Nepaliin tarvittaisiin rauhaa – ja perustuslaki.
Terveisiä Himalajan rinteiltä. Nepal pääsi viime viikolla kansainvälisten uutistoimitusten otsikoihin. Viime torstaina päättyi perustuslain kirjoittamisen määräaika. Perustuslakia ei tälläkään kertaa saatu aikaan. Uutta määräaikaa ei totuttuun tapaan asetettu kuitenkaan vuosien päähän, vaan ehkä 10 päivän päähän. Ehkä – sillä määräajastakaan ei ole päästy yksimielisyyteen.
Nepaliin säädettiin vuonna 2007 määräaikainen perustuslaki – samoihin aikoihin, jolloin maa luopui monarkiasta ja siitä tuli demokraattinen liittotasavalta . Varsinainen perustuslaki on ollut tekeillä siitä saakka.
Viime viikolla määräajan lähestyessä umpeutumistaan saimme kuulla käsirysyistä ja tappeluista, joita parlamenttitalolla käytiin. Tuolit lensivät, kukkaistutukset revittiin maasta ja ihmiset huusivat toistensa päälle. Poliitikot ovat riitaisia ja vaikka hallitus voisi äänestää perustuslaista, haittaa Maoistien johtama oppositio hallituksen toimintaa niin paljon, ettei äänestys ole mahdollista. Lisäksi niinkin tärkeässä asiassa kuin perustuslaissa, hallitus haluaisi toki periaatteessa myös opposition taakseen.
Maoistit ovat olleet aktiivisia järjestämään levottomuuksia ja yleislakkoja. Nepalissa on hyvin yleistä, että poliittiset puolueet osoittavat mieltään järjestämällä yleislakkoja. Järjestävästä tahosta riippuu, kuinka tosissaan ihmiset noudattavat lakkoa. Ehkä sisällissodankin – jonka päättymisestä on vasta kahdeksan vuotta – vaikutuksesta muunmuassa Maoistien lakkoja pelätään. Lakon aikana ajoneuvoilla liikkuminen on kiellettyä, eikä kaupat tai virastot saa olla auki. Jos näitä kieltoja uhmaa, asettaa oman turvallisuutensa hyvin kyseenalaiseksi. Autoja saatetaan kivittää tai polttaa, tiloja tuhota ja kaupanpitäjiä pahoinpidellä. Kukaan ei korvaa menetettyä omaisuutta tai maksa sairaalalaskuja.
Ihmiset ovat väsyneitä lakkoihin, mutta myös pelkäävät niitä. Lakot haittaavat normaalia elämää ja elinkeinojen harjoittamista. Elinkeinojen harjoittajilla on jo muutenkin vaikeaa. Lakot ja epätietoisuus vaikeuttaa myös Lähetysseuran kumppanien työtä kentällä, kun poliittisten paikallishallitusten kanssa täytyy olla jatkuvasti tekemisissä ja arvioida tilannetta.
Poliittisten toimijoiden on vaikea saavuttaa yhteisymmärrystä. Hallintomuodon ja liittovaltion alueiden lukumäärän lisäksi yksi suurimmista epäsopua tuovista asioista on Nepalin 125 etnistä vähemmistöä, jotka haluaisivat äänensä kuuluville uudessa perustuslaissa. Myös muunmuassa kristittyjen oikeudet ovat ahtaalla. Äärihindut toivovat hinduvaltiota takaisin. Uskonnonvapaus on Nepalissa edelleen arka asia.
Nepal on toisaalta eriarvoinen ja toisaalta monimuotoinen valtio. Kastilaitos – vaikka onkin laissa kielletty – vaikuttaa edelleen vahvana jakaen ihmiset eriarvoisiksi. Kaikki tärkeässä asemassa olevat korkeat virkamiehet ja poliitikot ovat yläkastisia. Alakastisten eteneminen yhteiskunnassa on vaikeaa. Maassa on yli sata etnistä vähemmistöä ja yli sata eri kieltä. Kaikilla ei suinkaan ole edustajia perustuslakia säätävässä neuvostossa. Myös Nepalin maantiede aiheuttaa monenlaisia haasteita. Osa vähemmistöryhmistä ja heimoista on eristäytyneenä vuorten ja jokien välisissä laaksoissa. Näitä vuoria kun ei ylitetäkään ihan tuosta vain. Maanteitä tai lentokenttiä ei ole helppo rakentaa.
Myös luonnon monimuotoisuus on valtava. Etelä-pohjoissuunnassa Nepalin maa-ala kattaa kaikki korkeudet 60 metristä 8850 metriin merenpinnankorkeudesta, kaikki tämä vain 150 kilometrin matkalla!
Pysähdyin tähän ja huomasin kadottaneeni tekstini punaisen langan. Tai ehkä en kadottanutkaan. Kaikki moninaisuus kuuluu Nepalin perustuslakiprosessiin ja tekee sen vaikeaksi. Nepalissa ei ole tapana sopia asioista enemmistön päätösvallalla (äänestyksen tulos 51-49 ei olisi mikään tulos). Asioista kuuluisi saavuttaa yhteisymmärrys.
Anni Takko
Kirjoittaja työskenteleeLähetysseuran kummityön koordinaattorina ja tiedottajana Nepalissa
