Sinä, niin, juuri Sinä voit tukea lempikirjailijaasi. Olen ehkä liikaakin vaikertanut kirjan ja ihan erityisesti uskoon liittyvän kirjallisuuden hätätilasta Suomessa. Merkkejä siitä on paljon: Kirjakaupassa on yhä harvemmin edes paikkaa kristilliselle tai uskonnolliselle kirjalle. Ylipäätään kirjan inflaatio on tosiasia, meillä nimikemäärä yhä kasvaa, mutta myynti laskee. Suomi perii kirjalta 10%n ALV:n. Esimerkiksi Britanniassa kirjaa ei ensinkään veroteta, vaikka kielialue on vähän Suomea isompi. Ja kuitenkin Suomen synty ja historia on kirjalle, kirjalliselle ja muulle kulttuurille rakennettu.
Omia murheitani en jaksa nyt tässä pidempään valittaa. Mainitsen vain kärsineeni viimeiset 10 vuotta ikäsyrjinnästä apurahojen jaossa valtion / opetusministeriön ja Taiken kirjastoapurahojen jaossa. Valitin Turun Hallinto-oikeudelle joka oli samaa mieltä ja kumosi Taiken syrjivän päätöksen. Taike ei valittanut, mutta teki sitten saman hylkäyksen uudelleen – ainakun minun järkeni ja oikeustajuni vastaisesti.
Jeremiadeja on tullut esitettyä, mutta nyt vaihteeksi jotakin positiivista. Kuten jo alussa kirjoitin, on Sinulla arvoisa lukija käytössäsi yksi tukimuoto, jolla voit auttaa suomalaisia lempikirjailijoitasi. Taike siis jakaa kirjastoapurahoja, harkinnanvaraisesti ja on niissä ottanut käyttöön ikäleikkurin, jolla ”eläkeläiset” leikataan pois – vaikka taiteilijan tai kirjailijan ei tarvitse jäädä eläkkeelle.
Toinen, vasta viime vuosina meillä käyttöön otettu tukimuoto on lainauskertoihin matemaattisesti perustuva tuki. Jokaisesta lainatusta kirjasta kilahtaa 20 – 30 senttiä kirjailijan tilille. Sanasto hoitaa sen samaan tapaan kuin Teosto huolehtii musiikin tekijöistä.
Tämä antaa Sinulle mahdollisuuden kirjaston kautta tukea mieleisiäsi kirjailijoita. Minä tietysti toivon, ettet lainaisi vain TV:stä tuttuja bestselleristejä, vaan myös niinkutsuttua vähälevikkistä kirjallisuutta. Taidemaalarit järjestävät retrospektiivisiä näyttelyjä. Mitä jos Sinäkin loisit katseesi kirjailijasi koko tuotantoon, lainaisit kerralla sen alusta asti. Ei vain rahan tähden, vaan siksi että aurinko joskus paistaisi risukasaankin eli huomiota joskus saisivat muutkin kuin nämä televisiosta tutut.
Aloitin itse nurmeslaisesta Rauha Kejosesta. Turun pääkirjaston hyllyssä oli kuusi hänen kirjaansa, viisi proosateosta ja myös tuore runoteos ”Kukaan ei ole poissa”.
Antoisia lukuhetkiä! Ja vie viestiä eteenpäin!
Heikki, jos se yhtään lohduttaa, niin Anders Björkqvistin postilla sai nipin napin julkaisuluvan Turun tuomiokapitulilta 1810. Sen ensipainos taisi jäädä suurelta osin myymättä sekä vei kirjoittajansa vararikon partaalle. Arvostuksen toi vasta körttiläisyyden nousu paljon A.B:n kuoleman jälkeen. Ja silloin kirja jopa ruotsinnettiin.
MARKO, kiitos paljon hyvästä neuvosta. Kun nyt tuli puheeksi, niin Lundiathan meillä on käytössä, ollut jo yli puoli vuosisataa. Lisää hankittiin pitkään. Uudessakzaupungissa peräti lasioviset hyllyt ja Münchenissä Lundian kaupasta lisää hyllyä.
Kerrostalossa jossa nyt asumme Vähä-Hämeenkadulla remontoitiin sauna ylimmästä kerroksesta alimpaan. Saunakamaritkin jäivät tyhjilleen ja yksi niistä, muutaman neliön saunakamari on nyt minulla työhuoneena. Lundiata pari seveyttä siis täälläkin. Olen käyttänyt kyllä tuota kaksirivisyyttä, mutta hiukan hankalaa on toisesta rivistä kirjaa etsiä.
P.o. pari leveyttä
Heikki, eturiviin voi aina jättää ”markkerit”, lukemista odottavat ja ne, joita eniten tarvitsee. En minäkään pidä Leninin valittuja teoksia tai Mein Kampfin tieteellistä editiota eturivissä. Myös Francken postilla ja Lajien synty ovat nykyään takarivissä.
Heikki
Kiitos blogistasi
Asun omakotitalossa. Kotokirjastossani on tällä hetkellä melkoisen monta kirjaa. Yksistään tämän vuosituhannen puolella se on kasvanut noin 9 000 teoksella. Viime vuonnakin lisäystä yli 600 opusta. Kielivalikoimakin on hitaasti kasvanut koko ajan. Jo aikoja sitten on 160 kielen raja ylittynyt.
Pikkuhiljaa sitten lueskelen sen mitä jaksan.
MATIAS
Kiitoa sinulle. Muistanko nyt väärin, kun mielestäni muistan Sinut YKYstä ja Etsijästä? Sen jälkeen ovat tiemme kulkeneet eri maisemissa.
Nyt, kun olemme molemmat jo vanhoja, aika usein mietin jonkun toisen ajatust, jonka mukaan ihmisen vanhuuden tehtävä ja tarkoitus on päästä sovintoon oman eletyn elämänsä kanssa. Mitä siitä ajattelet, Matias?
Heikki
Toimin AVL:ssä ja osallistuin myös YKY:n päiväkahveille ja tilaisuuksiin. Tein myös vierailuja muihinkin yhteisöihin lähetystyöstä puhumassa eri puolilla Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa sekä erittäin lukuisilla kristillisillä teinipäivillä useamman teinipapin mukana apuohjaaja mikäli vain tilaisuutta tuli ja aikaa riitti, kaukaisin Torniossa asti.
Hyvin monet opiskeluajan kaverini ovat menneet kansaivälisiin tehtäviin vuosien mittaan, kuka lähetystyöhön, kuka johonkin muuhun tehtävään.
Yksi syy eri puolilla vaikuttamisiimme lienee myös se, että suurimman osan aktiivista pappispalvelustani olen tehnyt Porvoon hiippakunnassa.
Sitten vielä
Heititpä mielenkiintoisen kysymyksen vanhuuden tehtävästä. Lanseerasit myös ajatuksia herättävän teesin oman eletyn elämänsä kanssa sovintoon pääsemisestä. Pitääpä miettiä oikein ajan kanssa – niin vaikuttaa syvältä aiheelta.
Matias. Kun Turussa käyt. Olisi mukava juoda kahvit jossAkin kuppilassa.Miielelläni tarjoan.
Heikki
Kiitos kutsusta!
Mikä on puhelinnumerosi, että voin vihjaista kun joskus siellä päin käyn. Seuraava turkuiluni on vielä täysin avoin. Numeroni on blogikirjoittajien esitteessä, joten voit ottaa yhteyttä kun sinulle sopii.
Matias, voin kyllä soittaakin. Sp-osoitteeni on hkpalmu@gmail.com Yst. Heikki6