Venezuela on tuhottu maa. Latinalaisen Amerikan suurin öljyntuottaja, aiemmin rikas ja hyvinvoiva maa on tuhottu taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Opposition ääni on vaiennettu väkivalloin, ihmiset köyhdytetty ja lannistettu. Maa on ajettu 15 vuodessa perikatoon. ”Mitä meille tapahtui?” kysyvät venezuelalaiset itsekin.
Vuonna 2004 valtaan astunut presidentti Hugo Chavez loi maahan kultin, jossa köyhyyttä ihannoitiin ja rikkautta paheksuttiin. Samaan aikaan Chavezin lähipiiri varasti suunnattomat määrät valtion öljytuloja itselleen. Nyt maata on johtanut samalla linjalla jo viisi vuotta Nicolas Maduro, entinen bussinkuljettaja.
Venezuelan hallitus takavarikoi eli siirsi lähes kaiken tuotannon valtion haltuun. Ennen kukoistavat auto- ja sementtiteollisuus, maatilat, kaupat, apteekit, kalastusalukset – kaikki siirtyivät valtion omistukseen ja tuotanto loppui. Eikä Chavezilla, Madurolla eikä heidän hallituksillaan ollut, eikä ole edelleenkään, mitään käsitystä valtion talouden hoidosta.
Kaikki on romahtanut
Terveydenhuolto on romahtanut, ihmiset näkevät nälkää, öljyntuotanto hiipuu. Silti diktatuuria ja valtaa vahvistetaan kaikin keinoin. Oppositiojohtajat, ihmisoikeuspuolustajat ja yliopistoaktivistit on joko tapettu tai he istuvat vankilassa, media on vaiennettu, mielenosoitukset ja kansankokoukset kielletty. Marraskuun lopulla Carabobon yliopiston vaalit nollattiin, koska 80 % äänesti oppositiota.
Miljoonat ihmiset pakenevat nälkää ja kurjuutta. Vaikka virallisia lukuja ei ole, arviot ovat, että yli 5 miljoonaa ihmistä on paennut Venezuelasta. Vain hallituksen lähipiiri, rikas yläluokka elää ja voi hyvin. Keskiluokka ja koulutettu väestö kuten opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat, tutkijat, yliopisto-opettajat jne. sekä köyhimmistä köyhät ovat paenneet maasta, varakkaimmat lentäen, köyhimmät kävellen mm. Kolumbiaan. Kolumbian ja Brasilian rajakaupungit täyttyvät venezuelalaisista pakolaisista ja telttakylistä.
Koko Venezuelan elintarviketuotanto on romahtanut. Presidentti on tarjonnut ratkaisuksi muun muassa kaniinien kasvatusta. Ongelmana on, että kaniinitkin tarvitsevat ruokaa. Maanviljelyä ei voi harjoittaa koska siemenet, torjunta-aineet ja lannoitteet ovat niin kalliita. Tuotantoeläimiä ei voi pitää, sillä niiden ruoka on kalliimpaa kuin niistä saatava tuotto.
Venezuelassa joka kuudes lapsi kärsii pahasta aliravitsemuksesta, pian yhdeksän kymmenestä vajoaa köyhyysrajan alapuolelle. Kaupat, apteekit, ravintolat, elokuvateatterit, torit ammottavat tyhjyyttään. Ei ole myytävää, mutta ei myöskään ostajia. Valtion supermarketissa on tarjolla hyllytolkulla samaa tuotetta. Ketsuppia.
Venezuelan inflaatio on vuodessa noin 1 000 000 prosenttia. Devalvaatio on noin 165 prosenttia viikossa. Kun menin Venezuelaan, dollari maksoi 360 bolivaria, kun lähdin neljän päivän päästä, dollari maksoi 436 bolivaria.
Tammikuussa 2018 nelihenkinen perhe eli 100 dollarilla kuussa, nyt juuri ja juuri köyhyysrajalla olevat tarvitsevat peruselämiseen 450 dollaria kuussa.
