Toimin väärin -anteeksi

Linkin luettuani yhdyn Paula-Maarian kommenttiin. Minun ymmärtääkseni sinulla, Vuokko, ei ole mitään syytä pyytää anteeksi.

Tapauksen kuvaus näyttää olevan aikalailla yksi yhteen sen kanssa, mitä (minäkin esimerkkinä) poistetussa postauksessa kuvasin.

Mielenterveysongelmista kärsivän, monilapsisen perheen äiti joutuu lestadiolaisen opetuksen aiheuttaman helvetinpelon uhalla synnyttämään lisää lapsia, uupumuksestaan ja sairauksistaan huolimatta. Tällaisessa tilanteessa lausuttu ”Jumala antaa voimia” on irvokasta, hengellistä väkivaltaa.

Paholainen kehotti Jeesusta hyppäämään alas jyrkänteeltä, Jumalahan antaa Raamatun sanan mukaan enkeleilleen käskyn varjella. Jeesuksen vastaus kuului: ”Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi”.

Jeesus näyttää hyväksyvän järjen käytön. Jeesus näyttää tuomitsevan hurskastelevan hengellistämisen. Jeesus näyttää suorastaan vaativan järjen käyttämistä.

Toisaalta sillä, mikä tai mitkä syyt linkissä kuvatun tapauksen taustalla ovatkaan, ei ole mitään merkitystä ehkäisykiellon oikeellisuuden ja siihen liittyvän problematiikan (henkisen, hengellisen ja fyysisen väkivallan) kanssa.

Mielestäni voisit hyvillä mielin palauttaa aiemman postauksesi.

Postaus on jo bittitaivaassa ja uusia tulossa kymmenen jonossa. Joten se siitä. Ei aiheeseen tarvihe enempi ruutia tuhlata. Tai no saa toki jos haluaa. Mutmut.

Ameriikan tilanne on toinen.
Kun nyt anteeksi on pyydetty, onko sopivaa polemiikia enää jatkaa?

Minun ei onneksi tarvitse pääasiassa antaa periksi.
Kaikissa ratkaisuissa on kysymys uskosta/epäuskosta. Niiden varassa uskova elää. Ne, joiden usko pettää, valitsevat toisen tien: – jopa abortin etc…

Jorma Ojala, pyytäisin taas kerran sinua perustelemaan väitteesi. Miten esimerkiksi amerikkalaisten lestadiolaisten opetus (ehkäisystä) poikkeaa suomalaisesta? Minulla on ollut käsitys, että vl-liikkeessä nimenomaan korostetaan, kuinka oppi ja opetus on kaikkialla ja kaikilla sama ja muuttumaton.

Ja olipa sikäläinen tilanne mikä tahansa, se ei poista suomalaisen vl-liikkeen ehkäisyopetuksen ongelmia ja julmuutta. Keskustelua on siis todellakin syytä jatkaa.

Tarkoitatko ”pääasialla”, josta et anna periksi, uskoon/epäuskoon perustuvia ratkaisuja? Oletko siis sitä mieltä, että ratkaisu, joka perustellaan uskolla, on aina oikea? Kun uskoon vedoten kielletään mielenterveysongelmaista suurperheen äitiä ehkäisemästä, niin se on oikein?

Polemiikin jatkaminen tai lopettaminen ei ymmärtääkseni ole sinun vallassasi; tällä palstalla blogistilla lienee siinä painava sanansa sanottavana.

Luepa, Jorma Ojala, Vuokolle nimettömänä lähetetty vl-äidin sähköposti blogissa ”Vl-liikkeen ehkäisyopista puhuttava nyt”. Mielelläni kuulen, oletko tosiaan sitä mielltä, että ”uskon” nimissä sanottava Jumala antaa voimia -kommentti on korrekti ja perusteltu.

Panu hei, katsos se mikä ei tapa vahvistaa. Ja jos sitten tappaakin (esim. itsemurha tai tuon Phoenixin äidin epätoivoinen teko), se johtuu siitä että ihminen ei ole luottanut Jumalaan, ei suinkaan siitä että voimat ovat kerta kaikkiaan loppuneet.

Harva ymmärtää mitä on olla kuolemanväsynyt. Se tunne on niin lohduton, että sitä ei voi edes kuvitella ennen kuin sen kokee. Se tarkoittaa niin totaalista uupumusta, että hengittäminenkin väsyttää. Niin totaalista uupumusta, että vaikka tietää esimerkiksi että lapselle täytyisi antaa ruokaa, ei yksinkertaisesti kykene siihen. Ei kykene edes ruokkimaan itseään, vaikka vatsa huutaa ruokaa jopa monta päivää. En tunne yhtäkään, en yhdenyhtäkään joka siitä olotilasta noustuaan olisi sanonut että kyllä se Jumala ne voimat antaa. Ei aina anna. Onneksi monille antaa keinot selvitä, lähelle ihmiset jotka mahdollistavat lepäämisen.

