Opiskellessani teologiaa sydämeni koki surua aina kun näin kuolinilmoituksen ilman ristiä. Tulin surulliseksi, että joku elämänsä päättänyt ei ehkä pääsekään taivaaseen, vaan menee kadotukseen, palavaan helvettiin. Myöhemmin ajattelin, että onkohan polttohautaus keksitty sitä varten, että jotkut saavat ”pehmeän laskun” kadotuksen tuleen. Oppivat kärvistelemään jo täällä maan päällä. Luukkaan evankeliumin luku 16 loppuosassa on vaikuttava kertomus rikkaasta miehestä, joka luuli pääsevänsä taivaaseen, eli luuli elävänsä Jumalan tahdon mukaisesti, mutta pettyikin katkerasti kärvistellessään helvetissä tulenlieskoissa. Kukahan hänet eksytti?
Abraham vielä tylysti sanoi hänelle, ettei enää voi vaihtaa puolta taivaan ihanuuteen, jossa Lasarus oli. Abraham vielä lisäsi, että rikkaan miehen sukulaisilla on Mooseksen kirjeet ja profeettojen sanomat, ja jos he eivät niitä usko, eivät he usko vaikka kuolleita herätettäisiin.
Näin näyttää olevan asia tänäänkin. Ne, jotka eivät usko Raamatun sanan olevan Jumalan sanaa, eivät uskoa vaikka kuolleita on todellisuudessa herätettykin! Vaikka profeetat tänäänkin Suomessa kertovat Jumalan heille antamia näkyjä ja varoituksia. Ihminen, myös kirkon monet työntekijät, ovat niin täynnä oikeassa olemista ja omaa tietämystään, joskus jopa populistista nuoleskelua, että joko tietoisesti tai tietämättään eksyttävät joitakin kadotukseen. Kyse on silloin elämästä ja kuolemasta. Sekä eksytetyn että eksyttäjän (näin sanoo Raamattu, eikä tämän blogin kirjoittaja).
Annan kaikessa nöyryydessä varoituksen sanan ja pyydän, että Pyhä Henki ilmoittaa jokaiselle tämänkin blogin lukijalle Jumalan tahdon, pudistettuna oman mielen haluista ja intuitioista. Tosiasia on, että toinen otetaan, toinen jätetään. Ole sinä otettavien joukossa – rehellisesti Jeesukseen uskoen.
Kammottava kirjoitus. Voin lähes pahoin.
Totean saman kuin Seppo Heinola. Mutta itse kysymys ihmisen joutumisesta kadotukseen herättää ainakin minussa monia ajatuksia. Kirkko antaa opeissaan ymmärtää, että ihminen on jo alusta lähtien, liki sikiöasteella, perisynnin turmelema. Mutta kun ajattelen tätä järjen, logiikan ja moraalin kannalta, kummeksun. Jokainen ihminen on tullut maailmaan ilman, että häneltä itseltään olisi siihen lupaa kysytty, siis täysin oman tahdon ulkopuolelta. Ja jo kohta annetaan ymmärtää, että tuon avuttoman olennon Jumala tuomitsee absoluuttiseen pahan tilaan eli kadotukseen. Vain kaste pelastaa, mutta ymmärrän kyllä, että juuri kasteesta alkaa kristityn tie. Siis jokainen kastettu saa moraalisesta laadustaan riippumatta kantaa kristityn arvoa.
Jumala, ollakseen Jumala, on monin verron järkemme ylittävä maailmankaikkeuksien Luoja ja ylläpitäjä, jonka rinnalla ihminen on lyhyen hetken maailmassa viipyvä ”tomuhiukkanen”. Tässä mielessä puolustuskyvytön lapsi on suhteessa mahtavaan Jumalaan avuton ja syytön.
Lähtökohtamme on siis kaiken moraalin ulkopuolella, ja kuitenkin olemme oppiemme mukaan jo alusta lähtien läpeensä syntisiä. Minkäänlaista järkevää yhtälöä en saa tästä rakennettua, mutta kosolti riittää kyllä niitä ihmisiä, jotka ovat valmiita syyllistämään toisia ”Jumalan nimissä”. Pelolla on ihmistä voitu aina hallita, eikä kirkko tee siitä poikkeusta. Tosin tätä seikkaa on kirkon julistuksessa viime vuosikymmeninä paljonkin lievennetty. Kiitos tästä kuuluu myös maallisille tieteille, jotka ovat auttaneet monipuolisemman ihmiskäsityksen syntyä ja tajua.
