Harva ajattelee arkipäivän asioita ajatellessaan Jerusalemia. Kaupassakäynti tai treenaaminen ovat aivan liian arkipäiväisiä asioita lehtien otsikoihin. Pankkijonot, ruuhkat ja tavaroiden kantaminen ovat kaupungin asukkaille arkea ja siksi ehkä tärkeämpi pulma kuin suuremmat poliittiset kysymykset.
Jerusalem -kuten tiedetään- on kolmen uskonnon kaupunki, mutta se on myös lukemattomien eri kansallisuuksien asuinkaupunki. Paitsi kansainvälisiä järjestöjä yliopisto vetää puoleensa opiskelijoita eri puolilta maailmaa samalla kun maahanmuuttajat eri kulttureista tuovat omat kielensä ja vaikka vaatetuksensa erityspiirteet mukanaan. Olenkin kuullut sanottavan, että Jerusalemissa on ihan oma muotinsa. Ja sitten erilaiset turistit ja pyhiinvaeltajat ovat osa kaupungin perusilmettä. Luonnollisesti tämä kaikki heijastuu tavallisiin ja jokapäiväisiin asioihin kuten vaikkapa ostosmatkoihin.
Nyt myös hyvin perinteisillä ja uskonnollisilla sektoreilla on ymmärretty liikunnan merkitys ja se on osaltaan muuttanut kaupungin luonnetta. Vaikkapa lenkkeilijöitä näkyy enemmän kuin vielä joitakin vuosia sitten. Uskonnollisia ihmisiä on enemmän heidän joukoissaan. Taudit eivät katso ulkonäköä tai asua.
Treenaan itse YMCA:n tai suomalaisittain NMKY:n kuntosalilla. YMCA on paikka, jossa kuuluvat koko ajan kaikki mahdolliset kielet. Se on paikka, joka tunnustaa juutalaisten, muslimien ja kristittyjen juhlat. Ilmoitukset ovat kolmella kielellä. Ohjaajat kuntosalilla ja liikuntatunneilla edustavat kaikkia kolmea uskontoa ja kieltä. Tässä taannoin mietinkin sitä, että Jerusalemin YMCA on paikka, jossa arabinaiset näyttävät painonostoa tai liikeratoja muorukaisille ja missä naisilla on tosiaan vapaus harjoitella huivi päässä kunhan heidän varusteensa ovat muuten kaikin tavoin asianmukaiset. On vaikeaa kuvitella, että jossakin muualla tällä maailman alueella olisi mahdollista saavuttaa tällaista tasapainoa ja järjestystä. Salilla vallitsee ihana rauha ja yhteisymmärrys. Ohjaajat ovat ystävällisiä ja asiallisia. Ekspatriaatit tai kaupungin veteraaniasukkaat voivat kaikki urheilla rauhassa moderneissa tiloissa ja ystävällisessä ilmapiirissä. Kaikki ovat halukkaita näyttämään, kuinka liikkeet kuuluu suorittaa.
Uskallan todeta, että tämä on mahdollista vain Israelissa. En voisi kuvitellakaan tällaista muissa alueen valtioissa ellei puhuta luksushotelleista, joihin köyhimmiltä sitten onkin pääsy kielletty.
Tervetuloa treenaamaan seuravalla Israelin matkallasi. Treeni on hyväksi niin monin eri tavoin. Treeni avartaa sydäntä, mutta myös näkemyksiä!
Varmasti väärä henkilö olen puhumaan siitä mikä on kristillistä ja mikä ei. Olen niitä vapaa-ajattelijoiden määrittelemiä ”tiukkapipoja”, jotka eivät hyväksy mm. vapaata seksiä, vaan arvostavat avioliittoa sakramenttina, jonka suojissa voi elää todellinen perherakkaus, jossa lapset ja heidän kasvamisen tarpeensa, kysymyksensä ja johtopäätöksensä ovat tasa-arvoisia aikuisten tärkeiden asioiden kanssa ja asioista myös keskustellaan heidän kanssaan ”lapsiohjautuvasti” ja katsotaan maailmaa ”lapsen silmin” ml. heidät, jotka olivat lapsia ja seisoivat isiensä rinnalla, kun montakymmentä kertaa Suomea suurempi suurvalta aloitti hyökkäyssodan Suomea vastaan tavoitteena yksipuoluediktatuuri ja Suomen laillisen demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän kumoaminen.
Arvaapa miltä tuntui sunnuntai-aamuna raahata joidenkin papiston edustajien taholta harrastuksensa vuoksi ”saatananpalvojaksi” leimattu eläkkeellä oleva johtajapuolisonsa ”kristittyjen” nimeämänä ”maailman vaarallisimpana ihmisenä ja murhaajana” Seinäjoen Lakeuden Ristin kirkkoon hyvissä ajoin ennen virallisen messun alkua?
Kanttorin soitto täytti kirkon ja istuimme hetkeksi takimmaiseen penkkiriviin, että emme olisi häirinneet kirkon etupenkeillä istuvia. Näitä tunnelmia tuskin ymmärtää kukaan, joka ei ole tosimielessä tarttunut Raamattuun jo 10-vuotiaana. Kiitokset henkilölle, joka eteisessä jakoi esitettä ”Tervetuloa Lakeuden Ristiin”.
https://www.youtube.com/watch?v=r82fyOb8F5w
Jee, minäkin treenasin aikoinaan YMCA:n tiloissa! 🙂
Siitä teki rakkaan paikan myös se, että seurakuntani kokoontui tuollon kyseisen rakennuksen auditoriossa (nykyisin sama seurakunta on saanut käyttöön omat, hulppeat toimitilat) ..
Jerusalem tuli tutuksi myös kävellen, se on monin tavoin kuntoa vahvistava kaupunki…
Hyvä Susanna, minä kerran vietin viikon YMCA:n hotellissa. Liikunnaksi muodostui kuitenkin kävelyt Jerusalemissa. Vastapäineen King David-hotelliin ei ole pitkä matka ja sinnekin kyllä kuka vaan pääsee terassille nauttiman kahvikupin hienossa miljöössä. Siellä voi bongata tunnettuja poliitikkoja ym. silmäätekeviä. Siellä voi hetken ajan itsestäkin tuntua tärkeältä, sen verran sielläon aistittavissa historian siipien suhinaa.
Toivottavasti kirjoittelet tälle palstalle toistekin ja valaiset Jerusalemin näkökulmaa monipuolisesti meille jotka emme asu siellä jatkuvasti.