Kirkkohallitus on kertonut eduskunnalle kirkon virallisen kannan esitykseen avioliittolain muuttamisesta. Ja se kanta on, että nykyistä lakia ei tule muuttaa.
Piispa Irja Askola on kertonut (Kotimaa24 25.6.2014) kannattavansa lain muuttamista. Kirkossa on siten toinenkin arvovaltainen ääni, kuin kirkkohallituksen. Mutta miten merkittävä tämä ääni on?
Kirkon akateemisten kyselyyn vastanneista papeista 44% kannatti lain muuttamista ja 41% vastusti. Askola ei siis ole poikkeus, vaan edustaa merkittävää kantaa kirkon sisällä.
Miten tämän asian voi kertoa kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta? Toiset ovat sitä mieltä, että sitä ei saisi kertoa mitenkään. Se pitäisi haudata pölyttymään kyseisen tutkimuksen sivulle 73. Toisten mielestä tämä pitää saattaa julkisuuteen.
Kertomisen tavaksi valittiin video, jossa halukkaat papit peukuttavat ylöspäin tälle laille. He edustavat 44:ää prosenttia Kirkon akateemisten kyselyyn vastanneista papeista. Ja edustaessaan omaa ammattikuntaansa he tekevät sen luonnollisesti viran tunnus näkyvissä ja omilla kasvoillaan.
P.S. Se prätkämies videolla olen minä.
Marxilaisuuden lehtolapsella, postmodernismilla, tai oikeammin jälkimodernilla oli ja on kolme keskeistä tavoitetta: patriarkaalisuuden ja kolonialististen rakenteiden sekä heteronormatiivisuuden purkaminen. Harmi, että näinkin iso osa pappeja on lähtenyt mukaan tähän yhden maallisen ideologian kritiikittömään ajamiseen. Taas mennään: 1920-ja 1930-luvuista ei mitään opittu.
Laaksonen. Tämä ei ole ideologinen sota vaan tässä on kysymys siitä ,että Suomessa on tietty prosentti sukupuolisesti erillailla suuntautuneita ihmisiä jotka haluavat elää avioliitossa.
Miksi he eivät saisi? Miksi heidän pitäisi pidättäytyä avioliitosta? Millä lailla heidän avioliittonsa vahingoittaisi muuta yhteiskuntaa?
Ilmoitan jo tässä vaiheessa, että tulen poistamaan kommentit, joissa viisastellaan seksuaalivähemmistöjen oikeudella mennä avioliittoon vastakkaisen sukupuolen kanssa.
”Kirkon akateemisten kyselyyn vastanneista papeista 44% kannatti lain muuttamista ja 41% vastusti. ” Paljonko papistosta vastasi tuohon kyselyyn. Miten kysymykset olivat muotoiltu? Aika pienessä marginaalissa liikutaan puoleen ja toiseen.
Markku Hirn kyselee: ” Millä lailla heidän avioliittonsa vahingoittaisi muuta yhteiskuntaa” Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Onko tätä edes pohdittu vai onko tämän pohtiminen turhaa? Teologissa on aika suuri konsensus hetero avioliittojen normatiivisuudesta. Yhteiskunnassa voidaan toki säätää lakeja miten tahdotaan. Olisiko hyvä heteroliitoille antaa eritysasema jota kutsutaan avioliitoksi. Sehän täyttää kaikki avioliiton kriteerit ja luonnollisen biologisen mahdollisuuden jatkuvuuteen.
Kommentissani en ottanut ensisijaisesti kantaa sukupuolineutraaliin avioliittoon, vaan siihen, että osa papeista liput ja liperit liehuen taas kerran marssii yhtäjalkaa.
Vastustaisin, kuten aiemmin olen kirjoittanut, myös pappien ”ei-homostelulle-videota.”
Sekö tässä on vikana, että osa papeista marssii yhtä jalkaa eri tahtiin kuin se toinen osa? Vai onko yhtä jalkaa marssiminen sinänsä väärin? Pitäisikö kirkon olla yksilöllisyyden leikkikenttä, jossa kukaan ei ole samaa mieltä toisen kanssa eikä ainakaan sano sitä ääneen? Olisiko silloin mikään mitään?
Pelkään pahoin, ettet ehkä ymmärtänyt, mitä tarkoitin. Pappien tulisi mielestäni olla erittäin varovaisia julkisten yhteiskunnallisten kannanottojen suhteen olivatpa ne millaisia tahansa.
En malta olla lisäämättä, että erityisesti herännäisyyden teologinen suojavarustus on ollut ja on niin ohut, että liikettä sympatiseeraavat papit toistuvasti, niin 1920-, 1930-, 1960- kuin nyt 2000-luvullakin tuntevat tarvetta rientää taistoon sinne, missä hurme tuoksuu. Koko kirkon tasolla tästä on ollut arvaamatonta haittaa.
Jos kirkko olisi valinnut neutraalin linja asiassa ja pyytänyt kaikkia pappeja pysymään erossa sopasta, niin silloin julkinen kannanotto liperit/panta kaulassa olisi moitittava. Mutta kirkko itse on ottanut voimakkaan julkisen kannan.
