Kotimaan uutinen Andreas Bergmanin väitöskirjasta herätti tiukkoja kysymyksiä
”SAKSALAINEN TOISEN luterilaisen sukupolven reformaattori Martin Chemnitz (1522–1586) on teologiassa ollut aikoinaan maineeltaan kiistelty. Häntä pidetään kuitenkin yleisesti merkittävimpänä Lutherin jälkeisen 1500-luvun luterilaisena teologina.Suomessa Chemnitzin teologia on jäänyt hieman tuntemattomaksi. Tilannetta parantaa nyt Andreas Bergmanin uusi väitöskirja The Certainty of Salvation in the Theology of Martin Chemnitz (suom. Pelastusvarmuus Martin Chemnitzin teologiassa). Väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa toukokuussa.Bergmanin mukaan luterilainen reformaatio syntyi tarpeesta löytää pelastusvarmuus Berghmanin mukaan Luterilaisuuden perusta on pelastusvarmuudessa, jota kirkkomme ei enää pidä esillä. ”
Siipä kaiken perusta on siinä, millä perusteella voi varmistua pelastuksesta? Siinä oli se ainoa perusta jolle Luterilainen kirkko syntyi. Onko kirkko todella kadottanut vastauksen tuohon perus-kysymykseen? Jos näin on, niin samalla kirkko kadotti olemassaolonsa oikeuden. Juuri niin kuin Andreas Bergmanin väitöskirjassaan esittää.
Tästä seuraa myös kysymys : onko Luterilaisella kirkolla edes mitään sellaista, jota muilla ei ole.
Luther löysi Raamatusta pelastusvarmuuden jonka Katollinen kirkko oli kadottanut. Aivan samaan tapaan , kuin nyt näyttää käyneen meille.
Monet ovat palanneet Katolliseen kirkkoon. Siellä on ehkä turvallisempaa. Ei tarvitse ottaa kantaa kirkkoamme repiviin erimielisyyksiin. Herää kysymys : onko meillä mitään etua opistamme, jos kadotamme pelastusvarmuuden?
Eli jos Katollinen, Helluntailainen , tai Adventisti löytää Raamatustaan saman pelastusvarmuuden , kuin Luther, niin mitä erinomaista meillä on Luterilaisuudessa. Jos kerran itse olemme varmuuden kadottaneet. Ei meillä ole ainakaan varaa ylimielisyyteen muita kristittyjä kohtaan. Olemme itse hukanneet kirkkokuntamme perustan.
Varmuus pelastuksesta on innostava ja rohkaiseva näköala. Siinä on se dynaaminen voima, jota kirkko kipeästi kaipaa. Ilman sitä kirkko jatkaa kuihtumistaan. Eikä kirkolamme ole mitään sellaista annettavaa, joka olisi parempaa, kuin muilla.
Ilman pelastusvarmuutta kirkko on kuin lastu veden pinnalla, jota tuuli kuljettaa. Sen sijaan, että se kykenisi vaikuttamaan muihin, se käpristyy yhä enemmän itsensä ympärille. Mikä pahinta kadottaa ; olemassaolonsa oikeuden.
Kirkon jäsenet haluaisivat kuulla sanomaa siitä, että he ovat varmasti pelastettuja ja varsinkin sen miksi ovat pelastettuja. Nyt kirkossa ei tätä opetusta saa, joten kristitty jää suureen epävarmuuteen siitä, mikä riittää. Tuloksena on näkemys, ettei mikään mitä hän tekee riitä.
Josta seuraa se että motivaatio yrittämiseen katoaa, kun tietää ettei tavoitetta kykene saavuttamaan. Tämä näkyy hyvin selvästi kirkkomme passiivisessa ja sisäänlämpiävässä toiminnassa. Toiminta keskittyy vain mukana olevaan seurakuntaan. Jos jumalanpalveluksessa käy 5 niin siihen tyydytään vuodesta toiseen.
Pelastusvarmuus antaa valtavan ilon ja rauhan. Silloin kristityllä vapautuu paljon energiaa toimintaan kirkossa ja kirkon ulkopuolella. Kristityn ei enää tarvitse murehtia omaa riittämättömyyttään vaan saa vapaasti laittaa omat lahjansa Jumalan valtakunnan käyttöön. Hän voi tästä osallistumisestaan saada iloa. Sillä hän tietää, että hän riittää ja että Jumala enkeliensä kanssa iloitsee kaikesta mihin kristitty uskonsa vaikutuksesta ryhtyy.
Tämän kaiken kristityssä vaikuttaa uskon kautta saatu pelastusvarmuus.
