Toimintoja seurataan ja arvioidaan

Yhteiskunnan ratkaisuja muistellaan. Kokouksia on pidetty muun muassa etäyhteyksien avulla. Asioiden kohdalla on toivottu päätösten selkeyttä.  Turvallisuuden kannalta on ajateltu, että hallitaan voitollisesti koronatilanne.

Toiminnassa on tärkeää, että viestintävälineet antavat luotettavaa ja monipuolista tietoa ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan ratkaisuista. Sitä tarvitaan, kun arvioidaan päättäjien tekemisen laatua. Tärkeitä kysymyksiä on pohdittu Minna Canthin päivänä, tasa-arvon päivänä.

Konferenssien sisältöä pohditaan oppimisen kannalta. Aiheellista on kysyä, miten seilataan ulko- ja turvallisuuspolitiikan merillä ja vältetään karikkoja.  Politiikka on yhteydessä kansalaisten tukeen ja johtajuuteen. Kun asioissa on selkeät tavoitteet, toiminnassa  onnistutaan.

Päätösasioissa on pyritty toimimaan mietittyjen ohjelmien mukaan. Osallistujat ovat kokoontuneet erilaisiin turvallisuutta tähdentäviin tilaisuuksiin. Puhuttelevia musiikkikappaleita on kuunneltu ja laulettu. Kaatuneiden muistopäivänä  Kuopion sankarihaudan seppelpartioiden lähettämiset 15.5.2022 klo 12.00 ovat sykähdyttäneet sanomallaan.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on sisäistettävä. Puheyhteydet ovat silloin kunnossa ja tapaamiset  hoidetaan. Asioiden kohdalla on toimittava mahdollisimman hyvin ja vastattava haasteisiin. Omaa ajattelua on jatkuvasti arvioitava. Eduskunnalla on vastuu ulko- ja turvallisuuspolitiikan onnistumisesta.

Yhteiskunnan palvelujen hoidossa tarvitaan osaamista. Politiikka on pitkäjänteistä työtä ja tietojen päivittämistä. Taitoja on jatkuvasti kehitettävä. Vastuussa olevat henkilöt vetoavat melko usein asiantuntijoihin, vaikka itse ovat päättämässä asioista.

Yhdistystoimintaa tarvitaan. Olin osallistujana Kuopion Reserviupseerikerho ry:n sääntömääräisessä kevätkokouksessa 28.3.2022 klo 18.00 Kuopion Klubilla, Kuninkaankatu 10, 70100 Kuopio. Erikoistutkija Alisa Puustinen  luennoi tilaisuuden alussa kiinnostavasti Maanpuolustustahdosta ja – suhteesta.

Kokouksessa oli hyvin esillä historiateos: Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929 – 2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio.

Hyvinvointiasioiden taustalla on ollut vaikuttamassa koronatilanne. Julkisuudessa on lisäksi esitetty asioita, joiden rahoittaminen on haasteellista. Kysytään esimerkiksi,  miten sosiaali- ja terveydenhuollon  ratkaisut toteutuvat käytännössä.

 

Terveisin

 

YTT, KT, dosentti Veikko Vilmi

Suomen tietokirjailija

Reservin upseeri

Oulun, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopiston alumni

Kiuruntie 11

70340 Kuopio

  1. Aborttikeskustelua tulisi aloitella Suomessakin kuten on tehty Euroopassa.

    Aloiteita siihen tehty, mutta abortin kannattajat tyrehdyttävät keskustelun joko yleistyksillä raiskaustapauksista tai yksittäisen henkilön tunteisiin vetoamalla.

    Varsinkin kristinuskon piirissä kysymys on vakava, eikä sitä ole käsitelty sen vaatimalla tasolla.

    Abortti, sikiön murhaaminen on synti ja häpeä länsimaisessa ihmisoikeus-valtioissa.

    • Sakari Hosike :”Abortti, sikiön murhaaminen on synti ja häpeä länsimaisessa ihmisoikeus-valtioissa.”

