Aikak. 6:28, ”Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva”
Kun Salomonin rakennustyöt valmistuivat niin kansa kokoontui temppelin vihkimisjuhlaan. Salomon puheessaan ja rukouksessaan painotti Jumalan apua ja armollisuutta, kun nälänhätä, taudit ja heinäsirkat ovat syömässä satoa ja kun he lankevat syntiin Jumalaa vastaan. Rukous kuullaan taivaassa, kun Jumalan Seurakunta, yksi tai useampi, rukoilee koko sydämestään ja tunnustavat syntinsä.
Salomonin rukous on yhä ajankohtainen ja tie taivaaseen. Se on yksinkertainen, selkeä vastaus langenneelle, 38. jae, “.. palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.. “ ja sen seurauksena seuraavassa jakeessa Salomon pyytää, “.. anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.”
Raamatun ulkopuolella ei ole hengellistä ravintoa. Ulkopuolella Kirjoitusten voidaan vai vahvistaa mitä kirjoitettu on.
Teologia, oppi jumaluuksista ja sen opiskelu ei johdata juomaan sitä vettä minkä Jeesus tarjoaa eikä tarjoa sitä leipää, mikä on todellista ravintoa uudestisyntyneelle hengelle. Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tuhoaa Todellisen Ravinnon. Sen ovat lukuisat itseymmärrykset, heinäsirkkojen lailla, syöneet.
Helluntaiherätyksissä kaikkialla maailmassa on aina ollut sen verran oppineita, kuin suhteessa yhteiskunnassakin on. Helluntalaisuuden viimeinen aalto, Asusa-kadun Hengen vuodatus mullisti sen, mitä nk. kirkollisuus tarjosi. Helluntalaisuus kasvoi, koska ‘heinäsirkoille’ ei ruokaa annettu. Edistyneimmissä yhteiskunnissa kasvu on alkanut pysähtymään heinäsirkkojen ruokintaan. Näin on Suomessa.
”Sen ovat lukuisat itseymmärrykset, heinäsirkkojen lailla, syöneet.” Näin ymmärtää Reijo Mänttäri ihan itse.
Yrität ilmeisesti paljastaa minut ylimieliseksi. En ole sellainen.
Ylimielisyys ei ollut mielessäni, mutta on kenties hyvä, että otit sen itse esille. Tarkoitin lähinnä sokeuttasi nähdä oma itseymmärryksesi jonakin muuna kuin toisten itseymmärrys.
Martti,
Raamattu on vain uskovien kirja. Se ei sulaudu ilman uskoa, jota, uskoa, ei voida kompensoida inhimillisellä viisaudella. Tulkintaopin kautta näyttää kuin avautuisi, mutta lopputulos on esimerkiksi ”sekalainen seurakunta”.
Järjestys on täsmälleen päinvastainen. Sana on tarkoitettu kaikille. Sen kuuleminen synnyttää uskon. ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.”
Se on juuri niin kuin Martti sanoo.
Kimmo,
älä anna Martin höynätä näillä ‘löydöillään’.
Ensinnäkin vain 92 laitos käyttää sanaa “syntyy”. Mkään muu laitos ei siihen sorru.
Tässä Roomalaiskirjeen luvussa puhutaan Evankeliumin saattamiseksi ihmisten kuulla se. Näin teki Pietari, kun ensimmäiset n. 3000 piston saannutta otti vastaan kuulemansa sanan.
Seurakunnassani aikaisemmin oli kolme henkilöä, jotka katolisina eivät koskaan olleet lukeneet eivätkä ymmärtäneet Raamattua. Kukaan ei tule Jeesuksen pelastettavaksi, ellei Isä häntä ensin vedä. Sitä sanotaan myös herätyksen ajaksi, kaipuuksi tulla uskoon. Kaikki kohtaavat Isän vedon, tavalla tai toisella. Jos siihen vastataan myönteisesti, niin veto voimistuu. Jos hyljätään tämä sisäinen kutsun tila, niin veto loppuu, vaikka voi toistua muutaman kerran myöhemmin, aina uskoontuloon tai lopulliseen paatumukseen asti.
Nämä kolme henkilöä, jotka tunsivat vedon lukea siihen asti kielletyä Kirjaa, niin he löysivät kohdan, joka johti heidät uudestisyntymiseen ja Seurakunnan yhteyteen. Heille Raamattu kuului. Muille, uskomattomille, se on kuollut kirja, vaikka sitä luettaisiinkin. On sama vaikkei sitä luettaisi, koska se ei uskomatonta hyödytä, ellei sitä ota vastaan. Totta kait uskomaton ja uskonnollinen ihminen voi lukea Raamattua, mutta se ei ole se juttu, vaan julistetun ja luetun Sanan vastaanottaminen. Vasta sen jälkeen luetaan Kirjaa joka lukijalle kuuluu, sen ohjeet, nuhteet ja lohdutukset ja se on oleva kaikki mitä ihminen tarvii, mutta vain uskoon tultuaan.
Reijo, en minä anna itseäni höynäyttää. Käytän sitä hengellistä arvostelukykyä, jonka olen saanut. Ja myös teologian opiskelu antaa välineitä erottaa jyvät akanoista.
Tässä erinomainen esitys pelastavan uskon saamisesta: https://www.bibletoolbox.net/fi/vastauksia/miten-usko-syntyy
Kimmo,
Uskon, että et todellakaan anna ’höynäyttää’ itseäsi ja mielestäni sinulla pitäisi olla riittävästihengellistäkin näkökykyä huomata Martin ’kalikkojen’ keskustelurattaisiin heittely. Paikat on koottu hakusanan perusteella, jos niissä on ”sana” sana, tai joku muu kohta johon jämpyttelyllä voi lähteä häiritsemään.
Jeesus, Kristus on Itse Sana, Jumala ja Hän lähettää Pyhän Hengen sinne missä joku on Isän vedossa. Kukaan ei tule Jeesuksen tykö, ei lähesty Jeesusta, ellei Isä häntä vedä. Tuo veto, herätyksen tila avaa mielen kirjoitetulle sanalle, joka on yleensä ensin julistettu, niinkuin Pietarin esimerkki näytti. Muutkin kuin ne 3000, pelastuksen vastaanottaneet, saattoivat lukea tai kuulla Kirjoituksia, niinkuin se kuului Juutalaisuuteen. He olivat muotojumalisia, uskonnollisia, kirkon jäseniä. Heitä ei Raamattu hyödyttänyt, vt. Hebr. 4:2
Sillä hyvä sanoma on julistettu meille (Uuden Liiton uskoon tulleet), niinkuin heillekin (Juutalaiset, ’kirkon’ jäsenet, jotka kuulivat julistuksen, ensin Pietarin puheena Helluntaina ja sitten Seurakunnan todistuksena), mutta heidän kuulemansa sana ei hyödyttänyt, KOSKA SE EI USKOSSA SULAUTUNUT NIIHIN, JOTKA SEN KUULIVAT.
Mielestäni tämä Hebrealaiskirjeen kohta muunmuassa kertoo, miksi Raamattu on vain uskovien kirja.
”Teologisessa tiedekunnassa opiskelu tuhoaa Todellisen Ravinnon.”
