Tuota kuuluisasta liinasta on käynnissä taas keskustelua. Joten annan tässä kahden kirjoittajan teoksesta the Hirman Key poimitun näkemyksen:
Kirjailijta Knight ja Lomas katsovat, että Torinon käärinliina on temppeliherrojen Palestiinasta tuoma qumranilais-vapaamuurarillinen kolmannen asteen vihkimysliina, joka oli otettu templarien Pariisin temppelistä ja käytetty suurmestari Jaques Molayn kidutetun kehon ympärillä ja joka kulkeutui sitten temppeliherra Geoffrey de Charney´n perheen mukana heidän kotiinsa, mistä käsin se viisikymmentä vuotta myöhemmin oli pantu julkisesti näytteille Lireyssä. De Molayn hikoilevan kehon myrkyttyneet ja sairaat ruumiinnesteet, hiki sekoittuneena voimakkaisiin maitohappoihin, jotka ovat juosseet vapaasti pitkin ruumista kostuttaen liinavaatteen siinä, missä kontakti oli voimakkain, olivat painaneet hänen kärsimystensä kuvan hänen omaan vapaamuurarilliseen liinaansa. Kuva on piirtynyt liinaan maitohappojen ja veren, jotka olivat reagoineet suitsutusaineiden ja pellavan valkaisuaineena käytettyjen calsium carbonaatin kanssa, vaikutuksesta. Liina ja siihen piirtynyt kuva ovat siis eri ajalta.
Kuvan henkilön pitkä nenä, hartioille ulottuvat keskeltä jakauksella olevat hiukset, kahteen osaan haarautuva täysparta ja lujalta näyttävä noin kuuden jalan pituinen vartalo ei ollut suinkaan tyypillinen kuva heprealaisesta rabbista, vaan kaikki piirteet istuvat mieluimmin temppeliritarien suurmestariin. Essealaisilta askeeteilta mallinsa ottaneet ritarit jäljittelivät nasiiri Simsonia, joka ei ajanut päätänsä eikä partaansa ja oli kookas ja voimakas. Häntä pitivät esikuvanaan myös essealaiset nasiirit, jotka myös hautasivat vainajansa samaan asentoon kuin missä käärinliinan mies on. Näin asettivat seremonioissaan kolmannen asteen kokelaan liinalle, lattialle piirretyn kuvan päälle .
Ensimmäiset liinan nähneet ihmiset luulivat luonnollisesti näkevänsä samanlaisen kohtalon 13oo vuotta aiemmin kokeneen miehen, Kristuksen, hahmon. Ja yhä tänään monet kristityt uskovat katselevansa Torinon käärinliinassa Kristuksen kasvoja. Tavallaan tämä on tottakin, sillä ihmisen sisäinen Kristus toki kuvastuu kaikessa uhrautuvassa kärsimyksessä.
Kuva, jota kristillinen maailma on oppinut rakastamaan Jumalan kasvojen kuvana, on siis Hiramic Key´n kirjoittajien mielestä tosiasiassa kuva miehestä, jonka kiduttivat ja lopulta murhasivat rahanahne ranskalainen kuningas ja tuolloinen kristillinen kirkko, jolle oli edullista pitää massat taikauskoisina ja siten paikallaan. Kirkon ja valtionkin näkemyksen mukaan tavallisen kansan tuli rauhan aikana tuottaa kirkolle ja keisarille vaurautta ja mukavuutta ja olla sotien aikana käytettävissä sotilaallisiin tarkoituksiin. Heidän tyytymistään osaansa, pieneen ja tietämättömään elämäänsä, edesauttaisi lupaus heidän persoonallisen sielunsa ylösnousemisesta ikuiseen elämään. Rooman kirkko asetti sokean uskon hyveeksi ja leimasi kristillisen kirjallisuuden, joka viittasi gnostikkoina tunnettujen yksilöiden tietämykseen, paholaisen työksi. Kreikkalainen gnosis-sana vastaa sana kuitenkin yksinkertaisesti sanaa tieto!
