Kirkko ja sen johto on kriisissä! Sielunvihollinen (kansanomaisemmin Saatana) hyökkää jatkuvilla kirkolliskokousaloitteilla kirkkomme ja sen tunnustuksen murtamiseksi! Nyt tarvitaan kirkon ryhtiliike. Suoritin perinpohjaisen tutkimuksen kirkkomme toiminnan tasosta.
Kun Oulun hiippakunnan tuomiokapituli ei antanut samaa sukupuolta vihkineille papeille varoitusta, vaan siirsi asian ”piispan kaitsentaan”, tein päätöksestä valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle vaatien, että oikeus määräisi tuomiokapitulin antamaan kyseisille papeille varoituksen, vedoten pappien yhdenvertaiseen kohteluun ja tasa-arvoon, eli kaikkien pappien tulee noudattaa pappislupaustaan. Totesin myös, että suomalaisen oikeusvaltioperiaatteen mukaan piispainkokouksella ei ole oikeutta määrätä itsenäisten tuomiokapitulien toimintaa. Hallinto-oikeus jätti valitukseni tutkimatta todeten, että tuomiokapitulin kyseinen päätös on vasta asian valmistelua.
Niinpä käännyin poliisilaitoksen puoleen ja tein Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle tutkintapyynnön Sateenkaaripapit.wordpress.com sivulla luetelluista 150 papista, jotka pappislupauksensa vastaisesti ilmaisevat tahtotilansa vihkiä ja siunata samaa sukupuolta olevia pareja vaatien kyseisen sivuston lakkauttamista, koskapa tuomiokapitulit eivät ole asiaan puuttuneet. Poliisi päätti, että ”esitutkinta jätetään toimittamatta, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta”. Kaksisivuisessa perustelussa poliisi selvitti hyvin asiallisesti ja seikkaperäisesti, että nettisivusto ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä, vaan ”varoituksen tai seuraamuksen antaminen papille on tuomiokapitulin sisäinen asia”. Niinpä valitin poliisin päätöksestä valtakunnansyyttäjälle, joka yhtyi poliisin kantaan, että asiassa ei ole sellaista rikosta, josta voisi olla seurauksena rikosoikeudellinen rangaistus, jolloin hän ei määrää esitutkintaa asiassa.
Koska katson, että kyseinen ”sateenkaripapit” nettisivusto loukkaa omaa pappeuttani ja hajottaa kirkkomme yhtenäisyyttä ja on kirkkomme tunnustuksen ja kirkolliskokouksen päätösten vastainen, tein kantelun kaikkiin yhdeksään hiippakuntaan niiden alueella olevien pappien osalta perustellen kanteluni niin kirkkolailla, kuin kirkkojärjestyksellä kuin pappislupauksen noudattamisella.
Oulun hiippakunnan tuomiokapituli vastasi runsaan kuukauden sisällä todeten, että ”Tuomiokapituli on jo aiemmin käsitellyt samansisältöisen kantelun ja todennut, ettei pelkkää ilmoitusta voida katsoa sellaiseksi sopimattomaksi käytökseksi tai virkavelvollisuuksien vastaiseksi menettelyksi, josta tulisi määrätä papille hallinnollinen seuraamus. Tuomiokapituli katsonee edelleen, että kyseisen mielipiteen ilmaisu ei anna aihetta ryhtyä toimenpiteisiin”.
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli vastasi seuraavaksi. Tutkimatta asiaa lainkaan, tuomiokapituli totesi, että on tehnyt samasta asiasta päätöksen 18.4.2018 ja ”tilanne ei ole tuosta aiemmasta muuttunut. Perusteena sama kuin aiemmin, eli kysymys on lähinnä mielipiteen ilmaisun tyyppisestä asiasta, joka ei osoita papissa sellaista sopimatonta käytöstä, josta tulisi määrätä hallinnollinen seuraus”.
