Tiistaina 23.6. Helsingin Sanomat julkaisi jutun TV7:n kanavalla esiintyneistä salaliittoteorioista. Lehtijutun mukaan kanavan jotkut ohjelmat olivat lisänneet katsojissa ahdistusta esittämällä virheellisiä tietoja, joiden mukaan koronaviruksen varjolla ihmisiin istutettaisiin mikrosiruja.
Koska en ole Helsingin sanomien tilaaja enkä juttua pääse lukemaan, en nyt tässä kohdin aio keskittyä tarkastelemaan kyseistä tapausta sen enempää. Sen sijaan toimikoon edellinen ponnahduslautana teoreettisempaan pohdiskeluun, jossa apuvälineenä toimivat new age -kirjakaupat.
Koska joku saattaa harmistua jo otsikosta ja hypätä suoraan kommenttiketjuun lukematta pitkähköä kirjoitustani –
TL; DR (Too long, didn’t read – liian pitkä, en lukenut): Mielestäni new age -kirjakauppoja ei tule missään nimessä sulkea. Mielipiteen ja ilmaisunvapautta tulee suojella, sillä se on yksi liberaalin länsimaisen yhteiskunnan peruskiviä.
Sitten itse blogikirjoitukseen.
New age -kirjakaupat myyvät, kuten arvata saattaa, new age -kirjallisuutta. Kattotermin alle mahtuu monenlaista, aina värähtelevistä kristalleista parapsykologiaan ja UFO-kirjallisuuteen. Vaikka valikoimassa voi olla teoksia, jotka pyrkivät vetoamaan tieteelliseen tietoon, ei liene kärjistys todeta että parhaimmillaankin voidaan puhua pseudotieteestä – pyrkimyksestä näyttää tieteeltä sitoutumatta tosiasiallisesti tieteelliseen menetelmään.
Vaikka new age näyttäytyy melko höttöisenä ilmiönä, on myös se kiistatta vuosikymmenten saatossa aiheuttanut psykologisia ongelmia tai ainakin syventänyt niitä, tuottanut ahdistusta ja muuta inhimillistä kärsimystä.
Omasta viitekehyksestäni käsin pidän new agea myös hengellisesti vahingollisena. Silkkaa roskaa, saattaisin tokaista.
Tulisiko new age -kirjakaupat siis sulkea?
Mielestäni sulkupäätös olisi yhteiskunnalle syvästi vahingollinen. Ilmaisunvapaus, uskonnonvapaus, ajattelunvapaus – siinä periaatteita, joiden varassa länsimaiset yhteiskunnat seisovat tai kaatuvat. Tahdon puolustaa niitä, vaikka joku käyttäisikin niitä sitä vastaan, mitä pidän oikeana, hyvänä tai totuudellisena.
On tietenkin selvää, että johonkin raja tulee vetää. Kenenkään ei tule joutua pelkäämään henkensä, fyysisen turvallisuutensa tai perheensä puolesta. Solvaaminen, vainoaminen, toisen häpäiseminen tai väkivaltaan kiihottaminen toista ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan on raja, jota ei missään kohdin tule ylittää.
Sen sijaan erimielisyyttä ja erilaisia maailmankuvia on syytä osata sietää. Vaikkei pitäisi toisen ajatuksia oikeina ja totuudellisina, jo yhteiskuntarauhan näkökulmasta katsottuna toisten näkemysten suvaitseminen tai jopa täysin välinpitämätön suhtautuminen niihin ovat hyödyksi.
Ajallemme ominaista tuntuu tosin olevan päinvastainen suhtautuminen, nk. cancel-kulttuuri.
Niiltä, joille on suotu merkittävä asema jossain organisaatiossa tai yhteisössä voi tietenkin edellyttää sitoutumista organisaation arvoihin, ainakin julkisuudessa. Mutta entäpä ne henkilöt, joiden näkemyksillä ei ole mitään merkitystä heidän tekemälleen työlle? Jos kaupan kassa ilmaisee sosiaalisessa mediassa paheksuttavia näkemyksiä tai vaikkapa vain seuraa vääriä henkilöitä, tulisiko kaupan irtisanoa hänet somepainostuksen myötä?
Mikäli kokee asiakseen olla puritaaninen inkvisiittori (sallittakoon tämä melkoinen oksymoroni mielikuvan vahvuuden tähden), saattaa välinpitämättömyyden tai suvaitsevaisuuden vaatimus tuntua kohtuuttomalta kohdattaessa vääriä ajatuksia. Se on ymmärrettävää ja inhimillistä, mutta kehottaisin silti mieluummin opettelemaan suvaitsevaisuutta.
Vanhan sanonnan mukaan vallankumous syö omat lapsensa. Totalitaristisille valtioille oli – ja on – ominaista, ettei hyväksytty totuus ole stabiili. Se mikä oli hyväksyttyä eilen, ei välttämättä ole sitä huomenna. Yhtenä päivänä olet hovissa, toisena kahleissa tyrmässä. Ja aina löytyy joku vielä kirkasotsaisempi, joka etsii sanoistasi tai ilmeistäsi (tai vanhoista some-julkaisuistasi) todisteita petoksesta, olitpa sitten kuinka hyväntahtoinen tahansa yhteistä asiaa kohtaan.
