Kirkko ja sen johto on kriisissä! Sielunvihollinen (kansanomaisemmin Saatana) hyökkää jatkuvilla kirkolliskokousaloitteilla kirkkomme ja sen tunnustuksen murtamiseksi! Nyt tarvitaan kirkon ryhtiliike. Suoritin perinpohjaisen tutkimuksen kirkkomme toiminnan tasosta.
Kun Oulun hiippakunnan tuomiokapituli ei antanut samaa sukupuolta vihkineille papeille varoitusta, vaan siirsi asian ”piispan kaitsentaan”, tein päätöksestä valituksen Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle vaatien, että oikeus määräisi tuomiokapitulin antamaan kyseisille papeille varoituksen, vedoten pappien yhdenvertaiseen kohteluun ja tasa-arvoon, eli kaikkien pappien tulee noudattaa pappislupaustaan. Totesin myös, että suomalaisen oikeusvaltioperiaatteen mukaan piispainkokouksella ei ole oikeutta määrätä itsenäisten tuomiokapitulien toimintaa. Hallinto-oikeus jätti valitukseni tutkimatta todeten, että tuomiokapitulin kyseinen päätös on vasta asian valmistelua.
Niinpä käännyin poliisilaitoksen puoleen ja tein Länsi-Uudenmaan poliisilaitokselle tutkintapyynnön Sateenkaaripapit.wordpress.com sivulla luetelluista 150 papista, jotka pappislupauksensa vastaisesti ilmaisevat tahtotilansa vihkiä ja siunata samaa sukupuolta olevia pareja vaatien kyseisen sivuston lakkauttamista, koskapa tuomiokapitulit eivät ole asiaan puuttuneet. Poliisi päätti, että ”esitutkinta jätetään toimittamatta, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta”. Kaksisivuisessa perustelussa poliisi selvitti hyvin asiallisesti ja seikkaperäisesti, että nettisivusto ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä, vaan ”varoituksen tai seuraamuksen antaminen papille on tuomiokapitulin sisäinen asia”. Niinpä valitin poliisin päätöksestä valtakunnansyyttäjälle, joka yhtyi poliisin kantaan, että asiassa ei ole sellaista rikosta, josta voisi olla seurauksena rikosoikeudellinen rangaistus, jolloin hän ei määrää esitutkintaa asiassa.
Koska katson, että kyseinen ”sateenkaripapit” nettisivusto loukkaa omaa pappeuttani ja hajottaa kirkkomme yhtenäisyyttä ja on kirkkomme tunnustuksen ja kirkolliskokouksen päätösten vastainen, tein kantelun kaikkiin yhdeksään hiippakuntaan niiden alueella olevien pappien osalta perustellen kanteluni niin kirkkolailla, kuin kirkkojärjestyksellä kuin pappislupauksen noudattamisella.
Oulun hiippakunnan tuomiokapituli vastasi runsaan kuukauden sisällä todeten, että ”Tuomiokapituli on jo aiemmin käsitellyt samansisältöisen kantelun ja todennut, ettei pelkkää ilmoitusta voida katsoa sellaiseksi sopimattomaksi käytökseksi tai virkavelvollisuuksien vastaiseksi menettelyksi, josta tulisi määrätä papille hallinnollinen seuraamus. Tuomiokapituli katsonee edelleen, että kyseisen mielipiteen ilmaisu ei anna aihetta ryhtyä toimenpiteisiin”.
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli vastasi seuraavaksi. Tutkimatta asiaa lainkaan, tuomiokapituli totesi, että on tehnyt samasta asiasta päätöksen 18.4.2018 ja ”tilanne ei ole tuosta aiemmasta muuttunut. Perusteena sama kuin aiemmin, eli kysymys on lähinnä mielipiteen ilmaisun tyyppisestä asiasta, joka ei osoita papissa sellaista sopimatonta käytöstä, josta tulisi määrätä hallinnollinen seuraus”.