Koska tuomiokapituli jätti tutkimatta mitä mainitut papit olivat mahdollisesti viimeisen kolmen vuoden aikana hiippakunnassa tehneet, pyysin Lounais-Suomen poliisilaitosta selvittämään, ovatko kantelussani mainitut papit tänä aikana syyllistyneet Kirkkolain rikkomiseen eli vihkineet tai siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja. Poliisilaitos oli perehtynyt asiaan huolellisesti ja 10-sivuisessa vastauksessaan käsitteli asiaa hämmästyttävän asiantuntevasti. Päällimmäisenä oli toteamus, että pappislupauksen tai kirkon tunnustuksen rikkomista ei ole säädetty rikoslain mukaan rikoksena rangaistavaksi, vaan se on täysin kirkon sisäinen asia ja tuomiokapitulin päätettävissä oleva asia. Tuomiokapitulinkaan tai piispan mahdollinen laiminlyönti ei ole rikos. Poliisi ei siis tutki asiaa sen enempää.
Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli ei myöskään tutkinut asiaa sen enempää, vaan vastasi vedoten samoihin perusteihin, eli asiasta on kanneltu aiemminkin ja kyseessä on vain sananvapauden käyttämisestä eikä varsinaisesta toiminnasta, joka olisi vastoin pappislupausta ja kirkon yhteisiä päätöksiä.
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli totesi. että se on antanut jo kaksi kantelupäätöstä, joissa käsiteltiin samaa asiaa. Tuomiokapituli totesi, myös, että sen tehtävänä ei ole aktiivisesti selvittää ovatko papit vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja. Tuomiokapitulin kanta on edelleen, että mielipiteenilmaisun luonteista kannanottoa valmiudesta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ei voida pitää sellaisena sopimattomana käytöksenä tai virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä, että siitä olisi määrättävä papille hallinnollinen seuraamus. Kanteluni ei siis anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli toteaa samoin kuin muutkin, että samaa asiaa on aiemmin käsitelty ja kyse on sananvapauden käyttämisestä eikä varsinaisesta toiminnasta, joka olisi vastoin pappislupausta ja kirkon yhteisiä päätöksiä. Mikkelin tuomiokapituli totesi myös, että kirkon omat päätökset ja voimassa oleva linjaus asiassa ovat selkeitä, ja että piispa on antanut kirjallisen ohjeistuksen aiemmin kantelun kohteina olleille papeille ja ohjeistaa myös jatkossa Mikkelin hiippakunnan papistoa oikeista menettelytavoista!
Helsingin, Espoon, Lapuan ja Porvoon hiippakuntien tuomiokapitulit eivät päätöstään ole vielä antaneet. Tuomiokapituleilla on oikeus viivytellä miten kauan tahansa kanteluihin vastaamista, eikä ole olemassa mitään viranomaista, joka voisi asiaan puuttua. Tein syyskuussa 2020 Helsingin tuomiokapituliin kaksi kantelua, toinen koski pappia, joka julkisesti mitätöi Jumalan luomistyön mieheksi ja naiseksi julistautumalla muusukupuoliseksi, ja toinen koski itse piispaa ja piispanlupauksen mahdollista rikkomista. Olen tuomiokapitulin lainopilliselta asessorilta kahdesti tiedustellut kanteluni käsittelyä, ja molemmilla kerroilla saanut vastuksen, että ”on valmisteilla”.
Tämä tutkisteluni selventää minulle laajemminkin kirkkomme toimintaa. Tuomiokapituli ja piispa ovat todellakin itse itsensä herroja, jopa tsaarin asemaan verrattavia, sillä ei ole mitään tahoa, joka voisi puuttua heidän toimintaansa tai toimimattomuuteensa. Kun hallinto-oikeus ja poliisilaitos toteavat asioiden olevan kirkon sisäinen asia, eikä Kirkkolain rikkomiseen liity minkäänlaista rikosoikeudellista rangaistusta, kääntyy katse tietysti piispaan ja tuomiokapituliin. On erityisen tärkeää miten tuomiokapitulin jäsenet valitaan. Onko heillä mitään kirjoitettua pätevyys- tai muuta kelpoisuusvaatimusta? Joissakin tuomiokapituleissa on jäseninä jopa henkilöitä, jotka eivät täytä edes kirkkolain määrittämiä jäsenyyden edellytyksiä. Ja poliisikin totesi, että eri hiippakuntien tuomiokapituleilla on kirkkolaista hyvin erilaisia käsityksiä ja päätökset eivät ole yhdenmukaisia. Onko kirkkomme siis kriisissä tai tuuliajolla? Jos kaikki piispat ja tuomiokapitulit eivät kunnioita ja noudata kirkon itsensä sanoittamaa Kirkkolakia, jonka Eduskunta on hyväksynyt, niin mitä virkaa on koko Kirkkolailla?
