Sosiaalipsykologiaa opiskellessani törmäsin kiinnostavaan ilmiöön nimeltä kontrollin illuusio. Se tarkoittaa, että tutkimusten mukaan ihmiset keskimäärin arvioivat mahdollisuutensa vaikuttaa asioihin epärealistisen korkeiksi. Heillä on siis harhainen käsitys toimintavapaudestaan.
No, tämä ei ehkä vielä yllätä. Mutta löytyy yksi ihmisryhmä, jolla ei tätä kontrollin illuusiota esiinny: masentuneet ihmiset. Heillä ei siis ole epärealistisia käsityksiä vaikutusmahdollisuuksistaan, vaan he hamottavat mahdolisuudet keskimäärin sellaisiksi kuin ne tosiasiallisesti ovat. (Tämä tuskin suuresti lohduttaa vaikeasti masentunutta. Luultavasti ihminen olisi mieluummin epärealistinen ja hyvinvoiva.)
Summauksena: Jos vapaus on sitä, että ihminen uskoo voivansa vaikuttaa asioihin, totuus ei siis aina teekään vapaaksi vaan pikemminkin sairaaksi. Henkinen hyvinvointi ja ympäristön havaitseminen objektiivisesti ja oikein eivät siis aina liity yhteen. Itsepetoksella näyttää olevan tärkeä henkistä hyvinvointia ylläpitävä vaikutus.
Jäin miettimään, miten tämä näkyy hengellisellä kentällä. Voisiko ajatella kärjistäen niin, että ratkaisukeskeistä uskonnollisuutta kannattavat ihmiset ovat keskimäärin mieleltään terveitä epärealisteja? He kuvittelevat, että ihminen voi vaikuttaa iäisyyskohtaloonsa omilla ratkaisuillaan. Körttiläisyyteen taipuvaiset armon ikävöitsijät taas edustavat ehkä useammin masentunutta realismia? Heille on selvää, että pelastus on yksin Jumalan käsissä, eikä ihmisellä ole mahdollisuutta siihen vaikuttaa. (Toki tässä erona edelliseen kappaleeseen on se, että körttiläinen harvoin haluaa vaihtaa ratkaisukeskeisen kristityn housuihin. Hän ei ole valmis luopumaan masentavasta realismistaan. En minä ainakaan 🙂
Mielenkiintoista lukea näitä kommentteja. Terveellinen oppi tukee vaikeuksissa olevia ihmisiä. Väitän, että jokaisella meistä on elämän aikana sairauksia ja erilaisia ongelmia. Miten suhtaudumme lähimmäiseen joka sairastaa tai on joutunut ongelmiin? Ei tarvitse kuin aukaista suumme, kun vaikeuksissa oleva henkilö kokee läsnäolomme tunkkaiseksi ja ahdistavaksi. Miksi kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin ”hyvien” vastausten antaminen?
Moni meistä tapaa päivän aikana erilaisia ihmisiä. Ovatko he kaikki meille lähimmäisiä vai mitä he ovat? Minkälaiseksi teemme kodin, työpaikan, seurakunnan, K24:n ja muut paikat, joissa olemme?
”Joku voi tuntea kristillisen opin sisällön erittäin hyvin, mutta ei itse vättämättä ole uskova. Toinen voi olla uskova, vaikka opillinen käsityskyky on tosi hataralla pohjalla.”
Usko tulee kuulemisesta. Lukeminen on kuulemista. Tässä ei ole mitään magiaa, kuten uskoa väritetään, vaan kuulemisen kautta avautuvaa ymmärtämistä. Kun koulussa opetetaan, että Merkurius on aurinkoa lähin planeetta, niin uskon sen, vaikka en pysty henk.koht. todentamaan niin olevan. Jos uskoa Jumalan Poikaan ei tule kuulemisen kautta, niin onko vika ymmärryksessä? Ei välttämättä, vaan siinä, mitä kuullaan.
Kirkon Ut on manipuloitu, väärennetty avainkohtien osalta, jolla tuetaan isiltä perittyä lukutapaa, mikä on tuttua juutalaisuudesta. Näin se, mitä kuullaan, on ristiriidassa sen kanssa, mitä sanotaan Jumalan rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta (kirkon mukaan vanhurskaudesta). Ymmärtämiseen päästään kuitenkin silloin, kun kuultu on ristiriidatonta kaiken muun kuullun kanssa. Usko tulee ymmärtämisestä, pakottamatta, jolloin persoonallisuus ei järky.
Pääsääntöisesti herätysusko perustuu pakottamiseen. Joudut helvettiin, kadotukseen, jos et usko. On siis uskottava, vaikka ei ymmärrä, jottei joudu kadotukseen. Se on loukkaus Raamatun ilmoitusta kohtaan, ikään kuin usko olisi jotain sellaista, joka ei ole tarkoitettu ymmärrettäväksi. Mutta ennen kaikkea tällainen ”evankeliointi” on loukkaus Jumalan oikeudenmukaisuutta kohtaan. Pakottamisesta ei tule muuta kuin ongelmia, koska se rikkoo ihmisen persoonaa.