Vuokon alkuperäisessä linkissä Nina Koistisen tapaukseen en huomannut yhteyttä vl-liikkeeseen. Arvelin (kuten Jorma Ojalakin), ettei tällaista yhteyttä ollut. Paula-Maaria Itäniemen antamasta linkistä käy ilmi, että olimme väärässä. Kyseinen perhe on LLC-lestadiolainen (LLC = Laestadian Lutheran Church).

Arvio Amerikan lestadiolaisryhmien kannatuksesta:
-OALC (esikoiset) 20 000
-ALC (pikkuesikoiset, rauhansanalaisuus) 10 000
-FALC (töröläläiset) 7000
-LLC (vanhoilliset) 6000

Näistä LLC on ainoa, jonka SRK tunnustaa uskonveljekseen. LLC:n opista saa hyvän kuvan Edwin A. Suomisen nettikirjasta ”An Examination of the Pearl”. Suominen on juuri irtautunut LLC:stä ja kirjassaan hän tilittää eronsa syitä. Eräissä suhteissa LLC tuntuu olevan tiukempi kuin SRK (suosii kreationistisia käsityksiä siinä missä suomalaiset ovat neutraaleja). Ehkäisyopetus on kyllä tasan sama.

VL-foorumin Taavetti valisti minua seuraavasti: ”En tosin tiedä, onko Amerikan uskovaisillakaan Suomen uskovaisten käsityksistä poikkeavia käsityksiä Jos olisi, tuskin lähettäisivät lapsiaan Suomeen opiskelemaan kananopistoissamme, tuskin olisi niinkään vilkasta puhujien kutsumista ja lähettämistä puolin ja toisin, kuin mikä on totta aikanamme.”

Amerikan lestadiolaisuudesta on kirjoittanut ainakin Tuomas Palola (artikkeli ”Amerikan lestadiolaisuuden historiaa”, Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 96 (2006), 38. artikkeli). Tuomas Palola on tekemässä myös väitöskirjaa otsikolla ”Vaikeasta rauhasta avoimeen taisteluun – Pohjois-Amerikan apostolisluterilaisuus vuosina 1884–1928”. Lieneekö jo valmistunut?

Kiitos, Pertti Niukkanen, asiallisesta ja valaisevasta tekstistä.

Jorma Ojalalta ei vastauksia kuulu – syyn voi(n) kyllä arvata.

Panu Saarela, en lue sinun viestejäsi.
Olen jo todennut 4 kertaa, että ongelman ydin murhassa on usko/uskon puute.
Sama ongelma tulee esiin itsemurhassa.
Ymmärrän, että sitä on vaikea riidan nostajien tajuta. Se on hengellinen asia.

Jorma Ojala, uskoko puuttuu, kun ihminen kokee näin:

”Elämä on musta.
Isä, tarkoitusta
sille kyselen.
Minne tieni johtaa,
mikä vielä kohtaa
minut murtaen?

Painaa mieltä tuska,
tunnen ahdistusta,
joka kasvaa vain.
Epätoivon luolaan
ainoon valontuojan
Sanastasi sain.

Lupaat toivon antaa,
huomispäivään kantaa
Sinuun uskovan.
Enkö Sulle kelpaa,
sieluni kun salpaa
halu kuoleman?

Mistä voimaa saisin,
että jaksaa voisin
Sinuun turvaten?
Väsymys on syvä.
Sinä, Herra hyvä,
vain voit poistaa sen.

Isä, sylissäsi,
vasten sydäntäsi
kanna minua.
Väsynyt oon vaivaan
– ota kotiin taivaan!
Kaipaan lepoa.”

Sama ihminen kirjoitti samasta tilanteesta myös toisen runon:

”Missä sinä viivyt,
kuolema

enää minulla
ei ole jäljellä kuin
hampaat

ja yritä itse
purra valtimosi auki.”

Se ihminen oli vain karvan päässä tragediasta. Vaikka uskoi. Uskoi uskoi ja uskoi. Mutta kun niitä voimia ei ollut annettu, vaikka sitä kuinka oli rukoiltu. Kun ihminen kokee, ettei elämällä ole mitään annettavaa, ettei enää kykene olemaan hyvä vanhempi tai puoliso, on ainut valonpilkahdus kuolema. Taivasikävä on niin hirvittävän voimakas, ettei sitä meinaa kestää.

Ken ei ole kokenut, ei voi ymmärtää.