Kirkko on Pyhän Hengen työtä ihmisten vahvistamiseksi uskon rohkeuteen. Kirkon olemukseen kuuluu kaikkien ihmisten kokoaminen yhteen Jumalanpalvelukseen. Kuva Kamerunissa 25.5.2006 vietetystä jumalanpalveluksesta.
Sunnuntai 02.06.2019
6. sunnuntai pääsiäisestä, latinankielinen nimi Exaudi
Pyhän Hengen odotus
1. lukukappale: Jes. 44:1-5
Jumalan kansa on yksi yhteisö Jumalan edessä. Koska Jumala on yksi, niin hänen kansansakin on yksi. Kirkko on katolinen eli evankeliumin voimalla koko maailmaa yhteen kokoava laitos. Jumala on meidät luonut ja Jeesus on tehnyt sovintotyönsä koko maailman puolesta. Siksi myös Pyhän Hengen työ kirkon kokoamiseksi tähtää koko maailman kaikkien kansojen voittamiseen yhteiseen kristikuntaan.
Evankeliumi on kutsu koko kansalle yhtenä joukkona
Kokonaisia kansoja kutsutaan kokonaisina kansoina. Jumalan edessä kokonainen kansakunta on kuin yksi persoona. Hän puhuttelee koko kansaa yksikössä ja kansan valinnastakin hän puhuu yhtenä valintana.
Jumalan valinta toteutuu aina ulkonaisin keinoin. Pyhä Henki kutsuu meitä sanan ja sakramenttien välityksellä. Kansa palvelee Jumalaa yhtenä kansana eikä vain erillisinä yksilöinä. Ketään ei pidä jättää ulkopuolelle, vaan kaikkia vedetään yhteen ja samaan kirkkoon, Jumalan kansan jäseneksi yhtenä kansana.
Huomatkaamme koko kansan sinuttelu Jumalan puheessa:
Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule,
kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut!
Pois pelko Herran kansa
Kirkon ei tarvitse pelästyä ajassamme liikkuvia erilaisia liikehdintöjä. Kirkko on Jumalan kansa ja siksi mikään vastus ei ole ylivoimainen voitettavaksi. Jumala joka meidät on luonut on väkevä ja voimallinen. Hänen sormensa ohjaa ihmiskunnan historiaa kaikkien vaikeuksienkin keskellä.
Lain saarnalla Jumala kutsuu maailmaa oikeudenmukaisuuteen ja toinen toisestaan huolehtimiseen. Samalla kertaa lain saarna kertoo koko ihmiskunnan tarvitsevan Jumalan antamaa pelastusta.
Evankeliumin saarnalla hän avaa meille armon avaruudesta ja Jeesuksen ylösnousemuksen voimasta. Pyhä Henki kirkastaa meille Vapahtajamme pelastustyön suuruutta ja kutsuu meidät elävään uskoon. Hän on meidän apumme ja turvamme koko elämämme ajan.
Näin sanoo Herra, joka sinut loi
ja jo kohdussa sinut muovasi,
hän, joka auttaa sinua:
– Älä pelkää, palvelijani Jaakob,
sinä Jesurun, jonka olen valinnut.
Kasteen veden suoma siunaus on Pyhän Hengen tuoma lahja
Talvella luonto näyttää lähes kuolleelta. Ruoho ja maa on lumen alla. Kevään tullessa lumi sulaa ja luonto herää uuteen elämään.
Pyhällä maalla kuivuus korvensi maan karrelle. Maa näytti autiolta ja tyhjältä. Raamatussa tämä on todettu monesti ja erilaisia kuvia käyttäen.
Kun sitten sadekausi saapui ja pilvet tiputtivat pisaroita maan päälle, niin kuollut maa heräsi henkiin. Elämä nousi: Vihreät ruohot saivat väriä ja monet kukat alkoivat loistaa värimerenä. Kukkien jälkeen tuli maan sato ja elämän yltäkylläisyys koettiin siunauksen merkkinä. Kaiken tämän sai aikaan pisaroiva vesi, joka herätti kuolleen luonnon uuteen elämään.
