Raman* kasvoi hinduperheessä ja joutui lapsuudessaan näkemään hinduismin pimeän puolen: hänen isoisänsä langetti kirouksia, ja äidin elinkeinona oli musta magia.
”Isoisäni oli pappi”, Raman kertoo, ”Hän uhrasi eläimiä kutsuakseen jumalia paikalle. Kun ihmiset halusivat kirota jonkun, he antoivat isoisälle rahaa, ja hän langetti kirouksen. Kun olin nuori, minulle tultiin välillä sanomaan: ´Kärsimme isoisäsi takia´.”
Raman ei halunnut olla missään tekemisissä hinduismin tai minkään jumalien kanssa, mutta uskomattomien ihmeparantumisten jälkeen hän päätti seurata Jeesusta. Nyt 29-vuotias Raman levittää evankeliumia torjunnasta ja väkivallasta huolimatta. Hän on istuttanut monta seurakuntaa. ”Tiedän, että se voi olla vaarallista”, hän sanoo, ”Tiedän myös, että voin kuolla. Mutta en pelkää.”
Kun Raman oli 8-vuotias, hänen isänsä ja isovanhempansa kuolivat kolmen kuukauden sisällä. Koska Ramanin äiti ei suostunut avioitumaan uudelleen, sukulaiset veivät perheen omaisuuden ja pakottivat Ramanin, hänen äitinsä ja siskonsa lähtemään kaupungista. Uuden elämän aloittaminen oli vaikeaa, sillä äidillä ei ollut tuloja. He asuivat hökkelissä tien varrella.
Vuoden päästä perhe pääsi asumaan kunnolliseen taloon, mutta samaan aikaan Raman sairastui. Hän heikkeni, ja hän lyyhistyi usein. Hän alkoi myös kuulla pahoja ääniä, jotka käskivät hyökkäämään toisten ihmisten kimppuun ja jopa tappamaan itsensä. Kyläläiset neuvoivat äitiä köyttämään poikansa, ettei hän vahingoittaisi ketään. Raman oli köysissä kuukausia, eikä kukaan osannut auttaa.
Sitten joku kehotti äitiä viemään Ramanin kirkkoon. Kristityt rukoilivat hänen puolestaan, ja kuukauden päästä Raman oli täysin terve. Hän ei myöskään kuullut enää ääniä. Ramanin äiti ja sisko tulivat tämän ihmeen seurauksena uskoon, mutta Raman ei vieläkään kiinnostunut Jumalasta. Hän kävi kirkossa vain, koska rakasti äitiään.
”Ymmärsin että Jeesus paransi minut”
Vasta seitsemän vuoden ja vakavan onnettomuuden jälkeen Raman tuli uskoon. Hän törmäsi moottoripyörällään isoon rekkaan ja loukkaantui hengenvaarallisesti. Pastori ja seurakuntalaiset alkoivat rukoilla hänen puolestaan.
Kului 20 päivää, mutta näkyvää edistystä ei tapahtunut. Lääkärit kehottivat äitiä viemään pojan kotiin ja sanoivat, ettei hän pystyisi koskaan kävelemään, puhumaan tai tekemään mitään muutakaan. Sukulaiset pitivät äitiä syyllisenä tapahtuneeseen, koska hän oli hylännyt hindulaisuuden.
21. päivänä Raman kuitenkin heräsi ja käveli ulos huoneesta. ”Jumala on antanut sinulle elämän”, pastori sanoi, mutta Raman ei uskonut. Hänellä oli rumia arpia kasvoissaan ja hän tarvitsi kainalosauvoja. Hän oli kaikkea muuta kuin onnellinen. ”Jos Jumala todella paransi minut, niin haluan kävellä ilman näitä sauvoja”, Raman sanoi äidilleen. Äiti rukoili Ramanin puolesta, ja viikon kuluessa voima palasi hänen jalkoihinsa. ”Sinä hetkenä ymmärsin, että Jeesus paransi minut”, Raman kertoo.
