Kirkko ja sen johto on kriisissä! Sielunvihollinen (kansanomaisemmin Saatana) hyökkää jatkuvilla kirkolliskokousaloitteilla kirkkomme ja sen tunnustuksen murtamiseksi! Nyt tarvitaan kirkon ryhtiliike. Suoritin perinpohjaisen tutkimuksen kirkkomme toiminnan tasosta.
Kun Oulun hiippakunnan tuomiokapituli ei antanut samaa sukupuolta vihkineille papeille varoitusta, vaan siirsi asian ”piispan kaitsentaan”, tein päätöksestä valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle vaatien, että oikeus määräisi tuomiokapitulin antamaan kyseisille papeille varoituksen, vedoten pappien yhdenvertaiseen kohteluun ja tasa-arvoon, eli kaikkien pappien tulee noudattaa pappislupaustaan. Totesin myös, että suomalaisen oikeusvaltioperiaatteen mukaan piispainkokouksella ei ole oikeutta määrätä itsenäisten tuomiokapitulien toimintaa. Hallinto-oikeus jätti valitukseni tutkimatta todeten, että tuomiokapitulin kyseinen päätös on vasta asian valmistelua.
Niinpä käännyin poliisilaitoksen puoleen ja tein Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle tutkintapyynnön Sateenkaaripapit.wordpress.com sivulla luetelluista 150 papista, jotka pappislupauksensa vastaisesti ilmaisevat tahtotilansa vihkiä ja siunata samaa sukupuolta olevia pareja vaatien kyseisen sivuston lakkauttamista, koskapa tuomiokapitulit eivät ole asiaan puuttuneet. Poliisi päätti, että ”esitutkinta jätetään toimittamatta, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta”. Kaksisivuisessa perustelussa poliisi selvitti hyvin asiallisesti ja seikkaperäisesti, että nettisivusto ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä, vaan ”varoituksen tai seuraamuksen antaminen papille on tuomiokapitulin sisäinen asia”. Niinpä valitin poliisin päätöksestä valtakunnansyyttäjälle, joka yhtyi poliisin kantaan, että asiassa ei ole sellaista rikosta, josta voisi olla seurauksena rikosoikeudellinen rangaistus, jolloin hän ei määrää esitutkintaa asiassa.
Koska katson, että kyseinen ”sateenkaripapit” nettisivusto loukkaa omaa pappeuttani ja hajottaa kirkkomme yhtenäisyyttä ja on kirkkomme tunnustuksen ja kirkolliskokouksen päätösten vastainen, tein kantelun kaikkiin yhdeksään hiippakuntaan niiden alueella olevien pappien osalta perustellen kanteluni niin kirkkolailla, kuin kirkkojärjestyksellä kuin pappislupauksen noudattamisella.
Oulun hiippakunnan tuomiokapituli vastasi runsaan kuukauden sisällä todeten, että ”Tuomiokapituli on jo aiemmin käsitellyt samansisältöisen kantelun ja todennut, ettei pelkkää ilmoitusta voida katsoa sellaiseksi sopimattomaksi käytökseksi tai virkavelvollisuuksien vastaiseksi menettelyksi, josta tulisi määrätä papille hallinnollinen seuraamus. Tuomiokapituli katsonee edelleen, että kyseisen mielipiteen ilmaisu ei anna aihetta ryhtyä toimenpiteisiin”.
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli vastasi seuraavaksi. Tutkimatta asiaa lainkaan, tuomiokapituli totesi, että on tehnyt samasta asiasta päätöksen 18.4.2018 ja ”tilanne ei ole tuosta aiemmasta muuttunut. Perusteena sama kuin aiemmin, eli kysymys on lähinnä mielipiteen ilmaisun tyyppisestä asiasta, joka ei osoita papissa sellaista sopimatonta käytöstä, josta tulisi määrätä hallinnollinen seuraus”.
Koska tuomiokapituli jätti tutkimatta mitä mainitut papit olivat mahdollisesti viimeisen kolmen vuoden aikana hiippakunnassa tehneet, pyysin Lounais-Suomen poliisilaitosta selvittämään, ovatko kantelussani mainitut papit tänä aikana syyllistyneet Kirkkolain rikkomiseen eli vihkineet tai siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja. Poliisilaitos oli perehtynyt asiaan huolellisesti ja 10-sivuisessa vastauksessaan käsitteli asiaa hämmästyttävän asiantuntevasti. Päällimmäisenä oli toteamus, että pappislupauksen tai kirkon tunnustuksen rikkomista ei ole säädetty rikoslain mukaan rikoksena rangaistavaksi, vaan se on täysin kirkon sisäinen asia ja tuomiokapitulin päätettävissä oleva asia. Tuomiokapitulinkaan tai piispan mahdollinen laiminlyönti ei ole rikos. Poliisi ei siis tutki asiaa sen enempää.
Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli ei myöskään tutkinut asiaa sen enempää, vaan vastasi vedoten samoihin perusteihin, eli asiasta on kanneltu aiemminkin ja kyseessä on vain sananvapauden käyttämisestä eikä varsinaisesta toiminnasta, joka olisi vastoin pappislupausta ja kirkon yhteisiä päätöksiä.
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli totesi. että se on antanut jo kaksi kantelupäätöstä, joissa käsiteltiin samaa asiaa. Tuomiokapituli totesi, myös, että sen tehtävänä ei ole aktiivisesti selvittää ovatko papit vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja. Tuomiokapitulin kanta on edelleen, että mielipiteenilmaisun luonteista kannanottoa valmiudesta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ei voida pitää sellaisena sopimattomana käytöksenä tai virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä, että siitä olisi määrättävä papille hallinnollinen seuraamus. Kanteluni ei siis anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli toteaa samoin kuin muutkin, että samaa asiaa on aiemmin käsitelty ja kyse on sananvapauden käyttämisestä eikä varsinaisesta toiminnasta, joka olisi vastoin pappislupausta ja kirkon yhteisiä päätöksiä. Mikkelin tuomiokapituli totesi myös, että kirkon omat päätökset ja voimassa oleva linjaus asiassa ovat selkeitä, ja että piispa on antanut kirjallisen ohjeistuksen aiemmin kantelun kohteina olleille papeille ja ohjeistaa myös jatkossa Mikkelin hiippakunnan papistoa oikeista menettelytavoista!
Helsingin, Espoon, Lapuan ja Porvoon hiippakuntien tuomiokapitulit eivät päätöstään ole vielä antaneet. Tuomiokapituleilla on oikeus viivytellä miten kauan tahansa kanteluihin vastaamista, eikä ole olemassa mitään viranomaista, joka voisi asiaan puuttua. Tein syyskuussa 2020 Helsingin tuomiokapituliin kaksi kantelua, toinen koski pappia, joka julkisesti mitätöi Jumalan luomistyön mieheksi ja naiseksi julistautumalla muusukupuoliseksi, ja toinen koski itse piispaa ja piispanlupauksen mahdollista rikkomista. Olen tuomiokapitulin lainopilliselta asessorilta kahdesti tiedustellut kanteluni käsittelyä, ja molemmilla kerroilla saanut vastuksen, että ”on valmisteilla”.
Tämä tutkisteluni selventää minulle laajemminkin kirkkomme toimintaa. Tuomiokapituli ja piispa ovat todellakin itse itsensä herroja, jopa tsaarin asemaan verrattavia, sillä ei ole mitään tahoa, joka voisi puuttua heidän toimintaansa tai toimimattomuuteensa. Kun hallinto-oikeus ja poliisilaitos toteavat asioiden olevan kirkon sisäinen asia, eikä Kirkkolain rikkomiseen liity minkäänlaista rikosoikeudellista rangaistusta, kääntyy katse tietysti piispaan ja tuomiokapituliin. On erityisen tärkeää miten tuomiokapitulin jäsenet valitaan. Onko heillä mitään kirjoitettua pätevyys- tai muuta kelpoisuusvaatimusta? Joissakin tuomiokapituleissa on jäseninä jopa henkilöitä, jotka eivät täytä edes kirkkolain määrittämiä jäsenyyden edellytyksiä. Ja poliisikin totesi, että eri hiippakuntien tuomiokapituleilla on kirkkolaista hyvin erilaisia käsityksiä ja päätökset eivät ole yhdenmukaisia. Onko kirkkomme siis kriisissä tai tuuliajolla? Jos kaikki piispat ja tuomiokapitulit eivät kunnioita ja noudata kirkon itsensä sanoittamaa Kirkkolakia, jonka Eduskunta on hyväksynyt, niin mitä virkaa on koko Kirkkolailla?