Niinpä Raamatussa Pyhän Hengen työ kuvataan veden antamana elämänä. Pyhä Henki herättää uskon ja tuo elämään siunauksen pyhän kasteen välityksellä. Kasteen välityksellä ihmiselle myös annetaan Pyhän Hengen lahja.
Raamatun ajattelun yhteisöllisyyteen kuuluu myös se, että lapsetkin ovat yhteisen kansan mukana pelastuksen veden antamasta siunauksesta. Myös lapset ja jopa perheiden pienimmätkin vesat eli vauvatkin saavat Jumalan Hengen osallisuuden ja täyden siunauksen yhteisessä Jumalan perheessä, jossa Jumala on meidän Isämme ja me olemme hänen rakkaita lapsiaan.
Minä annan vesien virrata janoavalle,
purojen kuivaan maahan.
Minä vuodatan henkeni lapsiisi
ja siunaukseni vesoillesi,
ja he versovat kuin kaislikko,
kuin pajut purojen varsilla.
Pakanain kääntyminen
Jo Vanhan testamentin aikana moni pakana kääntyi juutalaiseen uskoon. Epäjumalan palvelijoista tuli elävän Jumalan palvelijoita. Muiden maiden jumalien palvojat kääntyivät Israelin Jumalan palvelijaksi. Tämä merkitsi Jumalan kansaan liittymistä kaikkine siihen liittyvine menoineen.
Entinen elämä jäi taakse ja kokonaan uusi kausi alkoi heidän elämässään. Tämä uuteen elämään kääntyminen eli uuteen yhteisöön liittäminen vahvistettiin kääntymyksen kasteen välityksellä ja näin vedellä pyhitetyt saivat uuden identiteetin, missä päästiin Herran ja hänen kansansa yhteydessä elämiseen.
Niin yksi sanoo: ”Minä kuulun Herralle”,
toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä,
kolmas kirjoittaa käteensä: ”Herran oma”,
ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
Jeesuksen koko maailmalle tuoman täytetyn pelastustyön jälkeen annettu lähetyskäsky avaa näkymät vielä laajempaan evankeliumin esillä pitoon. Kaikki kansat voitetaan kirkon yhteyteen: Tämä on tavoite, koko maailman voittaminen elävän evankeliumin eteenpäin viemisellä Pyhän Hengen voimassa uskon rohkeuden ja toivon täyteisen sanoman siivittäminä.
Pekka miksi israelilaiset joutuivat kiertämään 40 vuotta erämaassa eivätkä päässeet luvattuun maahan, epäuskon takia, he eivät uskoneet että Jumala kykenee tekemään sen mitä lupasi.
Minä uskon Jumalan lupaukset ja että Hän tekee mitä Sanoo, simppeliä lapsenmieliselle.
Yksi lupaus on voimasta elää änen tahdossaan, ei omassa voimassa vaan Jumalan.
Evankeliumi on selkeä kenelle Jumala sen ilmoittaa, muille mahdoton ymmärtää kun Jumala sen salaa.
Sinä otat vastaan luterilaisuuden opin ja sen mukaisen pelastuksen, samalla ”hyväksyt” oppi-isiesi väkivallan kristittyjen tekemiksi, muista ettei Pyhä Henki ole yhdessäkään väkivallan tekijässä saati vainoojassa.
Joku on joskus sanonut: ”Ei kukaan ole virheetön” niinpä on erittäin vaikeaa tuomita, esim: Luther vainoojaksi ja väkivallan tekijäksi. Osa kirjoituksista meni kärkevien sanomisten kanssa ohi maalin, mutta nekin on jollain tasolla ymmärrettäviä oikeassa kontekstissa.
Epäusko on uskon vastakohta ja sen suhteen pitää olla tarkka mitä tarkoitetaan. Jos ihminen ei luota johonkin, niin hän on epäuskoinen. Jokainen ihminen on joskus epäuskoinen ja näin ollen uskoton.