Raamattuun vetoaminen on sikäli ongelmallista, että Raamatun eettisen neuvot ovat osin toisensa poissulkevia ja monen suuntaisille tulkinnoille avoimia. Mutta me olemme vain ihmisiä, ja siksi sovellamme niitä oman esiymmärryksemme, pelkojemme ja toiveidemme mukaan. Toivoisin siis, että kysymys ihmisen omasta tahdosta riippumattomasta ”syyllisyydestä” nousisi teologisten keskustelujen aiheeksi. Kyse on syvästi eksistentiaalinen.
Historiassa on usein kaikkein avuttomimmat ja vähiten syylliset ihmiset syyllistetty valtapitävien taholta milloin mistäkin. Esimerkiksi lapsikuolleisuuden vuosina joutuivat äidit kokemaan itsensä muita syntisemmiksi, vaikka lapsikuolleisuuden syyt olivat yhteiskunnan kehnoissa elinoloissa. Suomessa kirkkokin usein syyllisti heidät ja lisäsi heidän syntitaakkaansa, vaikka syy oli yhteiskunnan eikä suinkaan äitien.
Raamatun tulkitseminen kysyy tarkkaa tajua Pyhän Kirjan sisäisestä luonteesta ja siitä, mistä edellytyksistä käsin tekstit ovat nähneet päivänvalon. Näin etenkin Vanhan testamentin osalta. Kaikki, mitä Raamattuun on kirjoitettu ja mihin se ohjeistaa, ei voi olla kaikissa tilanteissa käypää normisovellusta. Kai meillä sen verran on eettistä tajua ja omantunnon herkkyyttä, että emme Raamatun nimissä toimi ihmisyyttä vastaan. Sitä paitsi on perusteltua pohtia kadotusta antiikin maailmankuvan taustaa vasten. Mutta toisaalta: eihän syntiinlankeemuskaan sellaisena kuin se paratiisikertomuksessa kerrotaan, ole objektiivisessa merkityksessä historiallinen tapahtuma, joskin sen idea on ajaton.
Todella rehellinen, johdonmukainen ja analyyttinen teksti Wirilanderilta, harvoin luettua teologin kynästä. Kiitos.
Hyvä!
Kuka tahansa uskova kun voi langeta, jopa pois uskosta. Niinpä en itse ole halukas muita uhkailemaan. Joten harmittaa tuo blogistin asenne.
>>ovat niin täynnä oikeassa olemista ja omaa tietämystään
Kannattaa Erkki katsoa sinne peiliin välillä.
Me kaikki ihmiset synnymme ihmisarvoltaan samanarvoisina ja myös poistumme täältä ihmisarvoltaan samanarvoisina. Mikään organisaatio ei voi asettaa meitä eriarvoisiksi Korkeimman edessä Raamattuineen ja muine kirjoituksineen ja oppineen
Jos ja kun Korkein on olemassa niin hänen hallussa on poislähtömme jälkeiset mahdolliset tapahtumat.
Härregudendo ! Todellista uskonnollista woke-kulttuuria, jolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa.
Siellähän se lukee, Oikeaoppisten Opaskirjassa, Tuomitsijoiden kirjan 53:12:ssa:
”Ylimielisyydestä ja omahyväisyydestä heidät tunnette.”
”Älä ristiä haudallein kanna, ilman ristiä olla jo anna. ”
Aikoinaan haudoilla oli rautaisia ristejä, koska rautaristi oli suuri saksalainen kunniamerkki.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Rautaristi
Tilanne on muuttunut, ehkä sen jäkeen, kun rautaristiin kunniamerkkinä tuli hakaristi keskelle.
Nykyisin haudoille laitetaan kivi.
