Tänään eduskunnan translakiehdotuksesta keskusteltaessa pääministeri Sanna Marin pyysi anteeksi. Hän ei kuitenkaan pyytänyt anteeksi omia virheitään tai hairahduksiaan.
Anteeksi vaan ja sori siitä
Sanna Marin pyysi transihmisiltä anteeksi sitä, että Suomen eduskunnassa vastustettiin hallituksen translakia. Hän pyysi siis anteeksi muiden, erehtyneiden puolesta – sitä, että Suomen eduskunnassa toiset ja muut olivat väärässä ja eri mieltä hallituksen translakiehdotuksen kanssa.
Ylimmäispapillinen anteeksipyyntö
Uudessa Testamentissa on monia syvävaikuttavia kohtia. Yksi näistä, ehkä ylitse muiden, on se kun Jeesus pyytää, että Jumala antaisi anteeksi hänen murhaajilleen, viattoman uhrin tappajille, koska tappajat eivät tienneet mitä tekivät.
No, jos et ole Jumalan poika ja viaton väkivallan uhri, pitäisi ehkä miettiä onko sinulla tai yhtään kellään meistä lihaksia pyytää anteeksi muiden puolesta vai pitäisikö kunkin vain tyytyä omien virheidensä tunnustamiseen ja niiden anteeksipyytämiseen.
Nykykulttuurissa tällaista nöyryyttä ja tosiasioiden tunnustamista ei näytä olevan.
Anteeksipyynnöistä toisten puolesta on tullut poliittisen vallankäytön keino, osa oman ylvään farisealaisen moraalin julistamista ja muoti-ilmiö – minä, minä ja minä, joka olen niin moraalisesti hyvä, pyydän ylimmäispapillisesti anteeksi muiden erehtyneiden puolesta.
Tässä on menty pahasti harhaan, kun on unohdettu, että kukin voi pyytää anteeksi – olipa anteeksipyynnön kohteena Jumala tai toinen ihminen – vain omia virheitään.
Translain eduskuntakäsittelyssä ”etiikka” oli
ihmeteltävän keskeisessä roolissa.
Vasemmistoliiton Li Andersson, opetusministeri, piti lakia ihmisoikeuskysymyksenä.
Tämä on hyvin kiinnostavaa. Vasemmistoliitto edustaa kommunisteja, jotka kaikkialla siellä missä ovat päässeet valtaan, ovat tuottaneet vain diktatuureja, totalitarismia, ihmisoikeusrikkomuksia, kärsimystä ja orjùutta.
Anderssonin mukaan sateenkaarilapsia kuulemma kiusataan koulussa. Kukapa kertoisi opetusministerille, että hallituksen ja opetusministerin lepsuuden vuoksi tuhansia lapsia, lahjakkaita ja lahjattomia, köyhiä, rikkaita, kauniita ja rumia, kiusataan kouluissamme joka viikko?
Miksi?
Siksi että tavallisille koululuokille on sijoitettu monenlaisia häiriintyneitä ja oikeasti erityistukea tarvitsevia väkivaltaisiakin lapsia, jotka purkavat pahaaoloaan kiusaamalla muita.
Tästä asiantilasta opetusministeri ja hänen sijaisensa ovat vähät välittäneet. Kunnes koitti aika, jolloin saattoi eduskunnassa kertoa, kuinka sateenkaarilapsia kiusataan koulussa.
Parodia
Translain eduskuntakäsittelyssä takeltavaa ministeri Saarikkoa puheenvuoroineen tuskin kukaan olisi voinut parodioida paremmin kuin hän itse.
Mistä siis on kysymys? Hallitus haluaa jostain syystä ajaa translakia normalisoidakseen näkemyksen, että jotkut syntyvät väärään ruumiiseen ja väärään dna:han.
Onko tälle näkemykselle tieteellisiä perusteita?
Mistä siis on kysymys? Onko luettu liikaa scifi-kirjallisuutta tai katseltu liikaa scifi-eliäokuvia?