Kristitty ei siis varsinaisesti luota omaan uskoonsa, vaan Jumalaan, joka Kristuksen kautta tekee ihmisestä kelvollisen. Jos me siis olemme uskottomat, on Hän kuitenkin uskollinen. Sanoohan Paavali: ”Mutta Herra on uskollinen, ja hän on vahvistava teitä ja varjeleva teidät pahasta.”
Raamatussa on paljon kirjoituksia, joissa vahvistetaan juuri luottamusta Jumalan lupauksiin. Emme siis ole ja elä oman uskomme varassa, vaan Jumalan vanhurskauden varassa, joka on lahjoittanut meille Pyhän Hengen, ettemme enää turvautuisi omiin tekemisiin Pelastuksen suhteen, vaan, että kasvaisimme Jumalan Armossa ja laupeudessa, emmekä enää täyttäisi sitä vääryyden mittaa, jossa ennen vaelsimme ilman Jumalaa.
Jumalan tahdossa eläminen on siis luottamista siihen, että meidän vääryytemme on anteeksi annettu, nyt ja tulevaisuudessa.
Onko meille siis annettu lupa elää synnissä? Pois se, juurihan sanoin, että synnit on annettu anteeksi. Kuinka kukaan voi elää sellaisessa mitä ei ole? Synti on otettu pois Kristuksessa.
Eihän kukaan Kristitty ehdoin tahdoin tee pahaa, vaan hän vihaa sitä pahaa mitä tekee. Luonnollinen ihminen taas rakastaa omia tekemisiään, eikä häntä paljon omatunto paina jos hän tekee pahaa tai hyvää.
” Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.
Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.
Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.
Mutta ennen kaikkea, veljeni, älkää vannoko, älkää taivaan kautta älkääkä maan, älkää mitään muutakaan valaa; vaan ”on” olkoon teillä ”on”, ja ”ei” olkoon teillä ”ei”, ettette joutuisi tuomion alle.
Jos joku teistä kärsii vaivaa, niin rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, veisatkoon kiitosta.
Jos joku teistä sairastaa, kutsukoon tykönsä seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään, voidellen häntä öljyllä Herran nimessä.
Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.
Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.
Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä.
Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden. Jaak.5:9-20
Jos puhutaan pienten lasten kasteessa saamasta Pyhästä Hengestä ja uudestisyntymisestä, niin mietin, miksi se niin vähän näkyy näiden elämässä, heidän varttuessaan?
Pyhä Henki ensi sijaisesti kirkastaa Kristusta. Se, joka on saanut Pyhän Hengen sisimpäänsä, ei voi olla kertomatta ja todistamasta uskostaan ja siitä mitä Jeesus on hänen puolestaan tehnyt. Tämähän on aivan selvää.
Yhtä selvää on myös se, jos tämä kokonaan puuttuu, niin silloin kyllä puuttuu myös se usko, jonka Henki synnyttää eikä uudestisyntymistä todellisuudessa ole tapahtunut.
Raamattu ja kokemus osoittavat, että Jumala jossain vaiheessa lähestyy tietoisella tavalla ihmistä, jolloin hän tietoisesti voi vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä tai sitten hyljätä kutsun ja jatkaa kohti tulevaa tuomiota.
Pelastus ei ole mikään automaatio, joka pelkästään kirkkoon kuulumalla toteutuu.
Kristuksen kirkko ei ole sama asia kuin kristillinen kirkko.
Kristuksen kirkkoon kuuluvat kaikki Hänen omansa joiden sydämeen on painettu Pyhän Hengen sinetti.
Ne, joiden sydämessä Pyhä Henki asuu, myös ovat tietoisia tästä koska Pyhä Henki Raamatun mukaan todistaa heidän hengessään, että he ovat Jumalan lapsia ja Kristuksen kanssaperillisiä.
Kukaan ei voi tätä todistusta itselleen ottaa, eikä kukaan Pyhästä Hengestä osaton, pysty myöskään vilpittömästi todistamaan henkilökohtaisesta uskostaan, eikä voi sanoa, että Jeesus on minun Herrani.
Olen lapsena kastettu ja arvostan sitä suuresti, mutta jos en olisi myöhemmin saanut tietoisesti ottaa Jeesusta vastaan elämääni, ei minulla mielestäni olisi kasteesta ollut mitään hyötyä.
