Yhteiskunnan ratkaisuja muistellaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioiden kohdalla on toivottu päätösten selkeyttä. Turvallisuuden kannalta on ajateltu, että hallitaan voitollisesti koronatilanne.
Toiminnassa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päättäjien tekemisen laatua. Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.
Konferenssien sisältöä pohditaan oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja. Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun asioissa on selkeät tavoitteet, toiminnassa onnistutaan.
Päätösasioissa on pyritty toimimaan mietittyjen ohjelmien mukaan. Osallistujat ovat kokoontuneet erilaisiin turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin. Puhuttelevia musiikkikappaleita on kuunneltu ja laulettu. Kaatuneiden muistopäivänä Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset 15.5.2022 klo 12.00 ovat sykähdyttäneet sanomallaan.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on sisäistettävä. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset hoidetaan. Asioiden kohdalla on toimittava mahdollisimman hyvin ja vastattava haasteisiin. Omaa ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Eduskunnalla on vastuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisesta.
Yhteiskunnan palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.
Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.
Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.
Hyvinvointiasioiden taustalla on ollut vaikuttamassa koronatilanne. Julkisuudessa on lisäksi esitetty asioita, joiden rahoittaminen on haasteellista. Kysytään esimerkiksi, miten sosiaali- ja terveydenhuollon ratkaisut toteutuvat käytännössä.
Terveisin
YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi
Suomen tietokirjailija
Reservin upseeri
Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni
Kiuruntie 11
70340 Kuopio
Viime vuosikymmeninä Suomen luterilainen kirkko on yhteiskunnan mukana liikkunut eettisissä kannanotoissaan voimakkaasti velvollisuusetiikasta seurausetiikkaan ja yksilön oikeuksia korostavaan liberaaliin etiikkaan. Ortodoksikirkon linja on vähän toinen, vaikkakin haastattelua lukiessaan jokainen kyllä huomaa, että kirkon näkemykset esitetään puolustusasemista.
Liberaalin etiikan ongelma on se, että vaikka se puhuu kauniisti tasa-arvosta ja ihmisoikeuksista, oikeuksia saavat lähinnä vahvat ja äänekkäät, poliittisten painostusryhmiensä avulla. Ne, jotka eivät kykene itseään puolustamaan – syntymättömät, lapset, vanhukset ja vammaiset – eivät oikeuksia saa. Sanalla sanoen, toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Kristityn yksiselitteinen velvollisuus, kaikkina aikoina, kaikissa kirkoissa ja yhteiskunnissa, on puolustaa heikoimpia.
Olen samaa mieltä. Lapset, vanhukset ja vammaiset unohtuvat helposti tasa-arvoeskustelun ulkopuolelle kun he eivät itse osaa/jaksa pitää meteliä oikeuksistaa, vaan jotkut muut ryhmät huutavat niin äänekkäästi, että heikompien ääni hukkuu siihen meluun.
No, kohdussa olevalla ihmisellä ei ole vielä ulospäin kuuluvaa ääntäkään. Kuka suojelee häntä?
Miksi haastattelija oli hämmästynyt? Näinhän luterilainenkin kirkko opettaa – se luterilainen kirkko, joka ei hae etiikkaansa eikä agendaansa maailmasta, vaan Jumalan Sanasta ja rakkauden tahdosta.
Ei äidillä ole oikeutta päättää lapsensa elämästä.
Hedelmöittynyt munasolu ei vielä ole lapsi eikä ylipäätäänkään ihminen missään järkevässä mielessä. Vasta kun embryolla on tietoisuus tuntea aivoissaan jotain se on hän. Aivot kehittyvät tälle tasolle korkeintaan vasta noin 13 raskausviikon vaiheilla.
Muta tnodennäköisimmin v asta noin 23 raskausviikolla:
Kipujärjestelmän ylempien osien eli spinotalaamisten ja talamokortikaalisten ratojen kehityksestä on vähemmän tietoa. Ihmisellä nämä radat syntyvät raskausviikoilla 26–34, joten kipuärsyke voi ensimmäisen kerran tavoittaa aivokuoren vasta viikolla 26 (Anand ja Hickey 1987, Fitzgerald 1995). Toisaalta aivokuoresta voidaan sähköfysiologisesti mitata herätepotentiaaleja vasta viikosta 29 alkaen, mikä viittaisi siihen, että varsinainen toiminnallisesti mielekäs hermorata periferiasta aivokuoreen valmistuisi vasta tuossa vaiheessa.”