Suomen Perustuslaissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ainoa uskonnollinen yhteisö, joka mainitaan erikseen, perustuslain 6 luvun 76§:ssä. Jos Kirkkolaista poistetaan nykyinen tunnustuspykälä ja Raamatun arvovalta siirretään juridisesti alempaan Kirkkojärjestykseen, joudumme poistamaan Raamatusta omien laskelmieni mukaan yli 130 jaetta, jotka ovat maallisen lain vastaisia. Raamatun alistamisesta maallisen lain, yhdenvertaisuus-, tasa-arvo-, syrjimättömyys- jne lakien alle, josta on ymmärtääkseni kirkolliskokousaloitekin tulossa, ajaa saman asian, eli Raamatun monien jakeiden käyttökieltoon joutumista. Ajaako kirkko itse itsensä tuhoon?
Olisi todella toivottavaa, että erityisesti suuresti arvostamani piispat ryhdistäytyisivät ja ottaisivat Kirkkolain ja Raamatun sanan tosissaan ja pelkäisivät enemmän Jumalaa kuin sitä äänekästä kirkkokansanosaa, joka haluaa laillistaa erilaiset synnit, omien mielihalujensa mukaan. Rohkenen tässä kaikella kunnioituksella suositella piispoille ja piispoiksi aikoville kesälukemiseksi piispa Eero Huovisen teosta ”Piispa” ja sieltä varoituksen sanana erityisesti sivulta 72 edesmenneen isäni kirkkoneuvos Ahti Aurasen yksioikoisen toteamuksen. Henkilökohtaisesti olen tuntenut perhetuttavina lukuisia piispoja ja arkkipiispoja aina arkkipiispa Aleksi Lehtosesta alkaen ja arvostan ja kunnioitan näitä entisiä ja nykyisiä hengen miehiä suuresti.
Meillä Suomessa on tällä hetkellä paljon rikoksia, jotka eivät kuitenkaan ole syntiä ja myös paljon syntejä, jotka eivät enää ole rikoksia. Kirkkomme tehtävä maailmanlaajuisen Kristuksen ruumiin osana (ainakin vielä toistaiseksi) on olla uskollinen Jumalalle ja Hänen tahdolleen. Siksi syntien tunnistaminen Pyhän Hengen avulla ja tunnustaminen ja anteeksianto on yksi kirkkomme päätehtävistä näinä epävarmoina aikoina. Kristillinen tasa-arvo on sitä, että ”toinen otetaan, toinen jätetään”. Ja siitä, kumpi otetaan, ei päätä Helsingin piispa eikä mikään tuomiokapituli, vaan yksin Jeesus, jonka ohjeet ja tiekartan taivaaseen voimme itse kukin lukea Pyhästä Raamatusta!
Pekka-Veli,
Ymmärtäisin, että tässäkin keskustelussa tulee esille, tai pitäisi tulla, se, kuinka Sana, eli hyvä sanoma on itsekuhunkin sulautunut. Silti on huomioitava, että ilman uskoa, eli “entsyymiä” ei mikään sulaudu, jos ruuansulatusta käyttäisimme kuvaamaan sitä. Jumalan sana muutenkaan ei ole hengellisestä ihmisestä erillinen, vaan häneen ravintona sulautuva, niinkuin Hän Jeesus, asuu omissaan sisällisesti. Eli Kristus elää uskovissa vaikuttaen tahtomista ja tekemistä. Me tahdomme seurata Jeesusta opissa ja elämässä, olla tämän Sanan, Jeesus-kallion päällä.
Tätä halua seurata Sanaa joka päivä, häiritsee “kiljuva jalopeura”, jolla on tartuntapinta lihaan/tunteisiin, saaden karjunnan kuulostamaan seireenien laululta. Tältä kaikelta suojaudumme Jumalan Sanalla, Raamatulla, jossa vihollisen toimet on lueteltu, varotettu ja saatettu Kirjoitusten kautta uskovalle tiedoksi.
Jo Paratiisissa saatana ehdotti epäilyä, “Onko Jumala todellakin sanonut:..?” Tuohon oletukseen oli vastaus se mitä Jumala oli sanonut ja se oli kirjoitettuna seuraavassa jakeessa: “.. Jumala on sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.”
Tämän esimerkin kautta haluan tuoda esille sen mitä tämän asian yhteydessä on Raamatusta luettavissa, eli Jumala on sanonut.
