Kirkko on Pyhän Hengen työtä ihmisten vahvistamiseksi uskon rohkeuteen. Kirkon olemukseen kuuluu kaikkien ihmisten kokoaminen yhteen Jumalanpalvelukseen. Kuva Kamerunissa 25.5.2006 vietetystä jumalanpalveluksesta.
Sunnuntai 02.06.2019
6. sunnuntai pääsiäisestä, latinankielinen nimi Exaudi
Pyhän Hengen odotus
1. lukukappale: Jes. 44:1-5
Jumalan kansa on yksi yhteisö Jumalan edessä. Koska Jumala on yksi, niin hänen kansansakin on yksi. Kirkko on katolinen eli evankeliumin voimalla koko maailmaa yhteen kokoava laitos. Jumala on meidät luonut ja Jeesus on tehnyt sovintotyönsä koko maailman puolesta. Siksi myös Pyhän Hengen työ kirkon kokoamiseksi tähtää koko maailman kaikkien kansojen voittamiseen yhteiseen kristikuntaan.
Evankeliumi on kutsu koko kansalle yhtenä joukkona
Kokonaisia kansoja kutsutaan kokonaisina kansoina. Jumalan edessä kokonainen kansakunta on kuin yksi persoona. Hän puhuttelee koko kansaa yksikössä ja kansan valinnastakin hän puhuu yhtenä valintana.
Jumalan valinta toteutuu aina ulkonaisin keinoin. Pyhä Henki kutsuu meitä sanan ja sakramenttien välityksellä. Kansa palvelee Jumalaa yhtenä kansana eikä vain erillisinä yksilöinä. Ketään ei pidä jättää ulkopuolelle, vaan kaikkia vedetään yhteen ja samaan kirkkoon, Jumalan kansan jäseneksi yhtenä kansana.
Huomatkaamme koko kansan sinuttelu Jumalan puheessa:
Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,
kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!
Pois pelko Herran kansa
Kirkon ei tarvitse pelästyä ajassamme liikkuvia erilaisia liikehdintöjä. Kirkko on Jumalan kansa ja siksi mikään vastus ei ole ylivoimainen voitettavaksi. Jumala joka meidät on luonut on väkevä ja voimallinen. Hänen sormensa ohjaa ihmiskunnan historiaa kaikkien vaikeuksienkin keskellä.
Lain saarnalla Jumala kutsuu maailmaa oikeudenmukaisuuteen ja toinen toisestaan huolehtimiseen. Samalla kertaa lain saarna kertoo koko ihmiskunnan tarvitsevan Jumalan antamaa pelastusta.
Evankeliumin saarnalla hän avaa meille armon avaruudesta ja Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta. Pyhä Henki kirkastaa meille Vapahtajamme pelastustyön suuruutta ja kutsuu meidät elävään uskoon. Hän on meidän apumme ja turvamme koko elämämme ajan.
Näin sanoo Herra, joka sinut loi
ja jo kohdussa sinut muovasi,
hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
sinä Jesurun, jonka olen valinnut.
Kasteen veden suoma siunaus on Pyhän Hengen tuoma lahja
Talvella luonto näyttää lähes kuolleelta. Ruoho ja maa on lumen alla. Kevään tullessa lumi sulaa ja luonto herää uuteen elämään.
Pyhällä maalla kuivuus korvensi maan karrelle. Maa näytti autiolta ja tyhjältä. Raamatussa tämä on todettu monesti ja erilaisia kuvia käyttäen.
Kun sitten sadekausi saapui ja pilvet tiputtivat pisaroita maan päälle, niin kuollut maa heräsi henkiin. Elämä nousi: Vihreät ruohot saivat väriä ja monet kukat alkoivat loistaa värimerenä. Kukkien jälkeen tuli maan sato ja elämän yltäkylläisyys koettiin siunauksen merkkinä. Kaiken tämän sai aikaan pisaroiva vesi, joka herätti kuolleen luonnon uuteen elämään.
Niinpä Raamatussa Pyhän Hengen työ kuvataan veden antamana elämänä. Pyhä Henki herättää uskon ja tuo elämään siunauksen pyhän kasteen välityksellä. Kasteen välityksellä ihmiselle myös annetaan Pyhän Hengen lahja.