Venezuelalaiset eivät ymmärrä itsekään, mitä heidän maalleen oikein on tapahtunut. Kuva Riikka Leskinen
Elämiseen tarvittaisiin kymmenkertainen minimipalkka
Ruokakori eli välttämättömät peruselintarvikkeet maksoivat lokakuussa 22 000 bolivaria (n. 65 USD) eli yli kymmenen kertaa enemmän kuin minimipalkka. Minimipalkka on 1 800 bolivaria eli noin 4,5 dollaria kuukaudessa. Koulupuvun paita maksaa 5 000 bolivaria (20 USD), tonnikalapurkki 900 bolivaria (2 USD) ja leipä 1 000 bolivaria (3 USD). Minimipalkalla saa 30 kananmunaa ja puoli kiloa juustoa – jos niitä löytää. Tilanne on niin absurdi, ettei sitä ole mahdollista ymmärtää, edes ekonomien.
Ihmiset käyttävätkin päivänsä tehden mitä tahansa työtä ja etsien ruokaa, yliopisto-opettajat tonkivat roskiksia, nainen itkee kun saa lahjaksi keksipaketin, nuoret kun syövät koulutuksessamme lihaa ja vihanneksia ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen.
Venezuelassa ei ole enää keskiluokkaa, on vain köyhiä ja vielä köyhempiä sekä rikas yläluokka. Sähkö tulee ja menee, kaasua ei saa, vettä tulee – jos tulee – kaksi kertaa viikossa. Pesuaineita ja perushygieniatarvikkeita kuten shampoota, deodoranttia, hammastahnaa ja saippuaa on lähes mahdotonta löytää. Vaikka ihmiset yrittävät korjata ja kierrättää kaiken, varaosia ei saa.
Venezuelasta on myös lähes mahdotonta löytää lääkkeitä. Jos niitä löytyy, ne ovat niin kalliita, ettei kenelläkään ole varaa ostaa niitä. Sairaat, kuten diabeetikot, mielisairaat, syöpäsairaat, sydänvikaiset, astmaatikot syövät mitä tahansa lääkkeitä, olivat ne sitten vanhoja tai epäsopivia, koska muuta ei ole. Ihmisiä kuolee päivittäin sairauksiin, jotka voitaisiin hoitaa. Taudit, jotka oli jo nitistetty, ovat palanneet, koska rokotuksia ei ole. Infektiotaudit leviävät, koska ei ole lääkkeitä, puhdistusaineita tai vettä.
Sairaaloissa ei ole mitään. Jokaisen pitää viedä itse lääkkeet, hygieniatarvikkeet ja ruoka. Koska hygieniataso on huono eikä lääkkeitä saa, lapset ja vanhukset kuolevat sänkyihinsä. Tilanne on todella infernaalinen.
Seinämaalaus julistaa, että Venezuela on maa, jossa ei ole häpeää – eikä mitään muutakaan. Kuva Riikka Leskinen
Taloudellinen ahdinko on romuttanut myös kansan moraalin. Väkivaltaluvut ovat maailman suurimpia, murhat ja ryöstöt arkipäivää. Tavalliset perheenäidit harjoittavat prostituutiota, musta pörssi kukoistaa ja miehet tekevät mitä tahansa hommia laittoman ja laillisen rajamailla, lapset ja lemmikkieläimet hylätään kaduille, vanhukset kuolevat kodeissaan nälkään. Ihmiset elävät jatkuvassa stressitilassa, masentuvat, menettävät elämänhalunsa, luopuvat toivosta.
Venezuelalaiset ystäväni kertoivat, miten mm. syöpään sairastuneet, stressaantuneet tai masentuneet ihmiset tekevät itsemurhia, koska eivät halua olla taakkana lapsilleen eivätkä jaksa enää taistella. Kuukauden aikana viisi heidän tuttavaansa on tehnyt itsemurhan – kaksi lääkäriä, mekaanikon apulaispoika, ystävän äiti sekä syöpäsairas naapuri.
Venezuela on lähes sanoin kuvaamaton kaaos ja elämä yhtä selviytymistaistelua päivästä toiseen. Se, miten tilanteeseen päädyttiin, on lähes käsittämätöntä, myös venezuelalaisille. Kuten lääkäriystäväni totesi: ”On häpeällistä, että olemme tässä tilanteessa, kun ennen olimme demokratian, taloudellisen hyvinvoinnin ja järjestyksen esimerkki. Mitä meille tapahtui?”
