Kun elin itse pahinta tai parasta – riippuen mistä suunnasta asiaa nyt tarkastelee- lapsirumba-aikaani, sain ihan valtavasti apua ja tukea kunnan kotipalvelusta, kodinhoitajilta. Siihen aikaan se oli vielä mahdollista, joskaan ei joka puolella Suomea, nimittäin jo niihin aikoihin useilla paikkakunnilla alettiin vähentää lapsiperheisiin kohdistuvaa kodinhoitoapua ja lisätä sitä vanhuksille.
Tunnen myös useita muita suurperheellisiä, jotka ovat saaneet ihan valtavasti kodinhoitoapua. Usein apu tuli pyytämättäkin. Toimistolla oltiin usein tarkasti tietoisia itse kunkin suurperheen tilanteesta ja apua osattiin täten tarjota tarvittaessa. No milloinkapa suurperheessä ei olisi tilannetta, ettei apu kelpaisi. Tietty niiiden perheiden tilanteista ei oltu tietoisia, jotka syystä taikka toisesta eivät tarvinneet tai halunneet kotipalvelusta apua itselleen.
Jotkut vanhemmat olivat niin tarkkoja omista systeemeistään tai heidän kemiansa eivät natsanneet kodinhoitajien kanssa, joten he kokivat paremmaksi yrittää selvitä omin avuin urakastaan. Myös huonot kokemukset kodinhoitajista olivat joillakin syynä. Jollakin kodinhoitaja oli tykännyt lukea enimmäkseen lehteä sohvalla ja jollakin toisella hänestä oli ollut enempi haittaa kun hyötyä, työntekijöitä riittää joka paikassa joka lähtöön. Noh, mulla kävi enimmäkseen onnenkantamoinen asiassa <3 Kodinhoitajista tuli minulle läheisiä ja rakkaita tukihenkilöitä <3 Kiitos edelleenkin Järvenpään, Puistolan ja Korson Kotipalvelun ihanat ihmiset!
Mutta siis. Nyt kun puhutaan paljon huostaanotoista, mietin tätä kotipalvelun vähentämistä lapsiperheissä. Onkohan se ollut oikein viisasta ja onko havaittu, että se olisi lisääntynyt samaa tahtia kotipalvelun vähentämisen kanssa? Huostaanottoja tapahtuu sekä perustellusti että perustelemattomasti. Asia on hirmuisen vakava. Uskoisin, että jos ulkopuolinen taho ei tunne tarpeeksi perheen tilannetta, varsinkin silloin voi käydä niin, että huostaanotto voi tapahtua ilman hyviä perusteluita.
Kun meidän perhe sai tukea kodinhoitajilta, tilanteemme tiedettiin tarkkaan. Jos ei olisi tiedetty, oltaisiinkohan mekin oltu huostaanottouhan alla, koska yksi lapsistamme karkaili, hän oli ”systemaattinen karkailija” ja kerrankin eräs ulkoilija palautti lapsemme kotiimme ja teki asiasta ilmoituksen neuvolaan. Noh, lapsi oli niin taitava karkaamaan, että hän karkasi myös päiväkodin integroidusta ryhmästä, jossa oli aikuisia normaalia enempi vahtimaan lapsia. Päiväkotiin laitoimme hänet erään viisaan kodinhoitajan neuvon mukaisesti kun hän näki tilanteemme karkailijamme kanssa.
Monelle vanhemmalle lasten kasvattamisen vaativuus, kokonaisvaltaisuus, 24/7/useampi vuosikymmen, haasteellisuus, tulee aikamoisena yllätyksenä. Niin kävi omallakin kohdallani. Vaikka olin niin paljon hoitanut sisarusteni lapsia ja nähnyt tilanteita joka lähtöön. Mutta siis. Minusta vanhemmat tarvitsevat paljon tukea kasvatustyöhönsä. Jos sitä ei pysty antamaan isovanhemmat, niin sitten olisi hyvä, että yhteiskunta tekisi sen. En usko sen tulevan sen kalliimmaksi kuin huostaanototkaan, joilta melko varmasti vältyttäisiin monissa vaikeissa perhetilateissa kotipalvelun avulla.