Ihan hengissä minä vielä olen ja hengellisesti ravittu. En tosin teologisen tiedekunnan eväin, mutta se on antanut hyvän teologisen sivistyksen ja pohjan toimia nykyisessä työssäni.
Suosittelen sinullekin, Reijo.
Kimmo,
Muistan hyvinkin, kuinka sanoit, että uskonelämäsi selviytyi teologisen tiedekunnan läpi. Vaikka aikoinasi sanoit, että myös omaa aktiivisuus oli avain eikä papiksi kouluttautumisesi taannut uskoontuloa, tai sen säilyttämistä.
Sitten olemmekin olleet riittävästi samaa mieltä siitä ainoasta tärkeästä asiasta, olla uskossa eli vaeltaa Jeesus-tiellä taivaaseen. Lapsikaste ei haittaa uskossa olemista eikä edes uskoon tulemista. Tämän verran tässä yhteydessä tällä erää.
Et ole ainoa TM, joka on elävästi uskossa. Heitä on usea lähiseurakunnissakin, helluntalaisissa.
Käsitykseni mukaan teologisen tiedekunnan läpi ’selviytynyt’ uskonelämä saa sieltä mukaansa paljon itseään hyödyttävää ja tukevaa.
Papiksi kouluttaudutaan tietysti vasta sitten, kun ollaan uskossa. Muuten mennään pylly edellä puuhun.
Mutta teologinen tiedekunta on tosiaan tiedeyhteisö. Seurakuntayhteisö on muualla.
Kimmo on uskovia pappeja, ja siksi ilmoittaudut sinäkin. Se missä järjestyksessä pitäisi kouluttautua ei ole mikään sääntö tai vaatimus. Tunnen pappeja, sinun lisäksesi, jotka ovat uskossa ja eivät ole uskossa. Toisia on enemmistö, suuri enemmistö.
Se, mitä keskeisesti pidät Reijo uskontotuuksina ja Raamatusta nousevina, ovat ensimmäisinä vuosisatoina Kristuksen kirkon teologien muotoilemia sanoiksi.
Olet itse asiassa Reijo ”teologian lapsi”, kuten minäkin.
Ville,
Toistan alotuksessani olevat kaksi lausetta:
”Raamatun ulkopuolella ei ole hengellistä ravintoa. Ulkopuolella Kirjoitusten voidaan vai vahvistaa mitä kirjoitettu on.”
Kun viitataan Uuden Liiton ensimmäisiin vuosisatoihin, niin silloin kuin tänäänkin Seurakuntaa, uskovia vaani sielunvihollinen, kuin kiljuva jalopeura. Kaikki ihmisen tuottama ilmaisu on tutkittava Raamatun valossa. Jos se tuo lisää itse asiaan tai syrjäyttää sitä, mitä Raamatusa on nämä eivät kelpaa hengellisen opetuksen tueksi Jumalan Seurakunnassa.
Pidän määritelmää ’Kristuksen kirkko’ harhauttavan, koska se ei tuo mieleen uskovien muodostamaa Kristuksen Ruumista, vaan se maalaa kuvaa Augustinuksen sekalainen- seurakunta-opista, jonka tueksi Augustinus viittasi peltoon, joka Jeesuksen vertauksessa on viittaus maailmaan, eli kaikki, niin uskovat kuin uskomattomatkin.
Jumalan Seurakunta elää ajassa, muttei sekoitu siihen, pysyy erossa siitä, koska ”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole.” (Joh.17:16)
Voi vaikuttaa ahdistavalta, mutta Raamattu ei ole teologiaa. Se on Jumalan Sana ja jonka Pyhä Henki ainoastaan avaa niille, joilla Pyhän Hengen sinetti (Jeesus) on sydämessä.
Ei, en todellakaan ole minkään vuosisadan teologian lapsi.
Reijo muutama huomio, Augustinuksen seurakuntaoppi ei ole kuvaamasi kaltainen sekava ja jäsentymätön. Kristuksen kirkko ja ruumis ovat synonyymejä. Ja varmasti olet historian jatkumoa, niiden isien ja äitien perintöä luet jotka hyväksyivät kaanonin. Jos luet Raamattua, et pääse heistä eroon.
Raamattu on hengellistä ravintoa ja teologia antaa välineitä sen ravinnon nauttimiseksi. Yksinkertaisemmin: Raamattu on puuro ja teologia on lautanen ja lusikka.
Hyvä vertaus, Martti.
Kimmo,
on varmasti hyvä vertaus, jos on lukenut teologiaa yli neljä vuotta. Kuitenkaan teologia, eli oppi/oppeja jumaluuksista ei varusta taivaallisiin. Toivon, että ymmrrät ’taivaalliset’, eli iankaikkiset, eli asiat, joita emme inhimillisesti näe, emmekä ymmärrä.
Hylkäsikö Paavali kaiken oppimansa ei ole kysymys, vaan sen rinnalla mitä itse Jeesus hänelle oli antanut, ilmoittanut, hän pitää sen arvottomana, vt.
Filipp. 3:
4 vaikka minulla on, mihin luottaa lihassakin. Jos kuka muu luulee voivansa luottaa lihaan, niin voin vielä enemmän minä,
7 Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.
8 Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen
Siis on kysymys vain siitä, mikä korvaa ja jopa kumoaa Raamatun ja Jeesuksen ilmoituksen. Tämä oli teologia Paavalille, jonka hän hylkäsi.
Reijo
Raamattu kehottaa hankkimaan viisautta:
Sananlaskut:
4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.
4:7 Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.
Jerusalemin temppeli oli aikansa korkein juutalainen opinahjo, sen ajan yliopisto. Jeesus opetti siellä, oli siis tuon aikainen professori.
Luukkaan evankeliumi:
21:37 Ja hän opetti päivät pyhäkössä, mutta öiksi hän lähti pois ja vietti ne vuorella, jota kutsutaan Öljymäeksi.
21:38 Ja kaikki kansa tuli varhain aamuisin hänen tykönsä pyhäkköön kuulemaan häntä.
Juutalainen aikoinaan Jeesuksen ajan tutkimuksen professori Jerusalemin yliopistossa on kirjoittanut, että Jeesus oli oman aikansa oppinein juutalainen.
Viisautta on esiintynyt myös ennen ja jälkeen meidän Vapahtajamme. Tässä esimerkkeinä Mooses, Joosef ja Stefanus.
Apostolien teot:
6:3 Valitkaa sentähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme heidät tähän toimeen.
6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
7:10 ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Ja hän antoi hänelle armon ja viisauden faraon, Egyptin kuninkaan, edessä; ja tämä pani hänet Egyptin ja kaiken huoneensa haltijaksi.
7:22 Ja Mooses kasvatettiin kaikkeen egyptiläisten viisauteen, ja hän oli voimallinen sanoissa ja teoissa.
Kokemus on osoittanut että missä teologista tutkimusta ei harjoiteta, siellä kaikenlaiset urbaanilegendat valtaavat alaa, kaikenlaiset taikauskot leviävät ja ateistien hoopot loogiset kategoriahypyt johdattavat ihmisiä harhaan.
Noudattakaamme siis Raamatun opetusta ja hankkikaamme viisautta. Muistakaamme myös että tiedon sanat ovat Pyhän Hengen lahja.
1.Korinttolaiskirje:
12:8 Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta;
Matias,
Kiitos vaivannäöstäsi siitäkin huolimatta, että sen tulokset ei minua vakuuta.