Temppeliherrat, jotka säästyivät vainoista hengissä, kuljettivat gnosiksensa Altantin yli uudelle mantereelle, mutta osa pakenevasta laivastosta kääntyi Skotlantiin, mistä tuli sittemmin yksi vapaamuurariuden vahvin tukialue.
Knight’ n ja Lomasin kirja Hiram Key lopettaa kertomuksensa tämän osan ytimekkäästi:
”Ei voi pitää sattumana, että kansanomaisen kielenkäytön ”pimeä aika” vastaa juuri kristillisen kirkon nousun ja suurimman vallan aikaa alkaen keisari Konstantinuksen kääntymyksestä ja päättyen Jacques de Molayn ristiinnaulitsemiseen. Kiitos Jeesuksen todellisten opetusten pimeän ajan, joka oli kestänyt noin 13oo vuotta, alkoi vähitellen syrjäyttää järjen aikakauden loistava valo !”
Valistuksessa heräsi vihdoin maailmassa lopullisesti ajatus todellisesta tasa-arvoisuudesta, sosiaalisesta vastuusta, ja humaani tieto elpyi pimeänä keskiaikana tunnetun uskonkiihkoisen älyllisen tyhjiön kulutettua voimansa loppuun.
Ajan yhtenä paljonpuhuvana dokumenttina on Torinon käärinliina, jonka ikää määrittelevät radiohiilitutkimukset julkaistiin – sattumaltako – samaisena elokuun 13 päivänä, jona ikimuistoisena Pariisin yönä 138 temppeliritaria lähes 700 vuotta aiemmin vangittiin.
Uskontoja on moneksi. Esim. http://www.karhunkansa.fi/
En ole varma, mitä yleinen oikeustaju tässä sanoo. Ehkä jo niin, että moskeijalle ei kuulukaan sen kummempaa suojaa kuin mille tahansa rakennukselle.
Mitä laki sanoo, jos kirkkorakennukselle tehtäisiin sama?
Jos teon voi tulkita ”jumalanpilkaksi teoin”, niin voi siitä isommat rapsut saada kuin sotkemalla vastaavalla tavalla vaikkapa kerrostalon tai koulun. Sen sijaan kunnon ilkivalta jossa paikkoja rikotaan lienee ihan ilkivaltapykälän alainen.
Kirkonpolttamisesta ei saa enää automaattisesti rangaistusta törkeänä tuhotyönä vaan tuhotyönä. Porvoossa teko oli törkeä, mutta rakennuksen sijainnin eikä laadun takia.
Minusta jokaisessa tapauksessa, jossa ilkivallan kohde on uskonnollinen rakennus tai monumentti, tulisi sen olla vain ilkivaltapykälän alainen, vaikka teon taustalla olisi tarkoituksellinen uskonnon halventaminen. Törkeäksi teon voisi tuomita, mikäli teko voisi aiheuttaa, kuten Porvoossa, huomattavia lisävahinkoja vahingonteon kohdetta ympäröivälle alueelle. ”Jumalanpilkka” puolestaan voitaisiin poistaa kokonaan laista, sillä vaikka jokaisella on oikeus loukkaantua, ei tästä ole perusteltua antaa rangaistusta.
”Pohjimmiltaan erilaisten ilmiöiden määritteleminen uskonnollisiksi tai ei-uskonnollisiksi on päätös.”
Yksi kriteeri kai on ollut, että uskonnollista on kaikki se, mitä joku pitää pyhänä.
Siitä, miten uskonnollinen yhdyskunta rekisteröidään, säädetään uskonnonvapauslaissa. Jotta yhdistys voidaan rekisteröidä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, sen tulee toteuttaa seuraavat periaatteet:
(1) Tarkoituksena on järjestää ja tukea uskonnon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen, pyhinä pidettyihin kirjoituksiin tai muihin yksilöityihin pyhinä pidettyihin vakiintuneisiin toiminnan perusteisiin. (§7)
(2) Yhdyskunnan tulee toteuttaa tarkoitustaan perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen. (§7)
(3) Yhdyskunnan tarkoituksena ei ole taloudellisen voiton tavoittelu tai muuten pääasiassa taloudellisen toiminnan järjestäminen. (§7)
(4) Yhdyskuntaa perustamassa täytyy olla vähintään 20 henkilöä ja perustajan tulee olla 18 vuotta täyttänyt.
