Karanteenissa yhä elävän riskiryhmäläisen (s. 1946, insuliinihoitoinen diabetes, pallolaajennus, hengitysmaskilla hoidettava uniapnea jne.) elämään antaa radio ja TV välillä lohtua ja virikettä. Tarkemmin sanottuna YLE:n Radio Yksi ja television monet hyvät elokuvat ja dokumentit. Sekä korkeatasoiset keskusteluohjelmat, kuten TV1:n A-Studio.
Kuten äsken nähty ”Koronan jälkeen” keskustelu. Kannattaa katsoa Arenasta vaikka jälkikäteen. Annika Damströmin vieraina olivat Erkki Liikanen, Ina Mikkola, Mari K. Niemi ja Jaakko Heinimäki. Erityisesti jäin miettimään yhtä keskustelun teemoista, mihin luottaa, kun asiantuntijatkin ovat eri mieltä. Miten tulla toimeen keskellä epävarmuutta, joka ei ole hetken poikkeus, vaan näyttää jatkuvan.
Radio Ykkösessä lempiohjelmiini kuuluu Kalle Haatasen pohdiskelevat keskustelut eri sisällöntuottajien ja asiantuntijoiden, usein kirjailijoiden kanssa. Muistin tueksi hain hänen äskettäistä keskusteluaan filosofi Timo Airaksisen kanssa uskontojen, lähinnä kristinuskon vaikutuksista reaalimaailmassa. En löytänyt tunnin keskustelua ArenaAudiosta, en myöskään googlaamalla, joten tämä on nyt muistini varassa. Muistini on hyvä, mutta lyhyt.
Haatasen ja Airaksisen keskustelussa oli oikein paljon naurua, siis naurua kristinuskolle. Hiukan riman alitukselta tuntui, kun haastattelija lopuksi hörönauraen kysyi, kuinka kauan vielä joudumme kärsinään kristinuskon vaikutuksista? Jos en nyt aivan väärin muista, oli filosofin naurava vastaus että vielä kauan, koska ihmiset nyt ovat pinnallisia ja taikauskoisia. Mietin, onko Airaksisen filosofian historiassa mitään tilaa esimerkiksi Kierkegaardille ja hänen Torsti Lehtisen suomeksikin kääntämälle teokselle ”Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus”?
Siunatuksi lopuksi joku omakin ajatuksen poikanen, ehkä filosofin näkökulmasta naurettava, eikä ehkä täysin omakaan.
A-Studiossa vilahtanut Esko Valtaoja arveli, että koronan jälkeen kaikki jatkuu ennallaan. En usko siihen. Uskoni ja toivoni on, että ihminen, mutta myös ihmiskunta kykenee oppimaan kokemustensa kautta. Usko ja tiede eivät ole vastakkain, vaan rinnakkain. Jos ne nähdään leireina, on kummassakin leirissä sekä eteenpäin, että taaksepäin katsovia. Yksi fakta on elämän epävarmuus, jatkuva epävarmuus. Se ei poistu, emmekä selviä sen kanssa sinisilmäisyydellä, vaan kriittisyydellä, kyseenalaistamisella, rohkeudella kulkea eteenpäin.
Entas sitten se, kun juutalainen tappaa Israelin pääministerin Israelin puolesta?
Valhetta ja väkivaltaa on runsain määrin molemmilla ppuolillla. Näinkö mennään eteenpäin? Onko sovinto kummallekin mahdottomuus?
Kun kiista on uskonnollinen, poliittinen ja suurvaltapoliittinen, niin eikö rauhan edellytykset järjellä ajetellen ole aika heikot. Ei tästä maailmasta taida oikein parempaa tulla. Toki parempaan tietenkin pitää pyrkiä. Tarkoittaako parempaan pyrkiminen sitten sitä, että ”vanhan maailman patsaat” saavat kyytiä ja Helsingin tuomiokirkon seinä 1000 €:n puhdistusoperaation. No hate! – Tämä maailma on valheen ja väkivallan maailma. Toivon toki, että Lähi-itään tulisi rauha, joskaan minun on siihen vaikea uskoa.