Sananlaskujen kohta missä viisauden, eli tiedon hankkimiseen kehottetaan, näyttää kaikkien lainauksiesi punaisen langan, eli “hanki ymmärrystä”. Viisaus eli tieto, ilman Pyhän Hengen avaamaa ymmärrystä on juuri tuota “heinäsirkkojen ruokaa”, eli sellaista mihin ihminen parhaimmillaan pystyy.
Salomon sai kokea viisauden, ja sen myötä tulevan tuskan, Saarn. 1:
16 Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa.
17 Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista.
18 Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
Koko Saarnaajan kirja kertoo tiedon, viisauden turhuuden, — ilman ymmärrystä.
Mooses hylkäsi Egyptin hovin ja sen opetukset, koska hän eikä Paavali, muunmuassa, halunnut saada hetken kestävää mielihyvää ‘tuulen tavoittelusta’. Paavalia pidemmälle ei kukaan hänen aikalaisistaan ollut päässyt hebrealaisessa tiedossa. Niin Moosekselle kuin Paavalille Itse Jumala ilmoitti todellisen viisauden, jota he julistivat Hengen voimassa, niinkuin Stefanuskin. Joosef sai Jumalalta armon ja viisauden, joka ei ollut ihmisiltä saatua sekään. Ei ollut Joosefin ‘teologioihin’ perehtymisen tulosta, että hän osasi selittää faaraon ja vankitoveriensa unet. Siitä samasta Lähteestä tullut ymmärrys antoi hänelle viisautta hallita koko Egyptiä.
Kun joitakin vuosia sitten kävin läpi Joensuun teologisen tiedekunnan ohjelman, niin se kalpenee kaikkien Jumalan armoittamien saarnaajien, kuten Wigglesworth’n julistuksen rinnalla, joka lähes lukutaidottomana putkimiehenä alotti ja päätyi voimalliseksi aseeksi Jumalan Valtakunnan työssä. Wigglesworth tunsi Raamatun. Yliopistojen opinto-ohjelmat kalpenevat syistä, kuten, lähes täydellinen Raamatun sivuuttaminen. Raamattu ei pelkästään sivuuteta, vaan annetaan sille merkityksiä, joita Sanaan ei ole kirjoitettu. Lisätään tulkintaopin kautta merkityksiä, jotka eivät Raamattuun kuulu. Tehdään nk. tunnustuskirjat päteviksi, jos ne poikkeavat Raamatusta.
Valmistetaan ja julistetaan ravintoa heinäsirkoille ja kaipaavat sielut jäävät tyhjiksi.
Jumala varustaa usein tiedolla, mitä ihmisellä itsellään ei ole. Myös Jumala antaa sellaista viisautta, mikä ruokkii kärsivää ihmistä. Oppi jumaluuksista ja jumaluusoppineet esittävät vain ihmisviisautta, sirkkojen ruokaa.
Jeesuksen toiminta ’professorina’ temppelissä kumoutuu hänen omiin sanoihinsa, jotka hän suuntasi temppelin ja juutalaisuuden korkeimmalle johdolle, mitä temppeliin tulee. Paavali Jerusalemin ’yliopiston’ ilmeisesti priimuksena, kohtasi Jeesuksen Damaskon tiellä. Ei Paavali saanut lisäopetusta vaan hän näki ’yliopiston’ annin roskana ’maallikon’, Jeesuksen, antaman ilmoituksen rinnalla.
”Minut on kahdeksantena päivänä ympärileikattu, olen syntyperäinen israelilainen, Benjaminin heimoa, heprealainen heprealaisista vanhemmista. Lain noudattajana olin fariseus, intoni ja kiivauteni osoitin vainoamalla seurakuntaa, lakiin perustuva vanhurskauteni oli moitteeton. Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi.” Paavali ei mainitse lainkaan saamaansa opetusta ja sen kautta kartuttamaansa tietoa. Hän puhuu lakiin perustuvasta vanhurskaudesta.
Reijo
Asetat Pyhän Hengen puheen kummallisesti erilleen Hänen puheestaan Raamatussa. Raamattua puolestaan on opiskeltava säännöllisesti jotta voisi ymmärtää, mitä siinä sanotaan.
Tapasi kiukutella säännöllistä Raamatun opiskelua vastaan on paitsi yritystä ajaa Pyhän Hengen opetus Raamatussa vastaan jotain muuta Pyhän kirjan lisäksi olevaa muka Pyhän Hengen työksi. Tämä ”kahdella kielellä puhuminen” on vaarallista Pyhän Hengen työn jakamista tavalla, missä Hänen työnsä yksi puoli ajetaan Hänen työnsä toista puolta vastaan.
Toiseksi rehellisestä opiskelusta kieltäytyminen on suoraan Hänen opetuksensa vastaista, eli sitä vastaan mitä Hän pyhässä Raamatun sanassa sanoo:
Psalmit:
1:1 Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, 1:2 vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
1:3 Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.
1:4 Niin eivät jumalattomat! Vaan he ovat kuin akanat, joita tuuli ajaa.
1:5 Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.
1:6 Sillä Herra tuntee vanhurskasten tien, mutta jumalattomain tie hukkuu.
Matias,
En osaa, enkä uskaltaisi, jos osaisin, laittaa Pyhän Hengen puhetta ja Jeesuksen puhetta erilleen. Kun Jumala, Jeesuksessa tai Pyhän Hengen kautta puhuu ne eivät ole toisistaan erotettavissa. Jotain ei ole sinun hengelliseen ymmärrykseesi nyt sulautunut, ainakaan vielä.
Ainoa tapani opiskella Raamattua on tehdä se säännöllisesti, päivittäin. Sen tuloksena kirjoitan mm. tällä foorumilla. Ymmärtämiseni on kohdannut esiintulevat tarpeet.
Nyt juuri edellä sanoin, että olen kymmeniä vuosia lukenut, opiskellut ja tutkinut Kirjoituksia päivittäin. Olen berealaisten tavoin aina tarkistanut itse Kirjoituksista eri kielillä, alkukielet mukaanluettuna, että onko kuulemani julistus niinkuin on kirjoitettu. Eli se vastauksena typerään ilmaisuusi, että kiukuttelisin sitä vastaan mikä on olennainen osa päivittäistä elämääni.
“Rehellinen opiskelu”- ilmaisusi ei liity Jeesuksen opetuksista kieltäytymiseen, koskien minua. En ole vielä tällä foorumilla tai muualla kirkollisella foorumilla kohdannut mitään, mitä en ymmärtäisi. Ymmärrän, mutta ihmettelen asian vierestä kirjoittelua, vaikka se tapahtuisi kaikkiin kirkko- ja erämaaisiin viitaten. Sanan uskossa sulautuminen on lainauksissa puuttunut ja puuttunut jopa itse lainauksesta.
P.S. Kiukuttelu ja kummallisesti, liennee tarkoitettu piikkisi. Silti pidän kommenttiasi asiaan liittyvänä ja kohtuullisena.
Reijo on aikaisemmin kirjoittanut samasta aihepiiristä, otsikolla ” Isiemme kärsimät vääryydet. Unohdettava vai kaivettava esiin”. Yksinkertaistamista, demonisointia voimakasta vastakkain asettelua ilman historiallista perspektiiviä.