Riikka Leskinen, Bogotá
Lähetysseuran kirkollisen työn koordinaattori Latinalaisessa Amerikassa
Eikös Venezuela ole kristitty maa?
MItä tarkoitat? Että onko Maduro kristitty presidentti? Tai hänen myötäilijänsä?
Kävin Venezuelassa saarnaamassa monessa kaupungissa kymmenisen vuotta sitten Chavezin aikana. Silloin kaikki oli aika hyvässä mallissa verrattuna Maduron tähän aikaan. Silloinkin tosin meidät vietiin Caracasissa suoraan lentokentältä majapaikkaan, jossa ikkunat oli pimennetty. Kävimme syömässä turvamiehen kanssa. Pienemmissä kaupungeissa oli sitten rennompaa ja kaikki toimi oikein hyvin. Seurakunnat olivat eläväisiä ja ihmiset ystävällisiä.
Venezuelassa varmasti seurakunnat ovat ahtaalla, eikä sinne nyt voi mennä saarnailemaan.
Ajatteleeko herra Heinola, että nykyinen kaaos olisi jotenkin kristittyjen vika?
Hämäläiseltä jäi vastaamatta että onko Venetsuela kristitty maa eikä esim. buddhalainen. Mikä siis on Venezuelan valtauskonto?
Seppo
Mielestäni sinä haukut väärän puun alla. Metsästyksen kohde on toisaalla, lähempänä käytännön poliittista suuntaa.
Hugo Rafael Chávez Frías (28.7.1954 – 5.3.2013) oli mies, joka ihannoi Bolivaria, Leniniä, Stalinia ja Castroa. Hän liittyi 80-luvulla vasemmistolaiseen vallankumousryhmään. Chávez yritti vallankaappausta 1992. Tämä on nähtävä taustaksi, kun hän 1998 tuli vaalien välityksellä valituksi pesidentiksi. Sen paremmin hänen eräiden myönteisten toimiensa tuoma etu kuin kuin maan vanha katolinen kulttuuri eivät riittäneet estämään hänen diktatooristen toimiensa tuhoavaa vaikutusta.
Voimme huomata miten tämän käytännön poliittinen suuntaus on tuhonnut jopa erilaisten peruskulttuurien maissa taloutta ja saanut aikaan taantumaa.
Esim. Perusteissaan ortodoksisessa ympäristössä Venäjän suurvallasta Neuvostoliiton kauteen, jolloin ateistisen valtionuskonnon valtakautena liittovaltion talous laski niin paljon, että Putinin tullessa valtaan yksistään Suomen IT ala tuotti enemmän kuin koko silloisen Venäjän kansantalous. (Tuon hetken tilannetieto Putinin puheesta maansa taloustieteilijöille). Jeltsinin kausi ei vielä ollut ehtinyt tuoda muutosta tilanteeseen.
Buddhalaisessa kulttuuriympäristössä Punaiset_khmerit, ranskaksi khmers rouges, khmeriksi Kmae Krɑhɑɑm, joka maolaisena vallankumousliikkeenä sai Kamputsean sekaisin ja tapatti ison määrän kansalaisiaan.
Islamilaisessa Albaniassa puolestaan saman poliittisen ideologian hallituskausi muutti maan Euroopan takapajoisimmaksi maaksi.
Tässä vain muutama esimerkki siitä, miten ongelmain syiksi voidaan nähdä huomattavasti käytännön poliittista elämää lähellä olevat ilmiöt.
Heinola. ”Mikä siis on Venezuelan valtauskonto?”
Venezuelassa on katolinen kirkko, ja paljon ns. vapaita karismaattisia seurakuntia.
Ei vastannut katolismyönteinen Matiaskaan mikä on Venetsuelan valtauskonto.
Heinola. ”Ei vastannut katolismyönteinen Matiaskaan mikä on Venetsuelan valtauskonto”.
Jospa Heinola vastaisi itse esittämäänsä kysymykseen?
No taisi Hämäläine vastata että ma on katoline eli siis kristillinen eikä tuo kristillisyys ole siis suojellut sitä mitenkään ko ilmiöiltä. Kuten ei suojellut Suomeakaan esim. v 1918. Kyseessä on siis sateenvarjo joka ei toimi kun alkaa sataa.
