Presidentti Trumpin yksi vaalilupaus oli järjestää vuorokaudessa rauha Ukrainaan. Se ei tietysti
ollut realistinen lupaus, mutta nyt hän on lähtenyt junailemaan asiaa kuitenkin rajulla tavalla.
Rauhan saaminen Ukrainaan on hyvä asia, mutta tapa, jolla Trump asiaa hoitaa, järkyttää meitä
suomalaisia ja eurooppalaisia. Erityisesti se järkyttää ukrainalaisia ja Venäjän naapureita.
Trump on lähtenyt toimimaan Venäjän kanssa tavalla, jossa Venäjä näyttäytyy enemmän
liittolaiselta kuin vastustajalta.
Trump ei ole missään vaiheessa tuominnut Putinia eikä Venäjää
hyökkäyssodan alkamisesta. Hän on päinvastoin ryhtynyt syyttämään Ukrainaa ja Zelenskyä sodan
alkamisesta ja liittynyt siinä Venäjän valheelliseen narratiiviin. Asia rinnastuu hieman
talvisotaamme, jonka Neuvostoliitto ilmaisi Suomen aloittamaksi ja Suomen syypääksi siihen.
USA:n puolustusministeri Pete Hegseth ilmaisi Euroopassa, että USA:n mukaan Ukrainasta ei voi
tulla Naton jäsentä ja että Ukrainan on suostuttava alueluovutuksiin Venäjälle. Asiantuntijat ovat
lisäksi arvioineet, että USA Trumpin johdolla saattaa vetää joukkojaan pois Baltiasta. Kaikki nämä
ovat Venäjän vaatimuslistalla eikä Venäjä hyväksy myöskään eurooppalaisia rauhanturvaajia.
Toinen kysymys on kokonaan se, onko muiden pakko suostua Venäjän vaatimuksiin. Venäjä vaatii
myös vaaleja Ukrainaan eli haluaa syrjäyttää Zelenskyn ja saada itselleen mieluisamman johtajan
hänen tilalleen.
USA:n vallanvaihtumisen jälkeen monet arvioivat, että Trumpin puheet ovat vain ”koepalloja” ja
jonkinlaista erikoista taktiikkaa. Nyt on paljastanut melko selkeältä näyttävä linja. Diili Venäjän
kanssa Ukrainasta ja muistakin asioista on Trumpille tärkeämpää kuin Euroopan liittolaiset ja
Ukraina sekä meidän etumme. Trump ei näytä piittaavan Venäjän tekemistä sotarikoksista
Ukrainassa eikä ole nostanut missään esille Venäjän vastuuta sodan tuhojen korvaamisessa.
Ainoa hyvä puoli karmeassa tilanteessa on järkytyksen tuoma herätys Eurooppaan. Euroopan
maiden tulee kyetä yhdistämään voimansa ja luomaan oma, vahva toimintalinja. Samoin Euroopan
on kyettävä vastaamaan jatkossa omasta turvallisuudestaan ilman USA:n apua. Toivon rauhaa
Ukrainaan, mutta viime aikojen tapahtumia en olisi halunnut elämäni aikana nähdä! USA ei toimi
oikeuden ja vapauden puolustajana!
Toivo Loikkanen
Aika ”mielenkiintoista” Trumpin viestintä ja ulostulot ovat kieltämättä olleet. Erikoinen mies hän kieltämättä muutenkin on! Putin tuskin saadaan tuomitsemalla aisoihin, eikä kukaan tunnu haluavan varsinaiseen taisteluun ryhtyä. Eurooppa ja Suomikin on sinänsä aiheellisesti suureen ääneen Venäjän ja Putinin toimet tuominnut mutta taitaa kaikua kuuroille korville tuolla idän suunnalla.
Ehkä Trumpilla on mielessä laajempia kuvioita: Kiina globaaleine suurvaltapyrkimyksineen (ja kumppaneineen) lienee USA:n ensisijainen varokohde, johon liittyy arktiksen alueen hallinta, jonne Kiina tähdännee, samoin moneen muuhun alueeseen sekä myös mm. harvinaisten maamatallien varantojen hallintaan mm. rahoitusten avulla. Taiwanin asema on erittäin kriittinen, koska siellä valmistettaneen 90 prosenttia tehokkaimmista prosessori- ym piireistä, eikä lännessa juuri sopivia tehtaita ole, niitä ei hetkessä pystytetä. Länsi on joutuunut Kiinan ”talutusnuoraan” monessa suhteessa. Suurvaltapolitiikka on edelleenkin valtapolitiikkaa sanan erityisen varsinaisessa merkityksessä.