      Abortteja on tehty aina. Jos lailliset abortit halutaan kieltää, onko parempi palata komplikaatioita aiheuttaviin ja puoskareiden tekemiin laittomiin abortteihin, joita netistä löytyneen arvion mukaan tehtiin vielä v. 1966 lähes 19 000 ja vielä vuonna 1990 sairaaloissa hoidettiin 36 laittoman keskeytyksen aiheuttaman komplikaation vuoksi hoitoon hakeutunutta naista? Muistelen lukeneeni jostakin, että Euroopassa kuolee yhäkin yli 60 000 naista vuodessa laittomien aborttien vuoksi?

      Toinen asia on ehkäisykielteisyys. Kun toimin vapaaehtoistyöntekijänä YK:n lastenjärjestö Unicefissa, Etelä-Amerikan katulapsiongelman pääasialliseksi aiheuttajaksi arveltiin katolista kirkkoa, joka ei hyväksynyt ehkäisyä eikä abortteja. Kun köyhillä perheillä ei ollut varaa lapsen elättämiseen, äidit jättivät lapsensa kaduille ja toivoivat, että joku löytäisi heidät ja pitäisi heistä huolta. Liian monta kertaa ”löytäjä” oli rikollisjärjestö, joka mm. kauppasi lasten sisäelimiä hyvin toimeentulevien sairaaloihin.

    • Teemu Venäläinen :”Tuula: Montako viatonta ihmistä selviäisi jos murha tehtäisiin laittomaksi nykysuomessa?”

      Murha on Suomessa laiton ja jos ehkäisyn ja/tai lailliset raskaudenkeskeytykset hyväksyvät leimataan murhaajiksi, niin suosittelen näin ajatteleville, että he yhdynnän sijasta tyydyttävät tarpeensa lasillisella vettä, ei ennen eikä jälkeen aktin, vaan sen sijasta.

      Laillinen abortti on mielestäni joka tapauksessa parempi vaihtoehto, kuin esim. se, jota ”vaka vanha Väinämönen” Kalevalassa suosittelee: ””Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!”

    • Tuula Hölttä,

      eiköhän se mene niin päin, että niiden jotka eivät ole valmiita kantamaan vastuuta akteistaan, vaan turvautuvat niiden seurausten abortointiin, pitäisi pitäytyä vesilasillisissa.

      Mielestäni seksi ei saa olla toimintaa, jossa ihmisten tarpeiden tyydyttämisen hinta maksatetaan syntymättömien lasten elämällä.

      Jokaisesta heteroseksuaalisesta aktista voi olla seurauksena lapsi. Täydellistä ehkäisyä ei ole. Se pitää muistaa joka kerta, kun aktiin lähtee. Tältä pohjalta on myös helppo ymmärtää Raamatun tiukka seksuaalimoraali. Perhe tarjoaa parhaan perustan seksin seurausten hallitsemiseen moraalisesti kestävällä tavalla.

    • EI aivan niinkään. Raskauksia on keskytetty kauan aikaa, jo Raamatun aikana. Lapsia myös jätettiin kuolemaan oman onnensa nojaan. Syyt olivat varmasti aivan yhtä moninaiset kuin tänä päivänäkin. Keinot ja tekninen termi olivat erilaiset, mutta asia oli sama.

  2. Abortti on vakava loukkaus ihmiselämän pyhyyttä vastaan. Se polkee ihmisarvoa. Hienoa, että ortodoksinen kirkko ei ole perääntynyt tässä asiassa. Toivottavasti se ei tee niin jatkossakaan.

    Olisi äärimmäisen tärkeää, että Suomessakin syntyisi tästä asiasta laaja, perusteisiin asti menevä keskustelu. Niin tässä kuin muissakaan asioissa vaikeasta asiasta puhumista ei voi jatkuvasti ohittaa sillä, että jollakulla voi tulla siitä paha mieli.

  3. Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi Lars Ahlbäck sanoo asian juuri niin kuin se on.