Suomen Perustuslaissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ainoa uskonnollinen yhteisö, joka mainitaan erikseen, perustuslain 6 luvun 76§:ssä. Jos Kirkkolaista poistetaan nykyinen tunnustuspykälä ja Raamatun arvovalta siirretään juridisesti alempaan Kirkkojärjestykseen, joudumme poistamaan Raamatusta omien laskelmieni mukaan yli 130 jaetta, jotka ovat maallisen lain vastaisia. Raamatun alistamisesta maallisen lain, yhdenvertaisuus-, tasa-arvo-, syrjimättömyys- jne lakien alle, josta on ymmärtääkseni kirkolliskokousaloitekin tulossa, ajaa saman asian, eli Raamatun monien jakeiden käyttökieltoon joutumista. Ajaako kirkko itse itsensä tuhoon?
Olisi todella toivottavaa, että erityisesti suuresti arvostamani piispat ryhdistäytyisivät ja ottaisivat Kirkkolain ja Raamatun sanan tosissaan ja pelkäisivät enemmän Jumalaa kuin sitä äänekästä kirkkokansanosaa, joka haluaa laillistaa erilaiset synnit, omien mielihalujensa mukaan. Rohkenen tässä kaikella kunnioituksella suositella piispoille ja piispoiksi aikoville kesälukemiseksi piispa Eero Huovisen teosta ”Piispa” ja sieltä varoituksen sanana erityisesti sivulta 72 edesmenneen isäni kirkkoneuvos Ahti Aurasen yksioikoisen toteamuksen. Henkilökohtaisesti olen tuntenut perhetuttavina lukuisia piispoja ja arkkipiispoja aina arkkipiispa Aleksi Lehtosesta alkaen ja arvostan ja kunnioitan näitä entisiä ja nykyisiä hengen miehiä suuresti.
Meillä Suomessa on tällä hetkellä paljon rikoksia, jotka eivät kuitenkaan ole syntiä ja myös paljon syntejä, jotka eivät enää ole rikoksia. Kirkkomme tehtävä maailmanlaajuisen Kristuksen ruumiin osana (ainakin vielä toistaiseksi) on olla uskollinen Jumalalle ja Hänen tahdolleen. Siksi syntien tunnistaminen Pyhän Hengen avulla ja tunnustaminen ja anteeksianto on yksi kirkkomme päätehtävistä näinä epävarmoina aikoina. Kristillinen tasa-arvo on sitä, että ”toinen otetaan, toinen jätetään”. Ja siitä, kumpi otetaan, ei päätä Helsingin piispa eikä mikään tuomiokapituli, vaan yksin Jeesus, jonka ohjeet ja tiekartan taivaaseen voimme itse kukin lukea Pyhästä Raamatusta!
Kari R., odotat vastausta. Niinpä niin. Mitä minun kannattaa sinulle vastata kun sibun vastauksesi on tyyliin ”pietististä propagandaa”. Eiköhän meidän keskustelut ole tässä.
No en odota enää, kun et näemmä osaa etkä halua vastata asiallisesti.
Room. 12:18, 2.Tim 2:23
’Pietististä propagandaa’ on aivan asiallinen kommentti. Kummallakin sanalla on selkeä merkityksensä. Jos ilmaisun kokee piikittelynä, voi olla aihetta pohtia omia asenteitaan.
Näistä tulee mieleen yksi nimetön kommentti jossain: ” en mistään nauti niin paljon kuin siitä kun uskovat riitelee keskenään.” Joten ei anneta hänelle ja hänen kaltaisilleen sitä iloa.
Aamen.
On varmaan parasta jättää nämä väittelyt teologeille. Samanlaista se on tosin heilläkin.
Tarkoitukseni ei ole missään vaiheessa ollutkaan ”riidellä” eikä edes väitellä. Kunhan kyselen asioita, joita en ymmärrä. Pyrin tosiaan elämään rauhassa kaikkien kanssa, jos se suinkin on mahdollista.