Euroopan herätykseen on ollut tarvetta, ottamatta kantaa puolustusmenojen ”prosenttiosuuksisita” ym yksityiskohtiin. Eurooppa on ollut pitkälti vapaamatkustajana, vaikka Ukrainaa onkin tukenut. Eurooppa on nyt riippuvuudestaan Venäjän kasu- ym. varoista luisumassa riippuvuuteen Kiinan Teknologiasta ja harvinaisesta maametalleista – sitä enemmän, mitä enemmän tavoittelemme vihreää siirtymää, jossa tarvittavien ainesten hallitsija lienee Kiina ja myös Venäjä (Ukrainan itäosien kauttakin?). Ei liiku sähköautot eikä jauha tuuuimyllyt sähköä ilman Kiinan (tai Venäjän) raaka-aineita. Eikä Suomenkaan erikoisteräkset valmistu ilman Venäjän nikkeliä.
USA:n intressit eivät ole enää pääosin Euroopassa kuten kylmän sodan aikoihin, jolloin Eurooppa tottui USA:n ”erityiseen suojelukseen”. Aika vähän on Euroopassa aktiivisesti vastustettu Kiinan ihmisoikeuksien loukkauksia ja tietoteknistä valvontakoneistoa. Kiina pyrkii myös YK :n kautta valtaansa levittämään tukijavaltioiden verkostonsakin turvin. Ja tuntuu Euroopassakin olevan taipumusta pyrkiä rajoittamaan sananvapauksia – hyvässä ja myös pahassa. Eurooppa on hajanainen eikä se ”komentamalla tai säätämällä” yhtenäiseksi tule.
Tiedättekö mitä eroa on pessimistillä ja optimistilla ? Pessimisti sanoo että tilanne on niin huono ettei se voi mennä huonommaksi, mutta optimisti sanoo: kyllä voi.
Sota taisi olla ihan turha seikkailu. Se heikensi EU:n taloutta. Venäjä sen sijaan hyötyi monin tavoin. Se sai poistetuksi varastoistaan vanhat passariromunsa ja nyt on tilaa uusille. Ne Trump varmaankin rahoittaa avaamalla kauppasuhteet.
Ukrainaan kun saadaan vielä venäjämielinen nukkehallitsija, niin mitä enempää Putin voisi toivoa.
Tuo ”seikkailu” on Venäjän brutaali hyökkäyssota, täynnä sotarikoksia ja Ukrainan kansan kärsimyksiä. Ja se on täysin ja yksin Venäjän aloittama.
Yhdysvallathan sanoi vain suoraan sen, mikä oli luultavasti totta jo presidentti Bidenin aikana. Ukrainasta ei tule Naton jäsentä ja alueetkin ovat mennyttä ja Euroopalle sysätään tulevaisuudessa vastuu. Vaikka se tiedettiin jo aiemmin, niin julkisesti sanottuna siinä taisi olla yhdellä kertaa reaalipoliittisesti liikaa kierroksia.
Lisäksi kun virallisesti Eurooppa on pitänyt mykkäkoulua Venäjän suuntaan – (mitähän siitäkin olisi tullut, mikäli Paasikivi olisi esiintynyt mykkänä Stalinille?) – niin se oli tietenkin todellinen kauhistus, kun Trump avasi suunsa ja puhui Eu:n päiden yli Putinille. USA:n ulkoministeri Vancen puhe taisi mennä vielä syvemmälle Euroopan sieluun. Ei ihme, että Eurooppaa alkoi heikottaa.
Nähtäväksi jää, kuinka kauan kohteena ovat Trumpin puheet Panamasta ja Grönlannista?
Seuraavassa näitä avaa asiallisessa puheenvuorossa eversti evp Ossi Kettunen – Arktisen alueen geopolitiikka: Trump, Grönlanti, Kiina, Venäjä ja Suomi –
https://www.youtube.com/watch?v=RSVm95ybO1U
Nämä ovat ”Putinin pelikirjan” puheita.
Kysyin joskus Virossa, sitä miten kansa sopeutui aikanaan Venäjän miehitykseen.
Sain kuulla, että sopeutuminen kävi tosi nopeasti. Sen jälkeen olen ryhtynyt sopeutumaan ja se on sujunut hyvin.