Miksi luterilaista kirkkoa ei kiinnosta terve, kahleista vapauttava usko?
Tapio Tuomaala miksi juutalaiset eivät uskoneet Jeesukseen, siis eihän kovin moni todella seurannut Häntä?
Miksi fariseukset ja kirjanoppineet väittelivät Jeesuksen kanssa vaikka kuulivat Hänen Sanansa?
Entä miksi Pietari ei ymmärtänyt Jeesusta kun tämä Sanoi Pietarin kieltävän Hänet?
Mikä estää ihmisiä ”kuulemasta” ja näin tulla uskoon vaikka kuinka lukisivat Raamattua? Vai tuleeko kaikki uskoon?
Onko kaikilla uskovilla sama mieli, Jeesuksen?
Minulle ei vielä ole selvinnyt miten Tapion usko vapauttaa kahleista. Sen kyllä tiedän miten kirkon usko sen tekee ja se tuottaa suurta iloa ja toimii. Sen sijaan Taipion usko on jotain muuta, josta ei ole mitään apua.
Pekka Pesosen kanssa samaa mieltä. Tapio Tuomaalaa ei oikeastaan kerro mitään, hän vain moittii kirkkoa. Tapiolla on oma raamatun käännös jota kukaan ei ole tarkistanut. Hänellä ei ole oikeastaan mitään sanottavaa sama levy pyörii. Tälläinen pilaa koko keskustelun joka onkin Tapion ilmeinen tarkoitus.
Sanokaahan nyt sitten kirkon antama viisaus elämään, kuinka se hoidetaan niin ettei rakennelmat sorru?
” Tapiolla on oma raamatun käännös jota kukaan ei ole tarkistanut.”
Aloitetaanko kirkon ja käännökseni vertailu alkuteksteihin? Ketään ei ole kiinnostanut, koska totuus pelottaa. On se ymmärrettävää, koska ihminen suojelee sitä identiteettiä, jonka uskostaan on muodostanut. Näin tekevät Jehovan todistajat, islam, katolilaiset, mormonit, lestadiolaiset. Jokainen on omasta mielestään oikeammassa kuin toisin uskovat.
Olisitte mielissänne, että kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, sillä jos ei tehtäisi, niin mitä mahdollisuuksia on tulla eläväksi luterilaisuudesta tai katolisuudesta ymv. Mutta ei. Kauhea poru ja itku, jos joku kertoo Ut:n sanomasta, jota ei ole ronkittu sisäpiiriopiksi.
Jotta päästään eteenpäin, niin kertokaa, miksi ei ole niin, että kaikki kuolevat Aadamissa ja kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa? Jos ei niin ole, Paavali oli väärässä ja kirkko oikeassa. Mutta heittäkää sitten Ut roskiin, kun kerran apostoli puhui omiaan.
Edelleenkin mielenkiinnolla ajattelen blogon aihetta, siis totuus masentaa eli se ettei oma elämä olekkaan omassa käsissä vaan omaan rauhaan ja tyytyväisyyteen vaikkuttaa niin moni ulkopuolelta.
Oman elämän langat eivät olekkaan omissa käsissä vaan niitä ohjailee jokin mikä ei haluakkaan minulle hyvää vaan haluaa rikkoa sen kaiken kauniin jota olen rakentanut, tämä oli myös oma ymmärrykseni kun pitkä avoliitto päättyi eroon, olin katkera koska ”luulin” eron johtuneen toisesta miehestä.
Siis vaikka kuvittelin eläneeni hyvää parisuhdetta ja elämää yleensä, en siis ”nähnyt” omia tekoja selkeästi, olin sokea omille teoilleni.
En siis ihmettele kun joku todella sanoo ”totuuden”masentavan.
Millä tämän voi parantaa?
Onko kellään siihen lääkettä?
Minä löysin parantajan, Jeesuksen.
Ari, kyllä juutalaiset uskoivat Jeesusta, ensimmäiset Kristityt olivat kaikki Juutalaisia.
Samoin on historiallisesti hiukan yksioikoista jatkuvasti väittää, että Lutherilaiset ovat vainonneet ja tappaneet kristittyjä.
Tapiolla on paljon hyviä huomiota, mutta jos väittää yksikantaan Kirkon opetuksen ja teologian olevan harhassa, niin kuinka kukaan olisi voinut tulla oikeaan Jeesuksen tuntemiseen? Usko ilman tekoja on kuollut, mutta Raamatun mukaan sellaista Kristillistä Uskoa ei ole olemassa, joka ei toimisi Jumalassa.