Tämä on minun mielipiteeni. Joku toinen voi olla toista mieltä.
Olisikohan Jorma, kyse siitä, että meidän on uskolla omistettava myös kaste ja kaikki se mitä kasteeseen liittyy. Jollemme siihen tartu uskolla, niin kaste ei meitä pelasta. Uskon ja kasteen on liityttävä yhteen. Meillähän ei ole mitään henkilökohtaista kokemusta omasta kasteesta. Vain todistuksia ja ehkä muiden kertomuksia. Niihin meidän on luotettava. Aivan samoin kuin me evankeliumien sisällönkin uskomme.
Samaa mieltä Pekka, joka ”uskoo ja kastetaan, se pelastuu”.
Halusin kommentoida koska usko ei ole vain totena pitämistä vaan sydämen uskoa, joka ei voi syntyä pienessä lapsessa, joka ei edes tiedä, niinkuin sanoit, että on kastettu, jollei joku sitä hänelle sano eikä siltikään tiedä mitä on tapahtunut.
En painottaisi kastetta uskon kustannuksella sen takia koska ilman uskoa ei voi olla otollinen Jumalalle vaikka olisi kastettu.
Usko on nimenomaan kuuliaisuutta Jumalalle, joka on useimmille aivan vieras asia. Jos olisi pienenä kasteessa uudestisyntynyt ja saanut Pyhän Hengen, niinkuin nämä opettavat, niin luulisi että silloin tiedetään heti kun aletaan jotain ymmärtää mikä on Jumalan tahto ja senhän pitäisi jossain vaiheessa alkaa myös näkymään.
Mutta se näkyy vasta sitten kun ihminen on tietoisessa tilassaan saanut Jumalan armosta vastaanottaa Pyhän Hengen sisimpäänsä ja Sana on auennut ja synti on tullut todelliseksi ja tietää mistä on pelastettu.
Kysytäänpä keneltä tahansa lapsena kastetulta, tietääkö hän synnistä ja että voi olla matkalla kadotukseen.
Suuri osa ei tiedä, koska Pyhä Henki on ainoa, joka osoittaa todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion.
Mitäpä tästä pitäisi päätellä?
Ismo malinen:”” vaan, että kasvaisimme Jumalan Armossa ja laupeudessa, emmekä enää täyttäisi sitä vääryyden mittaa, jossa ennen vaelsimme ilman Jumalaa.””
Nyt sitten voisit selittää mitä tuolla tarkoitat?
Kuinka voi vauvakastettu ”täyttää sitä vääryyden mittaa jossa ennen vaelsi ILMAN Jumalaa””.
Siis eikö teidän kasteessa vauvasta tule jumalanne lapsi? Kuinka siis voisi vaeltaa ulman jumalaanne?
Sen päättelypuolen olen oppinut jättämään Jumalan huoleksi. Kasteen syvin olemus on meiltä salattu. ” Se mikä on ilmoitettu, on meitä varten. Se mikä on salattu on Jumalan.”
Tarkoitin päättelyllä sitä, että jos kastettu ihminen ei tiedä olevansa syntinen ja tarvitsevansa pelastusta, niin kasteella ei ainakaan tässä suhteessa tunnu olleen hänelle mitään merkitystä.
Koska kysymys on kuitenkin äärimmäisen vakavasta asiasta, ei pitäisi olla yhtään epäselvää kuinka ihminen pelastuu.
Ei voida tarjota ihmisille helppohintaista vastausta, että ole aivan rauhassa, sinut on lapsena kastettu, kaikki on siis hyvin vaikka ihminen itsessään tietää että kaikki ei todellakaan ole hyvin.
Ainakin itselläni oli tuo levottomuus kunnes sain löytää levon Kristuksessa.
Sen jälkeen olisin halunnut mennä kasteelle ja ikäänkuin omalta puoleltani vahvistaa, että kuulun Kristukselle ja osoittaa sen tavalla johon olisin aina voinut palata. ”Se oli silloin kun annoin elämäni Jeesukselle ja kun minut kastettiin Hänen kuolemaansa”. Ja uskonpa, että näin Jumala on sen alunperin tarkoittanutkin.
