Oppikirjan kertomaa
”UUUUUuuuuuUUUUUuuuuuUUUUUuuuuu!
Noin 70 vuotta sitten Suomessa havahduttiin hälytyssireenien ääneen, kun Neuvostoliiton pommikoneet tunkeutuivat pommeja pudottaen Suomen ilmatilaan. Todellinen sodan pelko on poistunut, mutta edelleen hälytyssireeneitä testataan kerran kuukaudessa.
Ihmisten turvallisuuden takaaminen on valtion perustehtäviä. Yhteiskuntamme varautuu erilaisiin uhkiin. Käsitykset siitä, mikä suomalaisia uhkaa ja miten uhkiin pitäisi varautua, muuttuvat jatkuvasti. Nykyisin Suomi on valmis turvaamaan muidenkin maiden rauhaa yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa.”
Näin kertoi sattumanvaraisesti käsiini päätynyt yhteiskuntatiedon oppikirja ”Forum 1, Uusi yhteiskuntatieto” (2011). Sen kirjoittajina ovat olleet Antti Kohl, Markku Liuskari, Hannele Palo, Kimmo Päivärinta ja Vesa Vihervä. Oppikirjan kustaja on ollut Otava.
Johdannossa kirjoittajat esittävät kiitoksensa yhteiskunnallisen tietoarkiston johtajalle Sami Borgille, Turun yliopiston politiikan tutkimuksen disentille Kimmo Elolle, Jyväskylän yliopiston yhteiskuntapolitiikan dosentille Raija Julkuselle ja Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtajalle (entinen Vasemmistoliiton pj) Suvi-Anne Siimekselle. Mistä ja miksi, sitä oppikirjan johdanto ei mainitse.
Todellinen sota ja sen pelko
Nythän sotaa ei enää tarvitse vain odottaen pelätä. Hyökkäystoimillaan Ukrainassa Venäjä rakentaa uuden suursodan uhkaa.
Tässä tilanteessa on omalla laillaan kiinnostavaa katsoa, miten kouluopetuksemme on valmentanut esimerkiksi tämän ”Forum 1:n” kautta nuoria sukupolviamme ymmärtämään maailmaa, yhteiskuntaoppia ja suomalaista yhteiskuntaa.
Yhteiskuntafilosofian suuret ajattelijat ja vaikuttajat?
Eri teemojen yhteiskuntatiedon esimerkeiksi tässä oppikirjassa on nostettu muun muassa Paleface, ex-Beatles John Lennon ja ote Jari Tervon kirjasta Goljatti. Otsikolla ”Vallan ja vaikuttamisen verkostot” oppikirjan opiskelijoita tervehtii kuva sikalasta ja aktivistien toiminnasta sikatehtaat.fi- sivustoilla.
Lakeihin perustuva yhteiskuntamme kuitenkin rakentuu antiikin perinnöstä, Platonin Valtiosta alkaen, sekä kristinuskosta, Martti Lutherista ja erilaisista paikallisista olosuhteista käsin. Näistä oppikirjassa ei näy jälkeäkään.
”Yhteiskunnan” ymmärtämisen suuria kysymyksiä ovat sen taloudellis-tuotannollinen perusta, uskomusjärjestelmä, reaalisesti toteutuva oikeusjärjestelmä ja kysymys väkivaltakoneistosta, mikä on sen rooli ja kuka ja mikä sitä hallitsee.
Suomalaisen yhteiskunnan yksi ominaispiirre on myös ollut laaja vapaaehtoinen yhdistystoiminta, mitä yhteiskuntatiedon oppikirja ei lainkaan mainitse. Lukemattomissa yhdistyksissä suomalaiset ovat liittyneet yhteen edistääkseen tavoitteitaan martoista maanpuolustukseen, herätysliikkeisiin, eläinsuojeluun, kotiseutu- ja sydänyhdistyksiin jne.
John Lennonia, Palefacea, sika-aktivisteja ja Jari Tervoa mitenkään väheksymättä he tuskin jäävät ihmiskunnan historiaan merkittävinä yhteiskuntafilosofeina. Sukupolvesta toiseen yhteiskunnan, hyvän yhteiskunnan, kysymyksiä ovat käsitelleet lukuisat miehet, kulttuuripiirimme terävimmät aivot, joita tämä oppikirja ei lainkaan esittele nuorelle opiskelijapolvelle.
Oppikirjassa ei myöskään ole määritelty mitä on yhteiskunta – tai että yhteiskuntia on maailmassa erilaisia – eikä sitä mitä on yhteiskuntaoppi. Oppikirjan lukeneelle jää täysin tuntemattomaksi yhteiskuntahistoria, se miten suomalaiseen yhteiskuntaan ja lainsäädäntöön ovat vaikuttaneet vuosisadat Ruotsin osana ja sittemmin se satakunta vuotta Venäjän imperiumin suuriruhtinaskuntana.
Ranskan vallankumous Suomessa?
Oppikirjassa kerrotaan kyllä miten Ranskan vallankumouksen ajatukset ihmisarvosta ovat olleet vaikuttavia. Siis ihan totta, Suomessa?
Ranskan vallankumous toteutti tätä ihmisarvoa giljotiinilla ja murhaten ihmisiä. Pelkästään tapettujen pappien, munkkien ja nunnien määräksi on arvioitu jopa 30.000.
Ranskan vallankumouksen ”ihmisarvo” realisoitui murhissa, keisarivallan palauttamisessa ja Napoleonissa. Sen sijaan Suomen yhteiskuntakehitys kulki toista tietä eikä kukaan esimerkiksi 1800-luvun valtiopäiväasiakirjoja lukenut löydä niistä Ranskan valkankumousta. Päin vastoin, sieltä löytyy sitoutuminen ruotsinvallan aikaiseen oikeuskäytäntöön, saksalainen valistus, kristinusko ja arkijärki.
Ovatko suomalaisten arvostamat rehellisyys tai ”kova työmies” muka tulleet Ranskan vallankumouksesta?
Tarkastelemani oppikirja sisältää käytännön vinkkejä mielenosoituksen järjestämiseen, kysyy alkaako kansannousu Facebookista sekä ohjaa kansalaistottelemattomuuteen.
Oppikirjasta puuttuu Suomen kaltaisen perustuslaillisen demokratian yksityskohtainen esittely kuten verotus, luterilainen kirkko, lasten oikeudet, työelämälainsäädäntö, nuorten rikosoikeudellinen vastuu sekä eläkejärjestelmämme esittely. Suomalainen yhteiskunta kun perustuu näitä kaikkia sääteleviin lakeihin.
Sen sijaan oppikirjassa hahmotellaan tulevaisuuden vaihtoehtoja, ”suoraa demokratiaa”, kansanäänestyksiä Sveitsin mallin mukaan. No, suomalaisesta yhteiskunnastahan nämä eivät kerro yhtään mitään.
Maanpuolustus
Maanpuolustus on esitetty pääosin tolkullisesti. Toki oppikirjasta löytyy myös eriskummallinen ”ristiriitatehtävä”, jossa vastakkain on laitettu Vihreiden kannanotto puolustusvoimien kehittämiseksi (2010) ja Puolustusministeriön maanpuolustusta selvittänyt mietintö (2010).
Oppikirja ei kysy mikä on näiden kahden lausunnonantajan, Vihreiden ja Suomen Puolustusministeriön asiantuntemuksen mahdollinen ero maanpuolustuskysymyksissä. Vihreiden lausunto esitti asevelvollisuudesta luopumista, Puolustusministeriö kannatti nykyjärjestelmän säilyttämistä. Tehtävään vastaamisessa oppikirja opastaa, että ministeriöllä on vahvat siteet armeijaan ja sitä johtaviin upseereihin. Oppikirja vihjaa, että järjestelmän muuttaminen Vihreiden suosittelemaan vapaaehtoisarmeijaan voisi vähentää armeijan merkitystä. Sanallakaan oppilaita ei ohjata pohtimaan mikä oli Vihreiden ja heidän lausuntonsa uskottavuus tai tietotaso maanpuolustuskysymysten asiantuntijana.
Sääntö vai poikkeus?
Onko ”Forum 1” -oppikirja sääntö vai poikkeus? Onko kouluissamme ollut, tai yhä on, aatteellis-ideologisia oppikirjoja, jotka eivät anna nuorille sukupolville tosiasiatietoja omasta yhteiskunnastamme, muilla tavoin rakentuneista yhteiskunnista tai väkivallan sekä tuhon realiteeteista maailmassa?