Koska tuomiokapituli jätti tutkimatta mitä mainitut papit olivat mahdollisesti viimeisen kolmen vuoden aikana hiippakunnassa tehneet, pyysin Lounais-Suomen poliisilaitosta selvittämään, ovatko kantelussani mainitut papit tänä aikana syyllistyneet Kirkkolain rikkomiseen eli vihkineet tai siunanneet samaa sukupuolta olevia pareja. Poliisilaitos oli perehtynyt asiaan huolellisesti ja 10-sivuisessa vastauksessaan käsitteli asiaa hämmästyttävän asiantuntevasti. Päällimmäisenä oli toteamus, että pappislupauksen tai kirkon tunnustuksen rikkomista ei ole säädetty rikoslain mukaan rikoksena rangaistavaksi, vaan se on täysin kirkon sisäinen asia ja tuomiokapitulin päätettävissä oleva asia. Tuomiokapitulinkaan tai piispan mahdollinen laiminlyönti ei ole rikos. Poliisi ei siis tutki asiaa sen enempää.
Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli ei myöskään tutkinut asiaa sen enempää, vaan vastasi vedoten samoihin perusteihin, eli asiasta on kanneltu aiemminkin ja kyseessä on vain sananvapauden käyttämisestä eikä varsinaisesta toiminnasta, joka olisi vastoin pappislupausta ja kirkon yhteisiä päätöksiä.
Tampereen hiippakunnan tuomiokapituli totesi. että se on antanut jo kaksi kantelupäätöstä, joissa käsiteltiin samaa asiaa. Tuomiokapituli totesi, myös, että sen tehtävänä ei ole aktiivisesti selvittää ovatko papit vihkineet samaa sukupuolta olevia pareja. Tuomiokapitulin kanta on edelleen, että mielipiteenilmaisun luonteista kannanottoa valmiudesta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon ei voida pitää sellaisena sopimattomana käytöksenä tai virkavelvollisuuksien vastaisena menettelynä, että siitä olisi määrättävä papille hallinnollinen seuraamus. Kanteluni ei siis anna aihetta enempiin toimenpiteisiin.
Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli toteaa samoin kuin muutkin, että samaa asiaa on aiemmin käsitelty ja kyse on sananvapauden käyttämisestä eikä varsinaisesta toiminnasta, joka olisi vastoin pappislupausta ja kirkon yhteisiä päätöksiä. Mikkelin tuomiokapituli totesi myös, että kirkon omat päätökset ja voimassa oleva linjaus asiassa ovat selkeitä, ja että piispa on antanut kirjallisen ohjeistuksen aiemmin kantelun kohteina olleille papeille ja ohjeistaa myös jatkossa Mikkelin hiippakunnan papistoa oikeista menettelytavoista!
Helsingin, Espoon, Lapuan ja Porvoon hiippakuntien tuomiokapitulit eivät päätöstään ole vielä antaneet. Tuomiokapituleilla on oikeus viivytellä miten kauan tahansa kanteluihin vastaamista, eikä ole olemassa mitään viranomaista, joka voisi asiaan puuttua. Tein syyskuussa 2020 Helsingin tuomiokapituliin kaksi kantelua, toinen koski pappia, joka julkisesti mitätöi Jumalan luomistyön mieheksi ja naiseksi julistautumalla muusukupuoliseksi, ja toinen koski itse piispaa ja piispanlupauksen mahdollista rikkomista. Olen tuomiokapitulin lainopilliselta asessorilta kahdesti tiedustellut kanteluni käsittelyä, ja molemmilla kerroilla saanut vastuksen, että ”on valmisteilla”.
Tämä tutkisteluni selventää minulle laajemminkin kirkkomme toimintaa. Tuomiokapituli ja piispa ovat todellakin itse itsensä herroja, jopa tsaarin asemaan verrattavia, sillä ei ole mitään tahoa, joka voisi puuttua heidän toimintaansa tai toimimattomuuteensa. Kun hallinto-oikeus ja poliisilaitos toteavat asioiden olevan kirkon sisäinen asia, eikä Kirkkolain rikkomiseen liity minkäänlaista rikosoikeudellista rangaistusta, kääntyy katse tietysti piispaan ja tuomiokapituliin. On erityisen tärkeää miten tuomiokapitulin jäsenet valitaan. Onko heillä mitään kirjoitettua pätevyys- tai muuta kelpoisuusvaatimusta? Joissakin tuomiokapituleissa on jäseninä jopa henkilöitä, jotka eivät täytä edes kirkkolain määrittämiä jäsenyyden edellytyksiä. Ja poliisikin totesi, että eri hiippakuntien tuomiokapituleilla on kirkkolaista hyvin erilaisia käsityksiä ja päätökset eivät ole yhdenmukaisia. Onko kirkkomme siis kriisissä tai tuuliajolla? Jos kaikki piispat ja tuomiokapitulit eivät kunnioita ja noudata kirkon itsensä sanoittamaa Kirkkolakia, jonka Eduskunta on hyväksynyt, niin mitä virkaa on koko Kirkkolailla?
