Osa työtäni on etsiä sopivia pappeja seurakuntiin ja vastaavasti papeille ja maistereille töitä seurakunnista.
Työ on ollut hauskaa ja antoisaa.
Nyt siinä on vuosi vuodelta kasvanut surullinen lisämauste.
Maisterijono kasvaa eikä pappisvihkimystä voi antaa, kun ei ole varmuutta kuuden kuukauden työpaikasta.
Samaan aikaan virkani puolesta esittelen viranhoitomääräyksiä jo eläkeläisten joukkoon siirtyneille, kun ei muitakaan ole käytettävissä.
Täällä raukoilla rajoilla kun ei ole käytännössä juuri lainkaan muuta pappireserviä, jota ottaa palvelukseen.
Kun sitten vaikkapa joku sairastuu tai jää eläkkeelle, etsitään muutaman kuukauden sijaista, jota ei ole. Niinpä seurakunta joko säästää toimimalla vajaalla tai sitten otetaan työhön reipas eläkeläinen.
Älkää käsittäkö väärin. Minulla ei ole mitään eläkeläisiä vastaan. Itsekin liityn joukkoon vielä tämän vuoden puolella. Monella heistä on huikea kokemus ja hiljainen tieto, sydämen halua ja kutsumus kai hautaan saakka. Yhä paljon annettavaa.
Silti tunnen, että jossakin mättää, kun viisi vuotta akateemisesti opiskelleet nuoremmat pyörittelevät peukaloitaan ja emeritus eläkevaarit ja -muorit paiskivat töitä.
Teologit ovat niin kilttiä porukkaa, ettei siellä maisterien joukossa näy kapinalipun heiluttajaa. Ehkä jonkun pitäisi. Olisi kutsumus, olisi virallisesti todettu sopivuus alalle, olisi tutkinto – vaan vihkimystä ja työtä ei siunaannu läheskään kaikille.
OIkeaa asiaa! Jotakin pitää tehdä tälle asialle!
Marja-Sisko Aalto. Anteeksi tietämättömän maallikon kysymys. Kirjoitat, ettei pappisvihkimystä voi antaa, kun ei ole varmuutta kuuden kuukauden työpaikasta. Perustuuko tämä johonkin kirkon ohjeisiin, joita ei voi muuttaa? Aivan asiaan perehtymättömän ehkä kummallinenkin lisäkysymys eli eikö nuori maisteri pääse ”pätkätöihin”, joilla voisi kartuttaa kokemusta?
Olisi mielenkiintoista tietää, miten tällainen tilanne voi syntyä.
Tuo kuuden kuukauden sääntö on naurettava. Jos opetuspuolella pitäisi toimia samoin, että opettajana voi aloittaa vasta jos on lukukaudeksi töitä, olisimme pulassa alta aikayksikön. Mitäs jos vain ryhtyisitte kapinaan ja vihkisitte aina kun seurakunta antaa vokaation? Tuskinpa siitä linnaan joutuisi.
Kuuden kuukauden sääntö lienee piispojen yhteinen sopimus. Laki ei sitä määrittele.