Siitösolut ovat eläviä olentoja nekin ja Jumala antaa niitä kuolla miljardettain maailmassa joka sekunti!
”Ei äidillä ole oikeutta päättää lapsensa elämästä.” Seppo
Kiistaton tosiasia on, että nykylainsäädännön mukaan juuri äidillä ja pelkästään äidillä on oikeus päättää lapsensa elämästä eli teetätyttää abortti.
Salme Kaikusalo :”Kiistaton tosiasia on, että nykylainsäädännön mukaan juuri äidillä ja pelkästään äidillä on oikeus päättää lapsensa elämästä eli teetätyttää abortti.”
Käsitykseni mukaan esim. sosiaalisista syistä tehty abortti edellyttää kahden lääkärin puoltavaa lausuntoa, joten yksin äidillä ei ole oikeutta päättää lapsensa elämästä – ja kun tarkemmin ajattelee, se ei ole ainoastaan äidin lapsi. Missä on isän vastuu?
Minulta oli Salme unohtunut sitaattimerkki, tietysti nimen omaan äidillä on oikeus päättää laikiemme puitteissa tehdystä abortista.
”Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps 139:16)
On hämmästyttävää kuinka pitkälle niin suuri osa luterilaisen kirkon jäsenistä on
etääntynyt alkuperäisestä juutalaiskristillisestä ihmiskäsityksestä. Ja tämä koskee valitettavasti jopa kirkon johtoa ja aktiiveja. Niinpä sisarkirkkokunnat, joiden opetus on pysynyt asiasta ennallaan, ovat tälle ajan henkeä kosiskelevalle tuuliviiriteologialle ”kummajaisia”.
Orwellilainen uuskieli on otettu käyttöön häivyttämään mahdolliset vielä orastavat syyllisyyden tunteet. – Mutta näinhän tehtiin myös 1900-luvun totaalitäärisissä järjestelmissä, kun haluttiin surmata juutalaiset, kansanviholliset…. Ensimmäisenä kiistettiin ihmisarvo.
Seppo Heinola – lakkaako ihmisyys ja ihmisarvo myös, jos esim. onnettomuuden seurauksena vaipuu syvään tajuttomuuteen tai hermoratayhteydet katkeavat?
Äläs Korteniemi levitelte maalitolppia kesken pelin,se on keskutelussa argumetaatiovirhe!
No: Aikuiselle ihmiselle tulisi lakien anta mahdolisuus tehdä
hoitotestamentti,jossa hän määrittelee minkälaisessa tilanteesa hän itsemääräämisoikeudestan käsin edellyttää hoitamisena lopettamista tai myös eutanasiaa.
Jos minä muutun parantumattomasti ns. kasviksi, joka ei tiedä edes olevansa olemassa, en näe mitään syytä miksi eläisin.
Siksikö että lääketeollisuus saisi pumpata säästörahani pois perillisisltäni itselleen?
Yllättävää, että vielä 2014 käydään tällaista keskiaikaista keskustelua, jossa lähinnä miehet (!) syyllistävät naisia murhasta ja ties mistä. Uskoisin, että omatunto soimaa naisia jo ihan riittävästi!
Sehän on hieno asia, jos asia naisia soimaa! Siihen on vastaus: Kristus ja vpautus tuosta hirveästä synnistä.
Miksi on joidenkin mielestä parempi, että lapsi saa syntyä vaikkapa epätasapainoiseen perheeseen ja kuolla sitten perheväkivallan takia kuin että hänet olisi ei-toivottuna abortoitu ajoissa?
Kaikella kunnioituksella en oikein ymmärrä, mihin pyritte. Tarkoitatteko, että aborttikysymyksestä ei tule keskustella lainkaan? Että mitään ongelmaa ei ole? Tai että koettu syyllisyys on vailla todellista pohjaa ja johtuu vain aborttia vastustavista mielipiteistä? Tai oletteko sitä mieltä, että perheväkivalta, mielenterveysongelmat, muu kärsimys tai elämän tragediat tekevät eletystä elämästä arvottoman?