Suomen Perustuslaissa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ainoa uskonnollinen yhteisö, joka mainitaan erikseen, perustuslain 6 luvun 76§:ssä. Jos Kirkkolaista poistetaan nykyinen tunnustuspykälä ja Raamatun arvovalta siirretään juridisesti alempaan Kirkkojärjestykseen, joudumme poistamaan Raamatusta omien laskelmieni mukaan yli 130 jaetta, jotka ovat maallisen lain vastaisia. Raamatun alistamisesta maallisen lain, yhdenvertaisuus-, tasa-arvo-, syrjimättömyys- jne lakien alle, josta on ymmärtääkseni kirkolliskokousaloitekin tulossa, ajaa saman asian, eli Raamatun monien jakeiden käyttökieltoon joutumista. Ajaako kirkko itse itsensä tuhoon?
Olisi todella toivottavaa, että erityisesti suuresti arvostamani piispat ryhdistäytyisivät ja ottaisivat Kirkkolain ja Raamatun sanan tosissaan ja pelkäisivät enemmän Jumalaa kuin sitä äänekästä kirkkokansanosaa, joka haluaa laillistaa erilaiset synnit, omien mielihalujensa mukaan. Rohkenen tässä kaikella kunnioituksella suositella piispoille ja piispoiksi aikoville kesälukemiseksi piispa Eero Huovisen teosta ”Piispa” ja sieltä varoituksen sanana erityisesti sivulta 72 edesmenneen isäni kirkkoneuvos Ahti Aurasen yksioikoisen toteamuksen. Henkilökohtaisesti olen tuntenut perhetuttavina lukuisia piispoja ja arkkipiispoja aina arkkipiispa Aleksi Lehtosesta alkaen ja arvostan ja kunnioitan näitä entisiä ja nykyisiä hengen miehiä suuresti.
Meillä Suomessa on tällä hetkellä paljon rikoksia, jotka eivät kuitenkaan ole syntiä ja myös paljon syntejä, jotka eivät enää ole rikoksia. Kirkkomme tehtävä maailmanlaajuisen Kristuksen ruumiin osana (ainakin vielä toistaiseksi) on olla uskollinen Jumalalle ja Hänen tahdolleen. Siksi syntien tunnistaminen Pyhän Hengen avulla ja tunnustaminen ja anteeksianto on yksi kirkkomme päätehtävistä näinä epävarmoina aikoina. Kristillinen tasa-arvo on sitä, että ”toinen otetaan, toinen jätetään”. Ja siitä, kumpi otetaan, ei päätä Helsingin piispa eikä mikään tuomiokapituli, vaan yksin Jeesus, jonka ohjeet ja tiekartan taivaaseen voimme itse kukin lukea Pyhästä Raamatusta!
Kari Roos näyttäisitkö mistä Raamatusta voi löytää toisen tien Jeesuksen ohella?
Evankeliumi antaa vain yhden Tien ja se on Jeesus eli Hänen sanansa.
Voi näitä väärinymmärryksiä. En tietenkään sitä tarkoittanut.
Kari, etkö tiedä mitä on ristin teologia? Sitä että ristiinnaulittu Kristus on uskon keskus ja pysyy sellaisena. Ristin luota ei tule lähteä pois. Ei myöskään minkään synnin tähden kuten laulussa sanotaan.
En kiistä sitä, etteikö Jumalalla ole erilaisia tapoja vetää meitä puoleensa. Tietenkin on. Jokaisella meistä on oma kertomuksensa siitä. Oman syntisyyden näkeminen on totuuden näkemistä itsestään. Ja se kyllä tapahtuu tai sitten ei olla tultu Jeesuksen lähelle ollenkaan.
Totta kai tiedän ja olen samaa mieltä. Silti ”ristin luona ” oleminen on kuvakieltä.
