Ukrainan sota on synnyttänyt suurta tiedon tarvetta sodan kulusta. Suurta yleisöä kiinnostaa esimerkiksi, miten selittyy Ukrainan armeijan yllättävän hyvä menestys hyökkäävän Venäjän armeijan panssareita vastaan.
Täysimittainen sota on saanut median, kuten sanomalehdet ja tietotoimistot lähettämään omat toimittajansa Ukrainaan raportoimaan tapahtumista. Kotimaahan jääneet toimittajat ovat saaneet perehtyä esimerkiksi aseteknologiaan.
Tässäkin mielessä Ukrainan sota on muuttanut melko lailla maailmaa. Vielä pari kuukautta sitten Hesari ei olisi käyttänyt Palmusunnuntain numeronsa aukeamaa kuvatakseen ja vertaillakseen panssarintorjuntaohjuksia (10.4.). Ennemminkin tätä sisältöä olisi odottanut Jane’s Defence -lehdeltä ja ehkä Suomen sotilaalta, Reserviläiseltä tai Ruotuväeltä.
Toimittaja Jukka Harjun artikkeli piirroskuvineen Ukrainan käyttämistä länsiaseista Venäjän hyökkäystä vastaan on kuitenkin hyvin selitysvoimainen. Kysymys nimittäin kuuluu, miten on mahdollista, että Venäjä on menettänyt hyökkäyksessään noin 450 taistelupanssarivaunua ja moninkertaisen määrän muita panssaroituja ajoneuvoja?
_ _ _
Aukealla taistelukentällä etenevä panssariarmeija on ollut mielikuvissa vastustamaton voima. Venäläiset muistavat heille voittoisaa Kurskin panssaritaistelua Itärintamalla Suuressa isänmaallisessa sodassa heinäkuussa 1943. Venäläiset kärsivät 1500 vaunun ja 1000 lentokoneen sekä yli 860 000 sotilaan tappion. Saksalaisten pienempi armeija menetti noin 1000 vaunua ja lentokonetta sekä 350 000 sotilasta.
Venäläiset panssarivaunut ovat toimineet pelotteena ja voimakeinona niin Unkarin Budabestin (1956) kuin Tsekkoslovakian Prahan miehityksissä (1968).
_ _ _
Onko Venäjä pyrkinyt samaan vaikutukseen myös Ukrainassa, tosin paljon pienemmällä sotajoukolla ja kalustolla? Vastassa ei ole toista panssariarmeijaa vaan enimmäkseen kevyesti aseistautunut Ukrainan armeija – jonka taistelutahto tosin on vahva.
Venäjän joukot etenivät teitä myöten pitkinä panssarikolonnina, koska pehmeä maa ei kestänyt panssareiden painoa. Lehtikuvista päätellen hyökkääjä on kokenut jotain samaa kuin Neuvostoliiton Puna-armeija Raatteen tiellä tai Summassa Lähteen lohkolla joulukuussa 1939: tuhottuja panssarivaunuja peräjälkeen.
_ _ _
Hesarin artikkeli selittää panssarien massiivista tuhoamista. Länsimaat ovat lahjoittaneet Ukrainalle ainakin 17 000 panssarintorjunta-asetta, joiden edessä panssarit ovat hyvin haavoittuvia. Olalta laukaistavat yhdysvaltalainen Javelin ja brittiläisruotsalainen NLAW ovat olleet tavallisimpia puolustajan käyttämiä panssarintorjunta-aseita. Laukaistu ohjus iskeytyy yläsuunnasta panssarin torniin ja räjäyttää vaunun sekä siinä olevat ammukset. Tämä selittää rujoja kuvia, joissa tykkitorni on lentänyt kauas vaunusta ja vaunun runko on palanut vääntyneeksi kasaksi rautaa. Mieskohtaiset olalta laukaistavat ohjukset ovat yhtä lailla tehokkaita myös esimerkiksi taisteluhelikoptereita vastaan.
_ _ _
Onko niin, että hyökkääjä käy mennyttä sotaa menneillä taktiikoilla? Mieskohtaiset, tehokkaat torjunta-aseet ovat ehkä merkinneet käännekohtaa? Vastaavia käännekohtia on ollut ennenkin. Raskas, panssaroitu ratsuväki hallitsi sydänkeskiajalla taistelukenttiä. Tämä armeijan eliitti koostui aatelisista ritareista, joilla oli varaa varustaa itselleen ja hevoselleen panssari.