Vanhurskaus on ennenkaikkea Jumalan mielenmukaisuutta. Se on yhtä, kuin se, että ihminen turvaa kaikessa Jumalaan Kristuksen kautta. Omat tekemiset eivät siis tee ihmisestä oikeudenmukaista, vaan Usko Jumalaan. Tämä on Jumalan tahdon mukaista ja uskonlain (Room. 3:27) mukaan elämistä.
Kristuksen oppi on yksinkertaisesti oppia tuntemaan Jumala, joka on kaiken inhimillisen yläpuolella vaikuttava Voima, joka on ilmestynyt ihmiskunnalle Kristuksesta, joka seurakunnassa vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta.
Ja on tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu.’
Te Israelin miehet, kuulkaa nämä sanat: Jeesuksen, Nasaretilaisen, sen miehen, josta Jumala todisti teille voimallisilla teoilla ja ihmeillä ja merkeillä, joita Jumala hänen kauttansa teki teidän keskellänne, niinkuin te itse tiedätte,
hänet, joka teille luovutettiin, Jumalan ennaltamäärätyn päätöksen ja edeltätietämyksen mukaan, te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte.
Hänet Jumala herätti ja päästi kuoleman kivuista, niinkuin ei ollutkaan mahdollista, että kuolema olisi voinut hänet pitää.
Sillä Daavid sanoo hänestä: ’Minä näen alati edessäni Herran, sillä hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi.
Sentähden minun sydämeni iloitsee ja kieleni riemuitsee, ja myös minun ruumiini on lepäävä toivossa;
sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta.
Sinä teet minulle tiettäviksi elämän tiet, sinä täytät minut ilolla kasvojesi edessä.’
Te miehet, veljet, on lupa teille rohkeasti sanoa, mitä kantaisäämme Daavidiin tulee, että hän on sekä kuollut että haudattu; onhan hänen hautansa meidän keskellämme vielä tänäkin päivänä.
Koska hän nyt oli profeetta ja tiesi, että Jumala oli valalla vannoen hänelle luvannut asettavansa hänen kupeittensa hedelmän hänen valtaistuimelleen,
niin hän edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta.
Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.
Apost.t.2:21-32
Palaan vielä Emilian vastakkain asetteluun. Eikö voitaisi vain hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia teitä kurottautuessaan Vapahtajaansa kohti? Toisille sopii selvä askeleen ottaminen, kutsuttakoon sitä vaikka ratkaisuksi. Eihän se ole keltään pois. Sille, että pelastus on selkänsä kääntäneillekin, en löydä Jeesuksen sanoista vahvistusta.
Tutustuin körttiläisyyteen ollessani talkoolaisena viime vuonna herättäjäjuhlilla. Minun täytyy sanoa, että jos olisin tullut sinne sieluni hädässä, olisin jäänyt vastauksia vaille.
”Sille, että pelastus on selkänsä kääntäneillekin, en löydä Jeesuksen sanoista vahvistusta.”
Tämä on totta.
Mutta sotketaan pelastus ja luomakunnan ennalleen asettaminen. Koska Jeesus ei ole tullut takaisin pelastamaan omiaan susilta, niin ei kukaan ole vielä voinut pelastua. Valintaan, joka on tapahtunut ennen luomista, ei kukaan voi uskonratkaisuillaan tai kasteillaan, lihan teoillaan, millään tavalla vaikuttaa. Mutta elämällä Jeesuksen opetuksen mukaisesti oikeudenmukaisesti, kansojen tuomiossa on mahdollista välttää vuohien kohtalo.
Monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut. Kutsutun on mahdollista kieltäytyä kutsusta, mutta valituilla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä. Vrt. esim. Jeremia, joka itki syntymäänsä ja kirosi sen päivän. Ei se auttanut, vaan oli noustava työhön, johon oli valittu.
Tapio Tuomaala :”” Koska Jeesus ei ole tullut takaisin pelastamaan omiaan susilta, niin ei kukaan ole vielä voinut pelastua.””
Ajatteletko etteivät Pietari ja kump ole pelastuneet?
Miten pelastus on mahdollista, ainoastaan Jeesuksen Sanan kautta eli kun otat joitakin Paavalin sanomia kirjaimellisesti niin ohitat Jeesuksen ja samalla et ymmärrä pelastusta.
Paavali kirjoittaa uudestisyntyneille, ei niitä voi ilman Pyhää Henkeä ymmärtää, siis omaksi kadotukseksi niitä ulkopuolella olevat vääntelevät etsien sieltä pelastusta.
2. Piet. 3:
15 ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;
16 niinkuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen.
”Ajatteletko etteivät Pietari ja kump ole pelastuneet?”
”sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.”