Pitkät omat tulkinnat, mielipiteet eivät ole paljonkaan arvoisia, ellei niitä voida ankkuroida Sanaan. Tämä ankkurointi on tuotava, painotettava esiin Alkuperäisistä Ohjeista eikä teksteistä, mitkä kertovat mitä Raamatussa on kirjoitettu. Uskon, että tämä foorumi on täynnä “omia mielipiteitä”, jotka kuitenkin tulee käydä läpi testityökalulla, Raamatulla. Mikään “oma mielipide” ei voi olla muuta kuin mitä on kirjoitettu.Eli voitava tarkistaa, niinkuin tekivät berealaiset Paavalin ja Siilaan saarnojen jälkeen.
Mitä muuta tämä kommenttisi on kuin omaasi Reijo? Kerro lisää esimerkkejä, entsyymejä, ruuan sulatusta, karjuntaa, seireenien laulua. Avautuu minulle, ehkä muille ei. Näitä blogeja lukee muutkin kuin helluntailaiset. Kaanaan kieli ei ole kaikille tuttua. Älä ihmettele, jos sinua ei aina välttämättä ymmärretä?
Haluan perustaa uskoni Kristus-kalliolle, johon aivan oikein myös viittaat.
Berealaisia en tunne, voisit ehkä avata lisää, jos koet sen tärkeäksi?
Usein hengellisessä puheessa kuulee viitauksen johonkin vaikkapa noihin ”Berealaisiin”, joista kuulijalla ei ole harmaintakaan aavistusta, keitä he olivat ja millä tavalla toimivat. Jolloin kuulija putoaa täysin pois varsinaisesta asiasta. Puhujille asia on, niin selkeä, ettei hän itse aavista sitä, että tuollaisella viitauksellaan hän pudottaa kuulijansa kärryiltä.
Reijo veli haluaa ankkuroida sanansa Raamattuun, mutta moni lukijoista ei tiedä mikä asia pitkässä tekstissä erityisesti tulisi ankkuroida. En väitä, ettei Raamattua ollenkaan pitäisi käyttää ja sanaasa siihen ankkuroida. Joku tolkku siinä täytyy olla. Muuten emme voi edes keskustella samasta asiasta, jollemme voi tietää missä suhteessa toisen asia on tuohon Raamatun kohtaan.
Julistustyössä on tärkeää sitoa teksti Raamattuun, mutta nyt olemme kuitenkin toisenlaisella foorumilla. Tämä ei ole meidän seurakuntamme. Täällä me kohtaamme erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja, joten pitkät Raamatun lainaukset eivät täällä toimi toivotulla tavalla.
Mikäli haluaa sitoa sanansa Raamattuun, niin voihan sieltä poimia sen lauseen, tai kirjoittaa se omin sanoi, niin kuin on itse kohdan käsittänyt. Toinen keskustelija voi sitten esittää siihen korjauksia.
Usein hengellisessä puheessa kuulee viitauksen johonkin vaikkapa noihin ”Berealaisiin”, joista kuulijalla ei ole harmaintakaan aavistusta, keitä he olivat ja millä tavalla toimivat. Jolloin kuulija putoaa täysin pois varsinaisesta asiasta. Puhujille asia on, niin selkeä, ettei hän itse aavista sitä, että tuollaisella viitauksellaan hän pudottaa kuulijansa kärryiltä.
Reijo veli haluaa ankkuroida sanansa Raamattuun, mutta moni lukijoista ei tiedä mikä asia pitkässä tekstissä erityisesti tulisi ankkuroida. En väitä, ettei Raamattua ollenkaan pitäisi käyttää ja sanaasa siihen ankkuroida. Joku tolkku siinä täytyy olla. Muuten emme voi edes keskustella samasta asiasta, jollemme voi tietää missä suhteessa toisen asia on tuohon Raamatun kohtaan.
Julistustyössä on tärkeää sitoa teksti Raamattuun, mutta nyt olemme kuitenkin toisenlaisella foorumilla. Tämä ei ole meidän seurakuntamme. Täällä me kohtaamme erilaisia näkemyksiä ja tulkintoja, joten pitkät Raamatun lainaukset eivät täällä toimi toivotulla tavalla.
Mikäli haluaa sitoa sanansa Raamattuun, niin voihan sieltä poimia sen lauseen, tai kirjoittaa se omin sanoi, niin kuin on itse kohdan käsittänyt. Toinen keskustelija voi sitten esittää siihen korjauksia.
Siitä kai kenkä tässä puristaa, että Raamattua käytetään helposti väärin. Sillä tavalla, että oman mielipiteen tueksi otetaan Raamattu. Pitäisi toimia toisinpäin. Otetaan ensin Raamatun sana ja sitten kerrotaan oma mielipide siitä kohdasta. Jolloin keskustelulle annetaan lupa jatkua.
