Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus”. (Joh. 17:17)
Miksi Jeesus haluaa, että hänen seuraajat olisivat totuudessa?
Koko Raamattu on Jumalan sanaa; miksi Raamattu on ainoa paikka, josta löydämme koko totuuden Jumalasta ja meistä ihmisistä?
Miksi totuus, joka on Jumalan sanassa ei muutu maailman mukana, vaan on pysyvä, eikä meidän mielipiteet vaikuta siihen mitään?
Miksi meidän pitää tutkia itseämme Jumalan sanan valossa?
Kaikki julkaistut blogini:
Niinpä ”Johanneksen evankeliumi on ainoa oikea jalo pääevankeliumi ja paljon parempi kuin kolme muuta.. Siksi Pyhän Jaakobin epistola puolestaan on oikea olkiepistola, siinä ei ole mitään evankelista.” WAB 7,3,10
”Olen joka kerta perustellut.”
Nyt, Jorma Ojala, ei ole kyse enää tulkinnasta Jokainen näitä palstoja vähänkin enemmän seurannut on nähnyt, että olet kerta toisensa jälkeen syyttänyt minua valehtelusta, mutta toistuvista pyynnöistäni huolimatta et ole kertaakaan esittänyt perusteluja. Et kertaakaan. Monta kertaa olen pyytänyt edes yhtä perustelua – turhaan.
Jopa Juha Heinilä on tämän nähnyt – jos uskaltaa olla rehellinen. Epäilen kyllä, ettei selkäranka riitä mutta kukapa tietää.
Linjasi on koko ajan ollut tämä: ”Kun minun tai Juhan tekstistä luetaan rivien välistä sellaista, mitä siellä ei ole, kuten saman henkilön taholta useasti tehty, ei panettelun kohteen todellakaan tarvitse mitään todistella! Todistelkoot valehtelija itse.”
Välillä mökötät, aina kieltäydyt perustelemasta. On se niin reilua peliä. Sinulla on varmaan kertoa edes yksi esimerkki siitä, kun olet perustellut valehtelu-syytteesi. Edes yksi. Lukemattomat kerrat olen tätä pyytänyt. Ketju ja kellonaika näkyville.
”En lähde sinun väitteitäsi perustelemaan.”
Sitä sinun ei todellakaan tarvitse tehdä – jos edes yhden oman valehtelu-syytöksesi perustelisit. Yhden.
”Ymmärrän hyvin miksi Luther-fani Juha pitää tärkeänä saada teksti kokonaisuudessaan.”
Mikäs ihmeen sitaatti on ”teksti kokonaisuudessaan”? Kaikilla ei ole tarvetta tappaa keskustelua kilometrin mittaisilla lainauksilla.
Edelleenkään en ole saanut vastausta keskeiseen kysymykseeni (enkä tule saamaan): mitä väärää tietoa Luther-sitaattini antoi? Sitaatin poistamiselle kun pitäisi olla aika hyvät perusteet.
Hyvä peruste ei ole esimerkiksi sitaatin lyhyys, pituus, mahdollisuus kääntää jokin ilmaisu toisella sanalla, lähdeviitteen puuttuminen tai sen kertomatta jättäminen tai se, että katoliset voivat hyödyntää lainausta katalissa töissään.
Niin. Miksi kummassa meidän pitäisi tutkia itseämme Jumalan sanan valossa, kun mahdollisuus on myös tutkia itseämme tieteen, järjen ja kumuloituneen tiedon valossa?
”Raamattu on epäselvä kirja niille, jotka kadotukseen menevät.”
Heh. Juha, jos on kadotus, on menolippu sinne leimattu ensimmäisinä niille, jotka maalailevat piruja toisten seinille. Moikataan kun nähdään. Tulen vähän perässä.
Ei ole minun asiani ruveta perustelemaan, tässä tuoreet
Hiirikin on herännyt. Kyse on – toisin kuin Ojala väittää – siitä, ovatko sitaatit aitoja ja ennen kaikkea antavatko ne vääristyneen (valheellisen) kuvan Lutherin ajattelusta>>>> Panu Saarela
1 Kor 2:
14 Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla”
Tästä tehtiin asiaton väite.
Kerjäläisiä me olemme …
Kun uskonpuhdistaja Martti Luther oli nukkunut pois, hänen pöydältään löydettiin lappunen. Se oli kirjoitettu 16.2. 1546. Tämä viesti jäi tavallaan hänen testamentikseen.
”Mitä Vergilius tarkoittaa Bucolica- ja Georgica-runoelmissaan, sitä ei kukaan voi ymmärtää olematta viittä vuotta paimenena tai maanviljelijänä. Ciceron kirjeitä (niin minusta tuntuu) ei kukaan ymmärrä toimimatta kahtakymmentä vuotta jossakin huomattavassa valtion virassa. Raamattua älköön kukaan luulko tuntevansa tarpeeksi, vaikkapa olisi sata vuotta johtanut kirkkoja profeettojen kanssa. Sen tähden ovat ensiksikin Johannes Kastaja, toiseksi Kristus ja kolmanneksi apostolit niin suunnattoman ihmeellisiä. Älä sinä kajoa tähän jumalalliseen Aeneis-runoelmaan, vaan kunnioita kumartaen sen jalanjälkiä. Kerjäläisiä me olemme; se on totta.”
Luther nautti antiikin kirjailijoiden lukemisesta. Useimmat meistä tarvitsevat muutaman sanan taustatiedoksi. Vergilius oli Rooman kirjallisuuden suurin runoilija, jonka Bucolica-teos puhuu paimenista ja Georgica maanviljelystä. Marcus Tullius Cicero oli Rooman kuuluisin puhuja ja suuri valtiomies. Hänen kirjeenvaihtonsa ystävien kanssa kuvaa suurmiehen ajatuksia koko maailman ollessa valinkauhassa. Vergiliuksen Aeneis kertoo tarusta, jonka mukaan roomalaisten esi-isät lähtivät pakoon palavasta Troijasta ja löysivät lopulta pitkien harharetkien jälkeen uuden kotimaan Rooman maisemista.
Nyt Lutherin ihailevat sanat Raamatusta aukeavat myös meidän aikamme lukijalle. Edes suuria maallisia teoksia ei kukaan voi ymmärtää elämättä ja taistelematta vuosikymmeniä samanlaisissa tilanteissa kuin kirjoittajat. Raamatun kohdalla ei riitä satakaan vuotta. Se on todellinen suurteos, joka kertoo miten syntinen ihminen löytää palavasta maailmasta tiensä kaikkien vaikeuksien jälkeen uuteen maailmaan, Isän kotiin. Siksi kristitty ei peukaloi Raamattua, vaan kumartaa nöyrästi suurta Jumalaa, joka puhuu siinä hänelle.
Kerjäläisiä me olemme, se on totta. Mutta kotitie on kuvattu Raamatussa ja se on varma. ( lainaus Sley Raamattu luennoista kirj.Erkki Koskenniemi )
Yki kiitos hyvistä kommenteista. Ja etenkin viimeinen kommentti laittaa pohtimaan, ainakin minut.
Martti, näin on. Vasta taivaissa ymmärrämme koko totuuden.
Martti Luther kirjoittaa päivän mannassa meille kaikille seuraavasti: