Tietämättömät

”On osuvaa kutsua maailmaa koiraksi, koska se hyökkää outoa totuutta vastaan – ei järjen, vaan tavan johtamana” (ep. 140.16.42).

Augustinuksen mielestä lankeemuksenjälkeistä ihmiselämää sävyttää tietämättömyys (ignorantia). Se tarkoittaa viisauden ja tiedon puutetta, tyhmyyttä, oppimisen vaikeutta, erehtyväisyyttä, vedätettävyyttä ja turhamaisuutta. Nämä eivät hänestä ole vain joidenkin epäonnisten ongelmia, vaan kaikkien ihmisten. Tietämättömyys on osa perisyntiä ja sen tähden vaivaa luonnostaan koko ihmiskuntaa.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tuo Jumalan kuva asuu Augustinuksen mukaan edelleen ihmisen mielessä, mutta se on synnin tähden hämärtynyt. Ihmisen syntyessä äly vielä ”nukkuu” ja lapsi kasvaa vasta vuosien myötä tiedollisilta kyvyiltään ansiokkaammaksi. Jos joku haluaa jotain elämänsä aikana oppia, on hänen tehtävä töitä sen eteen. Tieto ei vaan lataudu päähän, se pitää itse työstää sinne. Vaikka oppimisen eteen näkisi kuinka paljon vaivaa, ihmisen mieli on rajallinen. Se ei edes kykene käsittämään itseään, koska se on Jumalan kuvaksi luotu ja Jumala on ihmisen käsityskyvyn tavoittamattomissa.

Augustinus paheksuu sitä, että tietämättömyys tekee erehtyväisyydestä erottamattoman osan elämää. Kun totuutta ei luonnostaan tiedä, on helppo olla väärässä. Jos huomaa olleensa väärässä, pitäisi Augustinuksen mukaan myöntää virheensä ja ottaa opikseen sen sijaan, että kaivautuisi syvemmälle omaan kuoppaansa vain säilyttääkseen kasvonsa. Erehtyväistä ihmistä on helppo vedättää, mistä valitettavan monet yrittävät hyötyä. Augustinuksesta valehteleminen on aina väärin, mutta vielä enemmän silloin, kun tarkoituksena on ryöstää lähimmäisiä.

Aina tiedon hankkiminen ei ole hyväksi. Augustinus ei halua ihmisten opiskelevan vain statuksen ja pröystäilyn tähden tai siksi, etteivät näyttäisi toisten silmissä tyhmiltä. Häntä turhauttaa suunnattomasti se, kuinka paljon fiksujen ihmisten aikaa on pitänyt tuhlata sellaisista asioista väittelemiseen, joiden kumoamiseen perusjärkikin riittää. Hyvä tämän päivän esimerkki moisesta ajan hukkaamisesta ovat rokotusten, maskin käytön ja koronarajoitusten vastustajat, jotka ”hyökkäävät outoa totuutta vastaan”.

Kun ihminen ei tiedä, miten hänen tulisi elää, hän tuppaa tekemään vääriä valintoja. Arvottomat asiat nostetaan elämän johtotähdiksi ja pistetään toivo sellaiseen, mistä ei loppupeleissä seuraa kuin kärsimystä. Ihminen tekee itsestään ja elämästään turhuutta tarrautumalla asioihin, jotka eivät kestä. Tietämättömyyden tähden ihminen ei luontaisesti usko Jumalaan. Augustinus opettaa, että ihminen tarvitsee Jumalan armoa uskoakseen ja oppiakseen uskontotuuksia. Viisaus, eli oikein rakastaminen, on Jumalan lahja siinä kuin kaikki muutkin hyveet. Viisauden saavuttamiseen tulisi siis pyytää apua häneltä, joka on Viisaus itse.

—

(Tämä ei ole mielipidekirjoitus. Teen väitöskirjaa Augustinuksesta ja tarkoitukseni on näiden blogitekstien avulla avata hänen ajatteluaan nykyihmiselle ymmärrettävällä tavalla.)