Toinenkin saa tuoda esiin sen, mikä hänelle on avautunut samasta kohdasta. Jolloin keskustelusta tulee rakentavaa molemmille. Raamattua käytetään nyt usein lyömäaseena, jolla
mitätöidään toisen omaa ajattelua. Mitätöinti ei koskaan edistä keskustelua.
Eikö näin toimita lähinnä raamattupiireissä, kun koko keskustelun pohjana on nimenomaan Raamatun tekstit ja tietyt jakeet siellä, yleensä vieläpä koko luku tai useampikin?
Minusta tuntuu, että nykyisin toimitaan tosi paljon niin, että oman mielipiteen tueksi otetaan joku Raamatun lause. Kun lukee paljon Raamattua ja ikään kuin elää sen ”maailmassa” jatkuvasti, ei välttämättä aina enää erota mikä on oma mielipide ja mikä ”Raamatun mielipide”. Saattaa jopa käydä niin, että ollaan ”aikamatkalla” menneisyyteen ja eletään siellä 0-100 luvulla tai jopa 500-1000 vuotta ennen Kristusta. Me ajattelemme ja elämme täällä tänään niin eri tavalla kuin silloiset ihmiset, että sen ajan ja paikan mielenmaisemaa ei oikein tämän päivän Suomeen voi siirtää. Siksi ainakaan kaikki Raamatun sanat sinällään eivät oikein sovi enää oman mielipiteen jatkoksi.
Aina voidaan kertoa, että Raamatussa sanotaan näin, mutta siitä miten mikäkin siellä sanottu asia toimii täällä tänään, on hyvin erilaisia näkemyksiä.
”Raamattua käytetään nyt usein lyömäaseena, jolla mitätöidään toisen omaa ajattelua. Mitätöinti ei koskaan edistä keskustelua.” Tätä näkee täälläkin jatkuvasti…
Mielestäni viittaus berealaisiin on ihan hyvä. Kysehän on vain siitä, että selitetään keitä he olivat ja miten he toimivat.
”Katsokaa siis, miten kuulette; sillä sille, jolla on, annetaan, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, minkä hän luulee itsellään olevan” Luuk.8:18
Luther taisi sanoa, että on turhaa keskustella Paavalin Vanhurskauttamisesta sellaisen kanssa, joka ei edes tunne Jumalaa… (Ulkomuistista )
Sekulaari maailma ei ota huomioon Jumalaa, eikä Jumalaan uskovat ota huomioon, ettei sekulaari (uskosta osaton) ihminen osaa puhua ”Kaanaan kieltä”. Yhtä turhaa on puhua Kiinaa Suomalaiselle.
”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”
Matt.9:36-38
Ismo M., olet tässä aivan oikeassa! Yhteistä kieltä ei enää ole. Keskustelu alkaa olla turhaa.
Toisaalta on kyllä niin, että kun lukija/kuulija loukkaantuu ja suuttuu, niin on hän ihan varmasti ymmärtänyt. Muutoinhan hän kysyisi: anteeksi, en ymmärrä mitä tarkoitat? Tätä kysymystä ei useinkaan näy esitettävän.
Siksi kyse onkin siitä, että sanoma ei miellytä.
Taisit, Riitta, vetää vähän mutkat suoriksi… Hyvin usein ihmiset luulevat tietävänsä, mitä toinen ajattelee, vaikka ei oikeasti tiedä. Väärinymmärrykset ovat suuria.
Kysymys: Tuhoaako kirkko itse itsensä ?
Kirkko on langenneessa tilassa, johtuen siitä että Jumalan sanaa ei oteta vakavasti. Moraaliset kysymykset kuten miehen ja naisen välinen avioliitto kysymykset, samaasukupuolisten liitot eivät hätkähdytä, vaan jopa naureskellaan, pilkataan ja nimitellään vanhanaikaisiksi.
Moraaliset esikuvat alkavat järkkyä kirkossa käyvien ihmisten parissa. Miehen ja vaimon vaihto lisääntyy, ja suuret määrät nuoria elää muitta mutkitta yhdessä menemättä naimisiin.
Seksin ja alastomuuden tulva, jonka vallassa tiedotusvälineet ovat, vaivaa kristittyjen mieltä ja sieluja. Siksi monien rakkaus kylenee. Se johtaa suruttomuuteen ja epäuskoisuuteen. Se on pääsyynä suureen lankeamiseen. On ainoastaan harvoja, jotka vastustavat tätä saastaa, ja heitä valistunut yhteiskunta ja sitä myötäilevä kirkko pitävät ajasta jälkeen jääneinä.
