Opiskellessani teologiaa sydämeni koki surua aina kun näin kuolinilmoituksen ilman ristiä. Tulin surulliseksi, että joku elämänsä päättänyt ei ehkä pääsekään taivaaseen, vaan menee kadotukseen, palavaan helvettiin. Myöhemmin ajattelin, että onkohan polttohautaus keksitty sitä varten, että jotkut saavat ”pehmeän laskun” kadotuksen tuleen. Oppivat kärvistelemään jo täällä maan päällä. Luukkaan evankeliumin luku 16 loppuosassa on vaikuttava kertomus rikkaasta miehestä, joka luuli pääsevänsä taivaaseen, eli luuli elävänsä Jumalan tahdon mukaisesti, mutta pettyikin katkerasti kärvistellessään helvetissä tulenlieskoissa. Kukahan hänet eksytti?
Abraham vielä tylysti sanoi hänelle, ettei enää voi vaihtaa puolta taivaan ihanuuteen, jossa Lasarus oli. Abraham vielä lisäsi, että rikkaan miehen sukulaisilla on Mooseksen kirjeet ja profeettojen sanomat, ja jos he eivät niitä usko, eivät he usko vaikka kuolleita herätettäisiin.
Näin näyttää olevan asia tänäänkin. Ne, jotka eivät usko Raamatun sanan olevan Jumalan sanaa, eivät uskoa vaikka kuolleita on todellisuudessa herätettykin! Vaikka profeetat tänäänkin Suomessa kertovat Jumalan heille antamia näkyjä ja varoituksia. Ihminen, myös kirkon monet työntekijät, ovat niin täynnä oikeassa olemista ja omaa tietämystään, joskus jopa populistista nuoleskelua, että joko tietoisesti tai tietämättään eksyttävät joitakin kadotukseen. Kyse on silloin elämästä ja kuolemasta. Sekä eksytetyn että eksyttäjän (näin sanoo Raamattu, eikä tämän blogin kirjoittaja).
Annan kaikessa nöyryydessä varoituksen sanan ja pyydän, että Pyhä Henki ilmoittaa jokaiselle tämänkin blogin lukijalle Jumalan tahdon, pudistettuna oman mielen haluista ja intuitioista. Tosiasia on, että toinen otetaan, toinen jätetään. Ole sinä otettavien joukossa – rehellisesti Jeesukseen uskoen.
Erkki, kiitos blogistasi.
Osmo Tiililä sanoi, “kirkko on olemassa sen tähden, että täällä kuollaan”. Tiililän mielestä kirkko oli laiminlyönyt varsinaisen tehtävänsä, “kuolemaa kohti kulkeville ihmisille julistettavan iankaikkisuussanoman”.
”Saas nähdä kuinka moni kommentoijista tulee yllätetyksi tämän elämän jälkeen.”
Voipi olla, että tämän elämän jälkeen ei kukaan enää mitään näe.
Saattapi olla niin, että se joka todella yllättyy on blogisti itse.
Ovatko valinnat kunkin omia? ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.”
23 Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille:
24 ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.
25 Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’. (Luuk. 13)
Tuota Luukkaan evankeliumin kohtaa kannattaa lukea pidemmälle: ”Idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä tulee ihmisiä, jotka käyvät aterialle Jumalan valtakunnassa. Monet viimeiset ovat silloin ensimmäisiä, monet ensimmäiset viimeisiä.”
Martti,
On totta, että paljon ja kaikkialta saapuu Karitsan juhliin arvollisia. Keitä ja mitä he ovat on Raamatun keskeinen sanoma.
Ryöväri ristillä lukeutuu niihin inhimillisesti viimeisiin. Monet kirkolliset johtajat saavat olla onnellisia, jos he viimeisinäkään pääsevät taivaaseen.
”Monet kirkolliset johtajat saavat olla onnellisia, jos he viimeisinäkään pääsevät taivaaseen.” Sama pätee sinuun ja minuunkin, Reijo Mänttäri.
Martti,
Eli kumpaakaan ei jätetä. Vaikka viimeisinä, niin tietoisuus Jeesuksen kohtaamisesta pilvissä voi olla varma. Eli tasosta ei ole syytä huolestua, vaan siitä, ettei ole se toinen joka jätetään.
”Tietoisuus Jeesuksen kohtaamisesta pilvissä voi olla varma.” Matt. 25:41-46 varoittaa siitä, että liiallinen pelastusvarmuus voi olla ansa: ”Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’
Martti,
Pelastusvarmuus on sisäinen tietoisuus, tila.
