Lomailimme viime vuosituhannella Turkissa Siden kaupungissa. Se oli hyvin historiallinen paikka. Siellä onRoomanvallan aikaista rekvisiittaa muunmuassa amfiteatteri. Siellä on myös museo, johon tutustuimme. Siellä sain tutustua sargofagiin ihan läheisesti. Siellä oli ihan eheitä, joiden siällystä en nähnyt. Oli myös sellainen, josta oli palanen pois ja sieltä näkyi selkeästi muunmuassa pääkallo. Sitten oli tietysti patsaita toinen toistaan komeampia. Yksi piirre kiinnitti huomiota, kaikilta patsailta puuttui jotain osia. Olipa myös irrallisia jäseniä, jotka eivät kuuluneet esiinkaivettuihin vartaloihin vaan olivat jostain vielä esille kaivamattomasta patsaasta irronneita. Siellä olis siis torsoja.
Minua on alkanut puhutella evankeliumin julistuksen yhteydessä yhtäläisyys näiden torsojen kanssa. Viime lauantaina puhuin Agape-kodin viikkojuhlassa tästä asiasta. Itse sain kokemuksen, että puhe oli kuiva. Sitten tuli mieleeni Jeesuksen sanat opetuslapsilleen: Kun olette tehneet kaiken mitä teidän piti tehdä, sanokaa olemme kelvottomat palvelijat. Me teimme vain sen mitä piti. Miten siis kelvoton palvelija voi pitää kuin kelvottomia puheita ja sellaiseksi ne jäävät, jos Herra ei armahda kuulijoita ja anna kokemusta Pyhän Hengen läsnäolosta.
Minulla oli esillä kolme Raamatun kohtaa ja ensimmäinen niistä on kaikille niin rakas: Joh 3:16. Sehän alkoi ainakin aiemmin sanoilla: Sillä niin on Jumala… Minun kansakoulun opetukseni perusteella se puhuu minulle, että edellä on ollut tärkeä asia ja tämä mitä seuraavaksi sanotaan olisi jatkoa edelliseen ehkä koko ongelman ratkaisu. Kun jätetään se sana : Sillä, siitä pois, asia muuttuu sellaiseksi, että se jae on asian ratkaisu, jonka ihminen voi ottaa tai olla ottamatta. Kyllähän Jeesusta rakastaa jokainen, joka saa Häneltä ajallisia hyödykkeitä, mutta kantaako se rakastaminen iankaikkisuuteen asti. Vai olisiko sittenkin otettava huomioon se mitä edellä sanottiin. Jokainen, joka on huomannut synninkäärmeen pureman ja tietää, että siitä seuraa iankaikkinen kuolema, niin usko Jeesukseen ei anna leipää eikä fyysistä terveyttä, vaan sielun terveyden ja iankaikkisen elämän.
Otan vielä toisen kohdan: Room 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala ei säästänyt omaa Poikaansakaan… Sitten vakuutetaan , ettei mikään voi irroittaa meitä Jumalan rakkaudesta eli kerran pelastettu on aina pelstettu eikä enää omat toimenpiteet vaikuta pelastukseen tekipä mitä tahansa. Olisimonen mielestä hyvä, jos se olisi näin. Saisi koko elämänsä elää itselleen ja saisi taivaspaikan siihen sitte lisäpalkkiona. Onko näin? Epäilen! Tässäkin jää huomioimatta se, että tämä on sanottu teuraslampaille eli vainotulle kristitylle vakuutukseksi siitä, että kannattaa jättää Vapahtajansa kieltämättä, koska Jumalan lupaus on niin vahva.
Torso evankeliumi on oikea kuva, siitä julistuksesta jota usein joutuu kuulemaan. Armoa tarjotaan syyttömille. Ei sitten ihme, jollei sen kuuleminen mitään iloa aikaan saa. Silti kuulemme messuissa, kuin kuinka” me riemuitsemme”. Kaipa sen riemun pitäisi jossain muussakin näkyä, kuin käsikirjan sivulla.
Jollei siis ole riemua pelastuksesta, niin mistä tulisi voimavarat elämän muutokseen. Torso- evankeliumilta puuttuu pää-asia ja jalat, jotka laittaisi viemään sanomaa eteenpäin sekä kädet, jotka evankeliumi lähettäisi tekemään hyvää kaikille.
Minä olen joskus mielessäni vertaillut kahta asiaa. Jos menisin keskelle toria ja huutaisin: Teidät on armahdettu! Mitä siitä seuraisi?
Jos olisin voinut huutaa Kakolan käytävällä samat sanat, mitä siitä olisi seurannut?
Surettaa niiden puolesta, jotka tarjoilevat ns kevytevankeliumia! Siis pelastusta ilman kääntymistä ja parannuksen tekoa.
Mitä huutaisit keskellä toria?
Ei se kevytevankeliumi mitään iloa tuota. Todella surullista sitä on kuulla. Tarjolla kun voisi olla aitoa ja uudistavaa, niin tarjotaan pelkkää tyhjää ja hyödytöntä.
Teidät on armahdettu!
’Mistä meidät on armahdettu?’ kysyisivät varmaan siellä torilla, ’Ilmastonmuutoksestako?’ ’Kikystä ja Sotestako?’
Sinäpä sen sanoit!