Pietari kirjoitti te eikä me, kuten Paavali. Pietari siis tiesi, ettei saavuttaisi sielun pelastusta. Entä Paavali ja me?
Eri ihmisten aivojen rakenne ja ’langoitukset’ ovat niin erilaisia, että heidän on usein mahdoton ajatella tai toimia samalla tavalla. Niinpä Petteri Maunun ja joidenkin muiden kommentaattorin esittämä ajatus erilaisista teistä ihmisten kurottautuessa Vapahtajaansa kohti voi olla oleellinen
https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm
Kyllä, ja juuri näin.
Muotomenot ja arvokkuuden harjoittaminen kirkon muotomenoissa eivät kaikkia Ihmisiä kirkon rivijäseninä sytytä vaikkakin joululaulut adventtiaikana sujuvat hyvin seurakunnan papin juontaessa.
Ilmeisesti näissä tilaisuuksissa seurakunnan pappi saa suurimman kuulijakuntansa sanoilleen, siis juontajana.
Näin entusiasmi käsitteen Jumalayhteyden harjoittamisen asiassa kreikankielestä soisi saavan enemmän huomiota, ja tämä aiempaan lukijan kommenttiin liittyen.
Miten herkästi Piispakunta ja kirkkomme papit asiaan tarttuvat on tietysti mahdoton ennustaa kun konkretia syntyy kirkon jäsenyydessä kirkollisverossa, ja samalla luvatuissa palveluissa.
Luvatun sielunhoidon saisi toki tehdä julkiseksi Ihmisten huomattavaksi sen perään kysyäkseen. Miksikähän sitä ei haluta tehdä.
No, siedättämisen kirkkopyhää meilä ei ole vieläkään, joten kohtuullisesti nauttien eletään edelleenkin.
p.o. kommentaattorien
Nyt vetää Elina Karhu melko lailla mutkia suoraksi. Juu kyllä. 1990-luvulla luin itsekin psykologi-lehdestä artikkelin´, jossa todettiin kiintoisa uusi asia: korrelaatio depression ja eksaktin realiteettitestauksen välillä. Miksei se voi totta olla, jos ajatellaan vaikka ilmastoahdistuneita ja lentosyyllistyviä ja lasketaan korrelaatiokertoimet niille joiden mielestä koko ilmastonmuutos on salajuoni jolla ihmisiä säilytellään (AntiFa:n salajuoni, ei ole kunnia tuntea). Uskallan asettaa hypoteesin, että nämä ei-ole-mitään-ihmisen-aiheuttamaa-ilmastomuutosta, eivät siis kärsi ilmastoahdistuksesta. Olisikohan hyvä — jos se meinaan ohjaa käytöstä mahdollisuuksien mukaan säästävämpiin valintoihin.
Jokaisessa herätysliikkeessä olen havainnut ihan tattis sisäänrakennetun vaatimuksen tiettyyn käytöskoodiin, toimintamalliin jolla siis pelastuu.
Ihmisestä ei ole hellittämään otettaan. Jos riemuitaan pelastusvarmuudesta, sitten on riemuittava pelastusvarmuudesta. Jos on oltava surkimus, sitten kontataan maton alle ja vielä korkkimatinkin alle.
Jotenkin näyttää että syninpäästön saaminen auttaisi. Ihan vanhanaikainen rippi.
Körteillä oli joskus ”kamarikeskusteluja” mutta kyllä ne on hävinneet.
Voi kun ei väsyttäis niin jaksais selittää miksi se rippi auttaa. Synninpäästön pitäis olla luterilaisen arkipäivää ja monella taholla se jo on. Herännäisyys on monin tavoin ihan jees, mutta tätä ei tahdo saada.
Tuo oli kuitenkin vain yksi katsaus depressioon, se on itsessään erittäin monisyinen, usein perinnöllinen,
Jaa, sähläsin niin että jäi kesken. Harmin paikka.
”Totuus ei tee vapaaksi vaan masentuneeksi” Totuus ei pala tulessakaan pitää paikkansa, vaikka olisimme kuinka kovassa helteessä. Sielunvihollinen tekee kaikkensa suistaakseen uskovan ihmisen heikoille jäille. Siksi kannattaa oppia tuntemaan Raamattu hyvin, jottei vihollinen saa otetta elämäämme. Mitä lähempänä kuljemme Herraamme, niin vihollinen voi kiusata ja vaivata meidän ajatusmaailmassamme ja tekemisissämme. Kun rukoilemme paljon ja pyydämme, että Jeesus Vapahtajamme sulkisi meidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tällöin vihollinen irroittaa otteensa ja jättää meidät.
Raamattu puhuu monessa kohdin siitä että ”Totuus tekee vapaaksi eikä tee masentuneeksi.
Emilia Karhu: Sinä vot testata kumpi vaihtoehto toimii?