Pekka P. Ensiksikin kannattaa muistaa, että Viron alue kuului Venäjään vuosien (1706) 1721 – 1918 aikana. Tätä seurasi lyhyt itsenäisyyden kausi 1918 – 1939/1940. Siitä, miksi Viro ei taistellut kuten Suomi, on käyty keskustelua. Vastarintahaluja oli, mutta valtion ja armeijan ylin johto eivät sitä halunneet. Tuloksena olivat massakarkoitukset ja teloitukset kesällä 1941 sekä 1948. Mikään kansa, jolta riistetään poliittinen ja sotilaallinen johto sekä vastarinnan välineet eli aseet, ei voi muuta kuin sopeutua (ja jatkaa mahdollisesti kulttuurista vastarintaa). Stalinia vastaan kapinointi olisi johtanut vain vielä kovempiin seurauksiin virolaisille.
Toiseksi kannattaa muistaa, että Viro menetti toisessa maailmansodassa noin 25 prosenttia väkiluvustaan. Karkotettuina, tapettuina tai pakolaisina. Miten olisi, jos Suomi menettäisi viidessä vuodessa
…noin 1,2 miljoonaa ihmistä? Luulen, että ne jäljelle jäävät yrittäisivät ihan ensiksi vain sopeutua.
Tällaiselta kohtalolta Ukraina yrittää välttyä.
Nyt pitää lainata Tuntemattoman lausahdusta: Mä oon kyl kauhia hämmästyny! Kommentointi on hyvä juttu, mutta hämmästelen sitä, että monissa kommenteissa tunnutaan hyväksyttävän Trumpin toiminta ja siten myös Putinin toiminta.
https://yle.fi/a/74-20144648 Trump alkaa kuulostaa Putinilta
Tässä nähdään, mitä tapahtuu, kun tosiasioilla ja valeuutisilla ei ole mitään eroa vaan kaiken tarkoituksena on palvella yhtä maata tai pikemminkin yhden johtajan ja hänen uskollisten kannattajiensa valtapyrkimyksiä: vuoden 2020 vaalitulos väärennettiin, mitään Capitoliumin valtausyritystä ei tapahtunutkaan, Eurooppa kohtelee USA:ta epäreilusti eikä kansainvälisen järjestelmän säännöstö tai moraali merkitse mitään. Silloin voi myös pokkana väittää Ukrainan olevan syypää sotaan.
Samalla tässä kaikessa näkyy se, kuinka suurvaltoja koskevat sittenkin eri säännöt kuin muita maita: isojen asia on sopia asioista keskenään ja sillä hyvä.
Venäjää ajatellen yhtäläisyydet Suomen talvisotaan ovat ilmeiset, tosin sillä erolla, että Suomi oli Stalinille sivunäyttämö. Ukraina ei ole sitä Putinille.
Jälkiviisaus on aina helppoa ja Euroopan puutteellista valmistautumista sekä tuudittautumista USA:n myötämielisyyden varaan voidaan kritisoida.
Nähtäväksi jää, joutuuko Ukraina lopultakin alistumaan alueita menettäneeksi Venäjän vasallivaltioksi. Se ei toki kestä ikuisesti, mutta tulee painamaan raskaan jäljen ukrainalaisten identiteettiin.
Trumpin ja Putinin toimintaa ei tarvitse hyväksyä, mutta ”viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen” sillä ”maantieteelle Ukrainakaan ei voi mitään”. Ja tuskin Tanska ja Panamakaan, jos niikseen tulee.
Pieni lainaus Arkady Moshes Hs tänään 19.2.
”Viime vuonna EU toi Venäjältä ennätysmäärän nesteytettyä maakaasua, ja tavaraliikenne Suomen ja Venäjän välillä jatkuu. Moshesin mukaan tällä on Kremlille paljon enemmän merkitystä kuin puhelinsoitoilla.
”Ei ollut eristystä. Lännessä johtajat vain loivat sellaisen kuvan”, Moshes sanoo.
Lieneeköhän tarvetta katsoa Eu:ssa omiin nurkkiin tältäkin osin, ettei menisi ihan disinformaatioksi. Emmehän me mutta kun tuo Venäjä.