(5) Yhdyskunnalla tulee olla vähintään yksijäseninen hallitus eikä vajaavaltainen tai konkurssissa oleva voi olla hallituksen jäsen. Hallituksen puheenjohtajalla sekä vähintään puolella hallituksen jäsenistä tulee olla kotipaikka Suomessa.
(6) Yhdyskunnan nimi tulee selvästi erottua rekisteriin aikaisemmin merkittyjen yhdyskuntien nimistä eikä nimi saa olla harhaanjohtava
Opetusministeriö asettaa neljän vuoden toimikaudeksi ministeriön yhteydessä toimivan asiantuntijalautakunnan, jonka tehtävänä on antaa Patentti- ja rekisterihallitukselle lausunto siitä, ovatko uskonnollisen yhdyskunnan tarkoitus ja toimintamuodot 7 §:n mukaisia.
Nykyisessä hallituksessa asiantuntijalautakunnan nimittää sisäministeri Päivi Räsänen, jonka tehtäviin kuuluu opetusministeriölle kuuluvat kirkolliset asiat. Asiantuntijalautakuntaan kuuluu tällä hetkellä Pirkko Ignatius (pj), Hanna Salomäki ja Raimo Savolainen. Salomäki on Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja ja Savolainen on Luther säätiön hallituksen puheenjohtaja.
Tuohon kun vielä lisätään, että Pirkko Ignatius on toiminut kirkolliskokouksen juridisena neuvonantajana, niin voidaan huoletta todeta, että evl kirkko päättää Suomessa siitä, mikä on uskontoa, mikä ei. Melkoisen häikäilemätöntä toimintaa!
Onneksi KD:sta päästäneen eroon seuraavassa hallituksessa.
Kari-Matti: ”Onneksi KD:sta päästäneen eroon seuraavassa hallituksessa.”
Toivon myös minä.
Miksi KD:stä pitäisi päästä eroon hallitusta muodostettaessa? Onko syynä pelkät antipatiat joitakin henkilöitä kohtaan? Kd on pysynyt uskollisesti mukana hallituksessa toisin kuin vihreät ja vasemmisto. Sisäministeri Räsänen on hoitanut pestinsä vähintään yhtä hyvin kuin muutkin ministerit. Voi olla, että kdläisiä tarvitaan jatkossakin turvaamaan hallituksen määräenemmistön riittävyyttä.
Syynä on pysyvä antipatia sellaista evankelikaalis-vapaakirkollista puoluetta kohtaan kuin KD, josta on paitsi yhteiskunnalle, myös erityisesti kirkolle ainoastaan vahinkoa.
Kari-Matti, perustelisitko miten KD:stä nimenomaan puolueena on vahinkoa sekä kirkolle että yhteiskunnalle!
En perustele. KD:n vahingollisuus kirkolle on itsestäänselvää, ja mielestäni: mikä on vahingoksi kirkolle, on vahingoksi lopulta myös suomalaiselle yhteiskunnalle.
Kaikkein huvittavinta tässä on, että luterilaista kirkkoa vahingoittaa erittäin epäluterilainen puolue. KD:ta kannattavat ennen muuta helluntailaiset ja vapaakirkolliset sekä viidesläiset. Viidesläisyyden teologianhistoriallinen tausta taas löytyy, pikemminkin kuin luterilaisuudesta, nimenomaan evankelikaalisuudesta ja kalvinismista.
”En perustele. KD:n vahingollisuus kirkolle on itsestäänselvää,” Kari-Matti
Minun mielestäni mainitsemaasi itsestäänselvyyttä ei ole ikään muu kuin se, että me kaikki kuolemme ajallamme.
Miksi KD:n pitäisi olla luterilainen puolue? Maassamme on monia muitakin kristillisiä kirkkokuntia.