Joskus se on vähän hankalaa…
Kari, minulle ei ole hankalaa elää rauhassa ihmisten kanssa. Penäsit minulta heti vastausta. Olin kuitenkin vastannut jo aivan asiallisesti. Se ei taaskaan sinulle sopinut. Aivan kuten ennenkin. Haluat vain kiusata minua. Mikään vastaus ei sinulle käy. Olen mielestäsi joko suuttunut, kiihtynyt tai sitten kiihkoileva viidesläinen saarnaaja.
Ei sinun tarvitse olla samaa mieltä kanssani, mutta odotan että perustelet kantasi. Sitä sinä et tee. Kommenteistasi näkyy, että et hyväksy että ”kiistetään toisten ajatuksia”. Tämäon tullut jo pari kertaa esiin. Olen sanonut että näin syntyy keskustelu. Toinen ajattelee noin, toinen taas noin. Molemmat perustelevat kantansa. Sinä et tee näin, vaan joka kerta menet henkilöön: väität toista kiihtyneeksi tai muuksi.
Vaikka pyysin anteeksi sinulta jos olen loukannut, siihenkin sinun piti vastauksessasi perustella kuinka minä olen jonkinlainen.
Siis yritetään vielä kerran. Miten siis Raamatussa mikään on Jumalaa sanaa? Jumala ja Jeesus kun eivät sitä kirjoittaneet. Ihmiset ovat sen kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina. Teksti on siis sanainspiroitua. Näin uskon.
What can I say? Mitenköhän pitäisi sanansa sovittaa, että ne kelpaisivat? Pekka tuossa jo ehdotti luovuttamista… Yritän nyt olla mahdollisimman ”neutraali”, yrittäisitkö sinäkin?
”Miten siis Raamatussa mikään on Jumalaa sanaa?”
Hyvä kysymys. Juuri tätä mietin. Mitä tarkkaan ottaen tarkoitetaan Jumalan sanalla? Johannes tosiaan sanoo Jeesusta Jumalan Sanaksi evankeliuminsa alussa. Tästä voisi päätellä, että jos saarnataan Jumalan Sanaa, silloin saarnataan Jeesusta ja Jeesuksesta. Tämä pitäisi olla aika selkeää, koska Hän on kuitenkin uskomme pää. Mutta mitä tarkoitetaan Jumalan sanalla pienellä s-kirjaimella kirjoitettuna? Tarkoitetaanko samaa vai eri asiaa? Helposti ajatellaan, että se tarkoittaa Raamattua. Saarnataan siis Raamattua ja Raamatusta. Vai voiko se tarkoittaa jotain muuta?
Voidaanko Raamatusta saarnata jotain muuta kuin pääasiaa eli Jeesusta, Sanaa?
”Jumala ja Jeesus kun eivät sitä kirjoittaneet. Ihmiset ovat sen kirjoittaneet Pyhän Hengen johtamina.”
Vai kirjoittiko Jumala itse Moosekselle antamansa käskyt vaiko enkeli vai Mooses? Mitään muuta Jumala itse ei käsittääkseni ainakaan ole kirjoittanut. Miten Jumala sitten puhui Aadamille, Nooalle, Aabrahamille, profeetoille? Sitä en minä ainakaan tiedä, miten se käytännössä tapahtui. Profeetalle ”tuli Herran sana” tai ”Näin sanoo Herra:” Miten se tuli? Ovatko nämä profeettojen saamat sanat sitä Jumalan sanaa? Miten ne on tallennettu? Vai ovatko ne profeettojen omia sanoja Jumalan ”valtuuttamana”? Edelleen kysyn, että miten ja milloin ne on tallennettu? Pyhä Henkikö ne kirjoitti? Miten? Ottiko ihminen kirjoitusvälineen käteensä ja sitten alkoi tekstiä tulla tahdottomasti pitkät pätkät sanasta sanaan ”tallennettuna” niin kuin Jumala oli sen ensin ”antanut” profeetalle ”jollain tavalla ja profeetta oli sen puhunut? En tosiaankaan tiedä! Eikä ilmeisesti kukaan muukaan tässä maailmassa tiedä.
”Teksti on siis sanainspiroitua. Näin uskon.”