Putin tuon sodan tietenkin aloitti, ja alku oli jo 2015 (ns. tapaus ”kriminaali”), eikä Eurooppa oikein pannut hanttiin kuin ehkä pahoittelemalla etäältä. Suomessa/Suomesta junailtiin kaasuputkea veteraanipoliitikon arvovallalla, Fortun ”seikkaili” Siperiassa, Venäläistä ydinvoimaa puuhattiin ja muistaakseni säteilyturvallisuuslaitoksen ex. pomokin meni Rosatomin leipiin; ja oli muitakin ”mielenkiintoisia” vaikutteita ja vaikuttamisia. Timtsenko sai näppärästi kansalaisuuden. Missä oli SUPO ja muut? Supon arkistot ovat lukkojen takana, spekulaatioita on senkin edestä liikkeellä. Kuka on ollut ns. hyväuskoinen, kuka pyrkyri, siihen en ota kantaa. Mutta kyllä Suomenkin toiminta hämmästytti kummastutti tällaista pientä kulkijaa, vaikka paljon en ymmärräkään.
Saa nähdä (”jos Herran tulo viipyy”) mitä Trumppi saa aikaan – hyvää, pahaa vai molempia. Riisuuko hän ”naamionsa”? – ja mitä paljastuu. Mielenkiintoisia aikoja eletään. Globaalistikin.
Ja saa nähdä, minne Eurooppa menee? Kritisoituja ”maailmanpoliisi-USA:n” ratsuväkijoukkoja odotetaan Euroopan ja Ukrainan pelastajaksi kuin nousevaa kuuta. Riittääköhän ratsuväki jokapuolella ja jokalähtöön? Arktinen alue, Kauko-Itä/Tyyni meri, Väli-Amerkkka, Lähi-Itä, Ukraina… jopa Eurooppa…?
Jukka M. Ilmassa ovat Muenchenin sopimuksen 1938 ja Moltovin – Ribbentropin -sopimuksen elokuussa 1939 merkit. Toivoa sopii, että emme joudu kokemaan myös syyskuuta 1939 ja marraskuun viimeistä päivää 1939!
En rupea arvuuttelemaan, kuka nyt on Hitler ja kuka Stalin. Ainakaan Churchilliä, joka kokosi britit vastarintaan, ei taida Euroopasta löytyä. Daladierejä, Petaineja, Tisoja ja Horthyjä sekä Mussolineja taitaa kyllä olla tarpeeksi. Rydz-Smiglykin löytyy tavallaan.
Ainakin se näyttää olevan totta, että paljon puhuttu ”globalisaatio” näyttää nyt tyystin toisenlaiselta kuin parikymmentä vuotta sitten. Euroopasta ei todellakaan tunnu löytyvän yhdistäjää – ei, vaikka monikulttuurisuuden sijaan siirryttiinkin puhumaan ”yhteisistä eurooppalaisista arvoista”. Puhettahan Euroopassa lienee riittänytkin…
Jälleen on esillä ”yhteinen velka” -kysymys, jota vielä jokunen vuosi sitten vakuutellen kutsuttiin kertaluontoiseksi. Nyt vedotaan yhteisiin varustautumistarpeisiin; nähtäväksi jää, mitä siitä seuraa ja mitä saadaan aikaiseksi – ja kenelle. Kriisiaikoina tuppaa olemaan niin, että viestintä saa uusia piirteitä tai painotuksia: disinformaatiota halutaan vähentää, kuka sitä sitten kontrolloikaan. Siitäkin on Eurooppassa puhetta. Monitahoinen asia joka tapauksessa.
Ei taida maailman meno pohjimmiltaa muuttua: suurvallat ovat suurvaltoja. Oltiinpa mitä mieltä hyvänsä NATO:sta, Suomen kohtalo on suuremmissa käsissä.
Toivo palasi lempiaiheensa pariin!