Raamatun ajattelun yhteisöllisyyteen kuuluu myös se, että lapsetkin ovat yhteisen kansan mukana pelastuksen veden antamasta siunauksesta. Myös lapset ja jopa perheiden pienimmätkin vesat eli vauvatkin saavat Jumalan Hengen osallisuuden ja täyden siunauksen yhteisessä Jumalan perheessä, jossa Jumala on meidän Isämme ja me olemme hänen rakkaita lapsiaan.
Minä annan vesien virrata janoavalle,
purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi
ja siunaukseni vesoillesi,
ja he versovat kuin kaislikko,
kuin pajut purojen varsilla.
Pakanain kääntyminen
Jo Vanhan testamentin aikana moni pakana kääntyi juutalaiseen uskoon. Epäjumalan palvelijoista tuli elävän Jumalan palvelijoita. Muiden maiden jumalien palvojat kääntyivät Israelin Jumalan palvelijaksi. Tämä merkitsi Jumalan kansaan liittymistä kaikkine siihen liittyvine menoineen.
Entinen elämä jäi taakse ja kokonaan uusi kausi alkoi heidän elämässään. Tämä uuteen elämään kääntyminen eli uuteen yhteisöön liittäminen vahvistettiin kääntymyksen kasteen välityksellä ja näin vedellä pyhitetyt saivat uuden identiteetin, missä päästiin Herran ja hänen kansansa yhteydessä elämiseen.
Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”,
toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,
kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”,
ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
Jeesuksen koko maailmalle tuoman täytetyn pelastustyön jälkeen annettu lähetyskäsky avaa näkymät vielä laajempaan evankeliumin esillä pitoon. Kaikki kansat voitetaan kirkon yhteyteen: Tämä on tavoite, koko maailman voittaminen elävän evankeliumin eteenpäin viemisellä Pyhän Hengen voimassa uskon rohkeuden ja toivon täyteisen sanoman siivittäminä.
Tästä osoitteesta näkee pyhäpäivän tekstit sekä pientä sunnuntain esittelyä.
http://notes.evl.fi/Evkirja.nsf/keFI?OpenPage&dindex=20190602
Kirkko on kirkko, katolinen tai luterilainen, mikä näitä yhdistää ja miksi ero tuli?
Oikeat Jeesuksen seuraajat tunnetaan rakkaudesta ja rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.
Joh. 13:35
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.”
Miksiköhän Vapahtaja kehotti anomaan Pyhää Henkeä?
Väärät seuraajat tunnistaa helpoiten silloin kun sanojen sisältö on jatkuvasti pelkkää syytöstä.
Pekka kuinkas tulkitset Lutherin puheet toisuskoisia kohtaan? Jopa saman kasteen saaneita ”paavilaisia”?
Luther on sinun määritelmäsi mukaan selkeästi väärä seuraaja?
Ihan vaan sanon miksi kommentoin näin, siis kun valheellisesti yritetään tehdä mustasta valkea, niin tuon esille sen valheen evankeliumin Sanan kautta.
Pekka esitti tuossa erinomaisen kysymyksen ” Miksiköhän Vapahtaja kehotti anomaan Pyhää Henkeä?” Raamattu vastaa tuohon useitakin kertoja.
Jeesus itse kertoi Matiaksen blogissakin mainitun edun saarnaamistyössä: ” Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka.”(Apt1:8)
Ilmeisesti voimaa ja ymmärrystä saatiin itse Raamatun kirjoittamiseenkin, sillä Jeesus lupasi, että ”Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.”(Joh14:26)
Raamattu antaa myös meille pohdittavaa, millaisen hengen johdatuksessa me itse kukin kuljemme. Galatalaiskirjeen 5. luvussa kerrotaan Jumalan hengen tuottamasta hedelmästä: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Ja sitten langenneen lihamme aikaansaannoksesta: ” vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus”.
Jumalan hengellä on ollut ja on edelleen siis paljon hyödyllisiä voimavaikutuksia meille. Vielä kauan sen tyhjän alun jälkeen, jolloin ”Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.”
Rauli Toivonen:”” Jumalan hengen tuottamasta hedelmästä: ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.” Ja sitten langenneen lihamme aikaansaannoksesta: ” vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus”.