Heinola. ”No taisi Hämäläine vastata että ma on katoline eli siis kristillinen eikä tuo kristillisyys ole siis suojellut sitä mitenkään ko ilmiöiltä”.
herra Heinolan on hyvä tietää, että Lainalaisen Amerikan maissa on massiivisia hengellisiä herätyksiä, joissa kirjaimellisesti miljoonia ihmisiä on tullut kosketuksiin Jumalan kanssa. Samalla useimmat tällaiset maat ovat laittomuuden tilassa. Tämä merkitsee sitä, että koko yhteiksunta on poissa tspainosta rikollisuuden, korruption, väkivallan jne. johdosta. En täysin ymmärrä tätä ilmiötä, koska samalla herätyskristittyjen keskuudessa on paljonkin pyrkimyksiä vaikuttaa yhteiskuntaan parantavasti. Paljon onkin tapahtunut esim. Guatemalassa, mutta yhteiskunnan perustoihin ei herätykset näköjään ole ulottuneet samain kuin reformaation hedelmänä Euroopassa tapahtui.
Kirkkoa tai kristittyjä on kuitenkin turha syyttää Venezuelan ongelmista. Uskon, että Maduron kaltainen tyhmyri pystyisi valtaan päästyään tuhoamaan minkä maan tahansa.
En minä ole Hämäläine syyllistänyt henkilöinä ketään kristittyjä . Totean vain edelleenkin ettei maan kristillisyys sinänsä turvaa mitään, kristillisyys maassa on juurikin kuin sateenvarjo joka ei sateella toimi.
”Paljon onkin tapahtunut esim. Guatemalassa, mutta yhteiskunnan perustoihin ei herätykset näköjään ole ulottuneet samain kuin reformaation hedelmänä Euroopassa tapahtui.”
Euroopan sivistivät humanismi, renessanssi ja valistus. Herätyksillä oli siinä varsin vähän tekemistä. Etupäässä noissa ’herränneissä’ piireissä yhteiskunnallisia uudistuksia vastustettiin.
Seppo
Turhaan väität etten maininnut Venezuelan uskontoa. Se sisältyi vastaukseeni.
Edelleenkin painotan sitä että maan ongelmat ovat peräisin sellaisesta ideologiasta, joka on muidenkin uskonnollisten kultturien keskuudessa saanut yhtä paljon vahinkoa. Esimerkkeinä mainitsin katolisen, ortodoksisen, buddhalaisen ja muslimimaan.
Miten sinulta jäi huomaamatta tuon todellisen ongelman syyn esillenosto.
Onhan meillä tilastollisesti tiedossamme että maailman kaksi eniten omia kansalaisiaan tapattanutta kansanjohtajaa ovat olleet ateistisia vallankumousihmisiä Mao ja Stalin. Joten jos katsotaan minkä uskonnon edustajien jälki on julminta, niin ei sitä tarvitse kauaa hakea, kun se jo tulee näkyviin.
Kuulehan Matias, tarkasti ottaen en ottanut kantaa siihen miksi Venezuelassa ’sataa’ van siihen miksi maan ylle levitetty taivaallinen sateenvarjo ei toimi juuri silloin kun enin sataa…
Ja mitä pappisseminaarilaiseen Staliniin ja puhemies Maoon tulee niin oletko kuullut sanontaa ’ettei se ihme ole jos juoppo juo, se on ihme jos raitis ryyppää’…”
Voidaanko me auttaa jotenkin?
Venezuela tulee romahtamaan ja ehkä joutuu sisällissotaan. Vaikea ulkoapäin on auttaa näissä olosuhteissa, kun maa on luisumassa totaaliseen laittomuuteen.
Sisällissotakaan ei todennäköisesti auta, vaan jonkun ulkouolisen valtion tulee mennä väliin. Siellähän ei tiettävästi ole olemassa varsinaisia poliisivoimia. Armeijan tilasta en tiedä. Joka tapauksessa jostain täytyy tulla luotettava ja riittävä joukko pysäyttämään tilanne.
USA:lla on pitkät perinteet tällaisessa puuttumisessa Etelä- Amerikan valtioiden tilanteisiin.