Ihmisten eristäminen yhteiskunnasta ei ole muutenkaan viisasta. Edes vankeusrangaistusten lopullisena tavoitteena ei ole ihmisen sulkeminen ulos yhteisöstä vaan integroiminen osaksi yhteiskuntaa. Mikäli väärinä pidettäviä näkemyksiä esittävät ihmiset suljetaan ansiotyön ulkopuolelle, ei seurauksena ole mielen muuttaminen vaan katkeruus ja vielä vahvempi samanmielisten joukkoon siirtyminen (tai jopa sellaisten kantojen omaksuminen, joita ei alunperin edes kannattanut). Polarisaation vahvistuessa jännitteet kasvavat. Mikäli edellytykset normaalin arjen elämiseen poistetaan (ansiotyö, eristäminen perheestä ja suvusta), myös radikalisoitumisen riski kasvaa.
Olen oman vielä verrattain lyhyen elämäni aikana ehtinyt paheksua yhtä jos toista. On paljon sellaista, joka on mielestäni mautonta ja sopimatonta ja olisi saanut jäädä kirjoittamatta, videoimatta tai äänittämättä. Ja kuitenkin – en mitenkään saata toivoa yhteiskuntaa, jossa sensuurin tai muun painostuksen voimin kiellettäisiin paheksumieni asioiden ilmaiseminen.
Se ei olisi enää se liberaali länsimainen yhteiskunta, jossa olen saanut kasvaa.
Meidän yhä ahdasmielisempi ja suvaitsemattomampi aikamme ahdistaa erityisesti konservatiivisia mielipiteitä, joita pyritään tukahdutamaan oikestoimin, taloudellisin pakottein ja somevyöryksen keinoin.
Hyvin on mennyt Sahamaan fundisten masinoima hyperobolismiin perustuva krist. propakanda perille.
Konservatismi ei ole mikään lähtökohatainen syy nauttia juridisia etuoikeuksia.
Salaliittoteorioita on maailma pullollaan. TV7 on vain yksi monista niitä hyödyntävistä tahoista. Seppo Heinola on itsekin vedonnut toisiin Qumranin teksteistä kirjoittaessan. Edesmennyt hengellinen kirjailija Paavo Hiltunen ratsasti niillä kirjoittaessaan antroposofiasta. Kreationisti Pekka Reinikainen on niin ikään hyödyntänyt niitä ainakin osassa yleisöluentojaan selityksenä sille, miksi kreationistisia teorioita ei oteta tiedeyhteisössä vakavasti. Rokotekriitikot uskovat vankasti salaliittoteoriaan lääketeollisuuden edunvalvonnasta selityksenä sille, miksi heidän argumenttejaan ei kuunnella.
Olisi hyödyllisempää pohtia niitä mekanismeja, jotka altistavat ihmisen uskomaan salaliittoteorioihin. Omat subjektiiviset havaintoni viittaavat siihen, että yksi salaliittoteorioille altistava tekijä on uskonnollinen maailmankatsomus, jossa uskotaan lujasti Jumalalta tai henkimaailmasta saataviin viesteihin eli korvataan rationaalinen ajattelu aistihavainnoista riippumattomalla (sala)tiedolla. Toinen tekijä on vilpitön pyrkimys hallita monisyistä todellisuutta erityisesti sellaisessa tilanteessa, jossa omat arvot ja uskomukset koetaan uhatuksi. Kolmas on maaginen ajattelu. Näitä kaikkia esiintyy myös kristillisessä kontekstissa. Emme me ole parempia emmekä huonompia kuin muutkaan tässä suhteessa.
”Seppo Heinola on itsekin vedonnut toisiin Qumranin teksteistä kirjoittaessan. ”
Minun lähteinäni ovat ollet asiassa tieteelliset artikkelit ja se absolut tosiasia,että Qumranin tutkimustuloksia saatiin julkisuuteen äärimmäisen hitaasti ja vielä hitaammin fragmenttien valokuvia muiden tutkijoiden käyttöön. Lapsikin huomaa että asiassa haisi jokin. Löydöt 1947-valokuvat muiden käyttään vasta 1991, siis 44 vuoden pihtaus jatämäkin julkisuuskin saatiin muiden puuttuttua asiaan. Wiki: ”Hebrew Union Collegen professori Ben Zion Wacholder Yhdysvalloista kyllästyi odottamaan käsikirjoitusten julkaisua. Ammattitoverinsa Martin Abeggin avulla hän syötti sanastosta ja niiden esiintymisestä tehdyt tiedot tietokoneeseen, joka oli ohjelmoitu rakentamaan ne takaisin alkuperäisiksi lauseiksi. Syyskuussa 1991 saatiin näin julkisuuteen seitsemäntoista käsikirjoitustekstiä. Pari viikkoa myöhemmin kalifornialaisen Huntington Libraryn kirjastonjohtaja William A. Moffet päätti antaa kirjaston saamat julkaisemattomien Qumranin tekstien mikrofilmit kaikkien tutkijoiden käytettäviksi. Ne oli toimitettu Israelista Kaliforniaan säilöön siltä varalta, että alkuperäiset tekstit tuhoutuisivat sodassa. Toimijoiden mielestä ei tutkijaryhmällä enää neljänkymmenen vuoden kuluttua voinut olla yksinoikeutta kirjakäärölöytöihin.”