Liberaaliteologiassa ajatellaan, että Raamattu on vain kokoelma ihmisten kokemuksia ja ajatuksia Jumalasta. Ei siis mitään elävää Sanaa, jossa Pyhä Henki puhuu ihmiselle.
Näin siis ihminen voi perata sieltä pois mieltymystensä mukaisesti ainesta, jonka ei katso koskevan itseään. Tässäkin mottona siis tuo Saatanan kiero kysymys: ”Onko Jumala todella sanonut”.
”Liberaaliteologiassa ajatellaan, että Raamattu on vain kokoelma ihmisten kokemuksia ja ajatuksia Jumalasta. Ei siis mitään elävää Sanaa, jossa Pyhä Henki puhuu ihmiselle.” Asia ei todellakaan ole näin mustavalkoinen. Raamattu ilmoittaa selvästi, että se ei ole elävä Sana, vaan Kristus on lihaksi tullut Sana. Tämä on se viesti, minkä Pyhä Henki kirkastaa liberaalillekin.
Juuri näin, kun Martti sanoi.
Pietistien ”propagandaa”, kun haluavat teilata liberaaliteologian…
Martti P. ja Kari R., mistä luette Kristuksesta= Sanasta? Omasta päästännekö? Vai Jumalan ilmoituksesta eli Raamatusta?
Vaikkapa Johanneksen evankeliumin alusta.
Selittäisitkö muuten minulle tyhmälle, että millä logiikalla vaikkapa Paavalin kirjeet ovat Jumalan ilmoitusta? Tai Luukkaan evankeliumi (Luuk. 1: 1-4)?
Kari Roos hyvä kysymys, Jeesuksen sanat ovat iankaikkisen elämän sanoja, Paavalin eivät.
Jos et voi omaa uskoasi johtaa Jeesuksen sanoista niin et voi ymmärtää Paavalinkaan kirjoituksia.
Otetaampa esimerkiksi kun Jeesus sanoo ettei se että huutaa Hänelle ”HERRA HERRA” riitä vaan tulee tehdä Jumalan tahto, niin kun Paavali sanoo että kun tunnustaa Jeesuksen Herraksi pelastuu. Eikö tuossa ole selkeä ristiriita? Paavali kirjoittaa seurakunnalle eli niille jotka hän on johdattanut uskoon ja näille juuri Jeeuksen Herraksi tunnustaminen oli kuoleman vakava asia eli oma henki oli vaarassa. Siis kumpi on Totuus?
Ari,
Olet siis sitä mieltä, että teot pelastavat, ei usko Jeesukseen? Ymmärsinkö oikein?
Kari Roos et ymmärtänyt, siis Jumala armahtaa ihmisen koska tämä ei ole tiennyt mitä tekee parannuksen kautta, sen jälkeen Jeesus parantaa uskovan sydämen ja näin uskova kuulee/ymmärtää Jeesusta ja saa Pyhän Hengen ja Jumalan rakkaus tulee sydämeen.
Tässä uudessa luomuksessa on siis voima ja rakkaus elää Jeesuksen opetuksen mukaan, siis voi pitää kaiken mitä Jeesus on käskenyt pitää.
Ymmärrätkö ettei kukaan ole ansainnut armoa omilla teoillaan, jokainen ihminen tarvitsee Jeesusta parantajakseen ja siis että sydän parantuu.
Tästä olen varsin samaa mieltä. Näin olen itsekin ymmärtänyt.
Niinpä, Kuinkas ymppäät lapsikasteen tuohon?
Ennen Pyhää Henkeä ei ole ymmärrystä Jeesuksen sanoista, siis mitä vauvakaste sitten antaa?
Paavalin kirjeitä täytyy lähestyä kontekstuaalisesti ja kysyä, keille Paavali kirjoitti, milloin hän kirjoitti, mitä ja missä tarkotuksessa, eli mikä on kirjeiden intentio. Niiden siirtäminen tähän aikaan sanatarkasti yksittäisiä jakeita myöten on anakronistista.
Paavalin kirjeiden lähestyminen kontekstuaalisesti ei mitätöi niitä, vaan päin vastoin auttaa ymmärtämään niiden ydinsisällön.