Yllättävä käänne tuli Englannin ja Ranskan käymässä 100-vuotisessa sodassa, erityisesti Crécyn (26.8.1346) ja Poitiersin (19.9.1356) taisteluissa. Päättäväinen, koulutettu ja hyvin johdettu joukko jousimiehiä saattoi torjua panssaroidun ratsuväen hyökkäyksen.
Ajatus kuulostaa uskomattomalta. Avaimena oli kaksimetrinen, jäykkä pitkäjousi ja 100-300 jousimiehen ampuma yhteislaukaus. Joukon johtaja oli valmistanut taistelukentälle ennakkoon maaleja tai merkkejä. Tietyn merkin kohdalla joukko jännitti jousensa ja toisen merkin kohdalla jouset laukaistiin samassa yläkulmassa 100-200 metrin päähän. Tarkalleen ajoitettu yhteislaukaus ryöppysi ratsuväen päälle kuin Javelin-ohjus. Painavat panssarikärkiset nuolet läpäisivät haarniskat ja surmasivat miehet sekä hevoset. Jos hyökkäävä ratsuväki ei tunnustanut kerralla tappiota, se hupeni muutamalla hyökkäyskerralla olemattomiin.
Vaikeinta oli myöntää sosiologista totuutta: etuoikeutettu aatelisto ei pärjännyt kalliilla varustuksellaan yksinkertaisille jousimiehille, joiden ase oli vuoltu marjakuusesta.
_ _ _
No, samankaltaisia käänteitä on ollut muitakin. Suorasuuntaustykki ja konekivääri lopettivat Napoleonin sodissa vielä käytössä olleet rivistöhyökkäykset. Tulen ja liikkeen rinnalle tuli kolmantena elementtinä suoja. Panssarivaunu tarjosi tulen ja liikkeen lisäksi suojan konekivääriltä ja tykeiltä. Ratsuväellä ei ollut suojaa. Siksi suorat ratsuväkihyökkäykset loppuivat – hevosille onneksi – ensimmäiseen maailmansotaan.
Nyt siis myös panssarivaunu on käynyt suojattomaksi uusimpia panssarintorjunta-aseita vastaan. Se on kallis kuolemanloukku silloin, kun vastassa on osaavia ja hyvin aseistettuja panssarintorjujia.
_ _ _
”Toiset kerskuvat sotavaunuistaan…mutta me kutsumme avuksi Herran, Jumalamme nimeä”. (Psalmi 20:8).
Ei ole sattumaa, että Jeesuksen kuninkaallisena ratsuna Palmusunnuntaina on aasi. Aasit eivät olleet sotavaunujen vetäjiä eivätkä sotaratsuja.
”Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa. Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista, sotajouset hän lyö rikki. Hän julistaa kansoille rauhaa, hänen valtansa ulottuu merestä mereen, Eufratista maan ääriin asti.” (Sak 9:9-10).
– – –
Täydennän 13.4. Ukrainassa tehokkasti käytetyn NLAW panssarintorjuntaohjuksen eräät keskeiset osat (mm. rakettimoottorissa) ovat Suomen valtion enemmistöomisteisen Patrian valmistamia. Vaunujen omasuojajärjestelmät
kehittyvät reaktiona panssarintorjunnan kyvykkyyksien kanssa. Pelkkä panssarin paksuus tai aktiivipanssari ei enää riitä.
Kyllä harkintaa tosiaan tarvitaan, ettei mentäisi pelkästään ajan muotioikkujen mukana. Affektiot älkööt päätöksentekoa määrätkö! Vaikka sanapari ”tasa-arvoinen avioliitto” onkin houkutteleva, pitäisi miettiä, onko erilaisuuden hyväksymiseen ainoa tie samanlaisuus tai samansanaisuus. Loppujen lopuksi samansukupuolisten liittojen kätkeminen avioliittoinstituutioon olisi kaappiin menoa takaisin. Todellinen suvaitsevuus edellyttää, ettei kenenkään tarvitse kärsiä pilkkaa tai syrjintää poikkeavuutensa vuoksi. Lakialoitteen kannattajat ovat usein käyttäneet tämäntyyppisiä perusteluja: -Jokaisella on oikeus avoimesti elää suuntautumisensa mukaisesti. -Elämme sentään 2000-luvulla. Edellinen perustelu ei pidä (onneksi) paikkaansa, jälkimmäistä voi vain ihmetellä. Älyllinen epärehellisyys pelottaa.
Backmanin ajatus ponnesta tarkoittaisi toteutuessaan sitä, että laki valmisteltaisiin uudelleen hallituksen toimesta. Tällöin se ei välttämättä toteutuisi aloitteen mukaisin perusteluin. Lain sisältökin voisi joltain kohdin olla toinen. Samassa yhteydessä lakia voitaisiin uudistaa muiltakin kohdin.