Ihan varma ja selvä asia kuin pläkki on itselleni se, että ilman valtaisaa kodinhoitoapua meidän perheemme tilanne ei olisi niin hyvä kuin mitä se on nyt. Laitan kirjoitukseni loppuun tyttäremme etukäteen väsäämän Ystävänpäiväkortin minulle ja miehelleni.
HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ÄITILLE JA ISILLE! Ystävät on tärkeimpiä maassa perheen lisäksi!
On onnenkantamoinen, että lapseni kokee perheensä tärkeimmäksi asiaksi elämässään. Asia voisi olla täysin toisenlainen ilman saamaamme tukea. Kiitos vielä kaikki rakkaat kodinhoitajat <3 <3 <3
Kiitos Vuokko ansiokkaasta kirjoituksesta, jossa käsittelet hyvin tärkeää asiaa. Meidän perheemmekään ei voi kyllin kiittää osaavia ja auttamishaluisia kodinhoitajia, joita oli aikoinaan saatavissa tukemaan lapsiperheiden arkea.
Mukava kuulla Heikki, että teilläkin on natsannut hyvin tuo kodinhoitoapu!
Tarkennusta vielä kirjoitukseeni.
Tukea saattavat tarvita ihan kaikenlaiset perheet, pienet, keskikokoiset, suuret, pieni- ja hyvätuloiset. Ihan kaikilla pitäisi olla tarvittaessa mahdollisuus saada apua ja tukea lastenkasvatukseen.
Jos apu tähdätään siihen vaiheeseen kun lapset ovat pieniä, niin välttämättä sitä ei myöhemmin tarvitakkaan. Alku on työläin vaihe ja jos se tehdään hyvin, homma pelittää helpommin myöhemmin.
Juuri noin. Viisaita kirjoitat.
Kiitos hyvästä kolumnista – tämä oli hyvä. Myös oma perheemme tarvitsi ja sai kodinhoitajia avuksi mm niissä tilanteissa kun äiti tuli laitokselta vauvan kanssa lapsikatraan keskelle. Oma onnemme oli, että kaikkien kodinhoitajien kanssa yhteistyö toimi erinomaisesti. Kun silloisella asuinpaikkakunnallemme oli vielä alan oppilaitos, oli kodinhoitajan mukana joskus myös harjoittelija, joka tiesi myös mahdollisuutta satutuokioon. Lapset suorastaan iloitsivat kodinhoitajan tulosta ajatuksin: Nyt leivotaan! Kaikilla ei ole isovanhempia samalla paikkakunnalla tai edes samalla puolella maata auttamassa kasvavaa perhettä. Joidenkin työ on taasen sellaista, että perhetilanteesta huolimatta on vain
lähdettävä töihin. Meillä oli vuosikausia lähin omainen sosiaaliviranomainen. Lapsiperheiden tukemisesta tehdyt säästötoimet maksetaan aikanaan korkoineen. Ehkä siitä on jo merkkejä näkyvissäkin. Radiossa oli viime vuoden puolella dosentti Matti Rimpelän haastattelu maamme sosiaalipolitiikasta. Kun toimittaja lopuksi kysyi minkä Rimpelä haluaisi muuttaa, sai hän vastaukseksi toiveen siitä, että lapisperheille kohdennettava kodinhoitopalvelu palautettaisiin. Hän näki sen olevan tarpeellisin ja kustannustehokas muutos, jos halutaan pitkäaikaisia vaikutuksia kasvavan sukupolven hyvinvointiin.
”Lapsirumba” (lainaus) on jokaisen päätettävissä, raha- ja muut resurssit huomioon ottaen. Yhteiskuntaa (lue : veronmaksajia) ei pidä laittaa kustantamaan, eikä hoitamaan omaan vakaumukseen perustuvaa lapsirumbaa.
Jos lapsilisien (ja muiden lapsista johtuvien tukien) maksaminen lopetettaisiin neljänteen lapseen, vähenisikö lapsirumba ? Jos lapset ovat jumalan lahjoja, miksi hän ei elätä lahjojaan ? Nyt lahjat maksaa yhteiskunta (lue: veronmaksajat).
