Tulevaisuuden maailma on kiehtonut ihmisiä aina, eikä Raamattu tee tästä poikkeusta. Raamattuun on saatu mahdutettua kaikenlaisia profetioita ja tulevaisuudenkuvia. Villeimmät tulevaisuuden maalailut löytyvät tietenkin Johanneksen Ilmestyksestä, jota ei ole aivan perusteetta arvioitu kirjoitetun jonkin Buranaa vahvemman rohdon vaikutuksen alaisuudessa. Sen verran korkealentoista pakinaa on kirjaan eksynyt, että kaurismäkeläiseen tunnelmointiin tottunut härmäläinen saattaa tippua tuolilta parikin kertaa, ennen kuin saa edes etäisesti juonesta kiinni.
Sitähän se tulevaisuuden maalailu toisaalta usein on – korkealentoista fiktiota, joka näyttää juuri siinä ajan hetkessä kovin oudolta. Jos metsästäjä-keräilijälle olisi kertonut, että tulevaisuudessa lennetään lentokoneilla ja ihmisiltä löytyy taskusta pieni väline, jolla voi olla yhteydessä reaaliaikaisesti vaikka toiselle puolelle maapalloa, ja josta löytyy myös miltei kaikki maailman tieto, vastaanotto olisi tuskin ollut kovin ymmärtäväinen. Tai ehkä ymmärrystä olisi löytynyt korkeintaan sen verran, että kertojan tarinoille olisi nyökkäilty ”ymmärtäväisesti”. Hullu mikä hullu.
Entä nyt, kun olemme päässeet siihen tulevaisuuteen, jossa nuokin ihmeet ovat arkipäivää – mikä meidän mielestä tulevaisuuden kuvailussa olisi yhtä hullua kuin lentokoneet metsästäjä-keräilijälle? Miltä maailma ja ihminen näyttävät kymmenen tuhannen vuoden päästä?
Pessimismissä maailmansa marinoinut toteaa tietenkin sen kummemmin miettimättä, että ihminen on siihen mennessä tuhonnut kaiken jo moneen kertaan. Siksi ei ole mitään tulevaisuutta, tai ainakaan sellaista, jossa meillä olisi jonkinlaista roolia tai joka olisi suhteessa yhtä edistynyt kuin nykyhetkemme historiaan verrattuna.
Mutta jospa pessimistit ovat tässäkin väärässä? Hehän ovat olleet väärässä suunnilleen aina. Maailma ei ole loppunut vaikka sitä on julistettu ainoastaan niin kauan kuin sitä on osattu odottaa. Ihminen ei kuollut tauteihin, sotiin tai nälänhätään. Eikä mihinkään muuhunkaan.
Oma visioni tulevaisuudesta on voittopuolisen valoisa. Tulemme tietenkin ottamaan takapakkia monissa asioissa, mutta niin on ollut aina. Kaksi askelta eteen, yksi taakse, ja taas mennään. Tulevaisuuden maailmassani olemme selättäneet eriarvoisuuden, energiahaasteet ja talousongelmat. Eriarvoisuutta ei ole, koska olemme selvinneet haasteista yhteistyöllä, emme käpertymällä ”oma valtio ensin” -idiotismiin. Energiahaasteita ei ole, koska energiaa hyödynnetään nykyistä paljon paremmin ja sitä sataa jo pelkästään Auringosta enemmän kuin tarvitsemme. Talousongelmia ei ole, koska koko taloutta ei enää ole samassa merkityksessä kuin tänään. Tulevaisuudessa ihminen elää elämälle, ei selviytyäkseen tai työnteolle ja vauraudelle.
Entä sitten ideologinen ja maailmankuvaan liittyvä kehitys? Rohkea väitteeni on, että tulevaisuudessa ei ole myöskään uskontoja ja uskonnollisuutta. Kasvamme hiljalleen eroon lajillemme tyypillisistä yliluonnollisista käsityksistämme ja ymmärrämme kotimme, maailmankaikkeuden, nykyistä paremmin. Ymmärrämme myös, että vaikka emme ymmärrä jotain, ei se tarkoita sitä, että selitys löytyisi jostain vanhasta eepoksesta, joka kertaa ainoastaan oman aikansa käsityksiä ja tarinoita.
