Seurakuntavaalin ennakkoäänestys on käynnissä. Nyt äänestetään kirjastoissa ja marketeissa, 20. marraskuuta sisällä kirkoissa. Pohdin nyt hiukan, mitä vaali niinkutsutulle tavalliselle seurakuntalaiselle tarjoaa. Esimerkkitapauksena käytän yhtymää ja seurakuntia, jotka tunnen eli Turkua ja Kaarinaa.
Ehdolle meillä ovat asettuneet:
– Yhteinen kirkkomme
– Sinisellä polulla
– Partiotyön ystävät
– Turun vihreä kirkko
-Sosialidemokraattisen ja sitoutumattoman seurakuntaväen ehdokaslista
Valitse nyt sitten näistä, arvon Seurakuntalainen! Turussa otettiin askel taaksepäin siinä mielessä, että kun viimeksi tarjolla oli Kokoomus ja sitoutumattomat, osa Kokoomuksesta on nyt ”Sinisellä polulla”. Sinisellä polulla? Miksei ”Valkoisella polulla”. Jopa ”Armon vihreät” on selkeämpi nimi – Sinisellä polulla ei kerro yhtään mitään. Sininen puoluekin jo katosi, vai vieläkö se hengittää?
No sitten ”Yhteinen kirkkomme”?! Ja yhteinenhän se on, niin kauan kun jäsenenä pysytään. Entä sitten? Mihin suuntaan kirkon pitäisi mennä? Eteen- vai taaksepäin? Yhteiskunnallisesti oikealle vai vasemmalle? Yhteys on kylläkin ihan ydinasia kirkossa, mutta millaista yhteyttä ajetaan?
Ja vielä ”Partiotyön ystävät”. Joku kertoi tunnistaneensa listan ehdokkaista kolmen eri puolueen kannattajia ja voihan niitä olla vielä useammasta. Mikä on ystävien linja, jos seurakunta osottaisi aktiivisuutta jossakin yhteiskunnallisessa asiassa? Pitäisikö päättäjiksi saada myös ”SPR:n Ystävät”? Tai ”Mannerheimliiton Ystävät”: Kai sinne sentään jäisi vielä joku ”Seurakunnan Ystävät”? Turun entinen kirjastonjohtaja Kirsti Saksa kertoi, että kun hän sosialidemokraattina tuli seurakuntien hallintoon, häneltä kysyttiin: ”Miksi tuot politiikkaa kirkkoon?” Voiko joku todella olla niin (ei lapsellinen, vaan) naiivi, että väittää, ettei seurakuntien hallinto olisi ollut ja olisi nyt poliittista?
Tavallinen seurakuntalainen parka. Valitse nyt sitten näistä. Lisäksi vielä se, että vaikka seurakunta on työkseen tilaisuuksia järjestävä yhteisö, moni seurakunta ennen päättäjien valitsemista ei järjestä näiden tavotteista ja pyrkimyksistä edes yhtä avointa tilaisuutta. (Perusteellisemmin käsittelen aihetta vasta ilmestyneessä kirjassani ”Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista.” Väyläkirjat 2022)
Politiikaa kun hengellistetään, niin on helppo unohtaa, että se on edelleen politiikkaa.
Politiikasta on pohjimmiltaan kyse kaikissa hankalissa kirkon kysymyksissä. Hengellistämällä niitä yritetään kovasti väittää, ettei kyse ole kirkkopolitiikasta. Jolloin keskustelu saa piirteitä, jotka ei voi johtaa mihinkään hyvää ratkaisuun.
PEKKA,
Politiikka eli yhteisten asioitten hoitaminen.
Mitä mahdat tarkoittaa politiikan hengellistämisellä? Viittaatko Kristillisdemokraatteihin? Ovatko he hengellistäneet politiikan?
Toinen näkövinkkeli: M. Lutherin kahden hallinnan oppi. Mitä se on, kun seurakunta päättää kirkon rakentamisesta tai purkamisesta? Onko päätös hengellinen vai maallinen? Tarkkana saa olla.
Yhteisten asioiden hoitoa on se kenelle vaikkapa pappeus , tai avioliittoon vihkiminen kuuluu. Ne kysymykset ja päätökset on yhteisten asioiden hoitamista , eli poliittisia. Perustelun molempiin suuntiin kuulostaa minusta politiikalta, joka on sen päättämistä, miten kirkossa tulee näihin asioihin suhtautua.
Kuulostaa siltä, että molempia näkemyksiä perustellaan poliittisen toiminnan tavoin. Onhan kirkko itse päättänyt ja päättämässä näihin asioihin suhtautumisen. Näillä päätöksillä ei ole välttämättä mitään tekemistä kunkin omaan ja Jumalan väliseen hengelliseen suhteeseen.
”Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista.”
”Kirkossa valta keskittyy herätysliikkeille: muutosta saadaan äänestämällä.” (Tulkaa kaikki)
Hoidetaan kansankirkko kuntoon!
Mikä kirja se Raamattu on? Juutalaisten tuhansia vuosia vanhoja, elämälle vieraita kieltoja? Vai onko siellä edelleen jotain, joka voisi meitä vielä velvoittaa? Äänestetään mitä pidetään ja mitä hylätään!!!