Helpot abortit, pillerit ja jatkuva sukupuolinen luvallisuus vaikuttavat osaltaan siveettömyyden vallankumoukseen, tämä päättyy lopulta saastan kasteeseen , joka on niin laajalle levinnyt, että ihmismieli ei voi ottaa kaikkea vastaan.
Aistillisia nautintoja rakastavia on paljon enemmän kuin niitä, jotka rakastavat Jumalaa. Kavahtakaa ja varokaa- tämä on täyttä sotaa Jumalan valittuja vastaan.
Kirkosta on tullut kuin ”nakkikioski, jossa tarjollaan vähän kaikkea kaikilla mausteilla palveluita” eri tarkoituksiin, jossa Jumalan Sanaa ei kunnioiteta.
Erkko,
Miten mielestäsi kirkon PITÄISI toimia? Tuo ”nakkikioski” on rankasti liioiteltua…
Kari Roos.
Tiedustelet: ” Miten mielestäsi kirkon PITÄISI toimimia? Piispat ja papit ovat avainasemassa, miten kirkko pysyy pystyssä. Mielestäni piispojen ja pappien pitäisi mennä polvilleen ja kuunnella mitä Jumala vastaa näihin sotkuihin, joita on viimeaikoina vatvottu. Raamatun kohta Room.1: 1-32 ilmoittaa selkeesti Jumalan kannan miehen ja naisen väliseen avio suhteeseen, ja monet muut Raamatun sanomat.
Näen tulevan päivän, jolloin jokainen todellinen pappi ja saarnaaja kohtaa suurimman kiusauksen hetkensä. Ne, jotka jatkavat keimailua ja himojensa tyydyttämistä, kohtaavat kauhean epätoivon ja tuhon hetken. Pian Jumala ryhtyy toimenpiteisiin salaisten syntien tähden sellaisella ankaruudella, että Hänen tuomionsa kaatuvat oikealle ja vasemmalle itsepintaisesti synnissä elävien elämässä. Ne, jotka hylkäävät salaiset synnit, uudistuvat ja paranevat.
Olen kuullut ja nähnyt kiireellisen sanoman Jumalan valtaistuimelta. ” Keskuudessamme on syntiä ja se pitää pestä pois”. On tullut aika, jolloin Jumala asettaa kirveen puun juurelle. Hän puhdistaa huoneensa ja pyhittää astiansa jumalanpalvelukseen tänä keskiyön hetkenä.
Oletatko, että piispat ja papit eivät yhtään enää ”kuuntele” Jumalaa? Aika outo ajatus.
Eikä Jeesuksella ja Hänen armollaan ja anteeksiantamuksellaan ole mitään merkitystä?
Oletko itse pappi ja missä kirkossa?
Kari Roos. Vastaus kysymykseesi: ”Oletatko, että piispat ja papit eivät yhtään enää kuuntele Jumalaa?
Seurakuntalaisina odotamme papeilta ja piispoita ennenkaikkea uskoa Jeesukseen. On huomattu, että on monia pappeja jotka ovat lukeneet vain ammatin (”leipäpapiksi”). Etäinen suhde Vapahtajaamme on ongelmallista, kun emme välttämättä kuule Jumalan puhetta. Jumala puhuu tavalla tai toisella, kun Hän kutsuu ihmistä parannuksen ja uskon tielle.
Ps. En ole pappi. Kotikirkko on Helluntaiseurakunta.
Oletko sinä pappi? Mikä on Kotikirkkosi?
En ole pappi enkä edes seurakunnan työntekijä. Ihan vain maallikko ja vapaaehtoinen avustaja silloin tällöin evl-kirkossa.
Onkohan mitään tutkimusta tehty, kuinka paljon niitä ”leipäpappeja” on, jos on?
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi joku haluaisi papiksi, jos ei ole pätkääkään edes kiinnostunut näistä asioista. Miksi ylipäätään joku tarkoituksella lukisi ammattiin, josta ei ole yhtään kiinnostunut.
Mutta jos heitä on, niin se on kai heidän asiansa.
Erilaisia pappeja varmasti on, tietenkin. Kaikki eivät ole samasta muotista tulleita ja se on ihan hyvä asia.