Ja sillä, uskooko kuolleiden ylösnousemukseen vai ei, ei ole mitään merkitystä, koska siitä ei ole avuksi arjessa, eikä edes iloksi kuolossa, koska kuoltava on kuitenkin, ennenkuin herää tai nousee.
Saksan rautaristi oli peruja Preussin kuningaskunnan kunniamerkkijärjestelmästä. Sen esikuvana oli kekiaikaisen hengellisen ritarikunnan ns. Saksalaisen ritarikunnan jäsenmerkki. Tuo ritarikunta hallitsi Baltiaa ennen uskonpuhdistusta. Hautaristien esikuvana taas on ns. latinalainen risti, jonka perusmalli on peräisin Rooman valtakunnan risttiinnaulitsemiskäytännöstä. Kristityille se on muistutus Jeesuksen teloituskuolemasta, joka kristiilisessä dogmatiikassa tulkitaan ihmiskunnan syntien sovittamiseksi. Ristinmerkki kuolinilmoituksessa ja hautamuistomerkissä siis oikeastaan tarkoittaa ”kuoli uskossa Vapahtajaansa”, kuten ennenvanhaan saatettiin kuolinilmoituksen tekstissäkin ilmaista.
Olen aivan sanaton, että Kotimaa haluaa tarjota julkaisukanavan tällaisille oksennuksille! Tämä on blogipalstan lopullinen mahalasku. Mutta eihän se Kotimaan toimitusta huoleta. Kirkon vaikuttajat eivät keskustele vaan hallinnoivat. Tuloksena on sitten tällainen ’kirjava satama’. Sääli. Dialogi ja todellinen keskustelu voisivat oppituomioita paremmin pitää kirkkoa koossa. Se tosin edellyttäisi että täällä myös sitouduttaisiin asialliseen keskusteluun ja näkökulmien esittämiseen ja paasaaminen ja saarnaaminen kiellettäisiin. Arvaanpa että tämä kommenttini moderoidaan sopimattomana pois ja Auranen saa jatkaa vihankylvöään Kotimaa-konsernin suosiollisella avustuksella.
Kotimaan ylläpidon puolustukseksi todettakoon, että se ei moderoi tällaisia kommentteja pois. Sen sijaan ylläpito on poistanut muistaakseni tältä ja monelta muulta blogistilta tekstejä, joiden asiallisuus voidaan kyseenalaistaa hyvällä syyllä.
Ovathan tällaiset blogit eittämättä ainoastaan häpeäksi uskoville, kristinuskolle ja luterilaisuudelle. Oma kysymyksensä on, miten näin epäasiallisesti toimiva henkilö voi olla kirkon julkisessa palveluksessa.
Taitaa olla eläkkeellä. On vaaleilla valittuna espoolaisen seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Mutta vaalit ovat jo ensi syksynä.
ETSIKKOAIKA
Jumala on armossaan antanut ihmiselle mahdollisuuden pelastukseen, etsiessään Hänen kirkkauttaan.
Mutta miten on kaikkien ”rikollisten” ja muiden syntisten laita, jotka ovat tehneet väärin jotakuta toista ihmistä. Jos tänäpäivänä joka avioliitto päätyy eroon, tämä merkitsee, että miljoonat miehet ja naiset ovat tuo”syyllinen osapuoli”. Varas, jolle Kristus antoi anteeksi Golgatalla, ei ollut syytön uhri. Ei! Hän oli syyllinen- hän oli rikollinen. Muttä syntisyydessään hän uskoi Kristukseen ja kääntyi Hänen puoleensa.
Hänelle annettiin anteeksi, ja hän pääsi Kristuksen kanssa kirkkauteen.
Entä sitten homoseksuaalit ja lesbot- ja alkoholistit? Seuraako heidän tuomitsemisestaan mitään hyvää! Kristus ei tullut tuomitsemaan näitä syntisiä. Hän tuli pelastamaan heidät suuressa rakkaudessaan. Jumala vihaa homoseksuaalisia tekoja, mutta Hän ei halveksi rakkaudessaan. Jumala vihaa homoseksuaalisia tekoja, mutta Hän ei halveksi ihmisiä, jotka eivät pysty elämään miehen ja naisen rooleissaan.
Älä enää koskaan anna periksi synnillesi. Jumala vetää rajan siihen, missä nyt olet.