    Suomessa on vuoden 1970 entistäkin vapaamman aborttilain jälkeen surmattu noin 600 000 syntymätöntä ihmisyksilöä.

    Suomen laki on tässä suhteessa hiukan ristiriitainen. Jos joku hakkaa vaikkapa nyrkillä kymmenennellä viikolla raskaana olevan äidin mahaa, ja sikiö kuolee, mutta äiti säilyy ”mustelmilla”, kyseessä on tappo. Jos äiti vapaaehtoisesti, esimerkiksi sosiaalisin perustein haluaa poistaa kyseisen sikiön elävien kirjoista, toisin sanoen teettää raskauden keskeytyksen, kyseessä ei ole tappo, vaan abortti.

    Tämä olisi absurdia ja koomista ellei kyseessä olisi äärimmäisen vakava asia. Nostan hattua ortodoksiselle kirkolle.

  4. Sinänsä hämmentävää, jos ortodoksisen kirkon opetus asiasta ei ollut itsestään selvää Suomen keskeisen kirkollisen medan toimittajille.

    Ehkä ns. uskontojournalismi pitäisi aloittaa uskonnon opettamisella journalisteille. Kaikki maailman kristilliset kirkot ja kirkkokunnat vastustavat aborttia juurikin siksi, että se on murha. Syyllisistä tai syyllistämisestä puhuminen on siinä mielessä turhaa, että nykyisin tämän murhan suorittaa yhteiskunta, eli me.

    • Markku Stenholm :”Kaikki maailman kristilliset kirkot ja kirkkokunnat vastustavat aborttia juurikin siksi, että se on murha.”

      Ikävää, että uskonsuunnista löytyy ihmisiä, jotka tavoittelevat lakihenkisyytensä tuottamaa mielihyvää tuomitsemalla naisten ratkaisut koskien raskaudenkeskeytystä ja ehkäisyä.

      Mielestäni myös naisille on näissä asioissa annettu järki ja omatunto, ja nämä murhaaja-nimittelyt loukkaavat heidän ainutkertaista ja jakamatonta ihmisarvoaan ja oikeutta elämäänsä. Abortti-asiassa tämä oikeus elämään tarkoittaa mielestäni sitä, että raskaudenkeskeytystä ei enää jätetä puoskareiden hoidettavaksi, vaan annetaan syystä A tai B raskaudenkeskeytyksen tekeville oikeus puoskaria turvallisempaan lailliseen vaihtoehtoon.

    • Hyvä Tuula Hölttä,

      Tarkennatteko, kuka on sanonut, että ehkäisyä käyttävä on murhaaja?

      Valittelette myös, että on ihmisiä, jotka lakihenkisyytensä vuoksi tuomitsevat aborttiin päätyneet naiset. Tarkoitatteko mahdollisesti, että kaikilla, jotka vastustavat rajoittamatonta aborttia, on kuvatunlainen itsekäs motiivi?

    • Seppo Juhani Järnberg :”Tarkennatteko, kuka on sanonut, että ehkäisyä käyttävä on murhaaja?”

      Murhaksihan tälläkin palstalla on aborttia nimitetty ja esim. KD:n Mika Ebeling kirjoittaa v:n 2011 vaalisivullaan :”Suurimmaksi ihmisoikeusrikkomukseksi tämän päivän Suomessa näen vuoden 1970 aborttilain. Tuon lain voimassaoloaikana on surmattu yli 460.000 syntymätöntä ainutkertaista Jumalan luomaa lasta” ja on sitä mieltä, että ”laillisen abortin kannattaja rikkoo viidettä Älä tapa –käskyä ja pelkää ”joutua Kaikkivaltiaan Jumalan eteen vastaamaan teoistaan.””