Jos joku pappi puhuu ”puuta heinää”, niin silloin voi varmaan kysyä, että mitäs oikein höpiset 🙂
Helluntailaiset ja pietistit varmaan odottavat, että kaikki olisivat samasta muotista valettuja ja siksi
arvostelevat kirkkoa jatkuvasti.
Pekka V, Kari P, Ismo M. Riitta S.,
Uskoisin, että berealaisuus avautuu riittävän monelle, vaikka Kari P:lle vaikka ilmeisesti kaikki muu, muttei se, vt. Apt. 17:10-14.
Laitoskirkko ja sitä myötäilevät eivät tätä berealais-sanomaa katso aiheelliseksi huomioida, koska jo tuolloin juutalaiset, silloisen kirkon jäsenet Bereassa tutkivat Kirjoituksista, oliko Paavalin ja Siilaan julistus Kirjoitusten mukaista. Kun se löytyi ja todettiin niin olevan, niin VT:n vuosituhansien ennustukset toteutuivat pelastussanoman osalta heidän silmäinsä nähden ja korvainsa kuullen. En ole havainnut evlut kirkon piirissä, edes sen katveeseen koteloituneissa uskovissa halua seurata Berean jatkumoa. Joudutaisiin kohtaamaan sakramenttien voimattomuus ja Evankeliumin, Jumalan Hengen Voima.
Ismo M:n kommentti mielestäni on käsittämätön, muttei niin paljon kuin sen fanitus.
Juuri näin Reijolta berealaisuudesta: ”silloisen kirkon jäsenet Bereassa tutkivat Kirjoituksista, oliko Paavalin ja Siilaan julistus Kirjoitusten mukaista”
Pyysin avausta kaikille lukijoille ja sain.
Pakko kai on todeta, ettei Reijon kanssa yhteisymmärrystä voi syntyä ja siihen on vain tyydyttävä. Monet Helluntaiveljet ovat pitäneet minua veljenä, mutta samaa kohtelua en ole saanut Reijolta. Reijolta jää huomaamatta se, että hän ei oikeasti perusta opetustaan siihen mitä Raamatussa on vaan siihen, miten hän tekstin käsittää. Kaikkein harmillisinta on juuri nuo henkilöt, jotka selvästi ovat uskovia, mutta joiden kanssa ei uskon yhteyttä synny. Ei siinä muu auta, kuin jättää se haave kokonaan laskuista.
Reijo M., en ymmärrä. Itse ainakin ja ihan näin luterilaisena tutkin kirjoituksia. Luen siis Raamattua.
En ymmärtänyt mitä Ismo M:n kommenttia ja fanitusta tarkoitat?
Olisin sitä mieltä, että mielipiteet teidän ja minun on tuotu julki. Myös se, miksi ollaan mieltä, eli perusteet. Kun Raamattuun viitataan ja se pohjaksi ilmoitetaan, niin silloin viittaus on tarpeen, etenkin kun sanotaan, että koska luen, tutkin Raamattua.
On ymmärrettävää, että on ”harmillista”, ettei minun tai sinun mielipide miellytä.
Tarkoitan fanituksen kummastelullani sitä, ettei se mitä fanitetaan ole ymmärrettävissä vaikka henki yhdistää. On yleinen keskustelun henki ja on Jumalan Henki, jonka kanavan, Pyhän Hengen, kautta Jumala ei kaikkea yhdistä. Ja juuri siksi ei yhdistä koska yhteen sulautumista ei tapahdu. Puuttuuko Usko vai uskoa, voisi olla kysymys minkä me jokainen voisimme esittää itsellemme, ei toisille, — vaihteeksi.
Kristus itse on asettanut kasteen ja ehtoollisen. Mänttäri ei tunnista niiden voimaa omien silmälasiensa vuoksi. Mänttäri on omassa lokerossa tiukasti kiinni kuten esim. luterilaiset lestadiolaiset.
Raamattua tulee tutkia Raamatulla (Berealaisuus). Helluntailaiset ovat kovin nuori oksa Kristus puussa 1900 luvun alusta lähtien. Heidän äänekkyys on voimakasta Kristuksen kirkon historian arvioinnissa ja arvostelussa ikään kuin vain he itse omistaisivat oikean totuuden. Berealaisten joukkoon haluaa lukeutua myös Mänttäri. Berealainen käytäntö on aivan oikeaa ja myös toivottavaa. Teologisena työkaluna se on kannatettava.
