Tulkaa kaikki –liikkeen nimi on velvoittava. Kutsumme kaikkia, emme vain tuttuja ja omanlaisia, meikäläisiä ja samanmielisiä vaan kaikkia. Meitä opastaa Vapahtajamme ehdoton avoimuus: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)
Toivon, että kaikesta Tulkaa kaikki –liikkeen ihmisten toiminnasta välittyy ensisijaisesti täysi avoimuus, sylintäydeltä kutsuva rakkaus: ”Tulkaa kaikki”. Maailmassa on paljon yksinäisiä ja kodittomia. Me kaikki olemme sellaisia. Jeesus Kristus kutsuu meitä kaikkia luokseen ja kirkkoonsa. Kaiken toimintamme tulee järjestyä niin, että Kristuksen kutsu kuuluu. Voimakkaasti ja selvästi.
Tulkaa kaikki -liike tekee tietä Kristukselle avaamalla kirkon ovia ja poistamalla evankeliumin esteitä. Rakennamme toiminnassaan ja päätöksenteossaan avointa kirkkoa. Rakennamme lähimmäisenrakkautta toteuttavaa syrjimätöntä kirkkoa. Rakennamme kirkkoa, jonka jäsenet jakavat saamaansa hyvää. Rakennamme kirkkoa, jossa eri tavoin ajattelevien välillä vallitsee luottamus ja yhteys.
Ymmärrämme, ettei elämä Kristuksen kirkossakaan voi olla ristiriidatonta. Jo alkuseurakunnassa Jerusalemissa oli kiistoja. Miten muuten voisi ollakaan, kun kirkon jäseninä on meitä inhimillisiä ihmisiä, joiden elämä ei muutenkaan ole erityisen sopuisaa ja mallikelpoista?
Avain ristiriitojen myönteiseen ratkaisuun ei ole hyssyttely vaan avoimuus. Sanotaan selvästi mutta ystävällisesti, mitä mieltä ollaan. Ja kuunnellaan myös muita osapuolia. Avoimuuden myötä voi syntyä luottamus. Ja kun on luottamusta, moni asia näyttäytyy uudessa valossa.
Erimielisyys seurakuntien varojen jakamisesta
Yksi konkreettinen kysymys, josta seurakunnissa on viime vuosina oltu eri mieltä, on seurakuntien yhteisten varojen jakaminen. Jotkut luottamushenkilömme eivät ole voineet tukea kaikkia lähetysjärjestöjä entisten käytäntöjen mukaisesti, koska he ovat havainneet joidenkin järjestöjen toiminnassa syrjivyyttä. Tämä on ymmärrettävästi herättänyt pahaa mieltä näiden järjestöjen ja niiden ystävien keskuudessa. Osa luottamushenkilöistämme on halunnut jatkaa kaikkien järjestöjen tukemista. Tulkaa kaikki -liike ei ole ottanut yhteistä kantaa asiaan, mutta on kehottanut keskusteluihin.
Sanon ihan suoraan, että jos olisin seurakunnan luottamushenkilö, minun olisi erittäin vaikeaa olla jakamassa seurakunnan yhteisiä varoja järjestölle, jonka yhteistyökumppaneiksi puolet kirkkomme papeista ei kelpaa, koska he ovat naisia. Tai jonka lehden pääkirjoituksessa kehotetaan irtisanoutumaan puolesta kirkkomme piispoista, koska he ovat tukeneet seksuaalivähemmistöjä. Tämä siitä huolimatta, että olen täysin sitoutunut luottamuksen ja yhteyden etsintään juuri kyseisten järjestöjen kanssa.
Syrjintä on vakava asia. Se on vastoin sitä, mitä Kristuksen kirkko on. Toivon, että syrjinnästä syytetyt järjestöt miettivät tykönään saamaansa kritiikkiä. Haluavatko järjestöt toimia koko kirkon, siis myös naispappien ja seksuaalivähemmistöjen lähetysjärjestöinä? Myös kritisoijia on kritisoitu. Toivon, että lähetysjärjestöjä kritisoineet niin ikään miettivät tykönään saamaansa kritiikkiä. Onko muistettu lähetysjärjestöjen työn hyvät puolet?
On huomattavan vaativa haaste kannattaa määrärahaleikkauksia joltain järjestöltä ja samaan aikaan välittää ”Tulkaa kaikki” -viestiä. Voiko se onnistua? Kuullaanko yhteyttä etsivä viestimme niissä järjestöissä, joilta on viety määrärahoja? Pelkään, ettei välttämättä kuulla.
Miten me voimme edistää yhteyttä?