Voiko nuo hedelmät olla samassa ihmisessä?
Sekä Raamatun että omien kokemustemme perusteella voimme todeta kaikkien meidän Aadamin jälkeläisten taipuvaisuuden lihan tekoihin. Eivät edes apostolit välttyneet kiistelemästä esimerkiksi siitä, kuka on suurin. Joten vastaus on kyllä.
Hengen hedelmät ovat niitä, joita kristitty tavoittelee. Ei siis eletä omassa voimassa vaan siten, että annetaan Jumalan ohjauksen toimia ihan arkielämässä. Toki monta anteeksipyyntöä sitten on syytä kohti taivasta lähettää, kun se oma perimä tahtoo vähän väliä paistaa läpi.
Sitä vastoin voi kyllä kysyä onko Jeesuksen ohjausta kaikella sillä jakautuneisuudella, joka Raamatun nimeen vannovilla lisääntymässä määrin on. Jumalan hengen kun pitäisi ohjata yksimielisyyteen eikä eripuraan.
Jeesus, joka lupasi huomattavan yhdistävän voiman seuraajilleen rukoili: ”Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.”(Joh 17:21) Toteutuuko hengen ohjaus siinä kaikessa kiistelevässä ihmisjoukossa, joka nimittää itseään kristityiksi?
Ari. Kyllä voi ja näin se myös on. Jos et itsestäsi löydä vääryyttä, niin mistä? Eikö Pyhä Henki ensimmäisenä paljasta ihmisessä synnin? (Vääryyden) Näin on Pyhä Henki aina toiminut Kristityissä.
Erikoista on sellainen Kristillisyys, jolla ei ole tarvetta pyytää esim. läheisiltään anteeksi tai sellaista, joka ei askaroi mielessään omaa heikkouttaan. Henki on kyllä altis, mutta liha on heikko. Miksi anomme ja pyydämme? Kristitty on syntinsä tunnustava ja heikko ihminen. Kristus on juuri heikoissa väkevä, Kristityn Voima on Kristuksessa, ei omissa voimissa.
Paavali kirjoittaa: ”Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille-niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa-etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen.
Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan.
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.
Minä toivon teidän tulevan tuntemaan, että me emme ole niitä, jotka eivät koetusta kestä.
Mutta me rukoilemme Jumalaa, ettette tekisi mitään pahaa, emme sitä varten, että näyttäisi siltä, kuin me olisimme koetuksen kestäviä, vaan että te tekisitte hyvää ja me olisimme ikäänkuin ne, jotka eivät koetusta kestä.
Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.
Sillä me iloitsemme, kun me olemme heikot, mutta te olette voimalliset; sitä me rukoilemmekin, että te täydellisiksi tulisitte.” 2.Kor.13:2-9
Eihän meitä tarvitsisi kehoittaa rakastamaan toisiamme, jos se olisi turhaa?
Koetuksen kestäminen on uskossa elämistä.
Ismo malinen:”” Kristitty on syntinsä tunnustava ja heikko ihminen. Kristus on juuri heikoissa väkevä, Kristityn Voima on Kristuksessa, ei omissa voimissa.””
Kristityn voima on pyhä Henki eli onko nyt Pyhä Henki voimaton synnin edessä ettei kristitty joka vaeltaa hengessä, voi voittaa KAIKKIA kiusauksia jotka eteen tulevat?
Entä KUN JUMALAN RAKKAUS on kristityssä niin voiko hän tehdä mitään pahaa lähimmäiselle?
TE EKSYTTE kun ette tunne kirjoituksia ja JUMALAN VOIMAA.
Ari. Emme me voi ottaa Jumalan sanaa omaksi voimaksemme. Ei Jumala sellaiseen koskaan suostu. Näin teet jatkuvasti, kun otat Jumalan sanoja ja yrität niiden avulla
kumota oikeaa kristillistä oppia. Taistelet mielestäsi jaloa taistelua. Varoa tulisi sitä, ettei siinä tule taistelleeksi itse Jumalaa vastaan. On aivan selvää, ettet tunne vielä Jumalan pelastus-suunnitelmaa. Tarjoat meille toisenlaista evankeliumia. Sellaista jonka voisimme omalla ymmärryksellämme käsittää.