PALMU,
Tyylilajini ei näköjään auennut sinulle. Minulle Raamattu on paljoa enemmän kuin se, mitä sieltä äänestetään ulos poliittisten ryhmittymien demokraattisten määräenemmistöjen äänillä. En kommentoi enempää. Kansa päättää, sivusta seuraan.
PEKKA;
en tule vastauksestasi hullua hurskaammaksi.
Kirjoitat: ”Näillä (siis yleisillä) päätöksillä ei ole välttämättä mitään tekemistä kunkin omaan ja Jumalan väliseen hengelliseen suhteeseen.” Kuinka niin? Eli kirkko uskoisi ja opettaisi niinkuin se tekee, mutta sillä ei olisi mitään tekemistä kunkin henkilkökohtaisen jumalasuhteen kanssa? Kukin uskoisi itse tykönään niinkuin uskoo, ilman yhteyttä yhteiuseen, kristilliseen uskoon?
Ei kai sinun tarvitse tulla miksikään muuksi. Ei minunkaan tarvitse ottaa kantaa vaikkapa naispappeuteen. Ne vastaavat kannanotot eivät luo mitään hengellistä elämää minussa, eikä muissa.
Kirkko saa opettaa ihan mitä vain. Ei ne minun Jumalasuhdettani muuta. Joten minusta on selvä ero hengellisillä ja yhteisöllisillä asioilla.
Kirjoittaminen on minulle asioiden pohtimisen väline. Kiitos Heikki kun annat tilaa sekalaiselle seurakuntalaiselle.
Pekka, ”kirkko saa opettaa ihan mitä vain.”
Sinulla on laaja sydän Pekka. Minua vaivaa se, että kirkon papit voivat opettaa ihan mitä vain.
KARI,
sinun haukkusi ei Raamatulle ja sen arvovallalle haavaa tee. Onkohan mikään kirja (oikeastaan kirjasto) saanut maailmassa aikaan yhtä paljon kuin Vanha ja Uusi testamentti. Kuvaat Vanhaa testamenttia elämälle vieraitten kieltojen kokoelmaksi. Onhan siellä Mooseksen laki, mutta on poaljon muutakin. Raamatussa, Vanhassa ja Uudessa testamentissa on paljon sisältöä, joita suurin joukko maailman ihmisistä pitää perustavana elämän ohjeenaan, omassa elämässään velvoittavana.
PALMU,
Tyylilajini ei näköjään auennut sinulle. Minulle Raamattu on paljoa enemmän kuin se, mitä sieltä äänestetään ulos poliittisten ryhmittymien demokraattisten määräenemmistöjen äänillä. En kommentoi enempää. Kansa päättää, sivusta seuraan.
Tosi sekalainen seurakunta.
Voisiko kansankirkko olla jotain muuta kuin sekalainen seurakunta? Kaikki saa tulla ja kaikki saa pullaa.
Ei tietenkään koko systeemissä ole paljon järkeä. Sitä ei kansankirkossa paljon kysellä.
Neuvoston ja valtuuston tehtävät voisi hoitaa paljon vähemmällä väellä. Ei kuulosta kovin tarkoituksenmukaiselta pitää monessa lähiseudun kirkossa jumalanpalvelus muutamalle, kun yhteen kirkkoon mahtuisi kaikki. Ei se tietenkään käy, kun jokainen seurakunta on oma itsenäinen yksikkö ja sen jokainen työntekijä tekee työtä omalla tavallaan. Tämmöinen tämä meidän rakas kirkko on ja tämmöisenä se seisoo ja kaatuu.
….jokainen työntekijä tekee työtä omalla tavallaan.”
Oppi muuttuu työntekijästä riippuen; Pulla pysyy. Itse henkilökohtaisesti arvostan kaneloituja korvapuusteja.
PEKKA, sekalainen on seurakunta ollut, alusta asti. Vaaleilla se ei siitä muuksi muutu. Vaalien tulos tai merkitys on kai enemmänkin siinä, muistuttaako seurakunnan hallinto ja toimintakulttuuri sen jäsenistöä, vai ovatko ne kaksi täysin eri asiaa.
Heikki Palmu tuntuu kaipaavan selvyyttä siihen, mitä poliittista puoluetta ehdokkaat edustavat. Onkohan puoluepolitiikalla kuitenkaan niin ratkaisevaa roolia seurakuntahallinnossa? Kokemukseni mukaan ns. kirkkopolitiikalla eli herätysliikkeillä ja muilla kirkon sisäisillä ”virtauksilla” on ainakin yhtä suuri jos ei suurempikin merkitys.
Ongelmallista tietysti on, että valitsijayhdistyksillä ei useinkaan ole mitään selvää ohjelmaa ja samalla listalla saattaa olla yksittäisistä asioista hyvin eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Jos äänestää tietyllä tavalla ajattelevaa ehdokasta ja hän ei pääsekään läpi, ääni voi tosiasiallisesti tulla täysin vastakkaisella tavalla ajattelevan ehdokkaan hyväksi.