Entä sitten? Eikö sisäinen tietoisuus voi erehtyä?
Martti,
Paatunut, Armon veren jalkoihinsa tallonut on varma, muttei pelastuksesta. Sitten on valoa, mikä on pimeyttä ja varmuutta, mikä on esimerkiksi jatkuvan ¨rokotuksen¨ vaikutus.
Jopa Aamulehdessä oli koko aukeaman kirjoitus kuvilla Antti Eskolasta ja edellisestä arkkipiispasta. He yhteistuumin, Mäkisen sanottamana kertoi Eskolan isien uskosta ja kirkosta, mistä hän haluaa turvan, vastauksen löytää. Tuon artikkelin jälkeen tapailin Eskolaa, niinkuin neljän vuoden ajan ennen sitäkin. Hänen ahdistuksensa oli suuri, eikä isien usko häntäauttanut. Viikkoa ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että ¨minulle kuuluu todella huonoa¨. Eli kirkko korkeimmalta tasolta, suurilevikkisen lehden aukeamalla julisti Antin varmuutta. Tämä on yleinen kaava sakramentalismissa.
”Tuon artikkelin jälkeen tapailin Eskolaa, niinkuin neljän vuoden ajan ennen sitäkin. Hänen ahdistuksensa oli suuri, eikä isien usko häntäauttanut. Viikkoa ennen kuolemaansa hän sanoi minulle, että ’minulle kuuluu todella huonoa’.” Oletko saanut luvan kertoa Eskolan ajatuksista? Jollet, olet pettänyt hänen luottamuksensa.
Martti,
Nyt taas kerron, että todellakin Antti viittasi tapaamisiimme ja nimenomaan antoi luvan minullekin. Olen tämän maininnut muutaman kerran tälläkin foorumilla.
En tiedä oletko huomioinnut, kuinka monet julkisuudessa kirjoittavat ja esiintyvät viittaavat vieläkin siihen mitä Eskola on sanonut, kirjoittanut tiedotusvälineissä tai kirjoissaan. Mainitsen pari, kuten
Kristiina Järvinen, julkkispsykologi, kertoi oman tarinansa uskoon, uskosta pois ja takaisin yksinkertaisen uskon ymmärtämisen kautta. Hän tukeutui Eskolan ilmaisuun ¨toisenlainen uskominen¨, minkä hän esitti Eskolan löytönä, eli isiensä kirkko-uskon.
Kati Eloranta, pappi Tampereelta. Hän mm piti yli tunnin mittaisen luennon
Tampereen vapaa-ajattelijoiden nauhoitetussa tilaisuudessa, jossa hän yhdessä vapaa-ajattelijoiden kanssa hohotteli uskovaisten yksinkertaisuudelle. Tässä ympäistössä, yhteydessä hän viittasi Eskolaan ja piti häntä oman sekavuutensa esikuvana. Eskola ei ollut sekava, vaan hän yritti saada yhteyden Jeesukseen, josta yleinen maininta minulle muiden kuullen, ¨haluan tuota, mitä sinulla on¨. Aina keskustelujemme välillä kirkon edustajat ilmeisesti pitivät huolta siitä, ettei halu noussut liian suureksi. Loppuajan asioiden kulku on julkista tietoa joko Eskolalta itseltään tai hänen kanssaan tekemisissä olleilta.
Muitakin on, mutta he eivät ole julkisesti Antti Eskolasta maininneet.
Antti Eskola todellakin, oma-aloitteisesti, sanoi minulle, että hänen henkis-hengellinen tilansa ja siitä kertomus on käytettävissäsi, niinkuin hän samat asiat julkisissa esiintuloissaan monessa yhteydessä toi esille.
Niinpä kysynkin, autoitko Antti Eskolaa löytämään sen, mitä hän kaipasi?
Martti,
Yli neljän vuoden ajan tapasimme usein. Antti tutustui minuun näitä Kotimaan kirjoituksiani lukemalla. Tietysti hän luki muitakin, mutta meidän suhteemme alkoi siitä, kun hän sanoi, että ¨Mänttäri sanoo niinkuin asia on¨. Siihen hän sitten jatkoi useammin kuin kerran, että haluan tuota mitä sinulla on.
