Toivo selviämisestä kantaa läpi vaikeuksien

Eilen vietettiin perinteistä Puolustusvoimien kirkkojuhlaa Helsingin tuomiokirkossa. Sibeliuksen juhlavuosi kuului sekä Kaartin soittokunnan että Somnium -kamarikuoron ohjelmistossa. Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon merkeissä Raamatun tekstejä lukivat ortodoksi,katolilainen sekä vapaakristitty. Väkeä oli saapunut juhlaan yli 300.

Liitän oheen juhlassa pitämäni saarnan:
Sisaret ja veljet, on hyvä yhdessä teidän kanssanne viettää kirkkojuhlaa ja toimintavuoden alkua. Tunnen kiitollisuutta menneen vuoden töistä ja kohtaamistani ihmisistä. Jumalan apu ja siunaus ovat antaneet voimia kaikkeen.

Nyt seisomme vuoden kierron huipulla ja tähyämme eteenpäin, tuntemattomaan. Voimme vain aavistaa eteen tulevia asioita. Toisaalta tiedämme, mihin meidän kansakuntana on pyrittävä. Tasavallan presidentti nosti uudenvuoden puheessaan esille turvallisuuden, talouden ja ympäris-tön. Jokaisella alueella on voitettavana historiallisen suuret haasteet.

Puolustuksen on säilyttävä uskottavana, samalla kun valtion taloudessa on löydettävä säästöjä. Suomi lähtee nousuun syntyvyyden kasvulla, työpaikkoja lisäämällä, kilpailukyvyn parantumisella ja velkaantumisen pysäyttämisellä. Kaiken tämän keskellä on siirryttävä hiilineutraaliin yhteiskuntaan. Voitettavien kysymysten paino tuntuu rusentavalta.

On selvää että päättämättömyys ja mukavuudessa kiinni riippuminen eivät vie perille. Olisi synnyttävä yhteinen tekemisen meininki ja toivo paremmasta. Siksi toivon näkeminen on nyt tärkeää, että emme vajoa toivottomuuden pimeään.

Loppiaisaika puhuu Jumalan antamasta valosta, johtotähdestä. Pimeyden sijasta on katsottava tähteä. Äsken kuulimme profeetan sanoja: ”Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi.”

Tähti ei ole vain johdattaja vaan se on päämäärä. Kristus itse tuli toivon ja pelastuksen valoksi maailmaan, voittamaan pimeyden vallan.

Hoppet är en kraft som driver människan framåt och åtföljs av tro och kärlek. Hoppet om något bättre får oss att hålla uppe viljan och önskan att ta oss över hinder som känns omöjlig.
Toivo on ihmistä eteenpäin kuljettava voima, saattajinaan usko ja rakkaus. Toivo paremmasta pitää yllä tahdon ja halun ponnistella läpi mahdottomiltakin tuntuvien esteiden.

Luin hiljattain brittiläisestä naparetkeilijästä, Schakeltonista. Hän oli miehineen juuttunut etelänavan jäihin, jotka murskasivat heidän purjealuksensa. Uskomattomien vaikeuksien jälkeen he selvisivät asutulle saarelle, läpi pakkasen ja myrskyävän meren.
Toivo selviämisestä kantaa ihmistä vaikeimmissakin oloissa.

Hyvät ystävät. Ristiriidat ihmisten kesken nousevat samalla kun yhteinen jaettava vähenee. Siksi on etsittävä aina enemmän keskinäistä yhteyttä. Vietämme parhaillaan Kristittyjen yhteyden Ekumeenista rukousviikko. Suurten haasteiden keskellä on etsittävä yhdistäviä asioita. Me kristityt olemme liikaa tuijottaneet erottaviin yksityiskohtiin, vaikka meitä yhdistävät Raamattu, rukous ja ennen kaikkea usko Kolmiyhteiseen Jumalaan, Häneen, joka on armollinen.

Bästa vänner. Konflikterna mellan människor ökar samtidigt som det gemensamma som vi kan dela minskar. Därför måste man söka alltmer ömsesidig gemenskap. Vi firar som bäst ekumeniska böneveckan i den kristna gemenskapen. När vi står inför stora utmaningar, måste vi söka sådant som förenar oss. Vi kristna har alltför mycket stirrat på detaljer som skiljer oss åt, även om vi förenas av Bibeln, bönen och framför allt tron på Den treenig Guden, på Honom som är barmhärtig.

