Torinon käärinliinasta

Tuota kuuluisasta liinasta on käynnissä taas keskustelua. Joten annan tässä kahden kirjoittajan teoksesta the Hirman Key poimitun näkemyksen:

Kirjailijta Knight ja  Lomas katsovat, että Torinon käärinliina on  temppeliherrojen Palestiinasta tuoma qumranilais-vapaamuurarillinen kolmannen asteen vihkimysliina, joka oli otettu templarien Pariisin temppelistä ja käytetty suurmestari Jaques Molayn kidutetun kehon ympärillä ja joka kulkeutui sitten temppeliherra Geoffrey de Charney´n perheen mukana heidän kotiinsa, mistä käsin se viisikymmentä vuotta myöhemmin oli pantu julkisesti näytteille Lireyssä. De Molayn hikoilevan kehon myrkyttyneet ja sairaat ruumiinnesteet, hiki sekoittuneena voimakkaisiin maitohappoihin, jotka ovat juosseet vapaasti pitkin ruumista kostuttaen liinavaatteen siinä, missä kontakti oli voimakkain, olivat  painaneet hänen kärsimystensä kuvan hänen omaan vapaamuurarilliseen liinaansa. Kuva on piirtynyt liinaan maitohappojen ja veren, jotka olivat reagoineet suitsutusaineiden ja pellavan valkaisuaineena käytettyjen calsium carbonaatin kanssa, vaikutuksesta. Liina ja siihen piirtynyt kuva ovat siis eri ajalta.

Kuvan henkilön pitkä nenä, hartioille ulottuvat keskeltä jakauksella olevat hiukset, kahteen osaan haarautuva täysparta ja lujalta näyttävä noin kuuden jalan pituinen vartalo ei ollut suinkaan tyypillinen kuva heprealaisesta  rabbista, vaan kaikki piirteet istuvat mieluimmin temppeliritarien suurmestariin. Essealaisilta askeeteilta mallinsa ottaneet ritarit jäljittelivät nasiiri Simsonia, joka ei ajanut päätänsä eikä partaansa ja oli kookas ja voimakas. Häntä pitivät esikuvanaan myös essealaiset nasiirit, jotka myös hautasivat vainajansa samaan asentoon kuin missä käärinliinan mies on. Näin asettivat seremonioissaan kolmannen asteen kokelaan liinalle, lattialle piirretyn kuvan päälle .

Ensimmäiset liinan nähneet ihmiset luulivat luonnollisesti näkevänsä samanlaisen kohtalon 13oo vuotta aiemmin kokeneen miehen, Kristuksen, hahmon. Ja yhä tänään monet kristityt uskovat katselevansa Torinon käärinliinassa Kristuksen kasvoja. Tavallaan tämä on tottakin, sillä ihmisen sisäinen Kristus toki kuvastuu kaikessa uhrautuvassa kärsimyksessä.

Kuva, jota kristillinen maailma on oppinut rakastamaan Jumalan kasvojen kuvana, on siis Hiramic Key´n kirjoittajien mielestä tosiasiassa kuva miehestä, jonka kiduttivat ja lopulta murhasivat rahanahne ranskalainen kuningas  ja tuolloinen kristillinen kirkko, jolle oli edullista pitää massat taikauskoisina ja siten paikallaan. Kirkon ja valtionkin näkemyksen mukaan tavallisen kansan tuli rauhan aikana tuottaa kirkolle ja keisarille vaurautta ja mukavuutta ja  olla sotien aikana käytettävissä sotilaallisiin tarkoituksiin. Heidän tyytymistään osaansa, pieneen ja tietämättömään elämäänsä, edesauttaisi lupaus heidän persoonallisen sielunsa ylösnousemisesta ikuiseen elämään. Rooman kirkko asetti sokean uskon hyveeksi ja leimasi kristillisen kirjallisuuden, joka viittasi gnostikkoina tunnettujen yksilöiden tietämykseen, paholaisen työksi. Kreikkalainen gnosis-sana vastaa sana kuitenkin yksinkertaisesti sanaa tieto!

Temppeliherrat, jotka säästyivät vainoista hengissä, kuljettivat gnosiksensa Altantin yli uudelle mantereelle, mutta osa pakenevasta laivastosta kääntyi Skotlantiin, mistä tuli sittemmin yksi vapaamuurariuden vahvin tukialue.

Knight’ n ja Lomasin kirja Hiram Key lopettaa kertomuksensa tämän osan ytimekkäästi:

”Ei voi pitää sattumana, että kansanomaisen kielenkäytön ”pimeä aika” vastaa juuri kristillisen kirkon nousun ja suurimman vallan aikaa alkaen keisari Konstantinuksen kääntymyksestä ja päättyen Jacques de Molayn ristiinnaulitsemiseen. Kiitos Jeesuksen todellisten opetusten pimeän ajan, joka oli kestänyt noin 13oo vuotta, alkoi vähitellen syrjäyttää järjen aikakauden loistava valo !”

Valistuksessa heräsi vihdoin maailmassa lopullisesti ajatus todellisesta tasa-arvoisuudesta, sosiaalisesta vastuusta, ja humaani tieto elpyi pimeänä keskiaikana tunnetun uskonkiihkoisen älyllisen tyhjiön kulutettua voimansa loppuun.

Ajan yhtenä paljonpuhuvana dokumenttina on Torinon käärinliina, jonka ikää määrittelevät radiohiilitutkimukset julkaistiin – sattumaltako – samaisena elokuun 13 päivänä, jona ikimuistoisena Pariisin yönä 138 temppeliritaria lähes 700 vuotta aiemmin vangittiin.