Suosittele Reijolle kirjaa; Ihmisyys ( Jonatan Glover).
Sami P.,
Kirjoitan asioista joihin olen perehtynyt, eli tiedän. Uskon, että Jeesuksen lupaus Opastajasta kaikkeen ja koko Totuuteen toteutuu vain Pyhästä Hengestä syntyneille ja heillekin kun he sitä haluavat. Pyhä Henki ei ilmoita erilaisia totuuksia samasta asiasta, niin, että niistä muodostettaisiin synteesi ekumenian, tämän maailman antaman ymmärryksen kautta.
Ensimmäinen yksiselitteinen totuus on pelastusoppi joka on yhtäkuin mennä Jeesus-portin kautta tielle, joka vie taivaaseen.Jos se on eri, ei ole mitään keskusteltavaa. Pelastus tapahtuu ihmisen kanssa yhteistyönä, vaikka ihmisen osuus alkaa ’vain’ tahtomisesta.
Tämä Reijo Mänttärin itseymmärrys on vastoin Uuden testamentin sanaa: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.”
Reijo
Kirjoititko aivan tahallasi, että pelastus on Jumalan ja ihmisen yhteistyötä: ”Pelastus tapahtuu ihmisen kanssa yhteistyönä, —-.”
Tämä on kaiken vanhurskauttamisopin vastaista teko-oppia. Sen vastakohtana on Jumalan vanhurskauden olemus puhtaana lahjana.
Efesolaiskirje:
2:5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –
2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
Roomalaiskirje:
3:28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Matias,
lmaisuni oli todella tarkoituksellinen, koska Lutherin hyvin alkaneeseen pelastusoppiin oli liitettävä sellainen Jumalan työ, josta Raamattu ei mitään mainitse. Ei myöskään nuo lainauksesi Paavalin kirjeistä.
Luen joka päivä Raamattua järjestyksessä läpi, muun lukemiseni lisäksi. Uskon, että se on välttämätöntä, koska jae sieltä ja toinen täältä saattaa harhauttaa tulkintojen lisäksi.
“Me olemme Jumalan työtovereita”, olemme ottaneet vastaan pelastuksen lahjan, antautuneet pelastettavaksi, vanhurskautettavaksi. Me emme tätä ihmettä saa aikaan, vaikka haluammekin sen vastaanottaa, vapaaehtoisesti, vt. Apt. 2:41, kreikaksi,asmenos = ilolla/vapaaehtoisesti/mielelellään.
Tämä oleellinen sana puuttuu ensimmäisen helluntalaisten kokouksessa uskoontulleitten kuvauksesta, mitä tulee katolisten hyväksymiin Raamattuihin ja 38 ja 92 laitoksiin. Poistetaan ihmisen yhteistyö, vapaaehtoinen antautuminen pelastettavaksi. Ilman vapaaehtoisuutta ei Jumala tee mitään kenellekään, ei edes hyvää.
N. 1850 papit, Westcott-Hort korjasivat alkukielen ja poistivat tuon ihmisen osuuden, mitä pelastukseen tulee. Nämä kaksi pappia eivät uskoneet Jeesukseen eikä muuhunkaan Raamatun keskeiseen ilmoitukseen. Heidän käännöksensä on kuitenkin miellyttänyt kaikkia sakramentaalisen pelastusopin pohjalle perustettuja kirkkoja. Niin W&H – laitokset kuin niitä levittävät ovat noita heinäsirkkoja, jotka opettavat heinäsirkkojen’oppeja.
Reijo
Sana ἀσμένως — asmenōs on adverbi ja se merkitsee ”iloiten”.
Mielestäni tämä ilo ei ole mikään ihmisen ansio tai suoritus, vaan seurausta siitä Jumalan työstä, joka on tullut heidän osakseen puhtaana lahjana.
Ap.t. 21:17 se ilmaisee sitä iloa, joka syntyi veljien kohdatessa Paavalin seuralaisineen.
Itse sana ἀσμένως — asmenōs esiintyy klassisessa kreikassa jo Homeruksesta alkaen, joten siihen sanaan itse sanana ei sisälly mitään erikoista, vaan on yksi muiden joukossa.
Erilaiset tekstijulkaisut sisältävät erilaisia painotuksia. Uudemmassa tekstien julkaisujen laitoksissa on varsinaiseen tekstiin nostettu mahdollisimman varhaisten käsikirjoitusten sisältämiä lukutapoja ja muut on pantu alaviitteisiin esittelemään vaihtoehtoisia lukutapoja.
Kyseessä siis ei ole pienimmässäkään määrin teologinen vaan historiallinen näkökulma.
On pyritty antamaan etusija sille lukutavalle joka todennäköisesti on alkuperäisin ja muut on ikään kuin tästä johdannaisina myöhemmin syntyneitä muunnelmia.
Mielestäni valitsemaasi iloiten -sanaa merkittävä vaihtoehtoinen lukutapa esiintyy myöhäisemmässä länsimaisessa käsikirjoituksessa, jossa ne ”jotka ottivat sanan vastaan” on muutettu niiksi ”jotka uskoivat”, οἱ πιστεύσαντες — ”hoi pisteusantes”, vaikka sisällöllisestihän nämä kaksi ilmausta kertovat samasta asiasta: Usko Jeesukseen on syntynyt, usko on tullut kuulemisesta, se on uskossa otettu vastaan eli elämän uskallus on pantu Jeesuksen varaan, Hänen työhönsä luottaen.
Iloisesti -adverbi ἀσμένως — asmenōs esiintyy mm seuraavissa tekstijulkaisuissa
RP Byzantine Majority Text 2005
Οἱ μὲν οὖν ἀσμένως ἀποδεξάμενοι τὸν λόγον αὐτοῦ ἐβαπτίσθησαν· καὶ προσετέθησαν τῇ ἡμέρᾳ ἐκείνῃ ψυχαὶ ὡσεὶ τρισχίλιαι.
Greek Orthodox Church 1904
οἱ μὲν οὖν ἀσμένως ἀποδεξάμενοι τὸν λόγον αὐτοῦ ἐβαπτίσθησαν, καὶ προσετέθησαν τῇ ἡμέρᾳ ἐκείνῃ ψυχαὶ ὡσεὶ τρισχίλιαι.
Scrivener’s Textus Receptus 1894
οἱ μὲν οὖν ἀσμένως ἀποδεξάμενοι τὸν λόγον αὐτοῦ ἐβαπτίσθησαν· καὶ προσετέθησαν τῇ ἡμέρᾳ ἐκείνῃ ψυχαὶ ὡσεὶ τρισχίλιαι.
Stephanus Textus Receptus 1550
οἱ μὲν οὖν ἀσμένως ἀποδεξάμενοι τὸν λόγον αὐτοῦ ἐβαπτίσθησαν καὶ προσετέθησαν τῇ ἡμέρᾳ ἐκείνῃ ψυχαὶ ὡσεὶ τρισχίλιαι
Joten Reijo
Siunausta uutteraan Raamatun tutkimiseesi.
Matias,
On kysymys kielellisestä asiasta, joka on sivuutettu järjestelmällisesti sakramentalistien pelatusopissa. Iloiten on yhtäkuin vapaaehtoisesti, halukkaasti. Vapaaehtoisuus on aina Jumalan ‘vaatimus’ kaikken hyvän vastaanottamiseen häneltä, eli annetaan, sallitaan Jumalan työlle sijaa.
