Nilsiäläisen talonpojan ja herännäisyyden voimahahmon Paavo Ruotsalaisen (1777–1852) eli Ukko-Paavon syntymästä tulee kuluneeksi 240 vuotta tänä vuonna. Ukko-Paavon hauta on Nilsiän vanhalla hautausmaalla suuren kuusen juurella. Ensi kesänä, jos Jumala suo, pidetään herättäjäjuhlat tuossa historiallisessa ympäristössä. Juhlien tunnus ”Uudistat armollasi” on saatu nk. Paavon virrestä (VK 382:7, Sv 282:7).
Ukko-Paavosta on kirjoitettu ja kerrottu tarinoita runsaasti. Paavon kirjeitä on julkaistu ja tulkittu. Sukupolvet vuorollaan ovat löytäneet Paavon rosoisesta persoonasta ja totuudenetsijän neuvoista innoittajansa. Viimeiset kiusaukset -oopperan kautta Paavon tarina on saavuttanut ja tullut tutuksi suurelle yleisölle. Tänä keväänä saa Helsingissä kantaesityksen Paavo Ruotsalaisen ydinajatuksia luotaava uusi oopperaesitys Herääminen. Tarina ihmisestä, joka väsyi jaksamaan. Paavon persoona ja tarina puhuttelevat edelleen ja ovat löytäneet tiensä monikulttuuriseen ruuhka-Suomeen.
Suomi täyttää sata vuotta ja kirkossamme vietetään reformaation merkkivuotta. Julistettakoon alkanut vuosi myös Ukko-Paavon merkkivuodeksi. Nostettiinhan hänet näyttävästi julkisuuteen ja ikään kuin kaapinpäälle silloin, kun kansakunnallemme luotiin merkityksiä ja identiteettiä itsenäisyyden alkuvuosina kerrottuun Suomen tarinaan. Ilkka Huhta on tätä selvittänyt ansiokkaasti tutkimuksessaan.
Ukko-Paavon persoonasta ja tarinasta voi löytää monta puolta. Paavo on ollut yksi kirkon merkittävimmistä maallikoista. Paavon voi nähdä oman aikansa kirkon uudistajana, jolla oli laajat vaikutusverkostot seurakuntiin eri puolille maatamme. Hän näyttäytyy niin karskina ja karkeana tekopyhyyden ravistelijana kuin taitavana vaivattujen sielujen auttajana ja hoitajana. Hän on levoton kulkija, joka tunsi ahdistuksen. Jotkut ovat jopa nähneet häneen sopivan itäisessä kristillisyydessä käytetyn ”Jumalan houkka” -nimityksen.
Paavon kotipaikka Nilsiän Aholansaaressa on tänään leiri- ja kurssikeskuksen lisäksi myös pyhiinvaelluskohde, josta eräs ortodoksikirkon piispa kertoi lyhyen laivamatkan aikana kokeneensa tulevansa paikkaan, jossa on rukoiltu paljon. Saaren hämyisä ja vanha savupirtti on paikka, jossa soisin mahdollisimman monen edes kerran elämässään viivähtävän. Talvella Saareen pääsee jäätietä pitkin, kesällä Toivo-laiva kuljettaa mantereelta Saareen. Paavon Riitta-vaimon kerrotaan huhuilleen miestään: ”Tule saareen Paavo!” Riitan kutsu olkoon tarkoitettu tänään kaikille väsyville kulkijoille.
Simo Juntunen
Kirjoittaja on Herättäjä-Yhdistyksen toiminnanjohtaja.