Yksi pohdittava asia voisi olla se, pitääkö siviilivihkimisen seramoniallinen kaava määritellä laissa vai voisiko se olla kunkin parin oma asia, kuten rekisteröidyissä parisuhteissa nykyään. Tämä ei tietysti vaikuttaisi uskonnollisten yhteisöjen omiin kaavoihin, jotka olisivat edelleen näiden yhteisöjen sisäinen asia. Uskonnollisten yhteisöjen asemaan rekisteröintivirannomaisia ei tällöin välttämättä tarvitsisi puuttua, vaan tehtävä laajenisi koskemaan myös samaa sukupuolta olevia pareja, sikäli jos ko. yhteisö itse niin katsoo mahdolliseksi.
Sekin jää toki avoimeksi, missä tämän eduskunnan määrin ponsi ylipäätään sitoisi uutta hallitusta, jos lain valmistelu menisi yli vaalien. Toki asiaa pitäisi edelleen valmistella, mutta missä aikataulussa?
Viikon päästä nähdään keskustelun asiallisuus. Toivottavasti aloite etenee äänestykseen saakka.
Sitä tässä vaan miettii, että miksi osa edustajista viivyttää väistämätöntä. Jos aloite ei nyt mene läpi, siihen palataan hallitusneuvotteluissa ja tarvittaessa uudella kansalaisaloitteella jne. Ennen pitkää tasa-arvoinen avioliitto kyllä näkee päivänvalon, mutta ketä oikeasti hyödyttää asialla vatvominen ja ”homoagendan” pitäminen estradilla kymmenen lisävuoden ajan. Pitkässä ajankuvassa tuo kymmenen vuotta on ohikiitävä hetki.
Minna-Maaria Lax
Eräs hyöty on siinä että saadaan kokemusperäistä tietoa muualta. Jo nyt vaikuttaa aika selvältä, ettei muutos Suomessa toteudu täsmälleen samalla tavoin kuin nelisen vuotta sitten naapurissamme Ruotsissa. Erityisesti tämä koskee prosessia kirkossa, mutta mahdollisesti myös lainsäädäntöpuolella.
Tulihan se sieltä, uusi perustelu: …miksi viivyttää väistämätöntä. Ennen pitkää tasa-arvoinen avioliitto kyllä näkee päivänvalon,…
Tuon tyyppiset predestinaationomaiset perustelut voivat kuulostaa vakuuttavilta, mutta asiallisina en niitä parhaalla tahdollanikaan voi pitää. Olen kai suvaitsematon?
Tuohon väistämättömyyteen ei todellakaan tarvita suuria ennustajaeukon lahjoja. Kun katselee kansanedustajien vastaavaa lakialoitetta käsitelleen lakivaliokunnan kokoonpanoa, voi todeta, että kaikki vastustajat olivat yli 47-vuotiaita ja kaikki kannattajat alle 47-vuotiaita. Hieman oikaisten, viikatemies niittää vastustajat pikku hiljaa mullan alle ja uutta kannattajaa purkautuu kaiken aikaa äitinsä kohdusta ulos.
Toiseksi, me kannattajat jaksamme kyllä rummuttaa asiaa. Tässä käy samalla tavalla kuin muissakin uudistuksissa, naisten äänioikeudesta tai orjuuden postamisesta alkaen. Ihmisoikeudet toteutuvat kyllä.
Viimeisimpien mielipidemittausten mukaan yli 65-vuotiaat on ainoa ikäryhmä, jossa lakimuutoksen vastustajia on enemmän kuin sen kannattajia. Mitä nuorempiin ihmisiin mennään, sen suurempaa on lain kannatus. Alle 30-vuotiaiden osalta kannatus on lähellä 90%:ia. Samanlainen trendi näkyy johdonmukaisesti kaikissa Euroopan maissa.
Mikäli ihmisten asenteissa ei lähivuosina tapahdu jotain dramaatista muutosta, viikatemies tuo tasa-arvoisen avioliittolain Suomeen väistämättä. Asian väistämättömyys ei tietenkään ole pätevä argumentti sille, miksi toisiinsa sitoutuneita homopareja ei voisi pitää odottamassa vaikka se jonkun mielestä olisikin kiusaamista.
Toivottavasti Suomi näyttää suoraselkäisyyttää Jumalan edessä kuten Englannin kirkko eikä lähde muuttamaan kantaansa pyhästä avioliitosta.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/ulkomaat/4199/englannin_kirkon_piispat_homoliittoja_ei_siunata
Avioliitto on ainoastaan tasa-arvoinen, jos siinä on mies ja nainen. Jos termillä tasa-arvo taas tarkoitetaan jotakin muuta, niin silloin on päästettävä avioon ”tasa-arvon” nimissä kaikki vähemmistö moniavoisista lapsiavioliiton kannattajiin.