Uskooko maamme hallitus, että on olemassa jonkinlaisia mies- tai naissieluja, jotka solahtavat väärään ruumiseen? Ja että tämä asiantila voidaan nykylääketieteen keinoin, leikkauksin ja hormoonihoidoin, korjata?
Vai onko nais- tai miesruumiiseen lipsahtunut väärän sukupuolen aivot tai vääränlaisten hormoonien sisäeritys?
Uskooko maamme hallitus, että ei ole lapsuudessaan väkivallan kohteiksi joutuneita lapsia, joiden minäkuvan kehityksen ja seksuaalikehityksen on rikkonut seksuaalinen väkivalta?
Vasemmiston arvot
Historiallisesti tarkasteltuna näyttää siltä, että poliitisen vasemmiston hyvät arvot toteutuvat vain porvarillisissa yhteiskunnissa, eikä missään siellä, missä vasemmisto on päässyt valtaan.
Universaali ihnisarvo, johon vasemmistohallituksemme ministeri Saarikkoa myöten translain ajamisessa on vedonnut, ei reaalimaailmassa ole mikään universaali arvo.
Se on kristinuskon vaikutuksesta länsimaissa syntynyt ajatus, keksitty ihanne. Siihen ei kuuluu, että sinä ja minä voisimme subjektiivisesti, oman mielemme mukaan, määritellä mitä tähän ihanteeseen kuuluu, vaan idea on, että samat oikeudet ja velvollisuudet kuuluvat kaikille. Varsinkaan tähän ei kuulu, että vähemmistö voisi sanella enemmistölle mitä ihmisoikeudet ovat.
Nykyajan uousvasemmisto yrittää ratsastaa ihanteilla. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että sen vanhat ihanteet kuten luokkaviha,luokkataistelu, historiallinen materialismi ja tieteellinen ateismi ovat kaikki osoittautuneet humpuukiksi. Missään työtätekevän proletariaatin osa ei ole ollut niin hyvä kuin porvarillisessa lännessä.
Toisaalla nykyään räpätetään – siis woke-vasemmisto räpättää – kulttuurisen omimisen kauheudesta samaan aikaan, kun transideologian edistäminen on juuri tällainen ulkomailta omaksuttu ideologinen missio.
Vasemmiston vanha iskulause oli, että uskonto on yksityisasia. Pitäisikö tolkun ihmisten nykyaikana todeta, että seksi ja seksuaalinen suuntautuminen ovat yksityisasioita?
Kysymys teille, Yrjö S., Kari P., Ismo M., Ari P., Jukka M. ja Pekka P.:
Oletteko kuunnelleet tai lukeneet Eduskunnan sivuilta translain lähetekeskustelun 24.1. ja kyselytunnin keskustelun 26.1.? Jos ette, tehkää se, niin tiedätte, mistä on kysymys. (Pöytäkirja PTK 154/2022 vp ja Pöytäkirja PTK 156/2022 vp)
Vastaus, en ole lukenut. Kysymys sinulle Jorma Hentilä.
Oletko lukenut Hesarin jutun 27.1.2023? https://www.hs.fi/tiede/art-2000009348478.html Kannattaa lukea kokonaan. Alla vain muutamia lainauksia:
Lähimmäistä (nuorta) ei ole unohdettu sukupuoliahdistuksen keskelle TAYS:ssa.
”Moni nuori tarttuu kuitenkin mediassa ja sosiaalisessa mediassa tarjolla olevaan ajatukseen, että hänen muutkin ongelmansa johtuvat sukupuoliristiriidasta ja ratkeavat, jos muut alkavat nähdä hänet oikeassa sukupuolessa. Niin ei kuitenkaan käy, Kaltiala sanoo.”
”Transsukupuolisuutta kokevien nuorten vanhemmille ei ole perusteltua kertoa, että nuori on itsemurhavaarassa ilman korjaushoitoja ja että vaara voidaan torjua sukupuolenkorjaushoidoilla”, Kaltiala sanoo.”