Armo olkoon kaikkien teidän kanssanne. Hebr. 13:25
SAMI. Esitit aiemmin keskustelussa tämän väitteen: ”Katollisilla ja luterilaisilla on nykyään yhteinen käsitys pelastusvarmuudesta.”
Luin nyt Katollisen kirkon katekismusta netistä ja huomasin täydellisen yhteneväisyyden keskeisissä kysymyksissä.
Katollisten katekismus on jopa selkeämpää opetusta kuin omamme. Osin sopisi paremmin kirkkomme rippikoulun oppikirjaksi.
Miten Sami Ortodoksien oppi eroaa Katollisen ja Luterilaisen kirkon opista pelastusvarmuuden asiassa?
Pekka, Andreas Bergmanin OSOITTAA Chemnitzin ristiriitaisuuden https://palasia.net/author/miknius/
1. ”Chemnitz väittää, että meidän tulee tehdä hyviä tekoja varjeltuaksemme uskossa. Jos logiikan lait mitenkään pätevät, tämä tarkoittaa sitä, että myötävaikutamme pelastukseemme. Näen tässä siis juuri niitä ”synergistisiä implikaatioita”,
2. ”Toisena esimerkkinä voisi mainita sen, että mikäli Jumala on kääntymyksemme ja uskossa varjeltumisemme ainoa syy niin kuin Chemnitz ajattelee, silloin myös ihmisen kadotukseen joutuminen on yksin hänen käsissään. Näin on välttämättä. Eikä tätä karua totuutta saa kaunisteltua pois.”
3. ”Kolmantena esimerkkinä se, että mikäli voimme langeta uskosta pois kuolemansynnin takia ja voimme vaikuttaa siihen, teemmekö kuolemansyntejä vai emme, voimme jälleen myötävaikuttaa pelastukseemme. Nämä kolme esimerkkiä havainnollistavat sitä, miten Chemnitzin ajattelussa on keskenään ristiriitaisia piirteitä: toiset edustavat synergismiä, toiset monergismia, jos ollaan johdonmukaisia. Chemnitz ei tietenkään ole johdonmukainen, ja tämä ei ole yhdentekevää. Jos näet sanomme esimerkiksi tekevämme tekoja varjeltuaksemme uskossa, mutta kiellämme myötävaikuttavamme pelastukseemme, emme sano oikeastaan mitään. Lausumme uskonnolliselta kuulostavia väitteitä, jotka eivät tarkoita mitään ymmärrettävää.”
Toinen keskustelun aihe on se, miten sinä käsittelet pelastusvarmuutta. Tässä blogissa nämä kaksi aihetta. Aina ei tiedä kummasta puhutaan, tai nämä sekoitetaan.
Sitten varsinaiseen kysymykseesi. Ortodoksi pystyvät allekirjoittamaan helposti luterilaisen maailman liiton ja Roomalaiskatolisen kirkon yhteisen julistuksen kohdan 4.6 Pelastusvarmuus (Pelastusvarmuuden kuvaus on tässä kohden 4.6. objektiivinen jossa tulee samalla esille kuitenkin ihmisen heikkous). Ortodoksisessa kirkossa ei puhuta pelastusvarmuudesta, sama asia on kuitenkin löydettävissä toisella tavalla ilmaistuna. Ortodoksisessa teologiassa ”pelastusvarmuus” on laaja, syvällinen, monipuolinen, monikerroksinen kokonaisuus. Se voitaisiin sanoa näin; ” pidä mielesi helvetissä, äläkä menetä toivoa ” ( Arkkimandriitta Sofroni Saharov).
Sami Paajanen milloin ja miten Jeesus parantaa ihmisen paatuneen sydämen?
Sanoohan Jeesus:
Matt. 13:15
Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’
Kansan paatumus ja yksittäisen ihmisen paatumus ovat eri asioita. Kun Jeesus sulattaa ihmissydämen, ihminen saattaa huomata joutuvansa kansaansa vastaan tai ainakin sen paatumuksen vastavoimaksi.
Martti Pentti eikö nyt kuitenkin ole kyse siitä että kaikki juutalaiset olivat paatuneita eli Jeesuksen olisi pitänyt parantaa jokainen ihminen?
Kun kerran juutalaiset olivat paatuneita niin eikö silloin pakanat vielä enemmän eli eikö jokainen ihminen tarvitse Jeesusta parantajakseen, siis kysymys onkin milloin ja miten Jeesus parantaa?
”Pidä mielesi Helvetissä”: todella hienosti ilmaistu. Jatkaisin sitä: samalla sydämen usko taivaallisissa.