Kuten sanoin, niin vaikka Antti oli ainoa, joka mainitsi kirjassaan seurakuntamme, niin keskustelu yhteydessäni oli monen vuoden ajan henkilöitä hänen tasoisesta ¨rankista¨. Muita kertomuksia minulla ei ole, koska ne eivät kuulu muille, vaikka samaan aikaan olivat piispallisessakin ¨hoidossa¨.
Monen puolesta olen rukoillut siellä missä olen elänyt. Jotkut ovat tulleet uskoon mutta suurin osa ei ole. Uskon, että minun tehtäväni ei ole ¨pelastaa¨ketään eikä painostaa ketään uskoon. Kuitenkin asian kerron selvästi, että surmapaikalle ei hoiputtaisi.
Pelkkä ’kyllä’ tai ’ei’ olisi riittänyt vastaukseksi.
”Antti oli ainoa, joka mainitsi kirjassaan seurakuntamme, niin keskustelu yhteydessäni oli monen vuoden ajan henkilöitä hänen tasoisesta ¨rankista.”
”jotkut ovat tulleet uskoon mutta suurin osa ei ole. Uskon, että minun tehtäväni ei ole ¨pelastaa¨ketään eikä painostaa ketään uskoon.
Uskon, että Reijo on ollut vilpittömästi asialla, ja on saavuttanut Eskolan luottamuksen. Se on jo hyvä alku vuorovaikutukselle. ”Antti jopa mainitsi kirjassaan seurakuntamme”
Pyhä Henki vaikuttaa uskon, ei painostus, se on myös oikein todettu.
Martti kysyi kyllä vai ei? Siihen ei ole vielä vastattu.
Martti Pentti 14.01.2022 10:15
”Pelkkä ’kyllä’ tai ’ei’ olisi riittänyt vastaukseksi.”
Martti. älä kaikesta valita. Haluaisin sopia, vaikka yksipuolisestikin, että sinä vastaat ja minä vastaan.
Sitähän tämä keskustelu on, että kommentoimme toistemme vastauksia. Nyt kommentoit omaani ja vastaavasti kommentoin sinun kommenttiasi.
Kyllä tai ei vastaus on kaikesta valittamista?
Muut eivät voi ottaa osaa Reijon ja Martin väliseen keskusteluun?
Reijo lähettää Martille email osoitteen, ja keskustelu jatkuu kahden kesken, koska tämä varsinainen aihe ei muille blogiin osallistuville kuulu?
Keskustelumme pelastusvarmuudesta muuttui valitettavasti keskinäiseksi tivaamiseksemme. Olen taas avannut Erkki Niinivaaran teoksen Maallinen ja hengellinen (WSOY 1952): ”Luther ei opettanut valintavarmuutta; jos tällainen varmuus pysähtyi omaan egosentrisyyteensä, se oli lähinnä eräänlaista paatumista. Sen sijaan hän piti kiinni uskon- l. pelastusvarmuudesta. Uskolle oli varmaa, että Jumala on rakkaus ja että Hän toteuttaa tahtonsa. Usko katsoi aina Jumalaan eikä koskaan omaan minään. Siten korkein todistus valitsemuksesta oli se, ettei vaatinut varmuutta valinnasta.”
”Martti Pentti 14.01.2022 21:17
Sitähän tämä keskustelu on, että kommentoimme toistemme vastauksia. Nyt kommentoit omaani ja vastaavasti kommentoin sinun kommenttiasi.”
Tässähän se. Uskon, että kantamme olemme saanneet lukittua ja näillä mennään.
Martti, edellä valitat keskustelun muuttumisesta …..
En pidätämä huolenilmaisusi jälkeen kohtuuttomana mainita, että mm. sinun, Roto Matiaksen ja parin muun kommentteja ole joutunut poistamaan joiltakin kymmeniä ja Matiakselta toista sataa, jos ei kaksikin sataa, pelkästään niiden asiattomuuden ja varsinkin jankutuksen, nalkutuksen vuoksi ja aina huomauttanut siitä pyytänyt palaamaan ruotuun.
Nyt sitten sinä olet petrannut tai olen puutunu. Ei ole kenenkään kohdalla erimielisyys vaan kuten jo mainitsin, asiattomuus ja jankutus.
Minä näen asian niin, että poistat kommentteja ’asiattomuuden ja varsinkin jankutuksen, nalkutuksen vuoksi’ silloin, kun itseltäsi loppuvat asialliset argumentit.