Jeesus rukoili: ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus”. (Joh. 17:17)
Miksi Jeesus haluaa, että hänen seuraajat olisivat totuudessa?
Koko Raamattu on Jumalan sanaa; miksi Raamattu on ainoa paikka, josta löydämme koko totuuden Jumalasta ja meistä ihmisistä?
Miksi totuus, joka on Jumalan sanassa ei muutu maailman mukana, vaan on pysyvä, eikä meidän mielipiteet vaikuta siihen mitään?
Miksi meidän pitää tutkia itseämme Jumalan sanan valossa?
Kaikki julkaistut blogini:
”Ei ole minun asiani ruveta perustelemaan, tässä tuoreet”
Jos syyttää toista valehtelijaksi, niin kenen asia on mielestäsi perustella väite? Ajattelutapasi vaikutta hyvin persoonalliselta.
Hiirikin on herännyt. Kyse on – toisin kuin Ojala väittää – siitä, ovatko sitaatit aitoja ja ennen kaikkea antavatko ne vääristyneen (valheellisen) kuvan Lutherin ajattelusta>>>> Panu Saarela
Mikä vale tähän mahtaa sisältyä? Oletko siis kanssani samaa mieltä, että juuri mainitsemistani asioista on kyse? (Kysyin tätä jo aiemmin saamatta vastausta.) Jos olet, niin silloin kyse on epäselvään viestintääsi perustuvasta tulkinnasta – valehtelu on aivan eri asia.
”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla”
Tästä tehtiin asiaton väite.”
Hienosti perusteltu! Voisitko myös kertoa, mikä tuo ”asiaton väite” oli (ja kertoa ketjun ja kellonajan)? Ja taas: asiaton on eri asia kuin valehteleminen.
Nuoriso käyttää tunnetusti liikaa v-alkuisia sanoja. Niin teet sinäkin. Kanssasi eri mieltä oleminen on mielestäsi lähes aina valehtelua.
”Olen joka kerta perustellut.”
Juha Heinilä, esitän sinulle nyt omatunnon kysymyksen.
Jorma Ojala väittää joka kerta perustelleensa, kun hän on syyttänyt minua valehtelusta (mikä lie tapahtunut hyvinkin kymmenen kertaa). Minä väitän, että olen häneltä kerta toisensa jälkeen pyytänyt perusteita, mutta en ole niitä saanut. Tämä on tapahtunut myös sinun blogiesi viestiketjuissa.
En kysy sitä, kumpi on ollut ”oikeassa” asiassa, josta olemme Ojalan kanssa kulloinkin sanailleet. Kysyn vain, onko edellä kuvaamani tilanne totta vai ei. Olenko minä pyytänyt perusteluja saamatta niitä?
Koska olette täällä Ojalan kanssa yhdessä käyneet kimppuuni, en jaksa uskoa selkärankasi riittävän rehelliseen vastaamiseen (tai vastaamiseen ylipäätään). Rehellisyyden kai pitäisi kuitenkin edelleen olla kristillinen hyve ja kahdeksannen käskyn voimassa?
Yki, ainoastaan Jumalan sana laittaa meidät pienelle paikalla, jolloin me todella näemme itsemme sellaisina kuin olemme. Oma järki on aina sokea, eikä sen valossa voi nähdä itseämme totuudessa.
Kiitos Yki, ytimekkäistä ja sisältörikkaista kommenteistasi, joita on hyvä meidän jokaisen pohtia.
Esimerkkinä viestini Heinilän blogissa Tunnustuskirjat – Luominen (7.5. klo 21.31):
”No, tulihan se sieltä
”Pitäisikö Juhan jo puuttua näihin Panun jatkuviin valheisiin”
Voisitko ensimmäisen kerran kertoa, mitä minä olen valehdellut? Olen moneen kertaan pyytänyt edes yhtä esimerkkiä ”jatkuvasta valehtelustani” – turhaan. Alkaa jo käydä sääliksi.”
Tämä tilanne on toistunut ties kuinka monta kertaa. Kun, Jorma Ojala, olet ”joka kerta” perustellut väitteesi, niin mistä voimme lukea perustelut yllä olevalle väitteellesi? Mainittakoon, että tuo viestini on ketjun viimeinen.
Panu, meistä jokainen on hyvä pohtia miten me itse käyttäydymme. Ainakin itselläni on kommunikoinnissa parantamisen varaa. On väärin tulkita toisen puhetta ja yrittää saada toinen huonoon valoon. Kommunikoinnin tärkein elementti on kuunteleminen ilman toisen painostamista. Voimme kysyä toisiltamme, mutta vastaaminen on aina vapaaehtoista. Hyvässä keskustelussa keskustelukumppanit kunnioittavat toisiaan ja arvostavat toistensa mielipiteitä.
Oletko sinä Panu Saarela uskossa lähtenyt elämään uuta elämää Jeesusta Kristusta seuraten? Oletko tehnyt parannuksen?
Milloin se on tapahtunut?
Oletko valon lapsi?
Voisimme pohtia, mistä lähtee tuo sinun jatkuva riitely, onko se Pyhästä Hengestä? Tunnetko sinä vihaa vakavampia kristittyjä kohtaan vähän siellä sun täällä?
