Kotimaa24 uutisoi aloitteesta, että kirkko laajentaa avioliittokäsitystään. Aloite lähetettiin valiokuntaan.
”Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous ryhtyisi valmistelemaan tarvittavia muutoksia kirkon avioliittokäsityksen laajentamiseksi myös samaa sukupuolta olevia pareja koskevaksi. Samalla siinä ehdotetaan, että perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvataan mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. Aloitteessa pidetään tärkeänä, ettei erilaisista avioliittokäsityksistä tule kirkkoa jakavia tekijöitä.”
Tämä kuulostaa niin kauniilta ja maailmoja syleilevältä…
Paitsi että vestigia terrent, jäljet pelottavat.
Hurjassa nuoruudessani vuonna 1986 olin hyväksymässä naispappeuspäätöstä, johon lykättiin lähes samansisältöinen ponsi kuin tuo avioliittokäsityksen ”perinteisellä tavalla avioliittoon suhtautuville turvataan mahdollisuus olla ja toimia kirkossa tasavertaisesti. ”
Naispappeuden osalta kun ponnesta tuli hirmuinen riidan lähde. Osa luki sen, että vastustajien usko ja oppi on ylivertainen. Toisin päin taas lopulta riidat ratkaistiin sillä, että vastustajia ei enää vihitty papiksi.
Joka tapauksessa hyvää tarkoittava omantunnonklausuuli ja tasa-arvon korostus johti karmeisiin tulkintoihin ja pitkiin riitoihin.
Toivottavasti ei tässä asiassa.
Vaikka onkin niin, että historiasta opimme sen, ettei historiasta opita juuri mitään.
Miten oikeasti toteutuisi tuo kirkon yhtenäisyyden turvaaminen? Keskinäinen kunnioitus?
Voi kun sen näkisin!
Miksi vastakkaisiin suuntiin vetävät aasit pitää pakottaa yhteistyöhön?
Jos tällainen muutos halutaan tehdä ja,sälyttää oikeus olla vihkimättä niin siitä pitää mainita lakitekstissä. Ei se muuten toimi.
”Miksi vastakkaisiin suuntiin vetävät aasit pitää pakottaa yhteistyöhön?” Jotta työ tulisi tehdyksi.
Mikäli kirkko muuttaa avioliittokäsitystään, niin mahdollisella omatunnonklausuulilla voi pyyhki.ä en sano mitä. Jopa keskustelu asiasta tuntuu olevan mahdotonta. Arkkipiispan toimesta tapahtunut edustaja Nummelan asiallisen puheenvuoron tyly keskeytys kirkolliskokouksessa kertoo konkreettisesti, mutta karusti, kuinka kaukana eri osapuolten käsitykset ovat.
Uuskieli asian ympärillä huvittaa: avioliittokäsityksen täydellinen muutos onkin avioliittokäsityksen pikkiriikkinen ”laajennus.”
Näen ongelmana sen, että kirkossa olisi, mikäli aloite menee lävitse, kaksi avioliittokäsitystä samanaikaisesti voimassa. Kumpi niistä silloin on oikeammassa? Kumpi niistä on toista kristillisempi?
En usko millään tavoin ns. omantunnonvapauteen tässä asiassa. Koska avioliittokäsityksen muuttamista perustellaan voimallisesti juridisilla perusteilla, ihmisoikeuksilla ja eettisillä kannanotoilla, ne tulevat jyräämään avioliittokäsityksen muuttamista vastustavat opilliset perustelut.
Ymmärtääkseni papilla on virkavelvollisuus tehdä työnsä eikä siitä ole oikein oikeutta kieltäytyä. Kieltäytyminen omantunnonvapauteen vedoten käsitellään oikeusistuimissa ja siellä teologiset perustelut eivät auta.
Vähitellen kristityt jättävät vähin äänin Suomen ev.lut. yhteisön, ja liittyvät tunnustuksensa säilyttäneisiin kirkkokuntiin. Ev.lut. yhteisö muuntuu Ruotsin ev.lut. yhteisön tai vaikka Japanin shintolaisuuden malliin perinteitä vaalivaksi ja siirtymäriittejä toteuttavaksi organisaatioksi.
Jari Haukka, ihan ev. lut. kirkko on ollut jo puolituhatta vuotta ollut perinteitä vaaliva ja siirtymäriittejä seremonioiva organisaatio.