Helsingin Uutisten Internet-sivullaan viime viikon loppupuolella julkaiseman uutisen mukaan yli tuhat helsinkiläistä oli tähän päivään (19.7) mennessä eronnut heinäkuussa kirkosta. Lähteneiden määrä on todella suuri ja sen tulisi laittaa niin kirkon työntekijät kuin seurakuntien luottamushenkilöt syksyn tullessa pohtimaan, että miksi näin on jälleen käynyt ja millaisen viestin nämä ihmiset ovat halunneet nyt antaa sanoutumalla irti kirkon jäsenyydestä.
Siihen nähden, että koko maassa kirkkoon kuuluu vielä kolme neljäsosaa kansasta, Helsingin tilanne on jo poikkeuksellinen. Hyvin lähellä on se, että tietyissä Helsingin seurakunnissa alitetaan 50 prosentin kirkkoon kulumisen luku, mikä tarkoittaa luterilaisuuden muuttumista asteittain vähemmistöuskonnoksi pääkaupungissamme.
Kirkkoasioista vastaavan sisäministeri Päivi Räsäsen (kd.) mielipiteiden ja kirkon kantojen sekoittumisella mediassa on varmasti ollut tapahtuneeseen oma vaikutuksensa. Toivottavaa olisikin, että ministeri omalta osaltaan kantaisi vastuuta tapahtuneesta, mutta voidaan myös kysyä, että onko kirkko Helsingissä ja sen tiedotus saanut viestinsä perille helsinkiläisille, jos tällaista sekoittumista tapahtuu vai mistä tässä lopulta onkaan kysymys.
Eronneiden motiiveja ei nyt tulisi jättää Eroa kirkosta sivuston selvitettäväksi ja tiedotettavaksi, vaan vähintä mitä kirkko voisi virallisten eroilmoitusten saapumisen jälkeen tehdä, olisi lähestyä näitä ihmisiä kysyä, jos he haluaisivat itse kertoa eroamisensa syistä. Tämä ehkä antaisi myös viestin siitä, että ovi on auki palata, jos siltä myöhemmin tuntuu.
Kirkko ja kaupunki -lehteä lukiessa saa aivan varmasti vastauksen siihen, että miksi ihmiset eivät saa mitään kirkolta. Kirkon tulee löytää uudelleen oma identiteetti, joka löytyy Raamatusta ja Tunnustuskirjoista. Ihmiset haluavat oppia tuntemaan elävän Jumalan, joka tuo avun ja rauhan.