      Hyväksyn laillisen abortin ja olen eri mieltä Ebelingin ja hänen tavallaan ajattelevien kanssa. En myöskään pelkää joutumista Kaikkivaltiaan Jumalani eteen tämänkään mielipiteeni vuoksi, koska uskon, että Jumala on rakkaus [agape] ja hän kyllä ymmärtää myös ne ”ihmistä suuremmat” ongelmat, joiden seurauksena naiset päätyvät keskeyttämään raskautensa.

      Rehtori Niilo Räsänen valitti viime kesän puheessaan sitä, että ihmisillä on jonkinlainen muovailtavissa oleva ”oma Jumala, joka on mykkä.” Tuo ”oman Jumalan” kokemus on mielestäni ihmisille ja itsellenikin niin tärkeä, että kuuntelen tässä(kin) asiassa ensisijaisesti vain Jumalaani, joka ei ole mykkä, vaan puhuu omantuntoni kautta.

  5. Aborttia esitetään naisen oikeutena päättää omasta ruumiistaan. Silti siinä tehdään väkivaltaa naisen ruumiin luonnolliselle toiminnalle.
    Harva abortti tehdään naisen hengen säästämiseksi tai raiskauksen jälkeen. Jos sen syynä on sen sijaan syntymättömän lapsen sairaus tai vamma niin missä on yhteiskunnan pyrkimys kaikkien tasa-arvoon? Jos syynä on taloudellinen tilanne, miehen tai muiden kielteinen suhtautuminen tai ylipäänsä tuen puute, onko parempi ratkaista ongelma abortilla kuin tehdä jotain naisen aseman parantamiseksi? Onko naisen oikeus nykyään oikeutta luonnottomaan operaatioon niin että hänen ”ongelmastaan” on mahdollisimman vähän häiriötä yhteiskunnassa?

    • Riitalle kiitos asiallisesta komentista. Olen kanssasi samaa miltä.

      Epäilemättä on hyvä, että nainen saa päättää omasta ruumistaan, mutta onko abortti naiselle niin miellyttävä kokemus, että juuri sitä on syytä korostaa tämän itsemääräämisoikeuden ilmentymänä? Eikö ole tasa-arvon vastaista, että naisella maksatetaan kahden ihmisen yhteisen ilon hinta? Miksi juuri tässä kohtaa naisen oikeuden toteutuminen on tärkeämpää kuin tasa-arvo? Etelä-Amerikka ja Afrikka ovat oma lukunsa, mutta Suomessa voitaisiin lähteä kehittämään olosuhteita sellaisiksi, ettei aborttia tarvita ainakaan sosiaalisista syistä.

      Uutisessa kerrotaan, että nainen on yksin kokemassa syyllisyyttä, miksi?

    • Ei äidillä ole oikeutta päättää lapsensa elämästä, ei syntymättömän eikä syntyneen.

    • Martti Vaahtoranta :”Ei äidillä ole oikeutta päättää lapsensa elämästä, ei syntymättömän eikä syntyneen.”

      Kenellä on oikeus päättää siitä, että lapsia on tehtävä? Kenen vastuulla on, jos äidin kohtu lopulta repeää liian monien synnytysten seurauksena? Tai siitä, että köyhyyden kurimuksessa elävät myyvät lapsensa kaduille prostituoiduiksi jopa 8-vuotiaina ja ketkä heitä ostavat? Kuka vastaa asiasta, jos lapsi on suuseksin seurauksena saanut sukupuolitaudin suuhunsa kuten Pietarin katulasten kohdalla oli tapahtunut? Toivoisin mm. näihin kysymyksiin yksiselitteiset Jumalan Sanan ja rakkauden tahdosta syntyneet vastaukset.

  6. Moikka hyvät keskustelijat,

    Hyvä kun aihe herättää keskustelua. Kyllä täällä toimituksessa jo nyt tiedetään, kun osattiin kysyä 🙂

    Toimittajan työn ihanuus (varmaan monen lukijan mielestä traagisuuskin) on siinä, että saa esittää ns. tyhmiä kysymyksiä ja jopa ollakin pässinpää ihan luvan kanssa. Sitten on niitä, haastateltavia, jotka osaavat kertoa, missä asiassa mennään.