Tähän on juuri se ihana paradoksi, jonka kanssa saan päivittäin kamppailla. Mieleni ei koskaan taivu täysin Jumalan tahtoon. Jos rikon yhdessäkin kohdassa, niin , minulle kuuluu oikeudenmukainen tuomio, eli Helvetti. Tämä perusperiaate pitää minut kiinnitettyä Vapahtajaani ja hänen täytettyyn työhönsä. Samalla iankaikkiseen elämään.
Koska en ole teologi, niin en osaan nähdä mitään eroa Ortodoksisen, Katollisen, tai Luterilaisen uskon välillä siinä että Jumala vanhurskauttaa syntisen yksin armosta.
Lainaus Katollisen kirkon katekismuksesta :”1994. Vanhurskauttaminen on Jumalan rakkauden suurin teko. Se ilmoitetaan Jeesuksessa Kristuksessa ja annetaan Pyhän Hengen kautta. Pyhä Augustinus on sitä mieltä, että ”jumalattoman vanhurskauttaminen on suurempi teko kuin taivaan ja maan luominen”, sillä ”taivas ja maa katoavat, kun taas valittujen pelastus ja vanhurskauttaminen pysyvät”.
Jumalan ajatus ja tahto taas on se, että saamme syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa kautta, jonka hän lähetti maailmaan olemaan sovituksena meidän, jopa koko maailman synneistä, ja että me Pojan kautta tuntisimme hänet leppyneeksi, lempeäksi Isäksemme.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 512, SLEY, vuoden 1957 painos.
Mika Rantanen tuot esille Lutherin tekstejä, kuinka ajattelet seuraavasta Raamatun sanasta:
9 Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja;
10 samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.
11 Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? (Jaak.3)
Tämä Lutherin teksti on täysin Raamatun mukainen. Evankeliumi on siinä kirkkaana.
Mika Rantanen siis kysymykseni oli miten suhteutat tuon Jaakobin tekstin Lutheriin eli vaikka osa hänen kirjoituksistaan onkin ”kaunista” niin kun osa on kirousta niin kuinka ne voisivat tulla samasta lähteestä?
Esim Lutherin kirja ”juutalaisista ja heidän valheistaan”.
Lutherilla oli omat vikansa ja virheensä niin kuin meillä kaikilla. Myös sinulla, Ari. Olemme vain ihmisiä. Pietari ja Barnabas sanoivat: ” Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te.” (Apt. 14:15). ”Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin.” (Jaak. 5:17)
Mika Rantanen siis Jeesuksen sanat eivät koske sinua, voit koota orjantappuroista viinirypäleitä, minä en voi, sanoohan sen jo ”järkikin”, eikö sanokkin?
Raamatun tekstejä ei voi käsittää pelkällä järjellä. Andreas Bergmankin järkeilee liikaa tutkiessaan Martin Chemnitziä.
Mika Rantanen siis KUN JEESUS sanoo ”” Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä”” niin väität ettei tuo pidä paikkaansa?
Eikö tuossa kuitenkin kannattaisi käyttää järkeä vai miksi jätät sen käytön pois?
En tietenkään jätä kokonaan järjen käyttöä. Järki on hyvä renki tutkittaessa Raamattua, mutta huono isäntä.
Uskovainen ymmärtää parhaiten Raamattua.
Mika Rantanen oletko miettinyt miksi Jeesus sanoo puhuvansa vertauksilla?
10 Niin hänen opetuslapsensa tulivat ja sanoivat hänelle: ”Minkätähden sinä puhut heille vertauksilla?”
11 Hän vastasi ja sanoi: ”Sentähden, että teidän on annettu tuntea taivasten valtakunnan salaisuudet, mutta heidän ei ole annettu.
12 Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
13 Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
14 Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö.
15 Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.'(Matt.13)
Siis kun ei ”ymmärrä” vertauksia niin voiko olla sisällä pelastuksessa? Vai onko paatunut sydän?
Mika Rantanen kirjoittaa;
”Raamatun tekstejä ei voi käsittää pelkällä järjellä. Andreas Bergmankin järkeilee liikaa tutkiessaan Martin Chemnitziä.”
Tälläinen väite pitäisi tietysti osoittaa jotenkin todeksi. Muuten sillä ei tee mitään, eikä se merkitse mitään.
Sami Paajanen selitäppä nyt järjelläsi miksi Jeesus puhuu vertauksilla?
Sen jälkeen ota vielä Jeesuksen seuraavat sanat:
Joh. 12:48
Joka katsoo minut ylen eikä ota vastaan minun sanojani, hänellä on tuomitsijansa: se sana, jonka minä olen puhunut, se on tuomitseva hänet viimeisenä päivänä.