Pidän hömpötyksenä alkukielellä toistojasi. Vähintään niissähän ‘asmenos’ pitää löytyä. Miksi luettelossa on Textus Receptus, kaksin laitoksin? Sitä kohtaan ei kenelläkään ole mitään epäilyksiä vapaaehtoisen pelastusopin poistamisesta. Et kiinnitä mitään huomiota keskeiseen ‘alkutekstien ajanmukaistaja-korjaajiin’, Westcott-Hort’in. Tämä laitos on syötetty nk. kääntämismasiinoihin ja sen harhat miellyttävät sakramentalisteja. Etkö ole tietoinen asiasta, vaikka suomenkieliset kirkkoraamatut 1776 laitoksen jälkeen, taipuvat katoliseen ‘korjailuun’.
Sanoin mistä ne puuttuu ja perustelin myös miksi ne puuttuu. Kyllä todella syvennyn ja jopa tutkin Raamattua ja yritän pitäytyä vain niissä vaaroissa, joihin jumaluusoppineitten (teologien) kirkolliset tarkoitusperät ja ‘lukutavat’ johdattelevat.
Ymmärrät varmaan, etten ole yksinäinen ymmärtäjä, vaan yksi sadoista miljoonista, jotka eivät ole uudestisyntyneet kasteen vaikutuksessa. Eli minulle on erittäin tärkeää ennekaikkea mitä on Kirjoituksissa, ja avaako Pyhä Henki Sanan eri tavoilla muille sadoille miljoonille? Ei avaa!
Toisaalta jos pohdimme tätä viisautta, hengellistä ymmärtämistä ja näkemistä, niin idän ja lännen kirkossa on käsittääkseni hengellisestä ymmärtämisestä laaja ero. Tässä eräs mielenkiintoinen artikkeli;
http://www.kosmas.fi/luentoja-ja-artikkeleita/kirkon-opetuksesta/kirkon-teologiasta/isa-john-romanides-ja-ortodoksisen-eksegetiikan-avaimet/.
Vaikka tämä näkemys ei olisikaan totta se on pohtimisen arvoinen. Patristisessa kirjallisuudessa toistuu kyllä samanlaiset ajatukset ja myös idän kilvoitusperinteessä. Luterilaiset ovat perinteisesti ajatelleet yksin Raamattu riittää. Tämä sola scriptura periaate ottaa huonosti huomioon Raamatun arvovallan ilman kirkon kanonista, patristista tai hierarkista traditiota.
Pahinta ja vahingollisinta kirkossa ovat juuri nuo mainitsemasi traditiot. Lisättynä feodalisella hallintorakenteella, kirkon johtajien itselleen sisäistämällä rälssiaatteella sekä ihmisten tasa-arvoa väheksyvällä tradotiolla. Myös väärintekojen peittely on kirkossa pitkä ja pysyvä traditio.
Pentti
Kukaan ihminen ei koskaan elä tyhjiössä muka ilman perinteitä. Jokaisella ihmisellä on omat perinteensä. Samoin jokaiselle ihmisten ryhmällä. Näin myös uskonnollisilla ryhmillä on tasan tarkkaan omat perinteensä. Toisilla ne ovat tiedostetumpia kuin toisilla, mutta yksikään liike ei ole riippumaton omista perinteistään.
Otetaampa vaikkapa helluntailiikkeen perintteet, jotko jokainen kuvaavat jotain puolta liikkeen opista.
1) Saksassa talonpoikaiskapinan aikana eräät halusivat protestoida esivaltaa vastaan jättämällä lapsensa kastamatta. Tästä sitten edelleen kehitys meni siihen, että tammikuussa 1525 ensimmäisen kerran koko maailman historiassa kastettiin aikaisemmin lapsena kastettuja uudelleen aikuisena nimenomaan sillä perusteella, ettei lapsikaste muka olisi pätevä kaste.
Tämä olisi ilmeisesti jäänyt omaan umpioonsa talonpoikaiskapinan lieveilmiönä ja unohtunut noin 100000 – 200000 ihmistä vaatineen kapinan loputtua ellei vuonna 1518 virastaan juutalaisvainojen takia erotettu Ingolstadtin yliopiston entinen vararehtori Hubmeier olisi vuosina 1525-27 kirjoittanut muutamaa ajatuksellisesti selkeää esitystä lapsikastetta vastaan ja uudelleenkasteen puolesta. Aikoinaan kapinaliikkeen johtoon pyrkinyt muttei siinä onnistunut Hubmeier rangaistiin kuolemanrangaistuksella 1528. Samaten kapinan pelossa moni muukin tuohon liikkeeseen kuuluva, yhdessä muiden varsinaisten kapinallisten rinnalla. Vasta seuraavaa vuosisadan vaihdetta lähestyttäessä kapinan muistot olivat lievenneet ja liikkeen kannattajatkin saattoivat päästä rauhaan.
2) Vuonna 1875 Keswickin konferenssissa ensimmäisen kerran kirkon historiassa esitettiin sellainen oppi, missä ilmausta ”Pyhän Hengen kaste” käytettiin täysin varsinaisen kasteen
vedestä irrallaan olevasta syvemmän pyhityksen kokemuksesta. Tuo ilmaus levisi sitten nopeasti eri puolille voimakkaiden herätysten mukana. Näin tuo syvempään pyhitykseen pyrkivä ilmaus sai voimakkaasti henkisen ja tunneperäisen kokemuksen sisällön ilman että sitä enää millään tavoin kytkettiin alkuperäiseen kasteen toimitukseen.
3) Voin vuosisadan vaihteessa 1900 -luvulle tultaessa Parham etsi elämäänsä syvempää hengellisyyttä etsien juuri tuota neljesvuosisata aikaisemmin julki tuodun ”Pyhän Hengen kasteen” käsitteen mukaista kokemusta. Tuolloin hän sattui kohtaamaan erään, joka puhui kielillä. Tuo ilmiö, joka on kirkossa on elänyt kautta kirkon historian kulun sai Parhamin mielessä aivan erityisen merkityksen. Hän koki että juuri tuossa kielilläpuhumisen ilmiössä tapahtui hänen kaipaamansa ”Pyhän Hengen kaste”
Parhamin käsitys sai laajempaa ulottuvuutta kun Los Angelesin Azusa -kadun herätyksen vaikuttaja William J. Seymour omaksui tämän opin.
Näin kielilläpuhumisesta tuli ”Pyhän Hengen kasteen” tunnusmerkki ja tuo ilmiö on vanhastaan ollut hyvinkin voimakkaasti helluntailiikkeen piirissä vallitseva.
4) Näin yksi Paavalin mainitsemista armolahjoista ”kielilläpuhuminen” on saanut jos ai samaa niin ainakin osittain samaan suuntaan vetävän tehtävän kuin mitä vanhan kirkon opetuksessa on jatkuasti korostettu, nimittäin että kristillinen kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen antaa Pyhän Hengen lahjan.
Apostolien teot 2: 38-39
Apostolien teot:
2:38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
2:39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”
Ero on siinä että Pietarin saarnassa Pyhän Hengen lahja on nimenomaan kasteen välittämä
_ l a h j a _,
kun taas jos olen oikein ymmärtänyt perinteisessä helluntailaisessa opissa ja perinteessä kielillä puhuminen on ilmausta ”Pyhän Hengen kasteesta”.