Jos taas nämä erilaiset seksuaaliset vähemmistöt haluavat oman liiton, niin heille voitaisiin toki perustaa oma liitto tai sopimus järjestelmä vaikka viiden miehen liitto jne.
Eduskunnassa käsiteltävä kansalaisaloite ei edellytä kirkolta mitään muutoksia nykyisiin toimintatapoihin. Englannissahan avioliittolaki kieltää kirkkoa vihkimästä samaa sukupuolta olevia pareja. Suomeen tällaista kieltoa ei olla ajamassa vaan kirkon annetaan itse päättää asiasta.
Tuollaisen vouhotuksen siitä, että homoliittoja ei ole mahdollista hyväksyä ilman pedofilian ja moniavioisuuden laillistamista, voisi kyllä jättää väliin. Se ei pidä paikkaansa eikä anna sanojastaan kovin fiksua kuvaa. Tosin minulla on sellainen näppituntuma, että tuollaiseen argumentaatioon sortuvilla on harvoin mitään muutakaan fiksua sanottavaa.
Ja Jusun fixuus asustaa siellä näpeissä?
Eduskuntaan ollaan jättämässä myös toista addressia miehen ja naisen välisen pyhän avioliiton puolesta. Olen yllättynyt, että tässä addressissa on jo yli 40,000 nimeä vaikka se ei ole saanut media tilaa laisinkaan ja mahdollisuus joutua herjan kohteeksi allekirjoittamalla addressi on suuri.
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/44102-tasa-arvoisen-avioliittolain-vasta-adressi-kerannyt-yli-40-000-nimea
Kansalaisaloite keräsi kahdessa päivässä 160000 allekirjoitusta. Tuo adressi on kerännyt joulukuusta 2012 lähtien 40000 nimeä. Tuo on tavallaan linjassa sen mukaan, mitä mielipidemittaukset kertovat suomalaisten näkemysten jakautuneen.
Täysin yhteismitallisia nuo kaksi nimikeräystä eivät ole. Kansalaisaloite virallinen viranomaisdokumentaatio, jonka allekirjoittaminen vaatii henkilöllisyyden vahvaa tarkistamista esimerkiksi pankkitunnuksin. Tuon nettiadressin voi allekirjoittaa kuka tahansa, millä nimellä tahansa ja aivan niin monta kertaa kuin haluaa.
Tällä hetkellä tuon homoliittojen vastaisen adressin on allekirjoittanut muun muassa Harry Potter, joka ilmoittaa kotikunnakseen Tylypahkan. Tuo on sinänsä huono vitsi, koska näyttelijä Daniel Radcliffe, joka kyisestä velhoa elokuvissa esitti, on toiminut maailmalla erittäin vahvasti vähemmistöjen yhdenvertaisuuden puolesta.
Onkohan tämänkin adressin allekirjoittanut Pohjois-Korean valtionpäämies kuten sen ensimmäisenkin. Aika vaatimaton on tuo 40000 allekirjoitusta. Viidestä allekirjoittajasta siis neljä kannattaa ja yksi vastustaa. Lienee kertakaikkisen selkeä signaali.
Perussuomalaisten äänestäjistäkin muuten enemmistö kannattaa ihmisten tasa-arvoista kohtelua.
”Suurta yleisöä kiinnostaa esimerkiksi, miten selittyy Ukrainan armeijan yllättävän hyvä menestys hyökkäävän Venäjän armeijan panssareita vastaan. ”
Kyllä kiinnostaa, ja varsnkin se, että Ukrainan yllättävä menestys ei tuota ollenkaan uhreja. Kaikki kuolonuhrit syntyvät venäläisten toimesta ja ukrainalaisista tulee ihan taivaallinen sotajoukko, jonka puolustus toimii niin hyvin, vaikka se tulee paikalle vasta, kun kaikki on jo tapahtunut ja tienvarret täynnä siviiliuhreja. Näinhän meille on kerrottu ainakin Butsan tapauksessa. Se on suuri mysteeri.
Wikipedian mukaan :
”8. huhtikuuta 2022 Ukrainan hallinnassa olevalle Kramatorskin rautatieasemalle osui kaksi ballistista Tochka-U-ohjusta. Hyökkäys tappoi ainakin 52 siviiliä ja loukkaantui ainakin 87:ää. ”
Myös Ukrainalla on näitä Tochka- ohjuksia, ja hyvin monella muulla maalla, mutta suoralta kädeltä ja miksei ymmärrettävästikin tilanteen ollessa se mikä on, iskusta on syytetty venäläisiä.