Joka toisen kirjoittajan tekstistä löytää väitteitä, joita siellä ei ole, ja argumentoi sitten pilkallisesti ja halventaen näitä itse keksimiään väitteitä vastaan, se kirjoittaja ei varmastikaan kirjoita totuutta.
Sinulla on vastuu kirjoittelustasi. Eilen annoin esimerkin klo 23:49.Raamattusitaatin johdolla teit kirjoittajasta ruman väitteen. Sama koiskee Luther-sitaatista muka tekemääni kannanottoa.
Juhan edelisessä pitkässä blogissa koskien psalmia 139 oli sinulta asiaton henkilöön kohdistuva pilkallinen kommentti (”kokonaistelogiasta”), johon ei ollut mitään perusteita. Se tosin liittyi Martti Pentin kuittaukseen, joka sekin oli keskustelun idean ja loogisen sisällön kannalta täysin hanurista. Sitä sinä et ilmeisesti keskustelua ymmärtämättömänä kyennyt havaitsemaan. Syynä voi olla sekin, ettet yleisemminkään ymmärrä lukemaasi. Sinä vain kiiruhdat tilaisuuden tullen sanomaan jotain halventavaa kirjoittajasta, jonka olet ottanut hampaisiisi. Voit siis rukouksen mielellä tutkia omia kirjoituksiasi ja asenteitasi, olisiko niissä katumuksen ja parannuksen sijaa. Saat itse etsiä omat kirjoituksesi, minulle ei siihen ole mahdollisuuksia.
Meillä ei taida olla tämän enempää keskusteltavaa. Jumalan rakkaus saakoon sinua hoitaa rauhaan.
Juha Heinilä, vastaat juuri odottamallani tavalla – kiertämällä. Tosin tässä tapauksessa vaikeneminen on tulkittavissa myöntymisen merkiksi: kun et kehtaa epärehelliseksikään heittäytyä.
Et yllätä sinäkään, Jorma Ojala. Kun olet jäänyt housut kintuissa kiinni – sanonko mistä? -, niin nyt samalla kertaa vaihdat aiheen ja vielä hengellistät sen.
”Voisimme pohtia, mistä lähtee tuo sinun jatkuva riitely, onko se Pyhästä Hengestä?”
Tätä kysyy mies, joka on syyttänyt minua valehtelusta ties kuinka monta kertaa. Ja yhtä monta kertaa kieltäytynyt perustelemasta. Voisimme pohtia mistä Hengestä mahtavat olla jatkuvat, henkilökohtaiset, törkeät, perustelemattomat syytöksesi?
Minun ymmärrykseni mukaan – huom. tämä on (rivinväleihin perustuva) tulkinta – sinä et kestä sitä, että kanssasi eri mieltä oleva argumentoi paremmin kuin sinä. Kun et ”pärjää” keskustelussa, rupeat kiukuttelemaan.
Kuten olen aiemminkin kuvannut, välillä pidät mykkäkoulua (olet mm. ilmoittanut ettet lue viestejäni; ”meillä ei taida olla tämän enempää keskusteltavaa”), välillä ilmoitat ettei sinun tarvitse perustella valehtelu-syytteitäsi (etkä todellakaan ole perustellut: ”ei ole minun asiani ruveta perustelemaan”), välillä annat ymmärtää ettei vastapuoli ole kristitty (”milloin olet tullut uskoon”; ”Jumala hoitakoon sinua”; ihminen ei ota luonnostaan vastaan Jumalan Hengen puhetta).
”Joka toisen kirjoittajan tekstistä löytää väitteitä, joita siellä ei ole, ja argumentoi sitten pilkallisesti näitä itse keksimiään väitteitä vastaan ei varmastikaan kirjoita totuutta.
Näin sinä olet surutta toiminut monet kerrat. Eilen annoin esimerkin klo 23:49″
Juuri näihin(kin) väitteisiisi olen pyytänyt perusteita – aina yhtä huonolla menestyksellä.
Tuo klo 23.49 ”esimerkki”, jolla nyt yrität ratsastaa, on säälittävä sekin. Olen kaksi kertaa pyytänyt sinua kertomaan, mitä siihen liittyvää olen ”valehdellut”, minkä ”ruman väitteen” esittänyt; et ole vaivautunut vastaamaan.
Nyt yrität sitten pestä kätesi koko sopasta tekeytymällä hurskaaksi hengenmieheksi. Olen aiemmin yrittänyt ja ehdottanut, että palaisimme asialliseen keskusteluun, jossa omat mielipiteet kerrotaan ja perustellaan ja jossa pidättäydytään henkilöön kohdistuvista syytöksistä. Tämä ei ole sinulle kelvannut, v-kortti on viuhunut kerta toisensa jälkeen. Tarjous on silti edelleen voimassa.
Olen tuossa vastannut riittävän selvästi parilla, kolmella esimerkillä.
Voit aina lukea omat kirjotuksesi ja nähdä mitä olet toisesta kirjoittajasta sanonut. Ei siihen tarvita ulkopuolisten apua.
Asenteesi ei kutsu pitempiin keskusteluihin Panu.
Jokaisen näkemyksen luotettavuus selviää käytännön kautta: Hedelmistä puu tunnetaan. Raamatun Sanan totuudellisuudessa ja sen vaikutuksissa ainoa epäonnistuva kohta on minä itse.