Sami, Bergman puhuu väitöskirjassaan paljon logiikan laeista.
Mika, et osaa perustella siis väitettäsi. 🤔
Toivoisin että keskustelu pysyisi pelastusvarmuuden asiassa, eikä karkaisi siitä sivuun. Varmuus pelastuksesta on kristillisen uskon perustaa. Jos omistat sen uskossa, olet autuas. Järki ja tunteet taistelevat sitä vastaan aina. Vain uskolla, jonka Jeesus vaikuttaa voi omistaa pelastusvarmuuden.
Pekka kirjoitat; ” Koska en ole teologi, niin en osaan nähdä mitään eroa Ortodoksisen, Katollisen, tai Luterilaisen uskon välillä siinä että Jumala vanhurskauttaa syntisen yksin armosta.”
Monet teologitkaan eivät osaa. Syitä voi olla monia. Jos näkemys dogmeista muuttuu, muuttuu väistämättä vastaavasti ihmisen hengellinen olemus ja hengellisen elämän muoto.
Kk:n katekismus : ” Koska armo on yliluonnollinen, se ei ole kokemuksemme tavoitettavissa, vaan se on tunnistettavissa yksin uskolla. Emme voi siis jättäytyä tunteidemme tai tekojemme varaan todetaksemme niiden perusteella olevamme vanhurskautettuja ja pelastettuja.
Pekka, sinä olet todella innostunut katolisesta katekismuksesta. Oletko sinäkin matkalla Roomaan?
Pekka, kk, viittaa tässä järjellä tavoitettaviin kokemuksiin, näin tämän ymmärrän. Tämä on ihan totta. Usko avaa uusia kokemuksen todellisuuksia. Tästä esimerkkinä voisi olla Paavali. Joka kuuli sanoja ja asioita joita ihmisen ei ole lupa puhua. Nämä salaisuudet aukenevat kilvoittelevalle ja Jumalan käskyjen mukaan eläville. Hengellisessä elämässä on erilaisia tasoja, on kilvoittelijoita jotka ovat suurempia kuin toiset, joiden hengellinen kokemus on suurempi, syvempi, he myös näkevät asioiden todellisen luonnon ja käsittävät maailman kaikkeuden tarkoituksen.
Tämä keskustelu herätti kiinnostuksen Katolliseen oppiin. Olin saanut siitä kansakoulussa väärän kuvan. Nyt kun luin heidän katekismustaan niin asenteeni muuttui. En ole matkalla mihinkään. Haluan vain pohdiskella kanssanne ja löytää vastauksia.
Pekka, Jumala näkee ihmisen pyrkimyksen ja halun etsiä totuutta. Luterilainen kuva katollisista on irvikuva, väärä kuva, karikatyylinen, eikä vastaa todellisuutta, se on lutherin teologian kautta värittynyt. Suomessa herätysliikeissä eninmäkseen populistinen. Katolisessa teologiassa on löydettävissä paljon yhtenäisen kirkon teologisia jälkiä.
Johtuneeko Sami siitä, että on pyritty pitämään etäisyyttä Katolliseen kirkkoon, kun on itse kadotettu se, mikä meidät siitä erottaa?
Pekka, en osaa sanoa. Yleensä kysymys on monimutkaisista kokonaisuuksista
Mikä on ”kirkko” josta etsitte pelastusta, siis ei mistään ”kirkosta” löydy iankaikkisen elämän sanoja vaan ne on yksinoikeudella Jeesuksella, jos pelastuksenne ei ole kiinnitetty Jeesuksen sanoihin niin kaltoin käy.
Jeesus sanoo kylläkin Matteuksen evankeliumissa: ”Totisesti sinä olet Pietari ja tälle kalliolle MINÄ rakennan seurakuntani/kirkkoni. Ja MINÄ olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Mitä SINÄ sidot maan päällä on oleva sidottu TAIVAISSA ja mitä SINÄ päästät maan päällä on oleva päästetty TAIVAISSA.” Jeesus on läsnä kirkossaan/seurakunnassaan/valtakunnassaan.
Marko Sjöblom uskot siis että kirkkolla on oikea sana, sanoppa milloin ihminen alkaa ymmärtämään/kuulemaan Jeesuksen ääntä?
Ajatuksena kysyn alkaako se kasteesta ja jos vastaat kyllä niin kuinka käy jos kastettu vauva joutuisikin tois uskoiseen perheeseen niin ymmärtäisikö tämä kasvaessaan että onkin väärässä uskossa?
Jeesuksen sanat löytyvät evankeliumeista. Kirkko on ne niihin tallettanut. Kirkko on välittänyt evankeliumit koko maailmaan yli 700 kielellä. Eipä Jeesuksen sanoja kukaan tuntisi, ellei kirkko olisi noudattanut Herransa tahtoa.
Kiitos Marko, jos et ryhdy Arille vastaamaan aiheen ulkopuolella.
Pekka V.ja Ari P. Kysymys pelastusvarmuudesta kytkeytyy kysymykseen kirkosta/seurakunnasta, koska se on Kristuksen hengellinen ruumis ja Pyhän Hengen läsnäolon paikka täällä maan päällä.
Aikanaan luterilaiset ja roomalaiskatoliset olivat kovissa kiistoissa keskenään siitä, (1) voiko kristitty olla tai (2) tuleeko hänen olla varma pelastuksestaan ja (3) mikä on tämän takuuna. Samasta on väännetty myös luterilaisuuden sisällä. Sitten luterilaisuudessa (pietismissä) on myös varoiteltu (4) väärästä pelastusvarmuudesta/väärästä sielun rauhasta. Vanhassa psykologiassa ja teologiassa puhuttiin sielun kolmesta peruskyvystä: tiedosta/järjestä, tahdosta ja tunteesta. Siksi uskoon ja pelastusvarmuuteen kuuluvat myös kokemukset vaikka ne vaihtelevat.
Marko Sjöblom toteat:”” Kysymys pelastusvarmuudesta kytkeytyy kysymykseen kirkosta/seurakunnasta, koska se on Kristuksen hengellinen ruumis ja Pyhän Hengen läsnäolon paikka täällä maan päällä.””
Tuo on väärä toteamus, miksikö, koska hedelmästä puu tunnetaan, miettikää nyt ihan ite mitä hedelmää kirkot ovat tuottaneet, siis kirkko on sen JÄSENET, ei mikään irrallinen olemus vaan se on jäsenistään koostuva laitos.
Kun kerran yksi ja sama kirkko on ajautunut itsensä kesken sotaan (suomen sisällissota) niin voiko siitä löytää keskinäistä rakkautta josta Jeesuksen seuraajat tunnistetaan, ei voi.
Kun tuota ei ymmärrä niin on hengellisesti sokea ja elää pimeydessä.
Suomessa on sisällissodan jälkeen rakennettu toimiva kansanvaltainen oikeusvaltio. Kirkko on ollut ratkaiseva tekijä tämän sovun luomisessa ja ylläpitämisessä. On kestetty äärioikeiston nousu, sodat ja Neuvostoliiton naapurina olemisen ongelmat. Joka ei tunnista näitä hyviä hedelmiä, onkin vasta sokea.
Pekka Pesonen, jos sinulla on tiukkoja kysymyksiä uskosta ja pelastumisesta, niin kysy mielenkiinnon vuoksi näitä asioita ChatGPT tekoälyltä. Minä mielenkiinnon vuoksi kokeilin sitä. Minun mielestä tämä keinoäly antoi yhtä hyviä tai jopa parempia vastauksia kuin ihminen.
Hengellisyys ja uskonasiat ovat monitulkintaisia Maailmassamme uskotaan myös monella tavalla. Teologia taas on tieteenhaara ja monesti olen kuullut, ette tieteen avulla voi Jumalaa löytää tai ymmärtää.
Ymmärrän kyllä, ettei keinoäly voi tehdä tulkintoja kuten ihminen, mutta tiedon etsimisessä se on korvaamaton ja sen avulla voi hankkia hetkessä tietoa uskonnoista, pyhistä kirjoista, Raamatusta, Koraanista ja katekismuksesta ym.
Minusta on hyvin lohdullista tietää, että sama ongelma on kaikilla. Haluaisin minäkin jokin palan pelastuksesta omia itselleni. Näyttää jotenkin siltä, ettei se nyt vaan käy. Olisi suostuttava vain siihen, että kaikki on jo tehty puolestani.
Jopa suostuminen tähän tuntuu olevan mahdoton vaatimus. Tämän päivän evk. tekstissä oli:” ihmiselle se on mahdotonta”.
Voin tietysti tietää sen, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, mutta jos alan miettiä; miten, niin olen heti pulassa.
Pulassa olen myös omien tunteiden kanssa, kun omatunto syyttää ja tuomitsee minut syylliseksi.
Järki kieltäytyy usein luottamasta Hengen kehotuksiin. Kokemuksesta olen oppinut, että on palattava uudelleen ja uudelleen omistamaan täysi vanhurskaus ilmaiseksi. Voi miten se on nöyryyttävää, ettei koskaan opi kunnolla tätä yksinkertaista läksyä.