Olen jostakin lukenut, että Venäjä olisi sanonut, että he eivät käytä näitä ohjuksia enää, eivät ole käyttäneet vuoden 2019 jälkeen.
Sitä on sanottu probagandaksi, ja vedottu siihen, että niitä on käyttetty Syyriassa hallituksen joukkojen toimesta, joka sekin tarkoittaa, että Venäjä käytti, koska Venäjä on ollut ikäänkuin hallituksen puolella. Toki Syyrialla voi olla jo aikaisemmin omasta takaa ostettuna kyseessä olevia ohjuksia, jotka ovat sitten tuottaneet pahaa jälkeä. Sotarikoksia, kuten sanotaan. Lukemani mukaan ne olisivat Neuvostoliiton aikuisia aseita, josta syytä niitä on myös Ukrainassa.
Asekauppa tuottaa näin nähtynä ongelmia myyvälle osapuolelle, koska se saa kantaa syyt niiden käytösta, käyttipä niitä kuka ostaja tahansa.
Wikipedian mukaan Ukrainalla on liki 40 TOCHKA- ohjusten kuljetusalusta, eli autoa ja viitisensataa ohjusta, joiden kärki voi olla myös biologinen tai kemiallinen ase. Joka taas tekee ymmärrettäväksi myös sen varoituksen, että Ukraina voi käyttää kemiallisia aseita.
” Mieskohtaiset olalta laukaistavat ohjukset ovat yhtä lailla tehokkaita myös esimerkiksi taisteluhelikoptereita vastaan.”
Tämä nosti naisnäkökulmasta pienen epäilyksen siemenen, koska siellä kerrottiin, että sen täytyy osua panssarivaunun torniin, että kuinkahan moni niistä osuu juuri torniin, on sentään aika kapea kohde. Voi osua myös kerrostalon seinään, saada aikaan räjähdyksen ja tulipalon, kuten myös autoihin kadulla.
Eihän siitä kannata välittää, kun tuhoista menee syy hyökkääjän piikkiin ja paheksuntaan.
Jos sallitaan vielä yksi kommentti niin, pääministeri Sanna Marinin kanta, joka tietysti heijastaa EU:n yhteistä kantaa on, että Ukrainan pitää VOITTAA tämä sota.
Olin vähän yllättynyt pääministerin sotainnosta, joka näytti melkein ’hyökkäyssodalta.’ Henkisesti.
Sotapäällikkö Vespasianus sanoi jo aikoinaan, että” Voittoa ei koskaa saavuteta ilman verenvuodatusta.”
Nyt Ukrainan voitto katsotaan myös Euroopan voitoksi, ja siksi heitä kannustetaan taistelemaan, eikä suinkaan neuvottelemaan ja sopimaan rauhanehdoista, koska Venäjän ei kuuluu saada mitään tavoitteitaan läpi. Surullinen tilanne.
Tulemme siis näkemään raakasti ja rehellisesti, verenvuodatusta.
Sotainto on tässäkin blogissa kova. Ihmettelen suuresti mihin on kadonnut kristityistä väkivallan vihaaminen. Klmeisesti vänivaltaa on liian vähän. Edes töllön amerikkalainen vänivaltaviihde ei riitä.
Onkin varmasti hyväksi, että nykyiset polvet pääsevät kokemaan sodan ja räiskimään lonkalta ja olalta yhtäaikaa. Mukaan otetaan naiset tappohommiin ja papit seurakunnista siunaamaan aseet sekä raadot.
Elämänne videopeli voi alkaa pian. Nauttikaa täysin rinnoin.
”Mutta me tunnustamme Jumalamme nimeä”. Aika jännä on jatko otsikossa olevaan Psalmin kohtaan. Kerskuminen ja tunnustaminen laitetaan vastakkain. Kristityn ei tarvitse kerskua omalla erinomaisuudellaan. Hänen voimanaan on se, että tunnustautuu Jumalan omaksi. Kaikesta puutteelisuudestaan huolimatta.
Tarja Parkkila, olet siis sitä mieltä, että siviiliuhrit Ukrainassa ovat Ukrainan armeijan aiheuttamia? Venäjän miehittämillä alueilla paljastuneet siviileihin kohdistuneet sotarikokset ovat parhaillaan tutkittavina ja päätyvät aikanaan ihmisoikeustuomioistuimeen. Venäjän sotarikokset julkisesti kieltävillä on vastuu väärän tiedon levittämisestä.