Kari-Matti, et perustele, koska perusteita ei ole. Toki Sinulla on oikeus mielipiteisiisi, mutta jos ne pohjautuvat pelkkiin antipatioihin ja muihin tunnetiloihin, ei niillä keskustelussa ole juurikaan arvoa. Muuten käyttöä voi toki olla. Voisit kyllä miettiä, mistä suhtautumisessasi pohjimmaltaan lienee kysymys. Joku vääräoppisena poltettava huokaisi aikoinaan katsoessaan nuotionsa innokkaita sytyttäjiä: O sancta simplicitas!
Matti. Se, että pidän KD:ta kirkolle vahingollisena puolueena on, kuten täysin oikein totesit, mielipide (jolle toki on esitettävissä joitakin historiallisia ja tilastollis-sosiologisia perusteluja, mm: kirkko vastusti piispojen suulla jo 1950-luvun lopulla Kristillisen puolueen perustamishankkeita jne. ja nykyisin mm. Päivi Räsänen on henk.koht,. kannanotoillaan aiheuttanut kirkolle kolmen neljän sadan miljoonan euron kirkolliverokertymän menetyksen.).
Näkemykseni KD:sta epäluterilaisena puolueena on perusteltavissa, joskin vaatisi vaalianalyysi-aineistoa käytettäväksi, so. sitä mikä on niiden henkilöiden lähin hengellinen viiteryhmä, jotka KD:ta äänestävät. Viidesläisyyden evankelikaalisista ja kalvinistisista juurista taas on mm. teologian tohtori, pastori Juha Meriläinen kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin Kristinuskon historian metodit ja tutkimusalat (SKHS 2014) kirjassa.
Kari-Matti,
katsotko, että kaikki muut puolueet ovat luterilaisia puolueita, vastakohtana mainitsemallesi KD:n epäluterilaisuudelle? Miksi minkään puolueen ylipäätänsä pitäisi olla luterilainen puolue? Uskon, että kaikkien puolueiden kohdalla äänestäjien uskonnollinen jakauma on milloin mikäkin. Miksi se ei häiritse sinua muiden kuin KD:n kohdalla? Miksi minkään puolueen tulisi olla kirkolle myötämielinen puolue, etenkään kun ollaan niin kovasti sitä mieltä, että polittiikkaa ei saa sekoittaa uskontoon? Ono esim. vasemmistoliitto tai vihreät kirkolle vähempi ei-vahingollinen kuin KD?
Ps. Kari-Matti, ei sinun tarvitse vastata kysymyksiin, jos et halua, kun jo ilmoitit, ettet perustele kantojasi. Herättelen vain keskustelua.
”Ja hän käski heitä sanoen: ”Varokaa ja kavahtakaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta”.
Herodeslaiset olivat poliittinen liike, joka sotki samaan pataan uskonnon ja politiikan. Samaa tekevät Suomessa kristillisdemokraatit.
Farisealainen hapatus tarkoittanee uskonnollista oikeaoppisuutta.
Hyvä kirjoitus siitä, miten julmasti kristillisdemokraatit suhtautuvat vähemmistöihin. Uskonto keppihevosena ratsastetaan ihmisoikeuksien ylitse
http://www.hs.fi/matka/a1420171629977
Tuo Kajaanin tapaus lienee jo vanhentunut, mutta olisi ollut hyvä, että asiaa olisi viety sekä Korkeimpaan oikeuteen että tarvittaessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, sillä yleinen oikeustaju tietenkin sanoo, että moskeijan ja synagogan tulee nauttia aivan samaa lain suojaa kuin kristillisten seurakuntien kirkot ja kappelit sekä myös kristillisten yhdistysten rukoushuoneet ja vastaavat.
Rikoslain uskonrauhan rikkomista koskeva pykälä koskee vain uskonvapauslaissa mainittua kirkkoa tai rekisteröityä uskonnollista yhdyskuntaa. Suomessa tuomioistuin voi antaa tuomionsa vain lakiin perustuen, joten on aivan turha valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen siitä, jos laki on huono.