”Lähetyskäskyn mukaisesti kastetusta tulee Kristuksen opetuslapsi. Kasteen sakramentissa Jumala kutsuu kastetun nimeltä omakseen ja hänestä tulee kristillisen kirkon jäsen. Pyhä Henki herättää kastetussa uutta uskoa ja rakkautta. Kaste ja usko ovat kokonaan Jumalan pelastavaa työtä. Kaste kantaa kristittyä läpi koko elämän.”
Tässä evl-kirkon virallinen lyhyt selitys kasteesta. Lisää varmaankin Lutherilta ja muilta teologeilta.
Itse ajattelisin kasteen tuovan lapselle juuri sen Jumalan armon ilman omia tekoja. Uskomalla palataan siihen kasteen tuomaan armoon. Olen siis ollut Kristuksen oppilas jo kasteesta saakka vaikka tiedostin asian vasta 18-vuotiaana. En osaa asiaa sen paremmin selittää. Kysy viisaammilta.
Kari R., miksi siis mikään Raamatussa on Jumalan sanaa? Jumala ei itse kirjoittanut Raamattua eikä Jeesus kirjoittanut evankeliumeja?
Tuolla linjalla hylätään lopulta kaikki. Ja niinhän siinä on lib.teologiassa käynytkin. Kaikki on vain ihmisten ajtuksia Jumalasta, jolla ei ole mitään voimaa. Ei ole mitään elävää Jumalan Hengen ilmoitusta. Vaikka Jeesus itse sanoo, että hänen sanansa ovat henki ja elämä. Mutta ei siis tällä lib.teol. logiikalla ole näin, koska apostolit kirjoittivat kaiken, voivat muistaa kaiken väärin ja niin edelleen. Ja näinhän juuri on käynyt.
Riitta,
Kysyin mielestäni ihan asiallisen kysymyksen, johon et vastannut kovin asiallisesti. Ei ole edelleenkään mistään hylkäämisestä kyse vaan tosiasioista. Tuo ”vain ihmisten ajatuksia Jumalasta” on myös liioiteltua kun ei asia nyt ihan niinkään ole. Etkö huomaa tuota valtavan mustavalkoista kaikki tai ei mitään asennetta ajattelussasi?
On muutakin kuin vain lib tai kons, siinä välissä on ehkä se totuus.
Vastaisitko vielä asiallisemmin, pyydän?
Huomaa, että ne Jeesuksen sanatkin on joku apostoli tai vastaava kirjoittanut.
Miksi kiihdyt aina? Ota ihan rauhallisesti vain, keskustellaan.
Kari R., mistään en ole kiihtynyt. Ehkä itse? Jos mielestäsi kirjoitin asiattomasti, niin näet sitten asian niin. Olen kyllä jonkin verran perehtynyt lib.telogisiin ajatuksiin, ja sinä olet ne selvästi nielaissut. Edustat niitä ilmiselvästi.
Et vastannut vieläkään.
Jos minä olen ”nielaissut” mielestäsi lib ajatuksia niin sinä olet sitten ”nielaissut” kons ajatuksia ja edustat niitä vielä selvemmin.
En ole kumpiakaan ”nielaissut” vaan kyselen asioita, joihin en näemmä saa vastauksia.
Kummaltakin puolelta esitetään vähän väliä niin ”poskettomia” väitteitä, etten pysty itseäni sijoittamaan lib-kons asetelmassa kummallekaan puolelle. Olen sitten varmaankin liberaalinen konservatiivi tai konservatiivinen liberaali ?
”Kristinuskon näkemyksen mukaan Raamattu on Jumalan ilmoitusta ja sisältää sanoman, jonka Jumala haluaa kertoa ihmiskunnalle. Jumala haluaa ilmoittaa ihmiselle itsensä ja tiettyjä asioita maailman, Israelin ja muiden kansojen historiasta, ihmisen syntisyydestä sekä pelastuksesta Jeesuksen kautta. Pelastus on tie pois kadotuksen tieltä yhteyteen Jumalan kanssa. Tämän vuoksi Raamatusta käytetään kristinuskossa myös nimitystä ”Jumalan sana” – se kuvaa ajatusta siitä, että Jumala on inspiroinut Raamatun eri kirjojen kirjoittajia heidän kirjoitustyössään. Tällöin voidaan puhua joko sanainspiraatiosta, jolloin Jumala on ohjannut kirjoittajien työtä yksittäisiä sanavalintoja myöten, tai asiainspiraatiosta, jolloin Jumala on vain ilmoittanut asiat, joista tulee kirjoittaa. Inspiraatiomalleista on erimielisyyksiä eri kristillisten ryhmittymien välillä. Varsinainen ”Jumalan Sana” (kreik. Logos) on Jeesus Kristus.”