Ei toki ole puhtaita pulmusia kummallakaan puolella. Mutta olen ymmärtänyt, että on fakta, että Israelin tekosia katsotaan suurennuslasilla ja palestiinalaisten tekoja sormien läpi. En käsitä, miksi tällainen asetelma oikein on syntynyt. Taaskin YKssa ruvetaan syynäämään Israelin sotarikoksia, vaikka toisenkin osapuolen tekemisissä olisi syynäämistä. Minusta tässä haiskahtaa antisemitismi, ja puolueellinen uutisointi. Juutalaisia on vainottu jo ihan tarpeeksi tässä historiassa. Kaipaisin oikeudenmukaisempaa asennoitumista.
Vaikka arvostan suuresti Lutheria, tässä asiassa en puolustele hänen virheitään. Luterilaisena koen olevani myötätunnon velassa juutalaisille.
Onneksi Jumalalla on kyky tehdä pahastakin hyvää. Juudaksen kavalluksesta, Jeesuksen surmaamisesta jne. Ja Jumala käytti – niin uskon – Saksan ilmavoimiakin apuna Suomen talvisodassa. Mutta tiedän, että hengellisissä tulkinnoissa kannattaa olla varovainen, eikä julistaa niitä tosiasioiksi. Emme me ole Jumalan neuvottelupöydässä istuneet. Mutta itse uskon, että Jumala ei istu peukaloitaan pyöritellen katselemassa näitä maailmanpolitiikan kuvioitakaan.
Kuuden päinä sota oli yksi uusinta Daavidin ja Goljatin ottelusta. Samoin Suomen talvisota. Tämä oli hengellinen tulkinta.
KOSTI,
eikö Irlannin tilannetta vielä äskettäin pidetty toivottomana? Uskonnollinen, poliittinen ja suurvaltapoliittinen kiista.
Mikä tekee Lähi-Idän tilanteesta toivottoma n? Liittyisikö se siihen, että sekä Vanha testamentti että Koraani korostavat kostoa eikä sovintoa?
Minun mielestäni Vanha testamentti ei erityisemmin korosta kostoa eikä yllytä sellaiseen. Siitä näkökulmasta en kyllä varta vasten ole sitä lukenut, mutta sotaistahan ihmisten elämä oli. Oli tietyt ”kuninkaiden sotaanlähtöajatkin”.
Eivätkä kaikki kostotoimet siellä ole suinkaan Jumalan määräyksiä. Ihmisten tekoja siellä kuvataan. Ihaillutkaan henkilöt eivät ole pelkästään jaloja vaan sangen raadollisia, kuten vaikkapa Daavid.
Piti vielä siitä rauhan mahdollisuudesta todeta, että vaikea siihen on uskoa, kun ainakaan palestiinalaisten johto ei sitä halua. Heillä ainoa tavoite on saada Israel pois maailmankartalta. Tavallinen palest.kansa varmaan kaipaa rauhaa, mutta heillä ei ole demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia.
Heikki,
En ole juurikaan perehtynyt Pohjois-Irlannin konfliktiin, mutta olen ymmärtänyt, ettei se ei ollut pohjimmiltaan uskonnollinen. Oliko kyse ennemminkin siitä, pitäisikö Pohjois-Irlannin kuulua Iso-Britannialle vai Irlannille. Tietänet asiasta enemmän. Totta rauha sinne saatiin ja hyvä niin.
Nykyisen konfliktin alun juuret Aabrahamin jälkeläisten/isrelilaisten ja kanaanilaisten/ palestiinalaisten välillä näen (1.Mo9:22-25), kun Nooa sanoi: ”Kirottu olkoon Kanaan, olkoon hän veljiensä orjain orja.” Mahdollista on, että ne ovat vieläkin syvemmällä. Tarkoitan heti alusta alkaen Aadamin ja Eevan jälkeen syntyneen oikean kirkon ja väärän kirkon olemassaoloa (Tiedän, että paitsi Aadamin kuten myös Nooan olemassaolo voidaan nähdä kiistanalaisena) Tämä on tietysti minun näkemykseni, mutta mikäli näin on, niin konfliktin juuret ovat niin syvällä, että ihme on, mikäli rauha saataisiin osapuolien välille. Toki mikään ei ole mahdotonta – Jumalalle ja ihmisiäkin tietenkin tarvitaan soviteltaessa rauhaa.
