Muistuu mieleeni erään rakennustyömaan harjannostajaiset. Olin nuorena miehenä tällä työmaalla eräänlaisena aputyömiehenä tai hanslankarina.
Tietynlaisessa vaiheessa rakentamista pidetään aina harjannostajaiset. Kaikki työmiehet rakennusmestarit mukaan lukien istuivat pitkien pöytien ääressä. Jokaisen paikallaolijan edessä oli kaksi pulloa Jaffaa ja kaksi pulloa keppanaa eli keskiolutta.
Mitään aavistamatta tartuin Jaffa-pulloon. Vieressä istuvan työmiehen reaktio oli aika erikoinen. Hän sai päähänsä, että kaikki pöydällä olevat Jaffat pitää koota pöydälle eteeni. ”Ystävällisesti” hän sitten keräsikin muitten työmiesten edestä jonkun toisen avustaessa kaikki Jaffat pöydälle eteeni.
Minua ei paljon silloin naurattanut, mutta ehkä tilanne nauratti ainakin jonkin verran muita läsnäolijoita. Nyt, jos tilanne uusiutuisi, voisin koota kaikki kaljat sen ”ystävällisen” työmiehen eteen. Tämä työmies ”Samperi” on jo poistunut keskuudestamme. Rauha hänen sielulleen.
Riskien kartoitus, vaarojen tunnistus, toimenpiteet ja ohjeet – tuttuja asioita jo vuosien takaa.
Kaiken varalta mietittävä myös hätäpoistumistie ja avun häyttäminen, kun monessa seurakunnassa diakonian vastaanotto on – muista hyvistä näkökohdista lähtien – rakennettu vähän erilleen, ehkä huomaamattomaan paikkaan.
Tässä tapauksessa oli kysymys kotikäyntitilanteesta. Lienee syytä harkita kahden henkilön partiona liikkumista ainakin silloin kun on aihetta epäillä uhkaavaa käytöstä. Myös sovittu yhteys kollegaan tai esimieheen puhelimitse on hyvä varokeino. Mitä tulee diakonian vastaanottotiloihin, esim. Kajaanin seurakunnassa kutsutaan varotoimena toimiston ovelle vartiointiliikkeen työntekijä silloin kun on aihetta.
Mika, ehkä joku paikalla olijoista oli ns. ongelmakäyttäjä ja sai teostasi voimaa olla joskus ottamatta keskikaljaa tai vahvempaa. Minä olin kerran 2000-luvun alussa etelänmatkalla ja sattumoisin antibioottikuurilla. Sain kanssamatkustajilta vilpittömiä surunvalitteluja, kun jäi kuulemma matkakohteen halpa viina väliin…
Toivottavasti. Muuten sekä Jeesus että Paavali ovat todenneet, että työmies on palkkansa ja ruokansa ansainnut.
Lukekaa itsenne psykiatreiksi, niin teitä odottaa loistava tulevaisuus taloudellisesti, varsinkin yksityisellä puolella. Heillä vasta riittää töitä, koska ihmiset haluavat nykyään hakea apua heiltä kaikkiin mahdollisiin asioihin. Hekin, jotka tarvitsisivat mieluummin sielunhoitajaa, menevät psykiatrin tai lääkärin vastaanotolle.
Mika Rantanen. Psykiatri on erikoistumiskoulutuksen läpikäynyt lääkäri, ja siihen koulutukseen on vaikea päästä. Psykologin, psykoterapeutin tai psykiatrisen sairaanhoitajan papereillakin olisi käyttöä. Totean omasta puolestani vain sen, että olen monta kertaa kaivannut omaan pastorin työkalupakkiini erityisesti tuota psykologin ja/tai psykoterapeutin pätevyyttä sekä erityisopettajan papereita rippikoulutyöhön. Lisäksi kunnon esimiestyön ja taloushallinnon koulutus niille, jotka haluavat kirkkoherroiksi. Kirkolla on ihan toimivaa täydennyskoulutusta näistä aihepiireistä, jos vain olisi aikaa ja voimavaroja sellaiseen.
Toisaalta kenenkään papin ei pitäisi leikkiä psykologia. Kerran eräs ystäväni hengellisessä hädässään meni papin luokse. Pappi aloitti keskustelun, niin kuin usein psykiatri tai psykologi, kysymällä ystäväni isäsuhteesta ja suhteesta äitiin. Pieleen mentiin, eikä ystäväni saanut kunnolla apua ongelmaansa. Vaikka pappi olisi saanut psykologin koulutuksen, ei pappi voi toimia pelkästään sillä alueella, vaan hänen tehtävänsä on ennen kaikkea hengellinen.