Yllä Wikipediasta lainattu pätkä Raamatun merkityksestä. Se kertoo asian aika hyvin. Siinäkin käytetään sanoja ”ilmoitus” ja ”inspiraatio”, jotka vain käsitämme hiukan eri tavalla. Ei tämän kummemmasta asiasta ole kyse.
Kari Roos siis uskot mitä luteilainen kirkko opettaa?
On varmaan todellinen ”onni” syntyä suomeen ja varsinkin luterilaiseen perheeseen jonka vanhemmat päättävät kastttaa lapsensa?
Siis miksi sinut ja muut luterilaiset vauvat Jumala kutsuu jo kasteessa, miksi ei kaikkia maailman vauvoja, miksi antaa toisille jo vauvana kaiken ja toisille ei?
Entäpä miten on niiden kohtalo jotka kuulevat evankeliumin ja toimivat sen mukaan, tekevät parannuksen, ottavt kasteen, onko nyt nämä tekoja joilla ”ansaitaan” armo ja pelastus?
Eikä vain luterilaisessa kirkossa, seuraavassa katolisen kirkon lapsikasteesta:
”Kasteessa ihminen syntyy uuteen elämään Jeesuksessa Kristuksessa, hänestä tulee Pyhän Hengen temppeli ja hänet liitetään Jumalan perheen, kirkon, jäseneksi. Herran tahdon mukaan kaste on tarpeen ihmisen pelastumiseksi, kuten on kasteen antava kirkko itse. Ihminen saa tässä sakramentissa anteeksi perisynnin ja kaikki henkilökohtaiset syntinsä. Kerran pätevästi saatua kastetta ei voida toistaa.”
Suomi on melko hyvä maa monin tavoin ja ainakin vielä kristillinen maa, ollut jo pitkään. Isot kirkot, luterilainen mukaanluettuna, toteuttavat Kristuksen lähetyskäskyä kastamalla ja opettamalla. Aikuiskasteitakin toimitetaan niille, joita ei lapsena ole jo kastettu. Reformoidut kirkot ilmeisesti eivät kasta lapsia ja se on heidän valintansa. Hyvä kysymys, miksi ei. Kysele teologeilta lisää, heiltä saat tarkempia vastauksia.
Pääpiirteittäin ainakin uskon evl-kirkon opetuksiin. Minulla ei ole tarvetta vaihtaa. Jokaisella kirkolla on omat ”omituisuutensa”, mutta koen, että omalla kirkollani niitä on vähemmän kuin muilla.
Kari Roos mitä ajattelet juutalaisista jotka taisivat melkein sanoa samoin kuin sinä eli kyllä me pysytään tässä omassa vanhassa, ei tarvetta vaihtaa?
Mitenkähän tuo nyt liittyi tähän asiaan?
No comments.
Siis eivät juutaliset tehneet parannusta kun Jeesus sitä julisti vaan pitäytyivät omassa ”vanhassa” uskossaan.
Jeesus kutsui syntisiä parannukseen, eivät terveet (lue lapsikastetut) tarvitse parantajaa, Jeesusta.
”Eivät terveet (lue lapsikastetut) tarvitse parantajaa, Jeesusta.” En lue ’terveitä’ ’lapsikastetuiksi’. Sen sijaan minulla on toisinaan kiusaus lukea se ’uskoontulleiksi’. Heidän joukossaan on näet joitakin, jotka luulevat olevansa lopulliusesti kääntyneitä, parannuksen valmiiksi tehneitä ja takuuvarmasti pelastettuja. Sellaiset eivät enää tarvitse Jeesusta.
Martti P., yksin kaste ei pelasta. Joka ei usko, ei pelastu. Uskosta voi myös luopua, joten silloin ei pelastu. Uskon määrä ei pelasta, vaan kohde. Uskolla on myös sisältö. Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra…pelastu, vaan se, joka tekee minun Taivaallisen Isäni tahdon, sanoo Jeesus.