Jokainen hetki, jolloin kuljet Häntä kohti, lasketaan vanhurskaudeksi. Mutta jokainen kerta, jolloin ylität tuon rajan ja kuljet poispäin Jumalasta, lasketaan synniksi. Kun lähestymme Jumalaa, Hän lähestyy meitä. Pidä kiinni hengellisyydestäsi! Rakasta Jeesusta, vaikka et vielä olisi saavuttanut lopullista voittoa.
Sinun tarvitsee ainoastaan etsiä Jumalan sanaa ja niin löydät Jumalan armon, rakkauden ja loputtoman myötätunnon Daavid sanoi.
”Jumala vihaa homoseksuaalisia tekoja, mutta Hän ei halveksi rakkaudessaan. Jumala vihaa homoseksuaalisia tekoja, mutta Hän ei halveksi ihmisiä, jotka eivät pysty elämään miehen ja naisen rooleissaan.”
Miksi Jumala sitten salli näiden ihmisten syntyä poikkeavina?
Seppo. Alussa kaikki oli toisin, (täydellistä) kunnes tuli syntiin lankeaminen, jonka seurauksena ihmiselle tuli kaikenlaisia vaikeuksia.
Erkko Järvinen: ”Alussa kaikki oli toisin, (täydellistä) kunnes tuli syntiin lankeaminen, jonka seurauksena ihmiselle tuli kaikenlaisia vaikeuksia.”
Jumala on vastuussa jokaisesta vaikeudesta, jonka tämä on aiheuttanut säätämällä säännöt, joiden mukaan näiden vaikeuksien on tapahduttava.
Erkko J. kirjoittaa: ”…ei halveksi ihmisiä, jotka eivät pysty elämään miehen ja naisen rooleissaan”.
Minusta kyllä nyt höperehdit. En puhu muiden puolesta, vain itsestäni. Olen syntynyt mieheksi ja elänyt homomiehenä koko ikäni, miehen roolissa. Tosin kyllä homomiehet ovat vähän ravistelleet perinteistä miehen roolia, vapauttaneet sitä. Monet heteromiehetkin ovat seuranneet mukana ja vapauttaneet osaltaan miehen roolia.
Järvinen, miksi Jumala seurauttaa/rankaisee syntyiinlankeemuksen toisille ihmisille paljon julmemmin kuin toisille? Onko se oikeudenmukaista eli vanhurskasta?
Ja miksi ylipäätään anta siitä seuraamuksia ihmiselle, jotka eivät itse sa valita syntyäkö tänne helvettikamaksi vai ei? Minä olisin ihan mielelläni ollut syntymättä maailmaan kun en olisi edes tiennyt etten ole syntymässä maailmaan…
Nämä herra Aurasen aivopierut ovat kuin suoraan parin sadan vuoden takaisista saarnoista, kun papit pönöttivät pöntöissään ja saarnasivat sylki suusta roiskuen tulta ja tulikiveä oppimattoman kirkkorahvaan niskaan.
Kuvottavaa ylimielisyyttä. Tai sitten tahallista lukioiden provosointia.Onneksi suomalaiset ovat tänä päivänä jo sen verran valistunutta väkeä, ettei moinen puppu enää uppoa ja voidaan jättää luokattomuudessaan täysin arvoonsa.
1800-luvun alkuvuosina oli pietistinen parannussaarna vielä melko harvinainen ilmiö, herätysliikkeet olivat vasta tulossa julkisuuteen. Valistusajan pappien saarnat saattoivat keskittyä perunanviljelyn ja rokottamisen mainostukseen tai neuvoivat rahvasta suhtautumaan alamaisesti esivaltaan. Aikana, jolloin ei vielä äänenvahvistuslaitteita ollut käytössä, jouduttiin kylläkin saarnaamaan kovalla äänellä, jopa miltei huutamalla, jotta takapenkissäkin olisi kuultu, mitä pappi sanoo. Eikä herätyssaarnakaan, joka yleistyi vuosisadan loppua kohti, ollut pelkästään helvetillä pelottelua, vaan kyllä heränneetkin papit osasivat myös saarnata armon evankeliumia.