Tuleeko usko kuulemisesta? Kuuntelin Suviseuroja radiosta, mutta minut tuomittiin

Parhaat taivaspisteet saa Äiti Saaralta, kun käy ahkerasti seuroissa. Nyt minulle on tullut mieleen, tuleeko niitä taivaspisteitä ollenkaan, jos kuuntelee seurapuheita radiosta tai netistä. Raamatussa sanotaan, että usko tulee kuulemisesta. Olen käynyt Suviseuroissa useita kertoja ja todennut, että kansaa on paljon, mutta varsinaisia seurapuheita kuunnellaan vain toisella korvalla, kun ohjelmassa on enimmäkseen tuttujen tapaamista ja seurustelua.

Muutama vuosi sitten oli Suviseurat Pudasjärvellä, jonne minunkin olisi pitänyt mennä voidakseni tunnustautua oikeaksi uskovaiseksi. Niinpä lähdin köröttelemään autolla kohti Koillismaata, mutta minä syntinen ajoinkin kohti Kuusamoa, jossa minulla on syntymäkoti ja kesämökki. Kävin hakemassa mukaani kolme vanhempaa sisarusta, jotka asuivat hoitokodissa. Keski-ikä meillä oli noin 80 vuotta. He olivat iki-onnellisia päästessään lomalle syntymäkotiinsa, jossa saivat kuunnella suviseuraradiota. Siinä kuunneltiin seurapuheita aamusta iltaan. Väliin keitettiin kahvia ja vaihdettiin vaippoja.

Tänä kesänä en päässyt Suviseuroihin paikan päälle erään leikkausoperaation takia. Kuuntelin kaikki seurapuheet netistä. Siellä oli monta tuttua puhujaa ja hyvin he puhuivat. He puhuivat nimenomaan Raamatun tekstin pohjalta. Suviseurojen jälkeen menimme jälleen samalla porukalla kotitaloomme, jossa kuuntelimme kaikki päivät kesäseuraradiota. Siellä oli paljon sukulaisia paikalla, jotka olivat olleet Suviseuroissa. Sitten rupesin muistelemaan seurapuheita ja niitä aiheita, mistä kukin puhui. Siellä puhuttiin paljon anteeksi antamisesta. Eräs puhe käsitteli toisten ihmisten tuomitsemista, että älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi. Lisäksi puhuja otti esille toisen Raamatun lauseen: Ottakaa malka ensin omasta silmästä kuin toisen silmästä. Yritin saada seurapuheista keskustelua aikaseksi, mutta eihän siitä mitään tullut, kun kukaan ei muistanut, mitä siellä oli puhuttu.

Tämä lomareissu päättyi surullisesti. Siinä oli paljon porukkaa paikalla, niin myös suuren suvun uskonnollinen johtaja, joka ei ole minun sukulainen. Hän on antanut minulle tuomionsa jo useita kertoja aikaisemmin. Muut myötäilevät tai ovat hiljaa, kun eivät uskalla sanoa omaa mielipidettä, mutta sehän on tyypillistä tässä yhteisössä. Hän julisti, että minä olen eksynyt synnin tielle ja minun pitää tehdä parannus, kun olen asettanut itseni Äiti Saaran yläpuolelle. Esitin hänelle, että tehdään sovinto siten, että kumpikin saa olla siinä uskossa kuin on, eikä meidän pidä tuomita toisia ihmisiä. Se ei hänelle käynyt vaan hän käänsi minulle selkänsä eikä enää tervehtinyt minua. Ei tullut taivaspisteitä.

Eino Määttä

Kirjoittaja on eläkeläinen ja uudistusmielinen vanhoillislestadiolainen Oulusta. Hänellä on takanaan 40 vuoden työura sosiaalialan eri tehtävissä. 

Kirjoittajan aiemmat kirjoitukset:

Maallikkoelvytystä

Erään hoitokokousuhrin tarina

Moni hoitomies on tehnyt hoitovirheen – Kirje SRK:n puheenjohtajalle

Muistikuvia seuroista: ”Herran Jeesus ole kiitetty!”