Medioita kannattaa lukea eri puolilta ja ennen kaikkea kokonaisia puheita eikä lausahduksia .Ymmärtää Euroopan johtajien lausunnot ja ovat hyvin haavoittuvaisia ja ehkä tuntevat sisäistä häpeää todellisuudesta . Myös todellinen EU yhtenäisyys on syvimmillään paljastunut ja asiaa haluttu hoitaa rahalla muttei järjellä . Vaikkapa Venäjältä tuotu maakaasu määrä on lisääntynyt sodan aikana . On annettu aseisiin rahaa , ilman päämäärää suurta vihollista vastaan . Mikä on ollut päämäärä ? Voittaa sota venäjää vastaan ?? Johtajuutta ei ole Euroopasta löytynyt eikä päämäärätietoista suunnitelmaa sodan lopettamiselle . Kun se ainoa toivo on laitettu USA hartioille ja sitten kun isoveli tulee auttamaan , niin silloin tulee lapsen itkuraivarin tavoin kunnianloukkaus ja tekopyhäpuheet kuka saa euroopan maaperällä tehdä rauhanavauksia. Ukrainan kansan kärsimykset eivät olleet keskiössä , tämä tulee näiden vuosien aikana selväksi kun on kuunnellut Euroopan maiden johtajien puheita . Sitä viisautta ja pyrkimyksiä lopettaa sota ei ole tahtotilassa näkynyt . Vaan on kuin pientä lasta pitänyt opettaa että paha maailma tarvitsee puolustusta . Trumpin vaateita ed kaudelta arvosteltiin mutta hitaasti ne hyväksyttiin . On ollut Euroopalla riittävästi aikaa pyrkiä lopettaa ihmiskärsimyksiä mutta se paperi on totaalisesti tyhjä , missä olisi suunnitelmallinen päämäärä .
Se väärä lietsonta ja tulkinta Trumpin halusta saada pöytä auki rauhanneuvotteluille on suoranaista vihaa . Varapresidentin puhe Saksassa oli täysin Trumpin ja koko hallinnon linja , koskien tietysti meidän yhteiskuntien vihollisuutta ihmisarvoa ja sananvapautta kohtaan. Pitkään jatkunut woke ja muut ihmisvapautta rajoittavat asiat ovat nyt USA ssa poistettu , jotta ihmiset voivat ja uskaltavat lausua omia mielipiteitä . eikä ihmiskunta kulje kohti yhtä valittua mielipidettä kohden . Totalitarismin ensimmäinen askel on sananvapauden rajoittaminen . Nyt isoja yrityksiä on luopunut näistä woke touhuista ja varmasti sananvapaus saa alkaa tervehdyttämään ilmapiiriä . Rauhan ehdoista voi huudella mitä vaan ja voi tietysti syyttää Trumpia kun se on ison suunsa ja persoonan kautta hyvä maali , mutta diktaattori valtion johdon kanssa voi toivoa mitä vaan ja unelmoida kaikesta mutta ihmisarvo ja yhteiskunnan rauha ja vapaus pitäisi olla keskiössä . Rauhan neuvotteluissa kärsineen kansan suusta lause : ei enää tätä ! Tulisi olla rauhanehtojen turvatakuu . Vain yksi mies maailmassa on jonka aloitteesta rauhaa halutaan tehdä . Jos tämä aiheuttaa vihaa niin paras nimetä toinen nimi ja olla tietoisena että Ukrainassa on tätäkin lukiessa kuollut ihmisiä ja lohduttomia kyyneleitä vuodatettu . Sitä herraa tai rouvaa minä olen odottanut ilmestyväksi jo sodanajan , mutta ei ole ilmestynyt. On hulluutta apua viestintuoja
”On hulluutta apua (kaiketi ampua) viestintuoja”. Viittaat ehkä Trumpiin. Viittaus on täysin epäonnistunut. Hän ei ole viestintuoja rauhan asiassa. Rauha on hänelle keppihevonen pyrkiä saamaan luonnonvaroja riistetyksi Ukrainalta. Toinen suuri ongelma on, että hän liittoutuu sotarikoksia tehneen maan ja sen johdon kanssa. Kyse ei ole nyt wokesta eikä mistään vastaavasta. Kyse on siitä, että USAn mielipuoliselta vaikuttava johtaja liittoutuu Putinin kanssa ja nousee kärsinyttä Ukrainaa vastaan, ja Eurooppaa, USAn keskeisiä liittolaisia vastaan.
Jo Amerikan varapresidentin puheesta oli nähtävissä Amerikka ei luota Eurooppaan. Eurooppa on heikko toimija. Trump tekee diilin Putinin kanssa, Ukraina joutuu luovuttamaan alueet. Jos rauhaa ei tule ei ole myöskään hetkenpäästä enään Ukrainaa, Venäjä valloittaa koko Ukrainan.
Syyllisistä ei kukaan ole kiinnostunut, se ei kuulu asialistalle. Historian kronikoissa niitä pohditaan. Jos jotakin kiinnostaa syylliset, niin millä voimalla syyllinen saadaan kiinni?