En mennyt kasteelle koska vakuutuin että lapsena saatu kaste riittää, mutta on paljon vaikeampi palata ajatuksissa tapahtumaan, jota ei ole tietoisesti kokenut.
Mielestäni on aivan sama onko kastettu vai kastamaton, jos ei koskaan ole todellisuudessa tullut Jeesuksen yhteyteen, eikä tunnusta kuuluvansa Hänelle.
Mitä silloin ulkonaiset rituaalit merkitsevät jos sydän on kaukana Hänestä, joka yksin voi meidät vanhurskauttaa.
”Ympärileikkaus tai ympärileikkaamattomuus ei merkitse mitään, vaan uusi luomus”
Myös evankeliumi on salaisuus. Helposti voimme hyvinkin sen sisällön ymmärtää. Näin ajattelemme. Entäpä jos sinä alat sitä tarkemmin tutkimaan, niin pian huomaat miten se syvimmältä olemukseltaan onkin salattu. Sen olemus on meille uskovillekin mahdoton käsittää järjellä. ”mikä ihmisen sydämeen ei ole noussut. Sen Jumala ilmoitti..” Se mitä ilosanomasta on meille evankeliumeissa ilmoitettu , riittää pelastukseen. Silti jos keskityt opetuksessasi Vapahtajan vereen ja hänen sovitustyöhösi, niin vastustus nousee varmasti. Sen opettaminen on vastenmielistä meidän omalle lihallemmekin. Oman minän on siirryttävä täysin syrjää, Sellaiseen se ei koskaan halua suostua. Liha ei koskaan suostu elämään pelkän uskon varassa. Liha haluaa ymmärtää ja tietää miten asiat on.
Pekka, näinhän se on. Emme voi omalla järjellämme ymmärtää, mitä meissä on tapahtunut kun evankeliumi uppoaa sydämeemme.
Kuitenkin ”usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta”
Eli tarvitaan kuulemista, itselläni se tapahtui lukemisen kautta, mutta asia on sama.
Edelleen jos sen laittaa siihen yhteyteen, josta kirjoitin, lapsena kastetunkin tarvitsee jossain elämänsä aikana kuulla evankeliumin sanaa, muuten ei voi ”tulla uskoon” joka kuitenkin on juuri se tapahtuma, jossa ihmisen sisin ikäänkuin luodaan uudelleen.
Lamppu joka on ollut pimeänä alkaa palamaan.
Sana syttyy hänen sydämessään ja se muuttuu eläväksi sanaksi.
Muistan melkein ensimmäiset elävät sanat, jotka itselleni tulivat: ”Uskon kautta ymmärrämme, että maailma on luotu Jumalan sanalla”. Uskoin Luojaan, mutta nyt kaikki valkeni aivan uudella tavalla suurella riemulla.
Eihän tätä voi mitenkään käsittää miten tämäkin tapahtui, eikä se ole tärkeintäkään tietää, riittää että se on totta.
Pelkkään kasteeseen vetoaminen häviää omaan mahdottomuuteensa.
Raamattu puhuu uskosta, joka on tärkein ja jota ilman kaste on voimaton.
Pekka jättäisitkö omat lapsesi epätietoisuuteen etkä kertoisi heille todella tärkeää tietoa?
Siis Jumala salaa evankeliumin niiltä jotka omalla ymmärryksellä ja viisaudella sitä yrittävät ymmärtää, kun taas ilmoittaa niille jotka nöyrtyvät parannukseen ja ottavat sen vastaan lapsenmielisesti.
Ajatteleppa nyt juuri kuinka Jeesus selkeästi Sanoo että Hänen seuraajansa tunnistaa keskenäisestä rakkaudesta eikä rakkaus tee lähimmäiselle mitään pahaa, kuinaka joudut ”selittämään” kaiken sen pahan jota ns ”kristityt” ovat tehneet?