Niin, näin voimme uskoa, mutta miten se käytännössä todella on tapahtunut, sitä ei siis voi kukaan tietää. Nyt puhun siis VT:n profeetoista. Asia tulee erinäköiseksi, kun Jeesus tuli ja henkilökohtaisesti, fyysisesti ja konkreettisesti puhui apostoleille ja muille. Nyt Jumalan Sana puhui Jumalan sanoja ja apostolit tallensivat niitä sanoja. Mutta milloin ja miten? Taasko Pyhä Henki tuli tahdottomasti ohjailemaan heidän kirjoittamistaan? Vaiko muistinvaraisesti? Auttoiko Henki heidän muistiaan? Kuitenkin jokaisen muistia hieman eri tavalla? Kaikkia sanoja ei varmaankaan kirjoitettu muistiin heti puheen aikana tai välittömästi sen jälkeen.
Paavali on sitten vielä ihan eri tapaus. Hän kun tapasi Jeesuksen vasta näyssä. Vai tapasiko useammankin kerran, emme tiedä. Ohjasiko Henki hänenkin kättään, tai siis suutaan, koska kirjuri pääasiassa kirjoitti hänen kirjeensä?
Nyt ei ole kyse muistista vaan Paavalin omista sanoista. Vai olivatko nekin kaikki Jumalan ”suoraan antamia” sanoja? Jos olivat, niin aika monenkirjavia sanoja kuitenkin. Mutta puhuihan Jeesuskin hyvin arvoituksellisesti ja moniselitteisesti… Sanainspiraatio on todella monimutkainen juttu. Asiainspiraatio olisi ymmärrettävämpi ja selkeämpi. Tai sitten inspiraatio on vain siinä, että Henki halusi asioiden ylipäätään tulevan kirjoitetuksi, jotta mekin vielä saisimme niitä lukea.
Minulla siis ei ole valmiita vastauksia. Kysymyksiä sen sijaan on paljon. Haluan kuitenkin uskoa Jeesukseen, mutta uskon muoto on ihmisillä erilainen. Kunhan nyt jostain saisin päteviä vastauksia noihin tässäkin esittämiini kysymyksiin, niin olisin varsin kiitollinen.
Edesmennyt ystäväni Ritva Kurki kirjoitti puolisoltaan Lisalta saamansa Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjan alkulehdelle: ”Fundamentalistinen = Raamatun erehtymättömyyteen uskova sanainspiraatio-oppi = Jumalan sanelema joka sana.”
Ritva, Järvenpäästä valmisnut diakoni, kulki pitkän tien ahtaasta uskonnollisuudesta avaraan ja armolliseen kristillisyyteen. Kirjahyllyssä oli Saarisalon lisäksi mm. Uuras Saarnivaraa ja Heikki Räisäatä. Häntä askarruttivat aika paljon samanlaiset kysymykset, joita Kari Roos on kommenteissaan pohtinut.
Valikoima Ritvan päiväkirjatekstejä julkaistiin syksyllä 2019 teoksessa ”Totuus teki vapaaksi”. Kirjoitin siihen prologin, jossa mm. tarkastelen – tosin varsin suppeasti – Ritvan etsintää uskon tiellä.
Jorma Hentilä kyselen taas, siis niin kuin on aina tapanani, kyselen.
Mikä on suhteesis Raamattuun, koetko että sitä lukemalla voit ymmärtää sitä?
Voivatko siis kaikki ihmiset noin vain alkaa lukemaan Raamattua ja ymmärtävät sen sanoman, tärkeimpänä tietysti evankeliumin?
Ari Pasanen, anteeksi vain, mutta en katso olevani sinulle tilivelvollinen. Ja jos vastaisin, siitä alkaisi päättymätön saivartelu. Sellaista vierastan.
Jorma Hentilä ei kaiketi ”keskusteluissa” olla tilivelvollisia, pois se.
Siis kun toit esille ystäväsi ja kuinka hän tulkitsi Raamattua käsitykseni mukaa eritavalla kuin ennen, ”Totuus teki vapaaksi” lauseen mukaisesti, niin siksi kysynkin että voiko ihminen itse todella lähteä lukemaan ja löytämään Totuutta, Jeesusta, Raamatusta?
Ajattelemisen aihetta annan siis, voiko Raamatun sana todella olla erilainen jokaiselle ihmiselle ja silti olla Totuus?