Uskonnollisuudelle ei ole tulevaisuudessa tarvetta, koska se ei anna ihmiselle mitään. Tulevaisuuden ihminen ei pelkää kuolemaa, koska hän ymmärtää sen kuuluvan elämään. Tulevaisuudessa ei surra kuolemaa vaan ylistetään elämää. Tulevaisuudessa uskotaan kyllä, mutta ainoastaan sitäkin parempaan huomiseen. Ja rakkauteen.
Tiedän. Sivullekirjoittaneesta löytyy kiitettävä kimpale idealistia. Ja nautin siitä. 😉
Miltä oma visiosi tulevaisuudesta, esimerkiksi kymmenen tuhannen vuoden päästä, näyttää?
”Sitä joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos” (Joh. 6:37)
Seuraava Raamatun kohta sopii meille jokaiselle Joh. 3:16.
Usko on Jumalan lahja, joka on kätketty tämän maailmaan ”viisailta”. Sitä ei voi löytää oman järkeilyn kautta eikä sitä myöskään pysty sammuttamaan hienoilla filosofioilla. Tuntuu, että monille entisille jehovalaisille on vaikea käsitellä taustaansa. He jäävät jonkinlaiseen limboon pyörittelemään ikuisesti oppejaan ja vakuuttelemaan itselleen (ja siinä sivussa muille), etteivät ne voi olla totta. Tämä on todella surullista. En ole muiden uskontojen piirissä havainnut vastaavaa ilmiötä. Onko se sitten se harmagedonin pelko, joka alitajuisesti piinaa ihmistä vai mikä?
Olet ymmärtänyt väärin. Joka ei ole tässä asiayhteydessä mitenkään harvinaista.
Ei minulle ole vaikeaa käsitellä taustaani, enkä pyörittele ”oppejani”, koska minulla ei ole mitään oppeja, varsinkaan uskonnollisessa mielessä. Mitä Jehovan todistajien oppeihin tulee, niiden paikkaanapitämättömyyttä ei ole kovin vaikea osoittaa. Asiaan ei siten liity mitään tarvetta minkäänlaiselle vakuuttelulle eikä asian kanssa tarvitse jäädä limboilemaan. Todistajien maailmankuva on osoitettavissa hölynpölyksi hyvinkin helposti.
Toisaalta tällä blogillakaan ei ollut mitään tekemistä todistajuuden, tai taustani siinä, kanssa. Silti osa keskustelijoista veti taas asian tapetille. Sitä olisi ehkä syytä kunkin miettiä, että miksi.
Samaa mieltä, usko on Jumalan lahja, uskon itsekin, että Jeesus Kristus on Jumala 👼💚💙💜
Antero, oletko koskaan pysähtynyt miettimään uskonnollisen kielen erityisluonnetta (metaforista luonnetta)?
Avannet hieman miten se liittyy tähän aiheeseen? 🙂
Liittyy hyvin olennaisesti. Otit esille Ilmestyskirjan, joka on jo lähtökohtaisesti tulvillaan sommiteltua kuvakieltä ja lukusymboliikkaa ja se toistaa myös Vanhan testamentin profetioita. Kysymys on siis keskeisesti kirjallisten esikuvien mukaan laaditusta tekstistä. Se ei siis ole yksiselitteistä tulevaisuuden yksityiskohtaista ennustamista vaan rankasti vainotun seurakunnan rohkaisemista sillä, että Jumalalla on niin sanotusti homma hanskassa. Tiedän kyllä, että erilaiset huuhaa-saarnaajat yrittävät Raamatun tekstejä yhdistelemällä kirjoittaa tulevaisuuden historiaa etukäteen. Tunnetusti epäonnistuen. Jos uskonnollisen kielen erityislyonnetta ei tunnisteta, otetaan muutenkin kirjaimellisesti sellainen, missä kuvataan Jumalan todellisuutta antropomorfisesti.
