Paastonaika alkoi tuhkakeskiviikosta. Sodassa poltettujen vihollisten tuhka kertoi muinaisessa maailmassa täydellisesti toteutetusta tuhosta. Raamatussa tuhka kertoo katumuksesta, mutta toisaalta se julistaa (Jumalan pyhyyden edessä) katumattomalle kansalle tuomiota ja tuhoa. Jumalan sanan mukaan mekin ansaitsemme sellaisen kohtalon, jos emme nöyrry parannukseen:
”Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. Ja hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.” (2Piet.2:4-6)
”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.” (Ilm.3:14-22)
Mutta vielä ”…hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2Piet.3:9)
Manu, kiitos kirjoituksesta. Näin paaston aikana on hyvä lukea luterilaista katekismusta ja pohtia omaa elämää.