Kari R., jos pyrit elämään rauhassa nuiden kanssa, niin osoita se sitten. Hyväksy se että toisella on eri mielipide ja usko kuin sinulla.
Vävyni opetti minulle kerran hienon periaatteen riitojen selvittelyyn: ” vahvempi kykenee antamaan periksi.”
Jokainen ihminen joutuu itse tekemään ratkaisun lähteekö seuraamaan Jeesusta eli parannuksen, ei ole mitään muuta Tietä.
Nyt sitten mistä tietää kuka/mikä edustaa tätä Tietä, hedelmistä sen näkee, ei Jeesus ”puusta” voi kasvaa väkivaltaa eikä pakottamista, eihän orjantappurista voi koota viinirypäleitä.
Ensinnäkin on jokaisen ihmisen ”nähtävä” oma hedelmä, siis sokea ei voi sitä nähdä ja vasta kun Jumala kutsuu niin todella se avautuu ja tällöin on todellisesti mahdollista tehdä parannus ja kääntyä seuraamaan Jeesusta.
Miten tämä tapahtuu sen Pietari sanoo selkeästi:
38 Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.”(Ap.t.2)
Tuossa on annettu lupaus niille joita Jumala kutsuu että kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa Pyhän Hengen lahjan, tämän Pietari puhui Pyhässä Hengessä.
Edellinen jae kuuluu: ”Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: ’Veljet, mitä meidän pitää tehdä?'” Mistä tuo ’pisto sydämessä’ mahtoi tulla Pietarin puheen kuulijoille? Eikö se ole osoitus siitä, että Henki tekee työtään niissäkin, jotka eivät ole vielä kääntyneet? Onko Jumalan kutsuun vastaaminen aina niin vapaaehtoista?
Martti Pentti eikös juuri tuo ”pisto sydämeen” ole Jumalan kutsua, jutuu toteamaan että nyt on harhassa?
Tunnetko Totuuden eli pystytkö sanomaan mikä on valhetta ja mikä ei?
”Eikös juuri tuo ”pisto sydämeen” ole Jumalan kutsua, joutuu toteamaan että nyt on harhassa?” Niin on. Tekeekö ihminen, joka joutuu pisto sydämessään toteamaan olevansa harhassa, itsenäisen ratkaisun? Onko hänellä enää vaihtoehtoja?
Martti Pentti kuinka Pietarin kuulijat tekivät, eikö tuossa ”lupauksessa” ole selkeästi kuinka tulee toimia että saa Pyhän Hengen lahjan?
Oletko sinä saanut ”piston sydämeesi” ja vieläpä toiminut Pietarin sanojen mukaan vai oletko kuitenkin palannut isiltä perittyyn (lue vanhemilta perittyyn) uskonnollollisuuteen, siis eikö tuossa ole jo kaksi erilaista vaihtoehtoa toimia?
”Eikö tuossa ole jo kaksi erilaista vaihtoehtoa toimia?” En näe erilaisuutta, en ainakaan vastakohtaa. Onhan tuossa Pietarin puheessakin mainittu uskon periytyminen: ”Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.”
Martti Pentti mitä on ”hengellinen sokeus”, eikö juuri ettei esim ymmärrä luettua tekstiä?
Mikä on ”lupaus”, eikö kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa Pyhän Hengen lahjan?
Entäpä ketä edellä oleva ”lupaus” koskee, eikö kuulijoita ja heidän lapsiaan, siis eikö molemmat saa Pyhän Hengen lahjaa samalla tavalla eli tekemällä Parannuksen ja ottamalla kasteen?
Erityis ehto on kuitenkin että Jumala kutsuu ja samalla ”lupaus” on kaikille joita Jumala kutsuu eikä vain näille kuulijoille ja HEIDÄN lapsilleen.
Eikö olekkin selkeää että pieni lapsikin voi tämän ymmärtää?
”Ketä edellä oleva ”lupaus” koskee, eikö kuulijoita ja heidän lapsiaan? Eivätikö molemmat saa Pyhän Hengen lahjaa samalla tavalla: tekemällä parannuksen ja ottamalla kasteen?” HUomaatko, että tässä puhutaan lasten kastamisesta?