Jeesus jätti meille seuraajilleen tehtävän rakentaa yhteyttä. Kristittyjen yhteys on samalla tärkeä todistus Jumalan rakkauden voimasta: ”siitä teidät tunnetaan minun omikseni, että teillä on keskinäinen yhteys”.

Nykyisessä entistä hajanaisemmassa maailmassa on etsittävä yhteyttä myös uskontojen kesken, vaikka erottavat asiat säilyisivätkin. Puolustusvoimien kirkollinen työ on kaikkia varten. Positiivinen uskonnonvapaus on perusoikeus. Tämä koskee myös niitä varusmiehiä, jotka tunnustavat muuta kuin kristinuskoa. Heitä on n. 1 prosentti.

Vaikka sananvapaus antaa mahdollisuuden satiiriin, jopa pilkkaan, en pidä toisten uskontojen pilkkaamista rakentavana. Jeesus kehotti hyvän puhumiseen: ”siunatkaa, älkääkä kirotko!” Kiroaminen vain kiihdyttää sivilisaatioiden törmäystä.

Minusta tuntuu siltä, että uskonnonvapautta katsotaan nykyisin lähinnä pienen uskonnottoman vähemmistön kannalta. Tämä ei saa johtaa siihen, että oikeus omaan uskontoon kapenee.
Kristillisiin kirkkoihin kuuluvia varusmiehiä on vielä lähes yhdeksän kymmenestä. Uskonto on tärkeä voimavara, erityisesti kriiseissä ja kuoleman vaarassa.

Sisaret ja veljet. Lopuksi menemme vielä Nasaretin synagogaan. Evankeliumissa Jeesus on mennyt sinne tapansa mukaan ja noussut lukemaan profeetan sanaa.

Näitä Jesajan sanoja Jeesus luki: ”Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”

Jeesuksen kautta nämä sanat saavat laajemman merkityksen. Keitä ovat köyhät, vangit ja sokeat – paitsi kirjaimellisesti mitään omistamattomat, vapautensa menettäneet ja mitään näkemättömät?
Köyhiä ovat he, jotka omistavat yltäkylläisesti, mutta joiden elämän sisältö ja tarkoitus puuttuvat. Vankeja ovat he, jotka luulevat olevansa vapaita, mutta ovat omien turhien ajatustensa, riippuvuuksiensa ja syntiensä sitomia. Sokeita ovat he, jotka näkevät, mutta eivät kuitenkaan näe lähimmäisiään, omaa tilaansa, eivätkä Jumalan mahdollisuuksia.

Jeesus sanoi, että tänään, teidän kuultenne on tämä kirjoituksen sana käynyt toteen. Jeesus on maailman pelastus. Hänessä myös me saamme yltäkylläisen elämän, vaikka emme omistaisi mitään. Hänessä me vapaudumme itsekkyyden ja pahan vallasta. Hänessä me näemme maailman uudella tavalla. Silloin voimme avautua vastuuseen maailman hätää kärsivistä. Silloin syntyy halu toimia Jumalan työn välikappaleina ja auttaa sorretut vapauteen.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Luulisi näitä kanteluita tulevan enemmänkin. Kun etsii tietoa papin vaitiolosta ja sen rikkomisesta, niin pääosin löytyy vain problematiikkaa, jossa pohditaan sitä, voiko joistakin rikokseen liittyvistä pappi kertoa. Siis kun joku käy papille ripittäytymässä. Eli melkoinen oletusarvo on, ettei sieltä pappien puolelta olisi mitään arveluttavaa.

  2. Taitaa olla niin, että evl-kirkossa osa papeista eivät ole kelvollisia olemaan pappina. Vaikka sielunhoito tai rippitilanteessa pappi kuulisi murhan tunnustamisen tai jotain muuta kauheuksia, niin koskaan ei pappi niitä saa kovaäänisenä välittää eteenpäin, ei edes puhua unissaan. Papin velvollisuus on kuitenkin kehoittaa ripittäytyjää esim. menemään poliisin juttusille ja tunnustaa tekosensa, lisäksi voi olla ehtoolliskielto kunnes asiat on hoidettu. Joskus voi olla parempi ripittäytyä papin sijasta luotettavalle veljelle, jos epäilee pappien luotettavuutta.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Salpausselän kappalainen 1.9.2024 -. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.