No no, Seppo Heinola. Olet itse suositellut Baigentin ja Leighin opusta hyvänä johdantona Qumranin tekstien julkaisukysymykseen. Tekevälle sattuu. Kertaapa, mitä ”Kuolleenmeren kirjakääröt. Kriittinen suomennosvalikoima” toteaa asianomaisesta teoksesta (2017, s. 16). Otsikolla ”Salaliittoteoria”. 🙂 Pelkkä tieteellisten kirjojen ahkera lainaaminen, omaan lukeneisuuteen vetoaminen tai laaja-alainen nippelitieto ei auta, jos luettua tai viittauksia sovelletaan virheellisesti ja etsitään vain tukea omille ennakkokäsityksille. Samalla logiikalla esimerkiksi nuoren maan kreationistit yrittävät vakuuttaa yleisöään siitä, että evoluutioteoria on puuta heinää ja Jehovan todistajat ajavat omia oppejaan. Hyvää viikonloppua!
”No no, Seppo Heinola. Olet itse suositellut Baigentin ja Leighin opusta hyvänä johdantona Qumranin tekstien julkaisukysymykseen.”
Tuo on asiassa vain yksi teos (ja pätevä, oletko lukenut) ja se puolestaan perustuu accuraatteihin lähteisiin. Olen viitannut myös Herscell Shanksiin eli Qumran Revuen päätoimittajaan. Myös hänellä on viitteet asia ärsyyntyneitten tiedemiesten lausuntoihin.
Tottakai konsututkijamme teilaavat ko kirjan, koska se on kahdelta vapaamuurarilta, jotka tietävät järjestönsä perimätietojen pohjalta yhtä sun toista Qumranista ja essealaisuudesta. Toki myös ko. Sollamo, Pajusen ”Kuolleenmeren kirjakääröt. Kriittinen suomennosvalikoima”- joka minulla tietysti on- myöntää julkaisuohjelman hitauden (Hidas julkaisutyö sivu 15!!!! ). Olennaista ei tietystikään ole se, onko hidastelun syy ollut katolisessa kirkossa vai tutkijoiden ahneudesa ja mustasukaisuudessa,(minusta molemmissa) olennaista on hidastelun t a h a l l i s u u s, minkä siis Mika Pajunekin myöntää.
Vai onko Sinulla jotain parempa tietoa julkaisuhistoriasta? Että kääröt ovat esim. olleet tiedemaailman vapaasti arvioitavissa aina?
Ote Sjöblomin viitteestä “Kuolleenmeren kirjakääröt. Kriittinen suomennosvalikoima” toteaa asianomaisesta teoksesta (2017, s. 16). Otsikolla “Salaliittoteoria” sivu 16, viimeinen kappale:
”Syy tekstien hitaaseen julkaisemiseen ei ollut paavin vaan tutkijoiden, jotka tiesivät istuvansa kultakaivoksen päällä. Qumranin löydökset olivat Vanhan testamentin tutkimuksen kannalta niin merkittäviä, että tekstien julkaisijoille oli luvassa varma paikka tiedeyhteisön suurmiesten joukossa? Niinpä he eivät halunneet luovuttaa tekstejä muiden tutkittaviksi. Tässä julkaisumonopolissa näkyy tutkijoiden kunnianhimon kielteinen puoli, jota valitettavasti aina silloin täillöin esiintyy pyyteettömän tieteelle omistautumisen sijaan. Tekstien luovuttaminen kaikkien tutkijoiden käyttöön oli kuolinisku kartellille ja muulle nurkkakuntaisuudelle. Samalla tunnustettiin, että muinaiset tekstit ovat osa ihmiskunnan yhteistä kulttuuriperintöä, johon kaikilla tulee olla mahdollisuus tutustua.”
Eli siis näin.
On huomattava että ko tutkijaryhmä oli pääosin katolisia teologeja, eivät siis kaukana paavista ja että he (jotka vielä elivät) eivät edes 40 vuoden kuluttua luovuttaneet tekstejä suinkaan vapaaehtoisesti, nostivat asiassa jopa oikeusjutun.
Heidän motiivinsa määritteleminen on tietysti spekulaativista myös Mika S. Pajusen tekstissä, eli kyllä motiivina uskovilla katolisilla on voinut aivan hyvin olla osaltaan myös teologinen suojelutarve, ei siis v a i n valta, asema ja raha. Teologisesti arkaluontoisimpia tektejä kun varsinkin vartioitiin.
Ja jos ja kun ryhmä on yhdessä sopinut ettei tekstejä anneta (olkoon motiivi mikä hyvänsä) niin onhan siloin kyse salailevasta liitosta! 🙂