Martti Pentti kuinka saat tuon lupauksen käännettyä lapsikasteeksi?
Eikö selkeä lupaus ole kun tekee parannuksen ja ottaa kasteen niin saa…..
Selitä kuinka tuohon liität lapsikasteen?
”Teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu.” Tuossahan lapset on selvästi mainittu.
Martti Pentti siis ilmeisesti et ymmärrä mikä on the ”lupaus”, eikö se ole mielestäsi kun TEKEE perannuksen ja OTTAA kasteen NIIN SAA…
Se että sanotaan että tämä lupaus on kuulijoille mutta koskee myös HEIDÄN lapsiaan niin ei se tarkoita mitään muuta kuin että kuin että lupaus on voimassa sukupolvesta toiseen.
Samalla Pietari laajentaa sen koskevaksi myös kaikkia joita Jumala kutsuu.
Ari Pasanen, korostat teonsanoja, jotka viittaavat siihen, että ihminen itse ’saisi’ pelastuksen ’tekemällä’ ka ’ottamalla’. Jospa korostaisit nimisanoja, ’pelastusta’, ’parannusta’ ja ’kastetta’. Jumala pelastaa ja antaa Hengen lahjan. Jeesus yksin on parantaja. Kaste on seurakunnan välittämä Jumalan teko.
Martti Pentti keinotekoisesti käänsit asian pois siitä mistä on keskusteltu.
Onko kutsuun vastaaminen teko jolla ”ansaitaan” pelastus, ei ole vaan se ns ”pelastusrenkaaseen” tarttumista, ihminen ottaa vastaan Jumalan valmistaman Tien pelastukseen, Jeesuksen ja Hänen kauttaan parantumisen.
Ilman Pyhää Henkeä ei ole pelastusta, Pyhä Henki herättää synteihinsä kuolleen henkiin elämään Jumalan voimassa ja rakkaudessa.
Martti Pentti onnistuit sittenkin siirtämään keskustelua hetkeksi ohi Pietarin sanojen ja siitä ettet voi tuosta kohdasta lapsikastetta millään johtaa vaikka olet yrittänyt sitä tehdä, mot.
”Onnistuit sittenkin siirtämään keskustelua hetkeksi ohi Pietarin sanojen.” En keskustelekaan Pietarin vaan sinun kanssasi, Ari Pasanen. Niinpä kiinnitän huomioni sinun sanoihisi.
Martti Pentti emmekö keskustele ”Pietarin sanoista”, joten siis edelleen yrität kääntää asiaa toisaalle kun et vastaa selkeään kysymykseen: ”kuinka sovitat lapsikasteen Pietarin sanoihin”?
Martti P., ”kummallakin sanalla on selkeä merkityksensä”. Se tekee siis kommentista asiallisen, että sanoilla on selkeä merkitys??
En viitsi ottaa edes esimerkkejä.
”Se tekee siis kommentista asiallisen, että sanoilla on selkeä merkitys.” Mikäpä muukaan? Merkityksen tulee toki liittyä keskustelun aiheeseen. Keskustelemme kirkosta ja sekä ’pietistinen’ että ’propaganda’ ovat kirkollisia termejä.
”Nyt kuulostaa siltä, että toimitaan niiden ehdoilla, jotka tahtovat tehdä kirkosta jotakin muuta, kuin uskosta elävän Jumalan kansan yhteisön. Tähän kirkossa on lähdetty kritiikittä mukaan kirkon johdon hyväksyessä sen vaikenemalla. Erehdytään ajattelemaan, että kumartamalla yhteiskunnan ideologisia virtauksia kansa pysyy kirkossa ja kirkko Suomessa. Kuitenkin on selvää, että jos intressit ovat missä tahansa muualla kuin Jumalan sanan menestyksessä, edistetään kristillistä kirkkoa vahingoittavien tavoitteiden toteutumista.”
”Kuka uskaltaa enää puolustaa kristillisen kirkon vuosituhantisen ja yhä sen valtaenemmistön allekirjoittaman uskon mukaisesti avioliittoetiikassa ”väärin” ajattelevia?”
BLOGI 11.08.2021 12:41 (päivitetty 12:41) Teksti on Elämä-lehden 8/2021 pääkirjoitus/ Seurakuntalainen/ Juha Vähäsarja