Apostoli Paavali puhui toisesta evankeliumista, joka vesitti ensimmäistä sanoen: Teille ei ole kerrottu kaikkea! Kun Martti Rautasesta alkaen on viety sitä ensimmäistä evankeliumia, niin kiinnostaisi miten ajetaan sisään tämä toinen evankeliumi? Sanotaanko suoraan, että nyt on uusi aika ja uudet metodit. Vai aletaanko ujuttaa hiljalleen. Millä uudet metodit perustellaan. Virkakysymys ja avioliittokysymys? Vai pannaanko boikottiin ne kirkot,. jotka eivät ole heti juonessa mukana. Vai konsultoiko raha?
Kiitos Lauti. Jeesus on ainut tie Taivaaseen. Ainoastaan evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta syntisten vapahtajasta on aito ja oikea.
Anteeksi Lauri, kun tuli näppäinvirhe nimesi kohdalla.
Vielä asiasta. Rahalla on hyvä kiristää ja moneen se tehoaa. Onneksi emme kuulu evl-kirkkoon, joten he eivät voi kiristää rahalla meitä, koska meidän talous ei pohjaudu euroakaan evl-kirkon kirkollisveroihin.
Otapa selvää, kenen rahojen tahtiin tanssitte.
Miten 1845 – 1926 elänyt inkeriläinen lähetyssaarnaaja tähän asiaan liittyy?
Et siis tiedä, että suomalaiset laskevat lähetstyön alkaneen hänestä. Pitäisi tietää!!
”Ensimmäinen tunnettu suomalainen lähetystyöntekijä on porvoolainen kirvesmies Matias Nyberg, joka lähti Herrnhutin veljesseurakunnan lähettämänä Surinamiin, Etelä-Amerikkaan vuonna 1756.”
”Jos joku tulee luoksenne ja julistaa toista Jeesusta kuin me olemme julistaneet, jos te saatte jonkin toisen hengen kuin sen, jonka olette jo saaneet, tai toisen evankeliumin kuin sen, jonka olette jo ottaneet vastaan, niin sellaista te kyllä hyvin siedätte.”( 2.Kor.11:3-4 ) Apostolin Paavalin mukaan hän varoittaa seurakuntaan tulleista valheopettajista. Paavali varoittaa Ganantian seurakuntaa samasta vaarasta: ”vaikka enkeli taivaasta julistaista toista evankeliumia,hän olkoon kirottu”. Tämä sama vaara koskettaa myöskin meidän aikaamme, sillä näitä ”toisenlaisen evankeliumin” julistajia liikkuu ahkerasti, jotka haluaisivat päivittää evankeliumin meidän aikaamme sopivaksi.
Suomalainen lähetyssaarnaaja salakuljetti pyhän kiven …
http://www.is.fi › kotimaa › art-2000006234569
11.9.2019 – Lähetyssaarnaaja Martti Rautanen irrotti pyhästä kivestä salaa palasen. Kivi on tällä hetkellä Suomen kansallismuseon kokoelmissa. Lainaus.
Eikö ole mielenkiintoista, että Rautanen on niin kauan suomalainen, kun siitä saadaan gloriaa, mutta heti muuttuu inkeriläiseksi, kun pitäisi ottaa kantaa hankalaan asiaan.
Martti Rautanen ei itse kokenut olevansa suomalainen. Hänen vaimonsa Frieda taas oli oikeastaan lounaisafrikkalainen. Suomen Lähetysseuran työssä he olivat toki molemmat. Samoin olivat heidän poikansa Reinhold ja tyttärensä Johanna. En tiedä, mikä heidän virallinen kansalaisuutensa oli. Johanna Rautanen oli käytännössä äitinsä tavoin lounaisafrikkalainen. Kuku Johannan olen lapsuudessani tavannutkin.
Paavali vakuuttaa, ’minä en valhettele’ , mutta sanoo lopulta.
”Jos totuus tulee minun valheeni kautta paremmin esille, Jumalan kunniaksi, miksi sitten minutkin syntisenä tuomitaan. ”
Mielenkiintoinen sanonta sikäli, että eihän totuus yksinään voi tulla esille, mutta valheen kautta se voi löytyä, kun joku ryhtyy etsimään ja nostamaan totuutta esille valheen alta.
Jotkut tutkijat pitävät Paavalia Qumranin kirjallisuudessa mainittuna juurikin ’valheen miehenä’.
”Virkakysymys ja avioliittokysymys?” Olen myös sitä mieltä, että näitä tai vastaavia kysymyksiä ei saa liittää evankeliumin, ei kannattaen eikä vastustaen.
Martti Pentti kenestä on lähtöisin esille tuomasi epäjärjestys ja kaiken hyväksyvä asenne?
En suinkaan ymmärrä kaikkea enkä varsinkaan hyväksy kaikkea, minkä ymmärrän. Evankeliumi on kuitenkin mielestäni pidettävä selkeänä ja puhtaana lisäämättä siihen mitään.
Virkakysymystä ei voi väistää, kun mennään lähetyskentälle. Jos vielä on lähtöinnostusta, niin sori, mutta nainen näyttää enimmäkseen naiselta ja jos heitä ei ole pappeudessa ennen ollut, niin joku juttu siitä tulee. Sanotaanko siellä sitten, että ei ole miehiä. Se toinen juttuhan jo koeponnistettiin, mutta vastaanotto torppasi. Ei ole pidäkkeitä kummassakaan ja suomalaiset ovat ylpeyessään vielä mielestään oikeutettuja neuvomaan vaikkei kysytä.
En oikein pysynyt kärryillä. Koetan kuitenkin vastata. Kristillinen seurakunta on joka tapauksessa asia, jota syntyessään ’ei ole ennen ollut’. Sen muodot lienevät usein aluksi lainaa lähetystyötä tehneeltä kirkolta. Namibialaisessa virsikirjassakin on edelleen kymmeniä suomalaisten opettamia Siionin virsiä. Kansallinen kulttuuri saatetaan torjua vuosikymmenien ajan ’epäkristillisenä’. Jossakin vaiheessa nuoret kirkot löytävät kuitenkin uusia, omia muotoja toteuttaa kristillistä uskoa ympäristössään. Afrikkalaisittain voisi yksinkertaistaa, että seurakunta löytää uudestaan tanssin ja rummut. Tähän kehitykseen liittyen tehdään myös ratkaisuja kirkon viran suhteen. Itsenäiset kirkot eivät todellakaan halua enää neuvoja ’äitikirkoiltaan’ silloin, kun ovat niiden helmoista itsenäistyneet.
”Virkakysymystä ei voi väistää, kun mennään lähetyskentälle.” Siitä kuitenkin on usein pakko joustaa. Tarkoitan paljon muutakin kuin vain naisten okeutta koskevia kantoja.
Osallistuin aikanaan Kelton kirkossa Inkerissä johonkin juhlaan. Siellä oli myös Ruotsista ryhmä inkeriläistaustaisia henkilöitä. Joukossa oli pastori Jänis joka myös käytti puheenvuoron. :Hän sanoi suurinpiirtein näin, jos Suomen kirkko on äitikirkko Inkerin kirkolle niin Ruotsin kirkko on sitten mummukirkko. Taitaisi olla parempi, ettei olisi äitejä eikä mummuja.
Olisi vain veljiä ja sisaria Kristuksessa.