Pahat äänet eivät myöskään vaivaa enää Ramania. Niiden sijaan hän kuulee Pyhän Hengen hiljaisen äänen, joka antaa hänelle rauhan.
Seurakuntien istuttamista ja vainoa
Raman on alusta saakka kohdannut vastustusta uskonsa takia. Hän menetti monta ystäväänsä, jotka syyttivät häntä ulkomaalaisen Jumalan palvelemisesta. Raman tunsi itsensä pettyneeksi ja yksinäiseksi, mutta ei hylännyt Jumalalta saamaansa kutsumusta. ”Uskon, että Jumala kehotti minua istuttamaan seurakuntia hindukyliin oman kaupunkini ympärille”, hän kertoo. Ramanista tuli pastori Raman.
Raman meni naimisiin ja muutti vaimonsa kanssa uuteen paikkaan, missä he alkoivat tutustua ihmisiin ja johtaa jumalanpalveluksia. Vuoden kuluttua he ryhtyivät vuokraamaan kokoontumistilaa. Jumala kosketti ihmisten sydämiä, ja seurakunta kasvoi. Se aiheutti kaupungissa kateutta, ja jumalanpalveluksia alettiin häiritä heittelemällä kiviä kokoontumistilan katolle. Häirintä jatkui vuosia, mutta pastori Raman ei luovuttanut.
Vuosia myöhemmin vaino muuttui väkivaltaiseksi. Pastori Raman ja hänen vaimonsa odottivat esikoistaan, kun muuan ääriryhmän jäsen kaatoi heidät moottoripyöränsä selästä, ja vaimo sai keskenmenon. Aika oli hyvin rankkaa molemmille, mutta jotenkin he jaksoivat jatkaa palvelutehtävässään. Kahden vuoden päästä Jumala siunasi heitä tyttövauvalla.
”Teidän ansiostanne pystyimme jatkamaan”
Pastori Ramanin palvelutehtävä on jatkuvasti laajentunut. ”Pyhäkoulua pidetään tällä hetkellä 30 paikassa ja jumalanpalveluksia kolmessa kylässä”, hän kertoo.
Myös vainot ovat jatkuneet. Maaliskuussa 2018 pastori Raman oli menettää henkensä, kun äärihindujen lahjoma nuorisoryhmä hyökkäsi hänen kirkkoonsa.
Pastori Raman oli siellä yksin rukoilemassa, kun hän keskiyöllä havaitsi sisään tunkevan savun. Avatessaan oven pastori Raman huomasi kirkon etuosan olevan jo tulessa ja ryntäsi ulos. Silloin palavaa puuta putosi hänen päälleen aiheuttaen vammoja. Myös hänen moottoripyöränsä paloi. ”Jumala suojeli minua tuona päivänä”, pastori Raman sanoo.
Tapahtuneen jälkeen Open Doorsin paikalliset jäsenet auttoivat pastoria ja hänen perhettään ostamalla heille elintarvikkeita ja muuta välttämätöntä. ”Teidän ja antamanne käytännön avun ansiosta selvisimme eteenpäin”, pastori Raman kiittää.
Parin viikon kuluttua kirkko oli rakennettu uudelleen, ja yli 500 lasta aloitti siellä loma-ajan raamattukoulun. Pastori Raman kertoo, että Open Doorsin tuen avulla myös kirkon palaneet äänentoistolaitteet saatiin uusittua. ”Kaikki kunnia Jumalalle”, hän sanoo.
Pastori Raman on toipunut vammoistaan ja jatkaa päättäväisesti kansansa evankelioimista. Hän pyytää esirukousta kirkon lapsityön ja seurakuntien perustamistyön puolesta. ”Tahdon nähdä Intian kaikesta pahasta vapaana maana. Kun Intiassa aletaan pelätä Jumalaa, ihmiset luopuvat vääristä teistään”, Raman uskoo.
*Ramanin nimi on muutettu turvallisuussyistä.
Intia on World Watch List 2019 sijalla 10. Lue lisää.