En vähättele tosiasiaa, että miehet luistelevat usein vastuusta, ja nainen joutuu yksinään kantamaan abortin seuraukset, syyllisyyden ja syyllistämisen. Aborttiin päätyneet naiset ja miehetkin tarvitsevat tukea ja ymmärrystä, mutta vaikeasta aiheesta tarvitaan myös eettistä ja yhteiskunnallista keskustelua.
Käsitys ihmiselämän luovuttamattomasta arvosta ei ole keskiaikainen vaan paljon vanhempi. Mikään käsitys ei tietenkään ole tosi sillä perusteella, että se on vanha. Mutta moni käsitys on vanha siksi, että se on tosi.
”…kuin että hänet olisi ei-toivottuna abortoitu ajoissa.”
Huh huh! Muutettavat muuttaen kommentti olisi oikein hyvni sopinut Völkischer Beobachterin yleisönosastoon.
Mutta kaikki käsitykset eivät ole oikeita vain sillä perusteella että ovat vanhoja.
On myös mielestäni turhaa väittää (omahyväisesti), että avioliitossa ei muka voisi ehkäisy pettää. Enkä menisi väittämään, että hirveän köyhänä tai vammaisena lapsena pystyisi automaattisesti viettämään ihmisarvoista elämää.
Kalevi Tikka: ”Kun nainen ryhtyy suojaamattomaan sukupuoliyhteyteen hän samalla luovuttaa kohtunsa sikiön kasvamiseen.”
Jorma Ojala: ”Sehän on hieno asia, jos asia naisia soimaa!”
Tahtomattaankin kirjoittavat paljastavat syvän sovinisminsa ja patriarkaalisuutensa. Itse asiassa siis sen, että haluaisivat elää maailmassa, jota ei (onneksi) ole enää olemassa, ainakaan Suomessa.
Panu, lainauksesi kertovat paremminkin sinusta itsestäsi ja moraalistasi.
Juuri se oli tarkoituskin. Lainaukset olivat tosin teiltä – kenestähän ne kertovat?
Kyllä ne sinun laiinaukset kertovat lainaajasta, eivätkä kirjoittajasta.
Väitteesisi on huikea: se, mitä sinä kirjoitat (aborttiin liittyen), ei kerro sinusta vaan minusta. Tuota logiikkaa en kykene ylittämään.
En ymmärrä sellaisen aikakauden ihannointia, jolloin naisen asema oli erittäin huono tai olematon. Yksi syistä mikä ajoi Raamatun ajan naisia prostituoiduiksi oli leskinaisten ja naimattomien naisten kehno toimeentulo. Yksi Jeesuksen esiäideistä, Rahab, oli noita huonoja naisia! Heprean kielestä löytyy aihepiirin termejä. Mitenkään ei ollut kyse mistään esimerkillisestä ajasta!
Lainaus arkkipiispa Mäkiseltä: ”Aidosti kristillisessä moraalissa ei ole kyse siitä, että meillä olisi joku sääntökokoelma, jota luetaan suurennuslasilla, että toteuttaako tämä ihminen tätä ja tuota. Moraalin ydin on aina siinä, että asetutaan toisen ihmisen asemaan” (Turun Ylioppilaslehti 3/2014).
Jos abortti on rikollista tai jopa murha, niin miten abortin teettäviä naisia tulisi rangaista? Lakimme periytyvät roomalaisesta oikeuskäytännöstä ja siihen sisältyy vahvasti se käsitys, että rikoksesta tulee saada rangaistus. Jos maallista rangaistusta ei tulisi abortin teettäjille tehdä, niin sittenhän kyseessä ei olisi rikollinen teko, eikö niin?
Vai meneekö abortin teettäminen samaan kategoriaan ilman pyöräilykypärää pyöräilyyn? Kiellettyä, mutta ei ole säädetty rangaistusta. Poliisi ei voi puuttua asiaan ja osa ihmisistä paheksuu, mutta kenenkään mielestä siitä ei tulisikaan rangaista, koska vahingon sattuessa se kohdistuu vain henkilöön itseensä,
Unohtuiko sinulta, että Suomessa tehtävät abortit ovat (ainakin pääsääntöisesti) laillisia?