiota. Ja sitten haettiin huomiota sille, että tapoja ymmärtää usko Jumalaan ja puhua siitä on monia. Paheksuttavaa?
Oulun agnostikkoiltojen sarja taisi olla myös sellainen lautanen, jssa oli sekä lihaa että kalaa. Toiset kritisoivat, kun oli sitä lihaa ja toiset puolustavat, kun oli sitä kalaa. Molemmat ovat vähän niin kuin oikeassa.
Teemu, selitit tuolla Heikin edellisen blogin alla, että kirkossa saa repäistä tunnustuksenkin vastaisesti, esim. sillä tavoin kuin Paavalin synodissa ja mm. sen jokaiseen seurakuntaan jaettavassa Sisarenpoika-lehdessä repäistään tämän tästä. Mutta että jumalanpalvelus on sakraalin luonteensa perusteella sopimaton revittelypaikaksi. Tämä kaino repäisy neljän keskusteluillan muodossa lienee em. perusteella aika mitätön juttu siinäkin tapauksessa että niiden sisältä jotakin tunnustuksenvastaista ilmenee.
Minä en ole syynännyt Sisarenpoika-lehtiä sillä silmällä, onko niissä tunnustuksenvastaisuutta. Repäisyjä ne kyllä ovat. Tunnustuksesta puhuin sitä Imatran saarnaa tarkoittaen.
Sitten on aina kaksi eri asiaa (a) tunnustuksenvastaisuus ja (b) se, ettei ole ihan tunnustuksen mukaista. Vähän samalla lailla kuin maallisessakin laissa. Jokin teko esimerkiksi ei ole ihan lainmukainen, muttei suorastaan lainvastainenkaan. Kirkon tunnustus on sillä lailla moniselitteinen, ettei kaikki senkään valossa ole ihan mustavalkoista.
Leppä: ” Joillekin meille on luonteenomaista etsiä Jumalallista totuutta, mietiskellen ja pohtien ” … on aika passiivista etsimistä. Niitä on sellaisiakin keinoja jotka ovat aktiivisia ! Islamissa se on sota ja vihollisien etsiminen ( USA, juutalaisuus,kristinusko ja länsimaat) koska he tietävät että ” Kamppailu on elämän tarkoitus ” ! Minä luulen että lähemmäs Jumalaa me emme pääse (voi tuntea) kuin elämän ikusiiin lakeihin =Jumalan lakeihin, joille shakkipeli joka on se syvin meditaatio mitä tiede tuntee … perustettiin. Voi kestää jopa 9-tuntia … kirkon 1 tunti !
Aktiivinen etsintä, kokea nämä jumalan =luonnon=elämän lait voi aloittaa siis shakkikerhossa. Tiedän kaksi kirkkoa jotka ovat perustaneet shakkikerhon kirkon tiloihin. Shakkilautoja löytyy muutamissa vanhoissa kirkoissa jopa Alltaritaulun vieressä jopa 1400- luvulta, kertoo että tämä ei ole mitään uutta ! Nytkin on Intiassa Joogi joka käyttää shakkia apuvälineenä meditoidessa !
”Voi kestää jopa 9-tuntia.” Tiedän, että kirjeshakkia on joskus pelattu Atlantin yli postin kulkiessa viikkoja pelaajalta toiselle. Yhdeksän tuntia on lyhyt tovi siihen verrattuna.
Mitä ikuisiin lakeihin tulee, kristinusko asettaa sen yläpuolelle jotain suurenmoisempaa, evankeliumin. Se on sanoma siitä, että lait on täytetty. Kristuksen kuolema, ylösnouseminen ja taivaaseenastuminen on ’lopullinen shakkimatti’.
Jani Salmiselle ! Minä saan sellaisen kuvan Jussilasta että hän on kokonaisuusajattelija, mutta häneltäkin puuttuu se totuus (elämän ikuisien lakien tunteminen) mistä K-ajattelijat aloittavat ananlyysinsä. Hän on vain tavallinen filosofi jotka voivat aloittaa miettimisen aivan mistä asiasta tahansa maan taivaan välillä ja joilta puuttuu se totuus mistä sana filosofi on tullut ! Filosofien väitökset Yliopistoissa eivät perustu mihinkään lakeihin myöskään koska nämä lait ovat kielletyjä tieteen piirissä ! Jos joku ottaa ne esiin niin avustuksia=rahaa ei myönnetä tarkoitukseen ! Siinä on välissä pahempi ”Rautaesirippu” kuin mitä oli Venäjällä !