Toinen ero on siinä että vanhassa kirkossa tämä lahja annetaan myös lapsille:
”— _ l a p s i l l e n n e _ —”
Pentti Korhonen, ainakaan luterilaisessa kirkossa en ole havainnut feodaalista hallinto rakennetta ( joka oli ainakin historiassa monikerroksinen ja vaikea rakenne), en myöskään rälssiaatetta, sillä kaikki kirkon työntekijät maksavat veronsa. Muita kirkkokuntien rakenteita en tunne. Traditio kirkossa ei kuitenkaan ensisijaisesti tarkoita kuvaamiasi asioita, vaan uskonopillisia teologisia painotuksia, itse ymmärrystä, tunnustusta.
Matias,
koskien kommenttiasi Pentti K:lle 20.02.2019 20:25, ja siinä kahta kohtaa, eli
Pyhän Hengen lahja eikä mikään muukaan v ä l i t y vesikasteessa. Ei Raamatun mukaan.
Toinen on ’lapsillenne’.
Tätä kohtaa Pietarin saarnassa olet todella pahoinpidellyt, niin kreikan kielen näennäisen osaamisen kautta kuin kaivamalla täysin olemattomia, mitä viittaamasi kohta ei tue eikää mikään muukaan kohta Raamatussa.
Tästä olemme jo keskustelleet liiankin pitkästi. Lapset ovat jälkeläisiä ja kun jälkeläisistä,” … lapsillenne” puhutaan niin se ei ole käsky kastaa lapsia.
Lapsi lienee jälkeläinen syntymästään saakka. Pitäisikö kasteen ikäraja asettaa vaikkapa juutalaisen bar mitsva -perinteen mukaan 13 ikävuoteen?
Reijo
Väitteesi ettei kaste muka anna Pyhän Hengen lahjaa on koko kristikunnan yhteisen vanhan opetuksen vastaista. Tämä on myös Vanhan testamentin profetian vastaista.
Hesekiel 36 kertoo että Jumalan Henki eli siis Pyhä Henki annetaan kasteen vesipisaroiden välityksellä.
Sana vihmoa on sama sana hepreassa kuin siemenen ripottaminen yksitellen sormien välistä maahan. Näin vesikin pisara pisaralta vihmotaan kastettavan ylle.
Tämä vedellä priiskottaminen vaikuttaa
1) puhdistumisen epäjumalien saastasta
2) antaa uuden sydämen
3) antaa uuden hengen ihmisen sisimpään
4) vaihtaa epäjumalan palvonnan elävän Jumalan palvontaan ihmisen sisimmässä
5) antaa Pyhän Hengen, Minun Henkeni, Jumalan Hengen ihmisen sisimpään.
Hesekiel:
36:25 Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan.
36:26 Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
36:27 Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Tiituksen kirjeessä myöskin kerrotaan siitä miten kasteen pesu, lytron, antaa sekä uudestisyntymän että Pyhän Hengen uudistuksen. Alkukielen genetiivien sanoma kertoo tämän mitä selvimmin. Se joka kieltää kasteen pesun merkityksen olipa kyse sitten uudestisynnyttävän vaikutuksen tai Pyhän Hengen uudistuksen kieltämisestä ei ota noita genetiivejä täydestä todesta vaan yrittää kiemurrella totuutta pakoon. Noihin genetiiveihin viittaa käännöksen ilmaus: ” — niin että —.”
Tiit 3: 4-7
4Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme, hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin,
5 hän pelasti meidät, ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, vaan pelkästä armosta. Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti ja Pyhä Henki uudisti meidät.
6 Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, 7 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.
Vielä yksi asia tähän liittyen. Tässä kohdin kaikki omat teot on täysin suljettu ulos pelastumisen järjestyksestä: ” — ei meidän tekojemme —.” Kaikki on puhdasta armoa. Pelastus on täysin Jumalan oma teko: ” Hän pelasti meidät —.” Tässä pelastusjärjestys tuntee vain Jumalan työn, yksistään hänen, ei muuta tietä kuin Kristus ja hänen armonsa. Tätä ei ansaita eikä hyvitetä teoilla, vaan siinä ainoastaan pannaan luottamus Herramme omaan tekoon, yksistään hänen tekoonsa, vain hänen työhönsä.
On tiedossa, että kaikki kirkot, Idän ja lännen katoliset, evlut ja anglikaanit, ovat olemassa sakramentaalisen pelastusopin päällä. Heidän jäsenyydessään todella opetetaan, että kuulumalla kirkkoon pelastutaan, koska autuutus on jo tapahtunut liittymisriitissä. Tämä asia on useasti toistettu, mutta sanoin sen taas.
Nk. helluntailiike ja ‘helluntalaisesti’ uskovat ovat olemassa, koska sakramentit eivät ole toimineet, ja ovat epäraamatullisia. Sakramenttipelastusoppi ei ole ainoa ”vanhan kirkon” epäraamatullisuus.
Perustelet täysin väärin Hesekielin profetioilla ja Tiituksen kirjeen kohdalla sakramentaalista vanhurskautusta. Kurioisiteettina sinulle, ties monennenko kerran Tiituksen kirjeen kohta 3:5. Siinä ei mainita kasteesta mitään, ei edes vihjaista, koska on kysymyksessä Pyhän Hengen uudistavasta ja uudestisynnyttävästä työstä niissä, jotka sen ‘sallivat’. Loutron-sana ei ole kaste, vaan Pyhän Hengen pesu. Vain ‘kiemurtelemalla’ voi ihmisen työn, kasteen, tähän liittää. Sana on selvä tässäkin kohdin, niinkuin se on kaikkialla Raamatussa.
”Loutron-sana ei ole kaste, vaan Pyhän Hengen pesu.” Lause toteuttaa samaa logiikkaa kuin: ’Auto ei ole kulkuneuvo vaan liikenneväline.’ Kaste ja pesu tarkoittavat lähes samaa ja kaste sakramenttina on Pyhän Hengen työtä. Ymmärrän, että ’helluntailaiset’ kokevat Hengen työksi yleensä vain voimakkaita elämyksiä sisältävät tapahtumat. Autuaita ovat kuitenkin ne, jotka uskovat Hengen toimivan myös hiljaa ja huomaamattomasti silloin, kun hän on luvannut niin tehdä.
Reijo, kyllä tuo kohta viittaa myös lapsiin. Lapsia todella kastettiin alusta asti. Kasteesta emme nyt kuitenkaan puhu, koska et halua siitä puhua, näin olet aikaisemminkin sanonut.
Sen sijaan puhut viisaudesta. Avaa nyt tätä viisautta. 1. Mitä se siis on? 2. Miten kuvaat sitä? 3. Mitä se on kristityn elämässä henkilökohtaisesti, mitä se tarkoittaa? 4. Miten se saavutetaan, vai onko se kaikilla kristityillä? 5. Rajoittaako teologian opiskelu tätä viisautta? 6. Voidaanko viisaus menettää ja miten se tapahtuu? 7. Onko meissä jokin ominaisuus joka estää viisautta? 8. Ketä ennen helluintai herätyksen syntyä voisit sanoa viisaaksi. 9. Onko muissa kirkoissa tätä viisautta kuin helluntailaisissa?