”Kertomisen tavaksi valittiin video, jossa halukkaat papit peukuttavat ylöspäin tälle laille. He edustavat 44:ää prosenttia Kirkon akateemisten kyselyyn vastanneista papeista.”
Todella hieno homma. Ainakin minulle oli yllätys, että Suomen ev.lut. kirkossa pappien enemmistö, arkkipiispa joukon kärjessä, on avioliittolain korjaamisen kannalla.
Sodat alkavat aina siitä, että luodaan kaksi rintamaa ja annetaan aseet käsiin. Muuta ei tarvita. Niinpä luomalla vastakkaiset ryhmittymät kirkkoon ja antamalla kaikille mahdollisuus käyttää voimaa vastapuolta vastaan. Lisäksi kumpikin puoli tietysti uskoo vihollisten olevan täysin väärässä. Jopa saadaan sota aikaiseksi.Varmaankin yhä useampi intoutuu tästä taistelusta. Panokset senkun kovenevat. Kahtiajako kirkon sisällä syvenee.
Pakolaiset lähtee alta pois. Milloinkahan porukat alkaa tajuta missä oikeasti ollaan menossa? Kirkon hajottamiseen ei tarvita mitään ulkopuolista uhkaa. Me hoidamme sen tehokkaasti itse.
Prosenteillahan ei ole tässä keskustelussa sinänsä merkitystä. Jos joku on väärässä niin sitä eivät prosentit pelasta vaan asiasisältö. Jos siis 44% kyselyyn vastanneista papeista on sitä mieltä, että lakia pitää muuttaa niin se herättää kysymyksiä.
Ensinnäkin. Kuinka monta vastaajaa oli ja kuinka moni vastasi? 44% ei siis välttämättä ole oikea prosenttimäärä kokonaisuudesta. Jos näin väitetään niin se herättää vähintäänkin epäilyksiä.
Toiseksi kirkon virallinen tunnustus ja sen muuttaminen ei ole demokratian asia. Kyse on raamatuntulkinnasta ja tunnustuskirjojen määrittelemästä tavasta uskoa. Niiden suhteen demokratia ei ole käytettävissä. Sen sijaan yhteiskunnallisessa lainsäädännössä demokratia tulee kyseeseen. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että jos laki muutetaan niin sitä hivutetaan väkisin sen jälkeen kirkkoon.
Kolmanneksi luulisi pappislupauksen velvoittavan.
Kirkkojärjestyksen 5:6 §:n mukainen pappislupaus:
”Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”
Toisin sanoen herää kysymys sen suhteen toimitaanko tässä nyt ihan oikein, jos kovin hanakasti ollaan muuttamassa Kirkkokäsikirjan sisältöä niin kuin videosta oli ymmärrettävissä. Sehän ei ole pappien tehtävä. Olisiko tässä ylitetty valtuudet?
Mika,
sinulla on oma tulkintasi kirkon tunnustuksesta ja pappislupauksesta. Se ei ole absoluuttinen totuus.
Minulla ei ole mitään epäselvyyttä siitä, että minua velvoittaa kirkon tunnustus ja pappislupaus. Jos olet sitä mieltä, että minä poikkean kirkon tunnustuksesta tai rikon pappislupaustani vastaan, niin oikea paikka ratkaista asia on Helsingin hiippakunnan tuomiokapituli.
Ei minulla ole mitään tarvetta tehdä kanteluita. Sen sijaan haluan muistuttaa siitä mikä on kirkon virallinen linja ja näin valottaa tummuneita kohtia kuvassa. Vaikka on niin etten ole edennyt alkeita pidemmälle teologiassa niin silti ei kannata unohtaa yhtä perusteista nousevaa parahdusta.
Kirkon virallinen linja = Kirkkohallituksen lausunto ei ole osa kirkon tunnustusta. Toiseksi lain kritisoiminen ei ole itsessään lain rikkomista.
Eikö taustalla ja pohjalla ole kuitenkin paljon muutakin kuin vain Kirkkohallituksen lausunto? Ymmärtääkseni jo luomisen teologiassa käsitellään tätä aihetta. Samoin Katekismuksissa (viittaan Lutherin Katekismuksen kuudennen käskyn selitykseen) ja ties missä tutkimuksissa. Löysin joitakin aikoja sitten Antti Yli-Opaksen tutkimuksen, jossa avioliittoa käsitellään ekumeenisesta näkökulmasta.
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/21638/avioliit.pdf?sequence=2
Voimme keskustella asiallisesti siitä, miten kirkon tunnustusta pitäisi tulkita tässä kysymyksessä.
Se keskustelu ei kuitenkaan voi alkaa sillä, että toinen osapuoli joko suoraan syyttää tai epäsuorasti vihjailee, että se toinen osapuoli opettaa tunnustuksen vastaisesti tai rikkoo pappisvalansa.