”Ruotsissa ja Britanniassa, missä alaikäisten hormonihoitoja on annettu matalammalla kynnyksellä kuin Suomessa, on Kaltialan mukaan alettu kääntyä rajoittamaan hoitojen käyttöä.Niitä suunnitellaan rajattavaksi tutkimushankkeisiin, joilla hankitaan luotettavaa tietoa hoitojen vaikuttavuudesta.”
Kompetenssia on: ”KALTIALA on vastannut Tampereen yliopistollisessa sairaalassa (Tays) sukupuoliahdistusta kokevien nuorten arvioinneista siitä lähtien, kun toiminta alkoi vuonna 2011.”
Olen lukenut. Ko. artikkelin lukeminen ei kuitenkaan kerro eduskuntakeskustelussa käytetystä puheenparresta. Joten hop,hop. Kari P., lukemaan Eduskunnan sivuja.
Kiitos vastauksesta ja kehotuksen sanasta.
Hyvä Jorma,
En ole kokonaisuudessaa ”ruljanssia” kuullut/lukenut.
Keskustelussa epäilemättä on ollut tunteita mukana – puolin ja toisin, siinä merkityksessä ymmärrän huomion, että keskustelu ei ollut valttämättä ns. kaunista kuunneltavaa. Sitä voisi toki pahoitella.
Leimakirveet tuppaavat lentämään puolelta jos toiseltakin.
Asiat ja tuntemukset on vaikea erottaa.
Anteeksi pyytäminen ei-oman-tekemisen vuoksi herättää ajatuksia, pahoittelun ymmärtäisi selkeämmin ja paremmin. Ei voi välttyä sivumerkityksen mieleen juolahtamiselta.
Kuitenkin useisiin asiallisiin kysymyksiin tuli kiertelevä vastaus, jossa ei varsinaiseen vastaukseen todellisuudessa vastattu tai vastattiin ”ohi”.
Mitenkään mieltä ylentävää keskustelu ei yleisesti ottaen ole ollut, katseltiin sitä kenen kannalta tahansa. Se on murheellista, eikä edistä yhtenäsiyyden kokemuksia – oltiinpa puolesta tai vastaan.
Kysymykset, joissa on myös filosofis-katsomukselliset asiat ovat vahvasti läsnä ovat vaikeita, koksa periaatteelista yhteislähtökohtaa ei tunnu olevan.
Moniarvoisuus on julistusta vaikeampaa.
Väärinkäsitysten välttämiseksi:
En vastusta enkä ole vastustanut kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia, en myöskään tunne- ym. kokemusten huomioonottamista. Koemme toistemme ilmaisun ja ilmaisutvat kovin eri tavoin. Koetun ilmaiseminen ei ole välttämättä sama kuin jonkin asian väite todeksi. Elämme yhä enemmän kielellisen todellisuuden ajassa.
Olen kuitenkin huolestunut yhteiskunnan keskusteluilmapiiristä. En ole yksin huoleni kanssa. Uskoakseni myös eri tavoin ajattelevat ovat kanssani (syystäkin) huolissaan. Pahoittelen, jos en osaa sanojani riittävän hyvin pukea. Moni varmaan harmittelee, jos ei pahoittele. Tärkeää on kertoa ja saada kertoa, miten itse kukin asiat kokevat, millaisia pohteita syntyy sen lisäksi, että keskustellaan vain tarkasti yksilöityjen detaljien syy-seuraussuhteiden pohjalta. Todellisuutta ei pidä pelkistää ”atomistiseksi”.
Moninaisuus ja moniarvoisuus edellyttää meiltä kaikilta myös tiettyä ”mielensäpahoittamisen sietokytyä” – muuten edessämme on kriisiytynyt yhteiskunta. Moniarvoisuuteen liitty niin tuntemusten miellyttävyys kuin epämiellyttävyyskin. Keskutelu ei saa jäädä vain ilmaisutaidoiltaan taitavimpien oikeudeksi, vaikka siitä seuraiskin tiettyä epämukavuutta. Muuten olemme matkalla vahvojen yhteiskuntaan.