Charlotta, on olemassa paljon erilaisia syitä, miksi vanhemmat eivät meinaa selvitä lastensa kanssa ja tämä asia koskee ihan kaikenlaisia perhemalleja. Oikeastaan on hirmuisen harvinaista se, ettei tarvitse ollenkaan missään vaiheessa ulkopuolisten tukea lastenkasvatuksessa. Jokainen varmaan tarvitsee ainakin joskus, jos ei muuta, niin ainakin sitten tietopuolista tukea ongelmallisiin tilanteisiin, lähtien ihan siisteyskasvatuksesta. Suomen neuvolajärjestelmä on jo hirmuisen kattava tältä osin, mutta joskus tarvitaan vielä enempi ja vielä asiantuntevampaa apua.
Vaikka vl-liikkeen osalta tuentarve on pitkäaikaista perheen jatkuvan kasvamisen takia ja tilanne johtuu liikkeen käsityksestä ottaa kaikki lapset vastaan mitä he ikinä voivat saada, LASTEN KANNALTA katsottuna, he ovat oikeutettuja saamaan tukea ihan siinä missä pienperheellisetkin. Ei ole koskaan lapsen vika se, mikä tilanne perheissä kulloinkin on. On koko yhteiskunnan etu se, että lapsista pidetään huolta, heitä suojellaan, oli heidän ahdinkonsa sitten ihan mistä tahansa johtuvaa.
Se taas, että vl-ihmiset noudattavat lisääntymisoppiaan, on johtuvaa siitä, että he ihan aidosti ajattelevat joiutuvansa helvettiin, jos alkavat ehkäistä. Eli he ovat uhreja. Mutta ymmärrän närästyksesi asian suhteen.
Vl-liikkeessä ajatellaan Suomen hyvän lapsista huolehtimisen politiikan olevan juuri Jumalan aikaansaannosta, ei veronmaksajien. Tiedä sitten miten nyt selitellään kun yhteiskunta ei enää huolehdikaan niin hyvin kuin ennen, just jos miettii kotiavun ja lapsilisien vähenemistä.
Samalla tavalla vl-ihmisiä voisi risoa Suomen järjetön ja päätön alkoholikulttuuri, joka ei myöskään ole ihan ilmaista yhteiskunnalle ja johon lähes kukaan vl-ihminen ei ole millään tavalla osallisena.
Jos koko asiaa tarkastelee yhteiskunnan ja meidän jokaisen hyvinvoinnin ja turvallisen tulevaisuuden kannalta, KAIKKIA Suomen lapsia ja heidän kasvuaan tasapainoiseksi aikuiseksi KANNATTAA TUKEA KAIKIN TAVOIN. Lapsissa on tulevaisuus ja me kaikki toivon mukaan elämme vielä pitkään tulevaisuudessa. On erittäin lyhytnäköistä ja tyhmää olla satsaamatta lapsiin ja nuoriin.
Yllä esitetty kritiikki lapsiperheille annettua tukea kohtaa saattaa ehkä perustua tietämättömyyteen eläkejärjestelmän perusteista. Suurin osa maksettavista eläkkeistä perustuu samanaikaisiin eläkemaksuihin. Tästä seuraa, että esimerkiksi kuusi lasta kasvattaneen perheen lapset tuottavat aikuisena enemmän eläkemaksuja eläkejärjestelmään kuin vaikkapa kaksilapsisen perheen.
Toinen asia, mitä ei aina huomata on, että myös hyvätuloiset perheet saavat lapsilisänsä, vaikka eivät niitä tarvitsisi. Veromarina saattaisi vähentyä, jos hoksattaisiin vähentää maksetuista veroista saadut edut.
Kaavamainen teknokratia pitkälle vietynä voi johtaa julmiin tuloksiin. Nyt laki antaa mahdollisuuden puuttua Jumalan työhön elämän alkupäässä. Keskusteluun on jo noussut tällaisen puuttumisen salliminen myös elämän loppupäässä. Ilmeisesti kehitykseksi kutsuttaisiin sitäkin, että sallittaisiin taloudellisin perustein puuttuminen myös alun ja lopun välillä.
Charlotta Lindfors, mitäpä jos ottaisit selvän siitä miten paljon verovarojamme menee muidenkin kuin vl.sten perheiden tukemiseen, kaikenlaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten ja perheiden tukemiseen ja tilanteiden korjailuun.