Viisaus sanana ja käsitteenä tulee Raamatussa esille ja selviää kokonaisuutena Raamattua lukemalla.
Viisautta on Ylhäältä, alhaalta ja siltä väliltä. Raamattu selvittää mitä ylhäältä tuleva Viisaus on.
Raamattu myös ilmoittaa, että on ‘riivaajien viisautta’ ja on ihmisviisautta.
Ylhäältä tuleva viisaus ei tule ihmiseen ilman ymmärtämis-pakettia. Ymmärtämättömyys voi johtua, ettei ole Jumalan Pojan vaikuttamaa uskoa sisimmässä. Uskovankin ihminen voi olla este taivaalliseen ymmärtämiseen. Ollaan aina opin alkeissa, kunnes ei ole niitäkään.
Sakramentaaliseen autuutusoppiin t u r v a u t u v a t ovat usein hankalia tapauksia. He ovat olleet ehkä herätyksen, Isän kutsun eli vedon tilassa, tai jopa vastaanottaneet, eli tehneet ratkaisun Jeesuksen sovitustyön vaikutukselle. Sitten ympäristö on pitänyt huolen siitä, ettei kasteveden ’vaikutus’ unohdu, vaikkei siitä mitään muistakkaan. – Näin alkaa harhailu uskonnollisessa sumussa. Mikään ei ole kirkasta ja selkeää. Eli tämä edellä esitetty on mielestäni inhimillisen ja alhaalta tulevan viisauden sekoitusta. Nämä kaksi elementtiä elättävät toisiaan.
Niin, onko tuo edellinen jotain henkilökohtaista ihmisen elämässä? Ei ainakaan henkilökohtaista uskoa ja siitähän tässä on kysymys. Henkilökohtaiseen uskoon saadaan ainekset Jeesuksen Golgatan työn tähden. Kun ihminen suostuu pelastettavaksi, hänellä on pääsy Kaikkein Pyhimpään, Isän sydämelle, jossa on kaikki tiedon aarteet ynnä lahjavanhurskautuksesta saatu usko, joka ei jätä ketään uskoontullutta toimettomaksi, ei itseensä, ei Jumalaan eikä ympäröivään maailmaan nähden.
Uskoontulon jälkeen alkaa matka Jumalan taivaaseen, josta osa on jo sinne matkustavan sisällä.
Niin uskoontulo kuin uskossa olo ja vaellus on täysin ihmisen halusta riippuva, millä tarkoitan, että vaikka Jumala ei koskaan jätä eikä petä, niin ihminen silti voi tehdä sen, koska hän on tahtomisessa niinkuin Jumala. Lucifer on oiva esimerkki kuinka tätä vapaata tahtoa voidaan käyttää omaksi tuhoksi.
Teologian opiskelu ei johdata Ristin juurelle, Jeesuksen ja Raamatun yhteyteen. Eli “minun onneni on olla Jumalaa lähellä” ei ole teologisen tiedekunnan sanoma. Teologian tehtävä on herättää ‘hyviä’ kysymyksiä ja pohdintaa. Kun mennään ymmälle, niin katsotaan mitä tunnarit asiasta sanovat. Tunnustuskirjat aina ohittavat Raamatun, mikä on vahvistettu eriomaisen selvästi Trenton kokouksessa ja Trento vahvistettu Vatikaani II:ssa. Sitten ekumenista yhteyttä harrastavat nieleskelevät erikokoisina annoksina lähinnä paavin vahvistamia itseymmärryksiä, tulkkintoja, jotka ovat ajankohtaistettuja “totuuksia”.
Viisauden voi menettää ja se tapahtuu asteittain ja synkroonissa uskon kylmenemisen ja uskosta luopumisen kanssa. “Helluntaiherätys” alkoi v. 33, Jerusalemissa helluntaipäivänä. Sitten ‘helluntalaisia’ on nimitelty eri nimillä, ja kun on vainottu niin vainooja on ollut kirkoiksi kutsutut yhteisöt. N. v. 1900 oli nk. helluntalaisuuden viimeisin aalto. Aikaisemmat aallot on jätetty kirjaamatta tai kirjattu erilaisina kapina- ja harha-liikkeinä. Jumalan Seurakunta ei ole kirjoittanut historiankirjoja, päinvastoin kuin jumalattomien seurakunnat. Edes väenlaskentaa ei Jumala katsonut hyvällä ja se muodostui yhdeksi Daavidin lankeemukseksi.
Ihmisten kirjaamalla viisaudella ei ole iankaikkisuusulottuvuutta. Parhaimmillaan ne ovat palvelleet yhdyskuntia ja ihmisen ajallisia tarpeita ja pyrkimyksiä. Vaikka Salomonia kutsutaan viisaimmaksi koskaan eläneeksi, niin hänen tietonsa muodostui hänelle itselleenkin pettymykseksi, jopa ansaksi. Salomon ajatteli voivansa miellyttää laillisesti lähes tuhatta vaimoa ja vaimokkeet päälle. Nämä ajatukset olivat Salomonin päästä ja kirjattu Raamattuun vain varotukseksi siitä, että jos vanhurskas lluopuu vanhurskaudestaan hänen vanhurskauttaan ei Jumalan edessä enää muisteta.
Kirkoissa on vähiten viisautta, sitä mihin liittyy ymmärrys sen prosessointiin. Tiedetään paljon, mutta ymmärretään vähän?!
Jumala on lahjoittanut hengellistä viisautta ulkopuolelle helluntalaisuuden, jossa löytyy tänään väikkäreitä ja graduja väsääviä saarnaajia (ehkä entisiä).
Reijo
Minut sain uskon osallisuuden jo 23.4.1944, kun minut kastettiin oikealla Pyhän Hengen kasteella eli Jeesuksen kasteella eli pyhällä kasteella Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tuossa kasteessa minut puettiin Kristukseen. Kastemekon symboliikka on niin Galatalaiskirjeessä kuin Ilmestyskirjassa Kristukseen pukeutumisen eli kasteessa tapahtuvassa pelastuksen yhteyteen liittymisen sanomassa. Kasteessa meidät liitetään taivaallisten joukkojen yhteyteen, me vielä täällä maan päällä, toiset jo perille päässeinä, kasteen pelastamina.
Galatalaiskirje:
3:27 Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.
Ilmestyskirja
19:8 Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen: se liina on pyhien vanhurskautus.”
19:14 Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen.
22:14 Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
Mänttäri: ”Salomon sai kokea viisauden, ja sen myötä tulevan tuskan, Saarn. 1:
16 Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden”
En osaa sanoa tutkimatta, onko jae käännetty oikein, mutta kohta ”Minä olen hankkinut suuren viisauden” ei pidä paikkaansa. Salomo sai viisauden Jumalalta. Ehkä jakeessa on tarkoitus osoittaa, miten Salomo muuttui ihmisenä minäkeskeiseksi askel askelelta. Sama vaara vaanii jokaista uskovaa. Lahjaksi saatu muuttuukin omaksi ansioksi. Salomon minäkeskeisyys näkyi mm. siinä, miten loistavan palatsin hän rakensi itselleen. Herran huoneeseen hän käytti isänsä Daavidin hankkimia rakennustarpeita.