Pyydän anteeksi. Tarkoitukseni ei ole syyttää pappisvalan rikkomisesta. Haluan ennen kaikkea muistuttaa siitä mikä on ymmärtääkseni luterilaisen kirkon käsitys avioliitosta ja miten se käsitys voi rikkoutua. Sanoitukseni on ehkä kömpelöä tunteen palon vuoksi mutta toivottavasti se ei häiritse liikaa, niin että sisältö turmeltuu.
Jos ei ole tarkoitus syyttää, niin älä sitten vihjaile.
Heikki Leppä:
”Ilmoitan jo tässä vaiheessa, että tulen poistamaan kommentit, joissa viisastellaan seksuaalivähemmistöjen oikeudella mennä avioliittoon vastakkaisen sukupuolen kanssa.”
Paljon puhuva aiheenrajaus.
Totean kuitenkin, että lakimuutos toisi myös heteroseksuaaleille mahdollisuuden avioitua samaa sukupuolta olevien kanssa.
Kummassakin tapauksessa, siis olipa henkilä homo tai heteroseksuaali, on henkilölle itselleen eri asia, avioituuko hän samaa vai eri sukupuolta olevan kanssa.
Jos poistat kommentin Heikki, niin se kertoo kyllä sinusta aika paljon.
Pastori Leppä ilmoitti poistavansa kommentit, joissa ollaan eri mieltä hänen kannattamansa sukupuolineutraalin avioliiton suhteen. Ilmapiiri on totalitaristinen.
Moni hiukankaan punertava kirkon jäsen (ja näitä oli puolet kirkon jäsenistä) tuskin tunsi oloaan kotoisaksi pastori K.R. Kareksen toimittamissa messuissa 1930-luvulla, eikä niihin todennäköisesti mennyt. Kirkko kaivaa aina itselleen yhä syvempää kuoppaa silloin, kun osa sen papistosta lähtee tämän tai tuon aatteen puolesta taistoon.
Kivimäen kommentti ei ole viisastelua, joten sen poistamiseen ei ole vähäisintäkään syytä.
Belsebubia sanotaan Kärpästen herraksi. Se viittaa selvästi yhteyteen mainosalan kanssa. ”Mätänevä sianraato on herkkua, kymmenen miljoonaa kärpästä ei voi olla väärässä.”
Sitä minä vaan ihmettelen, että miksi näissä pappien sukupuolineutraalia avioliittolakia puolustavissa kannanotoissa ei saa ilmaista perinteisellä avioliittolain kannalla olevaa mielipidettä. Face-bookissa se kiellettiin ja nyt Heikkikin kieltää olemasta eri mieltä.
Mielestäni perinteisen avioliittolain kannattaminen ei ole viisastelua vaan moneen kertaan perusteltu näkemys siitä, mitä avioliitolla tarkoitetaan.
Erilaisten näkemysten ilmaisemisen kieltäminen ei edistä mielestäni suvaitsevaisuutta eikä ilmennä halua rakentaa sovintoa ja yhteyttä kirkossa eri tavoin ajattelevien välille.
Luullakseni myös Tulkaa Kaikki-liikkeen piiristä löytyy sovinnollisempaa henkeä. Tikkurila on eri juttu.
Salme rajasin yhden väsyksiin toistetun argumentin tukkimasta tämän blogin keskustelua. Markku Hirnin kommentti oli sellainen, että tämä tahalliseen väärinymmärtämiseen perustuva saivartelu olisi todennäköisesti noussut esiin.
’Mielestäni perinteisen avioliittolain kannattaminen ei ole viisastelua vaan moneen kertaan perusteltu näkemys siitä, mitä avioliitolla tarkoitetaan.’
Tästä olen täysin samaa mieltä. Mutta kumpikin osapuoli voi ajaa asiaansa myös ei-niin-laadukkailla argumenteilla.
Näissä keskusteluissa puolustellaan perinteellistä avioliittokäsitystä joka määritellään liitoksi miehen ja naisen välillä. Aivan oikein, niin on asia tähän asti tulkittu.
Homoseksuaalisuuden hyväksyminen varianttina sukupuolisesta taipumuksesta on hyvin uusi ilmiö. Se on nostanut esiin ongelman siitä, että miten yhteiskunta ja jatkossa kirkko ,suhtautuu heidän haluunsa elää avioliitossa partnerinsa kanssa.
Avioliitto homoseksuaalisten kesken on mahdollista jos avioliittokäsitystä laajennetaan .
Perinteellinen avioliittokäsitys tulee siis tulkita uudelleen.
Mikä tällaisessa käsityksen laajennuksessa , homoseksuaalisuuden hyväksymisen luomassa tilanteessa on loukkaavaa?
Mitä pyhää perinteellisen avioliittokäsityksen kiinnipitämisessä on, kun sitä ei voi soveltaa erään väestöosan todellisuuteen, vaan he jäävät yhteiselämänsä puolesta muun yhteiskunnan oikeusturvan ulkopuolelle?
Homoseksuaalisuus on tosiasia , miksi heille ei voida yhteiskunnan puolesta taata samoja oikeuksia kun heteroillekin?