Aika moni vl.n on isolla haravalla pitämässä tätä hemmetin järjestelmää pystyssä – tuomassa rahaa yhteiseen kassaan. Ja hoitavat lapsensa ilman sinun ja minun apua. Koetetaan pärjätä.
Tärkeä teema, Vuokko. Kodinhoitojärjestelmä oli hyvä ja sillä ennaltaehkäistiin monta ikävää juttua. En voi käsittää, miksi järjestelmä ajettiin alas.
Kodinhoitoapua saadakseen on usein oltava lastensuojelun asiakkuus. Lastensuojelulla taas on ikävä maine ja monilla ihmisillä on korkea kynnys kysyä apua lastensuojelusta. Mutta sattumalta juuri tänään kävin työni puolesta tutustumassa lastensuojeluun ja uskallan sanoa, että jos omat voimat ja keinot loppuvat, kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluun. Huostaanotto on todellakin viimeinen keino ja sitä ennen käännetään vaikka kuinka monta kiveä, jotta perheen elämä saataisiin raiteilleen.
Mutta lastensuojelun työntekijät olivat kanssani yhtä mieltä siitä, että kodinhoitojärjestelmä tulisi elvyttää. Kynnys pyytää kodinhoitaja on matalampi kuin lähteä lastensuojelun asiakkaaksi.
Myönteistäkin kehitystä toki on kodinhoitorintamalla, esimerkiksi Imatralla: http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2013/03/Sivut/lastensuojelun-palkittu.aspx
Miksi velkarahalla pitää maksaa toisten helvettiin joutumisen pelot ja niiden seuraukset ? Todellisia uhreja ovat lapset, joille siirretään samat pelot ja rumba erilaisine lieveilmiöineen sen kuin jatkuu veronmaksajien piikkiin.
Minua ei henkilökohtaisesti närästä mikään. Olen maksupuolella eli antavana osapuolena.
Jos tarkastellaan ihan yhteiskuntapoliittisesti asiaa, niin onhan se aikamoinen menoerä, jos perheessä on noin 20 v aina vastasyntynyt, jolloin perhe tarvitsee kodinhoitoapua jatkuvasti.Ja jos näitä perheitä on tietyillä alueilla paljon, niin jäikö muille resursseja. Kun siis muissa perheissä apua tarvittiin tilapäisesti eikä niin montaa vuotta.Ja silloin tulokset ovat selkeemmin nähtävissä kuin, jos onkin 20 vuoden tarve.Toki tänä päivänä ei kodinhoitoapua juuri saakaan kuin vanhukset. Nippa nappa.
Vuonna 2012 133 007 kotitaloutta sai kodinhoitoapua ja 43 193 lapsiperhettä on ilman tuota apua verrattuna vuoden 1990 tasoon. Suomessa on 3023 kodinhoitaja/kotipalvelu nimikkeellä työskentelevää työntekijää. Ja vanhusten määrä kasvaa.
Siitä olen kyllä samaa mieltä, että perhetyöhön kannattaa panostaa ja onnistunutta kehittämistä onkin toteutunut. Huostaanotot ovat kalliita. Mutta ehkä siihen perhetyöhön voisi/olisi voinut liittää myös valistusta, siis juuri että onko mieltä jatkuvasti tehdä lapsia, jos resurssit eivät riitä.
Siis toki on yllättäviä tilanteita monella eikä elämä mene käsikirjoituksen mukaan. Mutta jos toisten käsikirjoitukseen kuuluu synnyttää lapsia niin paljo kuin tulee, vaikkei jakseta sitten sitä rumbaa, niin kyllä sitäkin voisi miettiä. Ja siitäkin varmaan sos.työntekijät voivat kertoa näkemyksiään.
Asiaa puhut Sonja.
