Totuus

Luottamus on suorassa suhteessa siihen, mitä Jumala voi.
Heiniä ei ole keskustellut täällä Jumalan mahdollisesti tässä ajassa tekemään kykenevistä ihmetöistä, ne ovat hypoteettisia.

Kysymys on ollut Jumalan ilmoituksesta eli Raamatusta.
Kun apostoli puhuu, että Pyhä Henki on inspiroinut ja että Jumala on puhunut profeettojen kautta, on Herra varmasti tehnyt niin –
ei änkyttäen ja funteeraillen kuten Mauno Koivisto, vaan
selvästi yli aikojen koko ihmiskunnalle puhuen.
Muussa tapauksessa Jumalan ilmoituksessa ei olisi mitään mieltä, eikä se vastaisi tarkoitustaan edes sen vertaa mitä Hesari tekstattuna klubiaskin takakanteen.
Vasta liberaalit ovat alkaneet tämän höpinän, että Raamattu onkin ihmisen inspiraatiota Jumalasta. Se on kiva hypoteesi, koska se antaa
ihmisen lihalle eli itsekkyydelle vapauden temmeltää miten tahansa.
Onko se tuonut siunausksen? Ei, koko kirkko menee päin helvettiä tämän liberaalin käsityksen evästämänä.

Tuo epäusko, se taas tulee esiin samalla tavalla Apostolisen uskontunnustuksen kanssa, kun ei voida uskoa ylösnousemukseen tai siihen, että Jumala kykenee.

Puheet mustaksi muuttumisesta ovat yhtä joutavaa ja epäloogista kuin edellisellä palstalla tarjottu asian vierestä argumentointi puhuttaessa
psalmista 139 ja mitä se kertoo sanoessaan.
”Tutki minua Jumala”.

Mistäs, Juha, tiedät ja päättelet, että se oli Lutherin lopullinen kanta?

”Jumalan sana on totuus ja on luotettava.” Tätä en ole kiistänyt. Korkeintaan voisin lisätä, että uskoakseni Jumala ei ole tosikko. Hän voi ilmoittaa totuutensa vaikka satuja kertoen. Keskustelemme siitä, onko Raamattu kokonaisuudessaan Jumalan sanaa vai onko sen kansien välissä paljon muutakin.

Panu, Martti Luther käänsi 11 viikossa Uuden testamentin saksaksi ja kehitti samalla saksankieltä vuonna 1522 Wartburgin linnassa. (Kyllä siinä on mustetta ja kyniä kului.) Tällöin tuli esipuheiden ensimmäinen versio Uuteen testamenttiin. Vuoteen 1546 mennessä Luther uudisti Raamatun kirjojen esipuheet muutamaan otteeseen. Meillä jokaisella on mahdollisuus lukea suomalaisesta Bibliasta Lutherin viimeiset ja täydelliset esipuheet Raamatun kirjoihin ja jos Bibliaa ei löydy kirjahyllystä, niin kannattaa ostaa ja tutkia itse.

Voit olla oikeassakin Lutherin kehityskaaresta, mutta tuo esityksesi ei vielä vakuuta minua hänen ”lopullisesta” kannastaan. Pointti ei sinällään muutu miksikään, kysehän oli kaanonin rajojen häilyvyydestä, ja häilyvät ne olivat Lutherille.

Kristityt ovat tietenkin pyrkineet sovittamaan Jaakobin ja Paavalin tekstit yhteneväisiksi, mutta eksegeetit lienevät aika yksimielisiä, että kyse on aidoista teologisista (vähintäänkin painotus)eroista. Kristinusko ei ole koskaan ollut yhtenäinen ja yksimielinen Kristus-uskossaan ja tulkinnassaan. Tämä näkyy selvästi jo Ut:n sisällä.