Niin, tulevaisuutta siinä kuitenkin käsitellään, joka oli blogitekstin varsinainen pointti.
Kristuksen ylösnousemus kuolleista on jotain muuta kuin ”vanha eepos”, vaikka siinä ”vanhassa eepoksessa” siitä kerrotaankin. Usko tuohon toistaiseksi ainutlaatuiseen tapahtumaan on jotain muuta kuin uskonnollisuus.
Vaikka uskon, en koe olevani uskonnollinen. Vaikka vanhassa eepoksessa on vanhoja käsityksiä, sieltä löytyy Jeesus Kristus.
Samaa mieltä 💖💜💗
Miten, Antero, näet ihmiskunnan selviytyvän ilmaston muutoksesta? Totta on, että ihminen on sekä sopeutuva että kekseliäs selviämään, mutta käykö luonnon voima jossain vaiheessa yli kaiken ymmärryksen?
Ihminenhän on jo selvinnyt lukuisista ilmastollisista muutoksista olemassaolonsa aikana. Haasteitahan ne aina luovat, mutta niin kauan kuin muutokset pysyvät tietyissä rajoissa, ihmiskunta selviää niistä kyllä vaikka kaikki eivät selviäisikään.
Lopulta Maassa ei enää toki voi elää, kun Aurinko syö sen.
Ilmestyskirjan avaimena on se kenelle se on kirjoitettu. Sitä ei ole tarkoitettu kartaksi, jota seuraamalla tiedetään mikä aika nyt on . Se on tarkoitettu kompassiksi, jota seuraamalla tiedetään mihin suuntaan ollaan menossa. Kirja rohkaisee kristittyjä kääntämään katseensa iankaikkisuuteen. Jokainen seurakunnan jäsen oli silloin vaarassa pelkästään uskonsa tähden ja moni joutui surmatuksi. Siinä tilanteessa usko ja katse Jumalan valtakuntaan voi antaa rauhan. Silloinkin kun kuolema on välittömästi läsnä.
Jotain samaa sain kokea, kun lääkäri kertoi, että minulla on aggressiivinen eturauhasyöpä ja aggressiivisuus on 9 tasoa.
Pyhä-Henki vaikutti minussa siinä ilon ja rauhan. Mieli oli täysin levollinen sen suhteen, eikä mitään shokkia siinä tullut.
Näin uskon monen marttyyrin kokeneen, kun tiesivät pian tulevansa tapetuksi. Kuoleman pelko katoaa, kun Pyhä Henki vaikuttaa rauhan sisimmässä.
Usko(nto) tulee tuskin häviämään tulevaisuudessa. Jos lähdetään siitä osatotuudesta, että uskonnollisuudessa kyse on evoluution sivutuotteesta, me emme sitä ole näkemässä. Lisäksi uskonnollisuus voi kaukaisessa tulevaisuudessa saada muita muotoja tai funktioita ennen häviämistään. (Yksi skenaario on että elämänmuodot tyhmistyvät ennen katoamistaan joskus satojen miljoonien vuosien päästä. Silloin uskonto katoaa tieteen lailla evoluution ja maailman kuumenemisen myötä kun aurinko alkaa laajeta). Jo nyt esiintyy muuten tiedeuskovaisuutta, jossa tieteelle annetaan uskonnollisen dogmin asema.
Uuden testamentin lähtökohdista vehnä ja valhevehnä eli oikea ja väärä usko taas kasvavat rinta rinnan loppuun saakka. Vieläpä jälkimmäisen vallatessa alaa. Modernista tieteestä UT ei kerro mitään, koska yleisellä tasolla sen alkumuotoja kuvataan VT:n Saarnaajan kirjassa. Uusi testamentti kehottaa meitä odottamaan Herran paluuta kunniassa ja valmistautumaan vaikeisiin aikoihin. Sekä kertomaan evankeliumin kaikille luoduille eli ihmisille.