Kuitenkaan mielestäni valistus ei pure vl-liikkeessä, vaan se koetaan enimmäkseen maailman pilkkana ja hyökkäyksenä armolapsia kohtaan. Liikkeessä kuunnellaan vain saarnapöntöstä tuotettua valistusta ja se on tietynlaista: ”Meillä ei ole lupa lähteä ehkäisemään”. Näin ollen minusta on turha ja jopa väärin jättää tällaiset perheet oman onnensa nojaan jos ongelmia tulee, koska perheen lapset ovat syyttömiä syntyneeseen tilanteeseen. Ihan samalla tavalla kuin on väärin jättää auttamatta alkoholiongelmaista perhettä. Itse auttaisin ja autan mielelläni verorahoillani myös sellaisia perheitä, vaikka vastustan henkeen ja vereen asti humalajuomista, varsinkin lasten läsnäollessa tapahtuvaa, koska sillä ei ole mitään hyviä seuraamuksia.
Joo, toi aborttikortin vetäseminen on ihan just joo älytön. Ja sen tekevät just miehet yleensä. Heitähän asia ei millään tavalla edes koske. Periaatteessa en itsekään hyväksy abortteja, mutta jo oman kokemukseni kautta tiedän, etteivät asiat ole aina niin yksiselitteisiä. Itsekin jouduin sellaisen valinnan eteen, että joko oma elämä tai jossakin vaiheessa menehtyvän lapsen elämän pitkittäminen. Tosi ahdistuneena ja värisevin sydämin valitsin tien, jossa oma henkeni ei olisi vaaralle altis. Missään vaiheessa en olisi halunnut luopua lapsestamme. Hänellä oli pieni siunaustilaisuus ja hän on haudattuna muiden pikkuenkelten kanssa Honkanummen hautausmaalla.
Tuosta vl-perheiden auttamisesta vielä. Tunnen paljon perheitä, jotka eivät ole juuri apua tarvinneet. Monet vl-äidit ovat olleet samaan aikaan myös perhepäivähoitajia jne. Lisäksi monet vl-vanhemmat huolehtivat isovanhemmista, niin etteivät he taas tarvitse juurikaan yhteiskunnan palveluja.
Vl-perheistä lähtee työmarkkinoille pääasiassa tosi ahkeria työntekijöitä ja he ovat kyllä aika pian maksaneet lapsilisänsä verorahoissa valtiolle takaisin. Muutenkin he maksavat ihan samalla tavalla veroja kuin muutkin. Monilla heistä on myös yrityksiä, joidenka avulla he työllistävät muita. Mielestäni vl-ihmiset eivät tule mitenkään erityisen kalliiksi yhteiskunnalle, voi olla että jos asiaa alettaisiin perusteellisesti tutkimaan, asia saattaisi olla jopa päinvastoin.
Jos me aletaan oikeasti ja perusteellisesti miettimään, ollaanko me itse kukin ”edullisia” yhteiskunnalle, vai rasitetaanko me jollakin tapaa sitä omilla heikkouksillamme tai huonoilla tavoillamme, niin kuka meistä voi oikeasti röyhistää rintaa?
Mietitäänpä nyt esimerkiksi E-pillerin käyttöä. Joo-o, hieno juttu, mutta myös huono, nimittäin kuormittaa tosi paljon ympäristöä, kun sitä joutuu sinne jätevesien mukana. Tästä hommasta ei voida kyllä syyttää vl-ihmisiä ollenkaan. Kulkeutuessaan vesistöön, E-pilleri päätyy myös kaloihin, joissa on jo havaittu ”naisistumista”. Muutenkin nykyistä alati pahenevaa monia pariskuntia vaivaavan lapsettomuuden ainakin osasyyksi epäillään juuri tuota hormonia, joka mutkien kautta päätyy ihmisen elimistöön takaisin.
Entä sitten nuo huostaanotot? Niistäkin valtaosa tapahtuu vl-liikkeen ulkopuolella ja se on hirmuisen kallista valtiolle ja samaisista verorahoista nekin maksetaan ja maksajia ovat vl-ihmiset siinä missä muutkin.
Sitä paitsi ei vl-perheet enää saa kodinhoitoapua, eli ei siitä asiasta kannata enää murhetta kantaa.
Nykyisenä veronmaksajana olisin enemmänkin huolissani tulevien veronmaksajien määrästä siinä vaiheessa, kun itse olen joka suhteessa saamapuolella.
Jätetäänpä sitten maksamatta muidenkin traumojen hoito.