Minulle selitys on selkeä, eivät kaikki jotka sanovat olevansa ”kristittyjä” ole oikeita Jeesuksen seuraajia, aivan kuten itsekkin elin pimeydessä eli en ymmärtänyt Jeesuksen Sanoja ja tein mitä itse 1)omassa ymmärryksessä pidin oikeana , 2) omien himojen viemänä 3) kyllä alkoholin sumentamana 4) kaverien mukana.
Jokaisen pitää nöyrtyä tunnustamaan olevansa väärässä Jumalan edessä, yksikään ihminen ei ole oikeassa vaan jokaisen täytyy kääntyä pois pimeydestä valoon jolloin Jumala ilmoittaa evankeliumin hänelle. Nöyrille Jumala antaa armon , ylpeitä vastaan on Hän.
Jaak. 4:6
Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”.
Arille erikseen ja muutenkin.
Kun lapsi kastetaan, niin hänet uskotaan Jumalan haltuun.
Jos vanhemmat jättävät kastetun ilman opetusta, kuten nykyään on tapana, kuten myös minulle on käynyt aikanaan, niin missä on menty pieleen? En minä Jumalan olemassa oloa ole koskaan epäillyt, eikä vanhempani myöskään epäilleet Jumalan olemassa oloa erityisesti. En ole elänyt uskonnollisessa kodissa tai missään uskonnollisessa yhteisössä. (En siis tuntenut Pelastajaani)
Kun sitten aikuisella iällä sain kuulla Evankeliumin, niin synnin tunto heräsi ja sain kohdata Jumalan Armon Kristuksessa.
Nyt on tärkeää, ymmärtää, ettei saamani kaste ole mennyt hukkaan kohdallani, vaan opetus on. (Sitä ei ole ollut) Kun ihminen syntyy uudelleen ylhäältä, joka on kasteen syvin olemus, niin ei se tarkoita esim. Minun kohdallani, että Kaste olisi toimitettu väärin, vaan, että en ole saanut tietää ja ymmärtää tilaani, kuin vasta aikuisena, kun sain oppia Kristuksen merkityksen ihmiselle.
Vaikka olen saanut kohdata Jeesuksen ilmestyksen kautta vasta 26 vuotiaana, niin ei se ole minun kastettani tehnyt koskaan mitättömäksi, vaan 26 vuotta elin ilman Kristuksen tuntemista maailmassa, vaelsin oman ymmärrykseni mukaan vääryyden teillä.
Tosin sanoen on kaikki elämässäni ollut jo valmiina Kristuksessa, kun minut on kastettu vauvana, enkä voi myöskään ajatella, etteikö Jumala olisi ollut kanssani kaikkina turhina päivinäni, ennen Kristuksen kohtaamista. Olen aina uskonut Jumalan olevan olemassa, mutta en tiennyt Hänestä mitään.
Jumalan todellisuuden kohtaaminen ei ole kovin yksinkertaista selittää järjellä, koska Usko avaa Jumalan tuntemisen, vasta Evankeliumin saavuttamisen kautta.
On myös huomioitavaa, että esim. Paavali oli Jumalan kämmenellä jo ennen syntymäänsä, kuten itse todistaa, (Gal.1:15) hän oli uskovainen Juutalaisen tavan mukaan, mutta Kristuksen kohtaamisen jälkeen hänen ymmärryksensä muuttui suhteessa Jumalaan, johon hän oli uskonut kaiken ikäänsä. Hänet oli ympärileikattu 8 päiväisenä Mooseksen lain mukaan, hän oli myös saanut opetusta ja tunsi kirjoitukset farisealaisen lahkon kautta.
On siis ajateltava, että Kaste Kristukseen jo heti sairaalassa (hätäkaste) on lopulta ollut minulle siunaus, vaikka sain oppia tuntemaan Pelastajani vasta aikuisena.
Ismo Malinen ensinnäkin milloin olet mielestäsi alkanut ”kuulla” Jeesuksen äänen?
Jos kasteessa vauva tulisi Jumalan lapseksi niin eikö hän viimeistään rippikoulussa tulisi kuulemaan Isän ääntä ja alkaisi kasvamaan hyvää hedelmää huolimatta mitä kotona on opetettu tai jätetty opettamatta.