Seurakuntavaaleissa kai usein äänestetään henkilöä, ”hyvää tyyppiä”. Vaalijärjestelmä ei oikein kyllä tee oikeutta tälle ajatustavalle. Täytyykin katsoa tämän vaalin jälkeen, millainen valtuusto olisi tullut, jos ei laskettaisikaan vertauslukuja vaan valinta tapahtuisi pelkästään henkilökohtaisten äänimäärien perusteella..
PIRJO, kun Sinäkin näköjään pohdit itse asiaa, kerron lyhyesti, mikä tässä minun mielestäni mättää.
Seurakunnan hallintomalli, neuvosto ja valtuusto on melko suoraan kopioitu kunnallishallinnosta. Kunnalla ja seurakunnalla on kuitenkin aivan perustava ero. Kunnassa hallitsevat puolueet. Eri ryhmät tutustuvat päätettävään asiaan, neuvottelevat siitä omassa ryhmässä ja usein myös eri ryhmät keskenään. Seurakunnassa tämä valmistelu, ryhmien sisäinen ja ryhmien välinen neuvottelu lähes kokonaan puuttuu.
En halua puolueita seurakuntiin politiikan tähden. Haluaisin seurakuntiin ryhmät, joilla on joku yhteinen linja ja tavoite, jota ne edustavat ja jonka ne voivat myös kertoa. Nyt sellaista ei ole. Jos Partiolaisten Ystävissä on erilaisia ja jopa vastakkaisia näkemyksiä, mitä ne voivat silloin seurakuntaan tuoda? Jos kaikki seurakuntien ryhmät olisivat laatua SPR:n Ystävät, Mannerheimin lastensuojeluliiton Ystävät, Maanpuolustuksen Ystävät jne., voisivatko ne päättää siitä, mikä on seurakunnan ydintehtävä?
Heikki, olet oikeassa, ryhmät eivät neuvottele eikä ryhmillä ei ole selvää agendaa.
Kokemukseni yli 10 vuoden takaa on, että sama ilmiö toimi kirkolliskokouksessa, jossa hiippakunta tavallaan oli ryhmä – ja ei kuitenkaan ollut. Päätöksentekoon voi kukin osallistua oman tuntonsa mukaan, taitava puhuja saa mielipiteitä käännettyä yhdellä hyvin ajoitetulla puheenvuorolla. Siinä oli oma viehätyksensä, mutta se saattoi johtaa yllättäviin päätöksiin. En tiedä, onko systeemi nyt muuttunut, luultavasti ei.
Ja se kunnallishallinnosta kopioitu malli ei ehkä kuitenkaan ole kovin hyvä seurakuntahallinnossa, mutta parempaakaan ei ole keksitty.
KARI toden totta, tyylilajisi ei tässä keskustelussa ole minulle auennut. Onko sinulla useampi tyylilaji, joita vaihtelet portaattomalla säädöllä? Vitsailetko raamatullisista aiheista, vai puhutko ihan asiaa? Tietysti voi olla niinkin, että minä en vain ymmärrä. Ei ole tarpeeksi hoksottimia sinun ymmärtämiseesi.
Selvää joka tapauksessa on, ettei Raamatun sisältöjä ja merkityksiä seurakuntavaaleissa päätetä.
Näin on. Kirkolliskokoukset odottavat.
Minä odotan Kari sinun kantasi kuulemista.
No, sehän on selvä, mikä agenda nostaa päätään ja ajaa uudistuksia, jotka eivät nouse sen koommin VT:sta kuin UT:sta.
Satiirin kanssa pitää tietysti olla tarkkana. Kriittinen olen, mutta ivata en halua. En muuten usko, että et saanut kiinni ajatuksestani, kun kirjoitin aikansa eläneistä vanhoista kirjoituksista. Suotta heittäydyit ymmärtämättömäksi PALMU.
Näin voit sanoa, mutt ymmärrettävyyteen on sinullKin oma ouutesi. Istun muuten taas junassa, kirjailijaliiton vuosikokouksen jälkeen. Nyt Turkuun päin.
P.o. osuutesi.
Näin toki on. Ymmärrän oman osuuteni ja vastuuni kommenttien ketjussa.
Näyttää siltä, että kun joku porukka löytää yhteisen linjan ja tavoitteen, niin jonkin ajan päästä havaitaan, ettei kaikilla ole ollut edes alussa se sama linja ja tavoite. Eri mielipiteet tulee esiin vasta käytännön tilanteissa ja mielipiteetkin muuttuu. Avointa keskustelua kaipaan kirkon hallintoon ja parhaan antina valtuustossa koen juuri tutustumisen toisiin ja heidän erilaisiin näkemyksiinsä. Siltä pohjalta uskon yhteistyön parhaiten sujuvan.
SamAa kaipaan minäkin. Avoimuutta ja keskustelua. Vaan ei näytä kaipaavan ylimmäinen kirkkoneuvos.
Ai, kuka hän on?
Pekka Huokuna. Viittaan km24 uutisiin jA blokeihin.