    Mukavaa viikonloppua!

    Johannes Ijäs

    • Sitä samaa 🙂

      Hämmästelin vain, kun itse olen pitänyt tuota ortodoksisen kirkon kantaa aivan täysin selvänä ja yleisenä ja tässä se tuli yhden papin haastattelun muodossa ikään kuin uutisena esiin.

  7. Ihmisen elämä tulee olla lainsuojaama hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan saakka. Sikiö on ihmisen alku ja sikiön abortoiminen sen murha.
    Puheet naisen oikeudesta omaan kehoonsa ja sitä kautta abortin salliminen on kieroutunutta puhetta jossa ihmisen elämällä ei ole mitään arvoa. Kun nainen ryhtyy suojaamattomaan sukupuoliyhteyteen hän samalla luovuttaa kohtunsa sikiön kasvamiseen. On olemassa muita keinoja joilla ei toivottu raskaus estetään. Elämän tavoiltaan holtittoman ihmisen ehkäisykeino on abortti.

    Ortodoksinen kirkko on pysynyt Raamatun mukaisessa käsityksessä ihmisen arvosta ja elämän kunnioittamisesta.

Vilmi Veikko
Vilmi Veikkohttp://www.veikkovilmi.fi
VEIKKO VILMI Dosentti, YTT, KT Suomen tietokirjailija. Osoitteesta http://www.veikkovilmi.fi linkkiyhteydet artikkeleihini ja profiiliini. Asun Kuopion Inkilänmäen kaupunginosassa, Kiuruntie 11 70340 Kuopio. Itä-Suomen yliopiston sosiaalipolitiikan, erityisesti koulutuspolitiikan dosentti. Muita tutkintoja: YTL, KM, HuK, Lukion oppilaanohjaaja, Ammattikoulunopettaja, Erityisopettaja, Luokanopettaja, Sotilasarvo luutnantti. Oulun yliopiston, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston alumni. Tieteelliset artikkelit ja esitykset kansainvälisissä konferensseissa. Kunnalliset ja seurakunnalliset luottamustehtävät. EUSE-, MAOL-, OSJ- ja Tutkiva opettaja- järjestöt. Reserviupseeriyhdistys-, MPK - ja VAPEPA-toiminta. Maanpuolustusmitali (kultainen solki). Kultainen ampuma- ja suunnistusmerkki. Kuopion Reserviupseerikerho ry:n standaari. Toimitsija Kuopio - Jukola 2014 suunnistustapahtumassa. Olen kirjoittanut useita yhteiskunnan päätöksentekoa ja palveluja koskevia artikkeleita muun muassa Uuden Suomen ja Savon Sanomien verkkosivuille ja lehtiin. Olen nostanut esille veteraanien kuntoutusasioita Uuden Suomen vaalikiertueella ja perheiden tukemisasioita YLE:n ja Savon Sanomien yhteisellä vaalitorilla Kuopiossa. Pidän tärkeänä: Vastuullisuus näkyy ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sisäpolitiikan kokonaisvaltaisessa hoitamisessa. Päätöksenteko vaatii näkemystä. Ihmisten tarkka kuuleminen on tärkeä. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestymistä on pohdittava huolella. Vanhustenhuollon ja omaishoidon palvelut on turvattava. Varhaiskasvatus ja lasten ja nuorten lähikoulut ovat tärkeitä. Perheet ovat tukemisen arvoisia. Erityisopettajakoulutus ja ammattitehtävätieto lisäävät tietämystä asioiden hoitamiseen, suunnitteluun ja päätöksentekoon. Vaaleissa mitataan arvojen toteutuminen. Seurakunnan toiminnassa on hyvä teema: "Kotikirkko - Lämmin lähiyhteisö." Julkaisuja: Vilmi, Veikko 2005. Turvallinen koulu. Suomalaisten näkemyksiä koulutuspalvelujen kansallisesta ja kunnallisesta priorisoinnista. University of Jyväskylä. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research 257. Diss. Vilmi, Veikko 1993. Kuopiolaisten tyytyväisyys kaupunkiinsa ja sen palveluihin vuonna 1985. Kuopion yliopisto. Sosiaalitieteiden laitos. Kuopion yliopiston julkaisuja E. Yhteiskuntatieteet 13. Diss. Vilmi, Veikko 2003. Koulutus ja koulutukseen valinta. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Snellman-instituutin arkistojulkaisu 1. Kuopio: Snellman-instituutti. Vilmi, Veikko 1989. Asukkaiden hyvinvointipalveluja koskevat arviot ja odotukset Kuopion kaupungissa. Sosiaalipolitiikan lisensiaattitutkielma. Kuopion yliopiston sosiaalitieteiden laitos. Historiajulkaisu (painettu 2017; myös E-kirjana): Seppälä, Jarmo & Vilmi, Veikko 2016. Kuopion Reserviupseerikerho. Vastuullinen, perinteitä arvostava, aatteellinen ja edunvalvonnallinen reserviupseeriyhdistys 1929–2014. Kuopion Reserviupseerikerho ry Kuopio. Vilmi, Veikko 2009. Turvallinen koulu tavoitteena. Tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi, Veikko 2018. Ryhmäpuutarhayhdistykset hyvinvointia edistävänä tekijänä. Tutkimus hallinnollisista päätöksistä ja toiminnoista. Kuopio: Maakuntakokoelma. Vilmi,, Veikko 2018. Koulutuspalvelut päätöksenteon toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista 1850-luvulta lähtien. Kuopio: Maakuntakokoelma. Tieteelliset referee-artikkelit: Hirvonen, Jaana & Martin, Marjatta & Vilmi, Veikko 1994. Sirkkulanpuisto esimerkkinä omaan apuun perustuvasta asuntopoliittisesta kehittämishankkeesta. Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 44 -53. Laurinkari, Juhani & Vilmi, Veikko 1994. Onko vaihtoehtoisella asuntopolitiikalla tulevaisuutta? Teoksessa Juhani Laurinkari (toim.) Oman avun yhteisö erityisryhmien asuntokysymyksen osaratkaisuna. Ympäristöministeriö. Asunto- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 4 / 1994, 36 - 43. Vilmi, Veikko 1996 . Die Selbsthilfegesellschaft als wohnungspolitische Lösung. Teoksessa Johann Brazda & Jerzy Kleer (toim.) Genossenschaften vor neuen Herausforderungen. Festschrift für Prof. DDr. Juhani Laurinkari. Augsburg: Maro Verlag, 305–318. Vilmi, Veikko 1999. Ammatillinen koulutus väline sosiaalistumisessa koulutusyhteiskuntaan. Teoksessa Eira Korpinen & Liisa Puurula (toim.) Tutkimisen ja löytämisen pasianssia. Professori Jorma Ekolalle omistettu juhlakirja. Tutkiva opettaja 3. Jyväskylä: TUOPE, 67–78. Vilmi, Veikko 2005. Opettajankoulutus opiskelijavalintojen toteutumana. Koulutuspoliittinen tutkimus lainsäädäntöön perustuvista hallinnollisista ratkaisuista ja tuloksista. Teoksessa Eira Korpinen (toim.) Opettajankoulutus eilen, tänään, tulevaisuudessa. Professori Erkki Viljasen juhlakirja 5.2.2005. Tutkiva opettaja 1. Jyväskylä: TUOPE, 35 - 69. Vilmi, Veikko 2006. Kunnalliset hyvinvointipalvelut murroksessa - esimerkkinä koulutuspalvelut. Teoksessa Juha Hämäläinen & Riitta Vornanen & Juhani Laurinkari (toim.) Hyvinvointi ja turvallisuus 2000-luvulla. Juhlakirja professori Pauli Niemelän täyttäessä 60 vuotta 5.4.2006. Kuopio: Kuopion yliopisto, 111 - 128.