Sinänsä rekisteröidyn kristillisen seurakunnan kirkkoa ja rekisteröimättömän yhdyskunnan moskeija tai synagoga nauttivat aivan samaa lain suojaa. Rikoslaki suojaa niitä sekä ilkivallalta että vahingonteolta. Ensiksi mainitusta maksimirangaistus on sakkoja ja jälkimmäisestä vankeutta.
Käsitykseni mukaan uskonrauhan rikkominen on rikoslain pykälänä vanhentunut, koska rikoslain muut pykälät tarjoavat saman suojan. En itse keksi, miten uskonrauhan rikkomisen suojaama uskonto voisi saada rikoslain perusteella parempaa suojaa kuin sellainen uskonnollinen yhdyskunta, jota kyseinen pykälä ei suojaa.
Mielestäni tämä uutinen on kuuluu sarjaan ”paljon melua tyhjästä”.
En oikein ymmärrä miksi rekisteröimätön yhdyskunta katsottaisiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Johonkin se raja on vedettävä.Rikosoikeiuden alalla suhtaudutaan torjuvasti laajentavaan tulkintaan.
Olen Jusu Vihervaaran kanssa samaa mieltä, että uskonrauhapykälä on vanhentunut, mutta niin kauan kuin se on olemassa, ei uskonnollisen yhdyskunnan määritellmää voi hatusta vetää.
Juuri noin kuten Juhani Ketomäki sanoo. Se olisi kansalaisten oikeusturvan kannalta kovin ongelmallista, jos ihmisille alettaisiin tuomitsemaan rikostuomioita sellaisista asioista, joista rikoslaissa ei rikokseksi määritellä.
Tämä kommentti on mielenkiintoinen. Ytjö Sahama esittää mitä hänen oikeustajunsa vaatii ja sitten pokkana toteaa, että kyse onkin yleisestä oikeustajusta.
Yrjö & Salme
Kuten Salme palstan alussa totesikin, että uskontoja on moneksi; niin Yrjön luetteloon ”uskonrauhan piiriin” on luettava oikeamielisyyden nimissä myös Karhunkansan uskon mukaiset vanhat palvontapaikat, uhrilehdot,- kivet ja lähteet; onhan Karhunkansa nyttemmin virallisestikin rekisteröity uskontokunta ja oikeutettu saamaan arvoisensa kohtelun siinä missä muutkin, sitäpaitsi se on ainoa alkuperäinen suomalainen uskontokunta, muut muualtatuotuja pakanallisia hapatuksia.
Pekka Blomsterin kommenttiin haluaisin lisätä kaksi pointtia:
(1) Karhunkansa on uskonnonvapauslaissa mainittu rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta. Siihen täten sovelletaan rikoslain pykälää uskonrauhan rikkomisesta ihan lain mukaisesti ilman oikeamielisyyttäkin. Pelkkä oikeamielisyys ei riitä kriteeriksi rikostuomiolle, jos rikoslaissa määritellyt ehdot eivät täyty.
(2) Kirkkoa, synagogaa, moskeijaa, valtakunnansalia, karhunkansan temppeliä, koulua, toimistoa, kerrostaloa, omakotitaloa, lähikauppaa ja julkista käymälää suojaa rikoslain pykälät ilkivallasta ja vahingonteosta. Tuo vanhentunut pykälä uskonrauhan rikkomisesta ei tuo kirkkorakennukselle mitään lisäsuojaa.
Mitä hyödyttää keskustella uskonnoista, nehän ovat vain aaterakennelmia. Ihmiselle tärkein kysymys sekä ajassa että iäisyydessä on se, onko hänellä Jumalan Pojan usko. Usko Jeesukseen on aina henkilökohtainen ihanuus ja elämän voima. Eikä kukaan eikä mikään, ei elämä eikä kuolema, voi ryöstää uskovaa Jeesuksen eikä Isän kädestä (Joh.10:27-30).
Turakainen on varmaan syyllistynyt syrjintään ja suvaitsemattomuuteen, koska on ilmeisesti jättänyt kumppaninsa väärin perustein. Kerta kaikkiaan suvaitsematonta käyttäyrymistä