Mitä mieltä olet, missä kohtaa aikaa olisi aika hyväksyä, ettei Raamattu kerro Jumalasta eikä jumalia ole, jos ja kun maailma jatkaa menoaan vielä esimerkiksi 10 000 vuotta?
Raamattu ei ainoastaan kerro Jumalasta vaan Jumala kertoo sen sivuilla itsestään. Itse asiassa Raamatun mukaan on vieläpä olemassa Jumala ja jumalia. Jälkimmäiset tosin ovat jotakin muuta kuin väittävät olevansa.
Aikaisempaan kommenttiini vielä sen verran, että Ilmestyskirja puhuu kyllä tulevaisuudesta, mutta ei ainoastaan eikä ehkä edes ensisijaisesti siitä.
Niin, aivan erikoisesti V Ms 32 jakeet 8 ja 9 näyttävät että Korkein Jumala on ylempi kuin heprealaine heimojumala Jahve!
Ei ole muuta Jumalaa kuin HERra ja Jeesus Kristus on Hänen ainosyntyinen Poikansa.
Jumala on (tai on olematta) ihan riippumatta siitä, onko maailmamme pystyssä 10 000 vuoden päästä. Sitten voidaan keskustella, mitä Jumalasta on ajateltava, jos todistettavasti Joosef Arimatialaiselle kuuluneesta haudasta löytyvät Jeesus Nasaretilaisen luut. Jehovan todistajien maailmanlopun odotukset ovat asia erikseen. Kuten myös kaikkien muiden, jotka vastoin Jeesuksen selviä sanoja ovat yrittäneet laskea Hänen takaisin tulemisensa päivää.
Puhtaan rationalistinen ateismi ja vakiintunut ateismi ilman mitään hengellisiä elementtejä ja uskomuksia on joka tapauksessa harvinaista. Edesmennyt uskontotieteilijä Harri Heino totesi hyvin, että ihminen ei näytä kestävän oman jumaluutensa tai ”jumaluutensa” taakkaa eli uskomusjärjestelmää, jossa ihminen on Jumala tai Jumalan paikka on tyhjä.
Tuo on juuri se oletus, joka häipyy hiljalleen ihmisen käsityksestä. Siis omissa tulevaisuuden arvioissani. Ei ihmisen tarvitse olla mikään jumala eikä sitä täyttämään tarvita mitään. Osa on jo tämän oivaltanut. Lopuilta siihen menee vielä kauan.
Jumalauskoa toki myös tekohengitetään ja tuotetaan liukuhihnamaisesti, koska se kuuluu niin moneen kulttuuriin. Jos se yhtäkkiä loppuisi, uskonnottomuus valtaisi alaa paljon nopeammin.
Tärkeintä on toki vapaus uskoa tai olla uskomatta. Kaukainen tulevaisuus sitten näyttää aikalaisille, mihin suuntaan kehitys kulki.
Antero, tarkennetaan sitten vielä. Muotoilin kiireessä vähän epätarkasti. Ajattelen niin, että pääsääntöisesti ihminen ei kestä sen enempää sitä, että on oma jumalansa (eräät uushenkisyyden muodot) kuin sitä että on oma ”jumalansa” eli puhtaaksiviljeltyä ateismia. Uskonto ei näytä olevan katoamassa mihinkään vaikka sen harjoittamisen muodot ja asema julkisuudessa vaihtuisivat. Jos uskonto selitetään evoluution sivutuotteena, uskonto loppuu tai on loppumatta, kun ihmislaji muuttuu toiseksi. Mitä muuta enkelioppaat, horoskoopit ja ns. poliittiset uskonnot ovat kuin uskontoa?