Tunnustan Raamatun mukaisesti yhden Kristuksen ruumiin maailmassa. Siihen kuuluvat ne jäsenet, jotka Kristus itse tunnistaa ja tunnustaa omikseen. Pyhän Hengen työ on suvereenia. Se on muuta kuin ihmisen luoma jaottelu. Niin kuin alusta ollut on, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen, aamen.
Kerran nisu ja luste erotetaan toisistaan toimella, johon jokaisen ihmisen ihmiskunnan alusta loppuun asti on suostuttava, halusi sitä tai ei.
Kari R., en vedä mitään mutkia suoraksi. Aina kun oikein pidetään esillä Jumalan lakia ja evankeliumia tapahtuu näin:
Jumalan laki tuomitsee ja ihminen saa piston sydämeensä ja kääntyy ja saa mielenmuutoksen. Tai sitten laki viiltää sydämeen ja ihminen vihastuu ja jatkaa Jumalan vastustamista.
Evankeliumi ei voi vapauttaa ihmistä, jos laki ei ensin sido.
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vasn kaiķki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” Hepr. 4:12-13
”Aina kun oikein pidetään esillä Jumalan lakia ja evankeliumia tapahtuu näin…”
Vaan kun ei tapahdu aina. Ihminen voi löytää Jumalan tai päinvastoin muutenkin kuin syntisyyden kokemisen kautta. Ei Jumalaa voi sitoa kaavoihin.
Riitta Sistonen:””. Aina kun oikein pidetään esillä Jumalan lakia ja evankeliumia tapahtuu näin: Jumalan laki tuomitsee ja ihminen saa piston sydämeensä ja kääntyy ja saa mielenmuutoksen.””
Mitä ihmiselle tuossa tapahtuu?
Milloin ihminen uudestisyntyy eli saa Pyhän Hengen?
Kari R., jos ihminen havahtuu tajuamaan että Jumala ja hänen sanansa ja lakinsa on pyhä, niin hän Pyhä Henki valaisee hänet näkemään syntisyytensä. Muuta tietä ei ole Kristuksen yhteyteen. Itse Jeesus sanoo, että Pyhä Henki näytää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion.
Kristus sovitti meidän syntimme. Pysyminen ristin juurella Kristusta tarvitsevana edellyttää, että näemme ja tunnemme ennen kaikkea oman tilamme Jumalan edessä. Me emme räätälöi Jeesusta kulloistenkin mielipiteittemme ja ajatustemme malliseksi, vaan luemme Raamatusta mitä Jeesus sanoo itsestään, Jumalasta ja Pyhästä Hegestä ja mitä mieltä hän on meistä ja odottaa meiltä.
”Me emme räätälöi Jeesusta kulloistenkin mielipiteittemme ja ajatustemme malliseksi.” Voi kuinka helppoa on sulkea silmät omalta ja taustaryhmämme ’räätälöinniltä’ ja pitää toisten aitoa kristillisyyttä sellaisena, koska se jotenkin poikkeaa omastamme!
”Muuta tietä ei ole Kristuksen yhteyteen.”
Riitta, kyllä on.
Toki Pyhä Henki voi jälkikäteen näyttää syntisyyden, jos tarpeen on ja yleensä kyllä näyttääkin.
Raamatussa ei vain sanota eikä voida sanoa kaikkia mahdollisia Jumalan toimintatapoja.
Perusteena nyt vaikkapa Johanneksen evankeliumin viimeinen jae.
Me uskomme Jeesukseen, emme sanatarkkoihin Raamatun lauseisiin.
Jumala ei lue Raamattua ja toimi vain sen mukaan mitä siellä sanotaan vaan Raamattu kertoo joistain
asioista, mitä Jumala on tehnyt ja sanonut.
”Kristus sovitti meidän syntimme. Pysyminen ristin juurella Kristusta tarvitsevana edellyttää, että näemme ja tunnemme ennen kaikkea oman tilamme Jumalan edessä.”
Tämä pitää kyllä paikkansa. Tosin tuo ”ristin juurella” on taas sitä kuvakieltä…
Kukaan meistä ei ollut eikä ole Kristuksen ristin juurella.
” luemme Raamatusta mitä Jeesus sanoo itsestään, Jumalasta ja Pyhästä Hengestä”
Tämäkin on aivan totta.
Martti Pentti, sama koskee sinua ja tavallasi uskovia/ajattelevia. Jokaisella täällä on taustaryhmänsä, mutta teiltä tämä näkyy unohtuvan kun aina muita syytätte.