Entäpä sitten tuo Vanhan Testamentin ”kostoajatus”. Korostaako Vanha Testamentti erityisesti kostoa? Sotia tietysti käytiin ja raakoja sellaisia, mutta eikö punaisena lankana kuitenkin kulje se, kuinka Jumala johdatti israelilaisia heidän taipaleellaan ja lopulta Joosuan johdolla tuohon luvattuun maahan, mistä nykyään sitten kiistellään kenelle se kuuluu. Miten tämä yhtälö on sitten ratkaistavissa, sitä en tiedä. Hieman skeptinen olen rauhan suhteen, kun alueen historia on mitä on.
ANITA,
2 PUHEENVUOROASI EDELLÄ;
Ensimmäiseen sanon vain: Aamen.
Toiseen: onkohan totta, mitä väität?
Minun tietääkseni palestiinalaisten johtaja on valittu vaaleilla ja hän on rauhansopimuksen ja 2 valtion kannalla. Hamas ei.
Sama on tilanne juutalaisten puolella. Iso osa kansasta, välillä enemmistö, on kannattanut rauhansopimusta ja 2 valtiota. Netanjahu ja Tramp eivät. Että Tramp lupasi Jerusalemin yksin juutalaisille ei edistänyt rauhaa, vaan oli rauhan vastainen provokaatio.
Vaaleilla voidaan valita, mutta onko ehdokasasetteleu demokraattinen? Ei ainakaan siinä mielessä kuin länsimaissa ymmärretään. Mutta voi olla, että Hamasin kanta nousee selvimmin esiin.
En itsekään luota Trumpin rauhansopimukseen, sodanjulistukselta se enemmän vaikuttaa. Mutta iItse asiassa en tiedä, mikä on Netanjahun kanta 2 valtion malliin. Joskus ihmettelen, veljeileekö Netanjahu Trumpin kanssa vain käyttääkseen häntä hyväksi. Israelhan tarvitsee USAn tuen, jos haluaa pysyä elossa. Luulisi noin kokeneen poliitikon näkevän, miten harkitsematonta ja poukkoilevaa Trampin politiikka on. Nythän USAkin toppuuttelee siirtokuntien liittämisessä. Tuskin tapahtuu parin viikon päästä.
Jerusalem-kysymys on hengellisestikin mielenkiintoinen. Enpä usko, että Israel saa sitä koskaan kokonaan. Al Aksan moskeija säilyy, koska uutta temppeliä ei enää pidä rakentaa eikä uhrikäytäntöä palauttaa. Hengell.tulkinta.
KOSTI,
Minäkään en ole maailmanpolitiikan asiantuntija, tietenkään, sen aktiivinen harrastaja ja seuraaja kyllä.
Sinä näet, että Irlannissa kysymys olisi pohjimmaltaan uskonnosta. Mutta molemmissa tapauksissa kysymys on uskonnosta SEKÄ taloudesta. Paitsi maata on Israel anastanut itselleen myös puhtaat vedet, mikä on äärimmäisen tärkeä asia. Jne.
Heikki,
Totta, kysymys uskonnosta ja taloudesta kietoutuvat yhteen. Entä tarkoitatko maan anastamisella Israelin paluuta palestiinaan vai siirtokuntien perustamista. Eikö YK:n päätöslauselman tarkoitus alunperin ollut perustaa alueelle erilliset juutalais- ja arabivaltiot. Israelhan hyväksyi suunnitelman, mutta arabivaltiot hyökkäsivät vasta perustetun juutalaisvaltion kimppuun. Siitä sitten on seurannut Israelin hävittämispyrkimykset. Sitä tarkoitusta ei taida lieventää muutamien sanamuotojen lievennykset.
Tuo kahden valtion malli tuskin toteutuu. Mikäli kerran Iran on valmis ”lopulliseen sotaan Israelin kanssa,” niin tuskin Israel antaa avointa valtakirjaa Iranille tulla Palestiinan ”mahdollisen valtion” maaperälle. Epäilen. Entä, mitkä mahtavat olla palestiinalaisten ”omalla alueella” naisten ja vähemmistöjen ihmisoikeudet? Entä mikä on arabikristittyjen asema?
Kuten (2.Mo4:22) toteaa: ”Israel on minun esikoispoikani.” Ei tämä muuksi muutu, mutta se ei ole tietenkään mikään valtakirja Israelin valtiolle tehdä mitä tahtoo. Siihen on kuitenkin vaikea uskoa, että Jerusalem hävitettäisiin, ja juutalaiset ajettaisiin maanpakoon uudestaan, kuten tapahtui vuonna 70, vaikka monet sitä lienevät toivovan, kun seuraa uutisvirtaa.