Mänttäri: ”Salomonin rukous on yhä ajankohtainen ja tie taivaaseen. Se on yksinkertainen, selkeä vastaus langenneelle, 38. jae, “.. palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan.. “
Salomo oli viisaudessaan hyvä puhumaan muille, mutta hän tehnyt itse sitä, mitä vaati muilta. Langettuaan epäjumalien palvelijaksi Salomo ei palannut itkien ja rukoillen ”kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan” Herran luo, kuten hänen isänsä teki langettuaan. Salomo on kuin antiDaavid. Pidänkin Salomoa antikristillisyyden eräänä esikuvana. Lukijan pitää olla hyvin tarkka Salomon elämän vaiheista lukiessaan. Sanat, jotka nousevat ihmisestä, joka ei tee niin kuin opettaa, ovat epäuskottavia, ulkoisesti kiiltäviä, mutta sisältä tyhjiä.
Salomo on ongelmallinen tulkittava. Hän on ainoa Raamatun henkilö, jonka henkilöhistoriassa viitataan Ilmestyskirjan lukuun 666. Se on selvä vihje esikuvallisuuteen, jonka keskellä elämme tai joka on tulemassa.
Tapio,
Salomonin elämä oli osoitus kuinka Jumalalla on hyvä suunnitelma kaikille, muttei samanlainen. Salomonin kohdalla se toteutui ’bonusten’ kanssa. Uskon, että Salomon tunsi ja tiesi, että viisaus asetettiin häneen, hän pystyi omaksumaan sitä käsittämättömän paljon koska hänen Jumalalta saamansa ymmärrys prosessoi sitä Jumalan tahdon mukaisesti.
Ei ole mitään takuuvarmaa toteutumista, koska Jumalan suunnitelma ja hänen antamansa viisaus toteutuu vain ihmisen ’hyväksynnällä’, tai paremminkin yhteistyöllä. Liian usein lucifer-syndrooma tekee tyhjäksi Jumalan hyvät suunitelmat. Siksi meillä on Raamattu, joka on jatkuva Jumalan elävä ilmoitus siitä missä mennään, kun vain siihen nojaudutaan, eikä inhimilliseen omaan ymmärrykseen. vt. Snl. 3:5.
”Uskon, että Salomon tunsi ja tiesi, että viisaus asetettiin häneen, hän pystyi omaksumaan sitä käsittämättömän paljon koska hänen Jumalalta saamansa ymmärrys prosessoi sitä Jumalan tahdon mukaisesti.” Keneltäpä muultakaan me ihmiset ymmärryksemme saisimme kuin Luojaltamme? Kaikki hyvä tulee Jumalalta.
Reijo Mänttäri 21.02.2019 18:08 kirjoitti;
” Helluntaiherätys” alkoi v. 33, Jerusalemissa helluntaipäivänä. Sitten ‘helluntalaisia’ on nimitelty eri nimillä, ja kun on vainottu niin vainooja on ollut kirkoiksi kutsutut yhteisöt. N. v. 1900 oli nk. helluntalaisuuden viimeisin aalto. ”
Reijo osaatko asemoida itsesi ja tulkintasi johonkin historian kohtaan vaikka ensimmäiset 1000 vuotta jkr. .Eli missä opetettiin kuten helluntailaiset opettivat. Sano lähteet ja maanosa, ryhmittymä, mahdollinen paikkakunta ja opettajat. > Aloita vaikka 200 luvulta niin on helpompaa!
Reijo Mänttäri 21.02.2019 18:08 kirjoitti;
” Viisaus sanana ja käsitteenä tulee Raamatussa esille ja selviää kokonaisuutena Raamattua lukemalla.”
Tämä on varmasti Reijo aivan kuten sanot. Kuvauksesi viisaudesta on myös kokonaisuudessa oikea, mutta siinä on vain yksi ongelma kokemuksesi tästä viisaudesta on hyvin kapea ja viisautta kaventava. Lisäksi et osaa sanoittaa viisauden kokemusta, joten epäilen että sinulla ei ole sitä. Jumalan katselun ja kontemplaation puuttuu kokonaan kuvauksesta. Tämä viisauden kokemus on kuitenkin tunnistettu jo alusta asti.
Sami P.,
Raamattu sanottaa ja Pyhä Henki antaa niihin ymmärryksen, eli avaa.
Ilman Opastajaa ei monetkaan käsitteet avaudu ja se avautumaton osa paikataan esimerkiksi, epämääräisillä arvuutteluilla. Voit aivan hyvin äidinkielelläsi haastaa yksityiskohtaisen vastaukseni sinun yksityiskohtaisiin kysymyksiisi. En perää suomen kieltä siksi, etten muita kieliä ja yleisiä sivistystä osoittavia ilmaisuja hallitsisi saatikka ymmärtäisi. Kielet eivät ole minun heikko kohta, mutta sillä on minulla ollut käyttöä lähinnä maallisissa tehtävissäni ja nyt kun käyn läpi Kirjoituksia alkukielillä ja luen Raamatun käännöksiä muillakin kuin suomen kielellä.
Lähes uljas kysymyksien asettelusi hupeni ikäänkuin vesisangon uurteisiin, yrittäessäsi tehdä minusta ymmärtämätöntä ja sivistyksestä osatonta, mitä kumpaakaan en ole.
Lukisin mielelläni asiallisen vastineesi tai sitten hyväksymisesi siihen mitä kirjoitin, minkä voit osoittaa sen vaikenemallakin.
”Lähes uljas kysymyksien asettelusi hupeni ikäänkuin vesisangon uurteisiin, yrittäessäsi tehdä minusta ymmärtämätöntä ja sivistyksestä osatonta, mitä kumpaakaan en ole.” Valitettavasti taitaa olla niin, että keskustelun aiheena ei ole Reijo Mänttärin ymmärrys tai sivistystaso vaan hänen esittämiensä ajatusten raamatullisuus.
Martti,
Sitenhän voit keskittyä raamatullisuuteen, vaikka erehdynkin tuomaan ihmistä esiin, itseni mukaan lukien.
Et ehkä huomaa, mitä ’uljautta’ Samin kommentissa on. Mielestäni on turhaa uljautta käyttää määritelmiä, jotka eivät ole sivistyssanoina tai ulkomaankielillä niin selviä, kuin omalla äidinkielellä. Teologian opintoihin kuuluu puhua määritteillä, joita ei kaikki ymmärrä, vaikka on kysymyksessä ainoa asia mikä on selkeä suora ja kaikille älykkyys- ja viisaustasoille ymmärrettävissä.
Eli kysymys ei ole minusta vaan ilmaisuista.
”Mielestäni on turhaa uljautta käyttää määritelmiä, jotka eivät ole sivistyssanoina tai ulkomaankielillä niin selviä, kuin omalla äidinkielellä.” Voisit sis itsekin käyttää Lucifer-syndrooman sijaan ilmausta ’pirullisuus’.
Martti,
Lucifer-syndroomna käännöksesi on väärä. Jätetään se voimaan, kunnes oikea käännös tulee mieleesi.
Myönnän, että tämä on tarpeetonta, mutta tietämättömyytesi aiheuttaa liikaa ’kiusauksia’ minulle.
Luciferin voi toki kääntää vaikka Kointähdeksi. Syndrooma tarkoittaa oireyhtymää.