LYHYT NEUVO YM.
Jos olet syystä tai toisesta langennut johonkin syntiin, niin kannattaa rukoilla Isä Meidän rukous. Senhän katsotaan olevan eräs ripittäytymisen muoto. Varsinkin, jos lähettyvillä ei ole toista henkilöä, jolle voisi tunnustaa rikkomuksensa. Silloin tämä toimenpide voi hyvinkin olla paikallaan. Mutta älä jää vain tähän, vaan myös usko Lutherin opettamalla tavalla ja sano mielessäsi Jeesukselle: ”syntini sinun ja autuutesi (pelastuksesi) minun”.
Kaikille lukijoille yhteisesti voisi todeta virren sanoin: ”Sovitusta saarnatahan, rohkaistu siis uskomahan anteeksanto syntien. Armo kuuluu sulle juuri, sulle, raukka kurjinkin, vaikka rintaas tuska suuri kalvaa liekein polttavin. Kaikkein (kaikkien) synnit Jeesus kantoi, kaikkein tähden itsens antoi ristiin, kärsimyksihin.” (Virsikirjan virsi numero 80: 4,5) ”Sentähden olkoon teille tiettävä, miehet, rakkaat veljet (ja siskot), että teille tämän (Jeesuksen) kautta ilmoitetaan (ja julistetaan) syntein (syntien) anteeksi antamus”. (Apostolien teot 13:38)
”Jeesus, lailla Simeonin sinuun tahdon katsoa, nähdä, että autuuteni (pelastukseni ja onneni) minulla on sinussa, että autuus kaikkien (Ks. Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 29─32) myös on minun, syntisen.” (Virsikirjan virsi numero 48: 6) (Vuoden -38 käännöksen mukaan hurskas ja jumalinen (jumalaapelkäävä) Simeon sanoo ottaessaan Jeesus-lapsen syliinsä Jerusalemin pyhäkössä eli temppelissä: ”sillä minun silmäni ovat nähneet sinun AUTUUTESI”, kun taas vuoden -92 käännös kuuluu: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun PELASTUKSESI”)
Mika, juuri siksi tarvitaan psyyken ilmiöihin liittyvää koulutusta, jotta pappi ei syyllistytä ns. puoskarointiin. Olen samaa mieltä siitä, että hengellinen puoli on tärkeää juuri sielunhoidossa. Tänä päivänä asiansa osaavat terapeutit saattavat myös opastaa asiakkaansa papin puheille tällaisia asioita tunnistaessaan ja hyvä niin. Itse olen tietoinen myös siitä, että psykotetapian tarpeessa olevat, joille apua myös järjestyisi, juoksevat mieluummin erilaisissa esirukouspalveluissa ja hengellistävät asioita tarpeettomasti. Rippi on unohdettu aarre, mutta sitäkin on väärinkäytetty. Väärä käyttö ei kuitenkaan kumoa oikeaa käyttöä. Minä yritän pitää ”hengellisen” ja ”maallisen” yhdessä Lutherin Vähän katekismuksen mukaisesti ja olen osaavampi sillä hengellisellä puolella.
Joillakin psyykkisesti sairailla voi olla erittäin raitis ja terve hengellinen elämä. Eräs tuttu pappi muistaakseni joskus sanoi, ettei hän ole tavannut kenelläkään toisella niin terveellistä oppia kuin eräällä skitsofreenikolla.
Mika, tuo om mahdollista. On myös niin, että väärä oppi voi aiheuttaa mielenterveyden ongelmia ja vääristyneet ihmissuhteet varhaislapsuudessa sekä nuoruudessa heijastua käsitykseen Jumalasta ja kirkosta/seurakunnasta. Kristittynä elämisestä puhumattakaan.
Ei kai kukaan pappi voi väittää, että anteeksiantamus itsessään tekee sairaaksi?
Jo useampi vuosikymmen sitten eräs tukholmalainen pappi kysyi rippikoululuokaltaan, että mikä on Golgata? Kaikki vastasivat sen olevan hammastahna (vrt. Colgate). Melkoista tietämättömyyttä kristinuskosta. Käsittääkseni nämä vastaukset eivät olleet mitään pilailua, vaan osoitus uuspakanuudesta tai uusateismista.
Mika, ei anteeksiantamus itsessään sairastuta. Mutta anteeksiantoa voidaan käyttää eri tavoin myös vallan väärinkäytön ja manipuloinnin välineenä. Väärinkäyttö ei tietenkään kumoa oikeaa käyttöä.