Uuden testamentin näkökulmasta aiheeseen liittyy kolme erilaista ja rinnakkain olevaa näköalaa. Ensiksikin Jeesuksen ns. lopun aikoja koskeviin puhekokonaisuuksiin sisältyy näkemys, että valtakunnan evankeliumi julistetaan kaikille kansoille ennen maailman loppua. Toiseksi Jeesus näyttää edellyttävän sitä, että evankeliumin mukainen usko on lähes hävinnyt maan päältä Hänen tullessaan takaisin. Kolmanneksi Uusi testamentti ei edellytä ei-kristillisten pakanauskontojen katoamista maailmasta ennen loppua. Päin vastoin Ilmestyskirja puhuu inhimillisesti täysin selittämättömästä ihmeestä, joka saa monet kumartamaan petoa: kivinen patsas muuttuu eläväksi (miten tämä sitten selitetäänkin).
Tasa-arvoisempaan ja parempaan maailmaan on tärkeä ja hyvä pyrkiä, mutta itse en oikein usko sen toteutumiseen. Uskosta ja uskonnottomuudesta riippumatta. Paras empiirinen esimerkki tästä ovat minusta erilaiset sosialistiset ja kommunistiset utopiat. ”Kaikille kykyjensä ja tarpeidensa (tai oikeudenmukaisuuden) mukaan” -systeemit ovat toistaiseksi johtaneet epätasa-arvoon, sortoon ja pahuuteen silloinkin, kun tarkoitus on ollut hyvä ja edistystä parempaan on tapahtunut.
Tulevaisuus voi tosiaan olla ns. Ilman uskonnollisuutta, mutta samaan aikaan kaikenmaailman uskomukset tuntuvat vain lisääntyvän…
Kristilliseen uskoon taas kuuluu ns. ”Pysyminen” Jumalan lupauksissa Kristityn elämä on kiinteästi juurtunut Jumalaan Kristuksen kautta. Hän ei elä itselleen, vaan yhdessä seurakunnan kanssa Kristuksessa. He ovat Jumalan lapsia.
On myös joskus hyvä pysähtyä siihen Raamatullisen ajatukseen, että Jumala on itse asettanut omiin lapsiinsa oman Henkensä, joka on myös toista, kuin maailmallinen henki. Kristitty on pelastettu myös tästä näkyvästä maailmasta pois toisenlaiseen ulottuvuuteen, ns. Hengelliseen, joka on voittanut tämän maailman Kristuksessa. Tätä uskosta osattoman on mahdotonta ymmärtää, ja he pitävät sitä hulluutena. Jeesus puhui myös Isän Hengestä, joka vaikuttaa uskovissa.
”Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen.
Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä.
Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät. Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt.10:19-22
Menneisyys ja tulevaisuus on Jumalan käsissä, ei meidän, siksi olemme levolliset vaikka pakanat pauhaavat ja ihmettelevät maailman mullistuksia.
Raamatussa on merkillinen lause: ”He kirjoittivat tulevaisuuden Tooraan takaperin’.
Sama kettua ajaa se, että heprean kielessä imperfekti ilmaisutan futuurilla ja futuuri imperfektillä…
Muta mikä on tuo kettu,kas siinä pulma!
Antero, kirjoitit uskonnosta, mutta tarkoitit ymmärtääkseni lähinnä vain kristinuskoa. Itsekin välillä mietin, miten niin monenlaista ”uskonnollisuutta” voidaan kutsua uskonnoksi.
Olen asunut lähes parikymmentä vuotta buddhalaisessa valtiossa työskentelemässä viime vuosisadan lopulla syntyneessä luterilaisessa kirkossa, sen alkuvaiheessa ja ennen sen syntyäkin. Maailmalla virta siis kulkee vastakkaiseenkin suuntaan kuin sinun omat kokemuksesi.
Evankeliumin leviämissä ympäri maailmaa en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että Jumala toimii. Kokemuksesta tiedän, että ihmisille se on kyllä mahdotonta. Ja sittenkin…