Seurakuntavaalin ennakkoäänestys on käynnissä. Nyt äänestetään kirjastoissa ja marketeissa, 20. marraskuuta sisällä kirkoissa. Pohdin nyt hiukan, mitä vaali niinkutsutulle tavalliselle seurakuntalaiselle tarjoaa. Esimerkkitapauksena käytän yhtymää ja seurakuntia, jotka tunnen eli Turkua ja Kaarinaa.
Ehdolle meillä ovat asettuneet:
– Yhteinen kirkkomme
– Sinisellä polulla
– Partiotyön ystävät
– Turun vihreä kirkko
-Sosialidemokraattisen ja sitoutumattoman seurakuntaväen ehdokaslista
Valitse nyt sitten näistä, arvon Seurakuntalainen! Turussa otettiin askel taaksepäin siinä mielessä, että kun viimeksi tarjolla oli Kokoomus ja sitoutumattomat, osa Kokoomuksesta on nyt ”Sinisellä polulla”. Sinisellä polulla? Miksei ”Valkoisella polulla”. Jopa ”Armon vihreät” on selkeämpi nimi – Sinisellä polulla ei kerro yhtään mitään. Sininen puoluekin jo katosi, vai vieläkö se hengittää?
No sitten ”Yhteinen kirkkomme”?! Ja yhteinenhän se on, niin kauan kun jäsenenä pysytään. Entä sitten? Mihin suuntaan kirkon pitäisi mennä? Eteen- vai taaksepäin? Yhteiskunnallisesti oikealle vai vasemmalle? Yhteys on kylläkin ihan ydinasia kirkossa, mutta millaista yhteyttä ajetaan?
Ja vielä ”Partiotyön ystävät”. Joku kertoi tunnistaneensa listan ehdokkaista kolmen eri puolueen kannattajia ja voihan niitä olla vielä useammasta. Mikä on ystävien linja, jos seurakunta osottaisi aktiivisuutta jossakin yhteiskunnallisessa asiassa? Pitäisikö päättäjiksi saada myös ”SPR:n Ystävät”? Tai ”Mannerheimliiton Ystävät”: Kai sinne sentään jäisi vielä joku ”Seurakunnan Ystävät”? Turun entinen kirjastonjohtaja Kirsti Saksa kertoi, että kun hän sosialidemokraattina tuli seurakuntien hallintoon, häneltä kysyttiin: ”Miksi tuot politiikkaa kirkkoon?” Voiko joku todella olla niin (ei lapsellinen, vaan) naiivi, että väittää, ettei seurakuntien hallinto olisi ollut ja olisi nyt poliittista?
Tavallinen seurakuntalainen parka. Valitse nyt sitten näistä. Lisäksi vielä se, että vaikka seurakunta on työkseen tilaisuuksia järjestävä yhteisö, moni seurakunta ennen päättäjien valitsemista ei järjestä näiden tavotteista ja pyrkimyksistä edes yhtä avointa tilaisuutta. (Perusteellisemmin käsittelen aihetta vasta ilmestyneessä kirjassani ”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista.” Väyläkirjat 2022)
Mitäpä jos seurakuntavaaleissa olisi kaksi ”joukkuetta”: Hengelliset kirkon ystävät ja Maalliset kirkon ystävät?
Olisiko äänestäjiä enemmän ja kumpikohan voittaisi?
Hauska ehdotus, mutta luulen, ettei jako kahteen ole näin yksinkertainwn
Miten olisi viisi listaa: tosi tosiuskovat, tosiuskovat, uskovat, uskonnollismieliset ja melkein heränneet? Kuudentena epäilevät etsijät. Lopuille voisi käydä suivaantuneet suvaitsevaiset.
Ettei vain olisi aika ajanut nykyisen mallisen kirkollisvaalisysteemin ohi?
Markon listaus on varteen otettava.
Joku herännyt ”kuuleman mukaan” oli varma, että kylässä ei ollut muita ”uskovaisia” kuin hän ja naapuri. Lisäsi kuitenkin, että naapurista hän ei voi kuitenkaan olla varma.
MARKO, meillä kun ei kuulu tapoihin, sanoa itsestä mitään positiivista.
KIrkko on vähän pulassa näiden ajastaan jälkeen jääneiden systeemien kanssa, kun mitään ei voi muuttaa. Sillä ensin pitäisi sopia asiasta ja löytää yhteinen sävel, joka jo kauan on ollut hukassa.
Valtuutettujen tehtävänä on pitää huolta siitä, että toiminta on tarkoituksenmukaista. Sen toteuttaminen vaatisi oman oksan sahaamista alta.
PEKKA, kirkon muuttamiseen voi vaikuttaa äänestämällä seurakuntavaaleissa. Se ei ole helppoa, koska kirkolliskokous ja kirkon johtajat valitaan välillisillä vaaleilla, mutta valinta tapahtuu seurakuntien hallinnon kautta. Ei ole muuta tietä ja tällä tiellä kirkon sisäpiiriläiset ovat hankkineet vaikutusvaltansa.
Ajatustasi oman oksan sahaamisesta en ymmärrä. Miksi joku sahaisi oman oksansa?
Tarkoitin sitä, että
Liian suureksi kasvanutta hallintoa tulisi supistaa huomattavasti. Supistaminen tarkoittaisi monen kohdalla vallankäytön mahdollisuuksien vähentämistä. Nyt samat ihmiset ovat päättämässä supistamisesta ja juuri he menettäisivät omaa valtaansa, niin ei kai kukaan sellaisia päätöksiä halua tehdä. Joten yritykset hallinnon järkiperäistämiseksi johtavat päinvastaisiin tuloksiin.
Eikä konservatiivit ei ole kirkosta mihinkään lähdössä. Ei ole mitään minne mennä. Heidän syrjäyttämisyritys jakaa vain kirkkoa entistä tiukemmin ja pysyvämmin. Kirkossa konservatiivien valta kasvaa, kun heitä ajetaan pois.