Keskustelu kaanonista ja vielä vähemmän Lutherin ”häilyväisyydestä” ei mielestäni kuulu lainkaan Heinilän alkamaan keskusteluun Sanainspiraatiosta.
Lutherin suhde Jaakobiin oli opillinen ei luotettavuutta koskeva.
Toimntansa alkuvaiheessa Luther katolisia teologeja vastaan taistellessaan korosti vanhurskauttamisopin näkökulmaa. Se korostui väkisinkin hänen lausunnoissaan.
Jaakob ja Paavali ovat tässä suhteessa ristiriidassa, mutta vain näennäisesti. Moderni tutkimus voi olla eri mieltä, mutta se ei tutkikaan Raamattua uskon kokemuksia vasten, vaan irti uskosta.
Nyt on keskustelun polttopisteessä Pyhän Hengen vaikutus.
Miten voimme uskoa, että Jumala jättäisi omansa epävarman ja epäselvän ilmoituksen varaan.

”Tuo epäusko, se taas tulee esiin samalla tavalla Apostolisen uskontunnustuksen kanssa, kun ei voida uskoa ylösnousemukseen tai siihen, että Jumala kykenee.”

Varmaan vaikkapa ateistille on vaikea uskoa Jumalan ”kykeneväisyyteen”, mutta kristityistä annat väärän todistuksen. Kun esimerkiksi Ruotsin arkkipiispa aikoinaan kyseenalaisti Jeesuksen neitseestäsyntymisen, niin perusteena oli se, etteivät Ut:n vanhimmat tekstit puhu asiasta mitään – ei suinkaan se, ettei Jumala voisi saattaa neitsyttä raskaaksi. (Joidenkin eksegeettien mukaan em. asia tosin voidaan selittää historiallisesti uskottavasti, mutta se on sitten toinen juttu.)

”Muussa tapauksessa Jumalan ilmoituksessa ei olisi mitään mieltä, eikä se vastaisi tarkoitustaan edes sen vertaa mitä Hesari tekstattuna klubiaskin takakanteen.”

Tätä olen yrittänyt selittää moneen kertaan. Ensin päätetään, millainen Raamatun täytyy olla, muutenhan seuraisi sitä ja tätä: Raamattu ei pärjäisi Hesarille, pelastusvarmuus horjuisi, minulle tulisi turvaton olo. Niinpä sillä ei ole mitään väliä, millainen kirja Raamattu oikeasti on. Tämä on juuri se raamattukäsitys, joka imaistaan ennen kuin on koko kirjaa nähty.

”Puheet mustaksi muuttumisesta ovat yhtä joutavaa ja epäloogista kuin edellisellä palstalla tarjottu asian vierestä argumentointi”

Kaikki eivät vertauksia ymmärrä vaikka rautalangasta vääntäisi – näin taisi olla jo Jeesuksen aikana. Se ei tee vertauksen esittäjää tyhmäksi.

Raamatussa on virheitä. Siksi on idioottimaista väittää, että se on virheetön. Siksi on idioottimaista väittää, että on epäuskoa myöntää Raamatun inhimillisyys.

Aivan yhtä idioottimaista on väittää minua mustaksi. Aivan yhtä idioottimaista on väittää, että valkoiseksi väittäminen on epäuskoa.

”Toimintansa alkuvaiheessa Luther katolisia teologeja vastaan taistellessaan..”

Ei Luther taistellut toimintansa alkuvaiheessa ”katolisia teologeja” vastaan.

Yhtälailla kuin omasta uskonyhteisöstä, myös Raamatusta voi tulla uskon kohde Jumalan sijaan. Raamattu ei tällöin enää viittaa itsensä ulkopuolelle ja on luonnollisesti ”koko totuus.”

”Lutherin suhde Jaakobiin oli opillinen ei luotettavuutta koskeva.”

Niin, jos Luther piti Jaakobia harhaoppisena, niin tuskin se luottamusta indikoi.

Panu, koko Raamattu on luotettava ensimmäisestä sanasta viimeiseen Aameneen asti. Suomessa joillakin on tarve ohittaa Jumalan sana, jotta vieras oppi saataisiin ujutettua luterilaiseen kirkkoon.