Olemme jo pari vuotta sitten käynnistäneet lähetysjärjestöjen ja Tulkaa kaikki -ihmisten välisen keskusteluyhteyksien etsinnän. Olemme saaneet rohkaisevia vastauksia. Tie keskusteluille on auki, mutta voimia käydä kärsivällisiä keskusteluja ehkä puuttuu. Molemminpuolisessa luottamuksessa on vielä paljon rakentamista. Mitä me Tulkaa kaikki –ihmiset voisimme nyt tehdä yhteyden ja luottamuksen hyväksi?
Ensimmäinen asia, jonka voimme tehdä on, että ihaillen ja kiitollisina tunnustamme kaikkien lähetysjärjestöjen hyvän työn. Suurin osa myös niin sanottujen konservatiivisten lähetysjärjestöjen työstä on suurenmoista, uhrautuvaa, itsensä alttiiksi antavaa, Kristuksen rakkautta välittävää, Kristuksen kirkkoa rakentavaa työtä. Sen työn tekijöille kuuluvat kuninkaan sanat viimeisellä tuomiolla:
”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:34-36)
Toinen asia on se, että meidän on ystävällisesti ja täsmällisesti osoitettava ne käytännöt ja tavoitteet joidenkin järjestöjen toiminnassa, jotka meidän mielestämme ovat toisia ihmisiä poissulkevia. Emme voi hyväksyä naispuolisten pappien ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien sulkemista ulos Kristuksen kirkosta, jota lähetysjärjestöt työllään rakentavat.
Onko yhteys mahdollista?
Voimmeko näistä lähtökohdista käsin toivoa luottamuksen tai yhteyden syntymistä konservatiivisten järjestöjen kanssa? Lähtökohtamme avoimesti julki lausuen olemme valmiit keskusteluihin ja kohtaamisiin kaikkien järjestöjen ja kaikkien kristittyjen kanssa. Puhutaan lähetystyöstä. Puhutaan siitä, mitä tarkoittaa yhteinen kirkko. Puhutaan siitä, mikä on kristillisessä uskossa keskeisintä. Puhutaan siitä, minkä viestin ennen kaikkea haluamme toisillemme välittää. Pyydetään yhdessä päästä lähemmäs Kristusta ja samalla toisiamme. Saarnataan toisillemme Johannes Krysostomoksen (347 – 407) tavoin:
”Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.”
(ks. koko saarna http://tulkaakaikki.net/johannes-khrysostomoksen-paasiaissaarna/)
Vesa Hirvonen
Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattori
Vesa Hirvonen
”Sanon ihan suoraan, että jos olisin seurakunnan luottamushenkilö, minun olisi erittäin vaikeaa olla jakamassa seurakunnan yhteisiä varoja järjestölle, jonka yhteistyökumppaneiksi puolet kirkkomme papeista ei kelpaa, koska he ovat naisia. ”
Arvelisin että valta osa niistä seurakuntein luottamushenkilöistä, jotka tukevat miellään kaikkia lähetysjärjestöjämme, on tässä asiassa kanssasi täsmälleen samaa mieltä.
Kutakuinkin puolet kirkkomme seurakuntapapistosta on nykyään naisia, eikä seurakunnissamme voi toimia tekemättä käytännön yhteistyötä myös naispuolisten pappien kanssa. Tämän ovat myös kirkolisten järjestöjemme edustajat tiedostaneet ja kysyttäessä myös kertoneet.
Valitettavasti vai joukossa on myös niitä uuslukutaidottomia luottamushenkilöitä, jotka eivät luota siihen mitä järjestöt itse toiminnastaan kertovat.
Kun järjestö ilmoittaa, että edellytää työntekijöiltään kunnioittavaa suhtautumista kaikkiin kirkon työntekijöihin eikä aseta virkakysymykseen tai muihinkaan yhteistyöjärjestelyihin liittyviä ehtoja taikka edellytä työvuorojärjestelyjä, niin olisi kohtuullista myös uskoa vastauksen pitävän paikkaansa tai sitten kysyä viranhaltijoilta, pitääkö lausunto paikkaansa. Kun viranhaltijat kertovat, että pitää, niin viimeistään silloin olisi syytä luottaa kirjoitettuun sanaan.
Jukka Kiviniemi sanoittaa hyvin vallitsevaa tilannetta.
Anteeksi, Jukan sukunimi on Kivimäki eikä Kiviniemi.
Helsingin kirkkovaltuustossa 90-luvulla syntyi myös erimielisyyksiä tukemisesta. Vaikka olin ja olen naispappeuden kannattaja lähdin siitä että kaikkia ns virallisia lähetys järjestöjä tulee tukea. Muu johtaa mielivaltaan ja on jo nyt johtanut.
En epäile ollenkaan etteikö TK liikkeessä olisi muitakin Hirvosen kaltaisia sovintoon ja keskusteluun pyrkiviä. Liikkeen näkyvimpiin kellokkaiden kanssa on kuitenkin mahdotonta keskustella. He nimenomaan pyrkivät riitaan ja sijaitsevat vain samaa mieltä olevia. Siksi liike kokonaisuudessaan aiheuttaa kirkolle vain suurta haittaa?
On hyvä, että TK-liike yrittää luoda yhteyksiä kirkossa.
Blogissa sanottua: ”. Rakennamme kirkkoa, jossa eri tavoin ajattelevien välillä vallitsee luottamus ja yhteys. Sanotaan selvästi mutta ystävällisesti, mitä mieltä ollaan. Ja kuunnellaan myös muita osapuolia. Puhutaan lähetystyöstä. Puhutaan siitä, mitä tarkoittaa yhteinen kirkko.”
Kuitenkin viime vuosina on toimittu myös hyvin radikaalilla tavalla, mikä ei ole välttämättä ollut yllä kerrottujen linjausten mukaista ja siksi luottamuspula on ehkä vain lisääntynyt. Yksi esimerkki vaikkapa alla oleva uutinen.
https://www.kotimaa.fi/kirkkohallituksen-lahetystyopaperi-osoittaa-vastuuttomuutta/comment-page-1/#comments
Tulkaa kaikki-liikkeen julkikuva on muodostunut sen näköiseksi, että liikkeen näkyville edustajille kelpaavat oikeiksi kristityiksi vain ne, jotka hyväksyvät kaiken sen, mitä TK-laisten mielestä pitää hyväksyä. Tällaisella asenteella on hyvin vaikea rakentaa yhteyttä siitä huolimattakin, että varsinaisista uskon ydinasioista oltaisiinkin samaa mieltä. On surullista, että kirkko uhkaa jakautua kahtia vain etiikkaa koskevien tulkintaerimielisyyksien takia. Pitäisi löytää semmoinen todellinen suvaitsevuus, joka sallisi kunkin ajatella ja puhua omantuntonsa mukaisesti. Voltaire ei ollut kovinkaan kristillismielinen henkilö, mutta hänen asenteensa sopisi ohjeeksi myös meille kristityille: ”Olen täsmälleen vastakkaista mieltä kanssasi, mutta puolustan kaikin voimin oikeuttasi olla sitä mieltä kuin olet.”
Kiitokset kaimalle tärkeästä ja rakentavasta puheenvuorosta. Näissä yhteyksissä olen itse korostanut kolmea asiaa:
1.Mikään kirkkomme päätöksistä ei pakota yhtäkään seurakuntaa tukemaan mitään lähetysjärjestöä muutoin, kuin oman harkintansa mukaan.
2. Pitäisin tärkeänä sitä, että seurakunnan itsemääräämisoikeutta ei horjuteta tämän(kään) asian nojalla.
3. Mielestäni jokaisen seurakunnan on syytä miettiä, miten, mihin suuntautuvaa ja millaista kirkon kansainvälistä vastuuta se haluaa olla rakentamassa ja osoittaa tukensa rukouksin, toimin ja rahavaroin sen mukaisesti.
Kaksi ensimmäistä korostusta voi ilmaista myös positiivisesti. ”Kirkkomme päätökset mahdollistavat sen, että kukin srk saa harkintansa mukaan tukea mitä tahansa kirkon virallisista lähetysjärjestöistä” ja ”Seurakunnilla on itsemääräämisoikeus tukensa antamiseen.”
Uskon, että kaikki seurakunnat ovat jo miettineet kolmannessa kohdassa mainittuja seikkoja, etenkin kun jupinaa puolesta ja vastaan on ollut hyvin paljon. Aiemmin tukea kiellettiin joiltakin lähetysjärjestöiltä, nyttemmin on joitakin päätöksiä taidettu perua ja tukea on alettu maksaa uudelleen.
Kiitos noista ”positivismeista”. Näinhän todellakin on ja nuo asiat on mainittu useinkin. Jostain syystä niistä tehdään johtopäätöksiä, joilla yritetään niin sanotusti laittaa ruotuun ihmisiä, jotka jollain tavalla perustelevat joko määrärahojen antamista tai antamattomuutta. Kumpaankaan ei kirkon päätöksistä suoraan saa tukea.
Siihen, että lähetystyö ja kansainvälinen diakonia kuuluvat oleellisesti seurakunnan toimintaan, kirkkomme opetus ja sopimukset kylläkin antavat selkeät perusteet.
Vesa Häkkinen
Huomioksi kuitenkin, että harkinnassa kirkkomme paikalliseurakunnat ja niiden luottamushenkilöt ovat myös omalta puoleltaan sidottut luterilaiseen oppiin ja kirkkomme yhteisiin päätöksiin.
Esimerkiksi kun seurakunta miettii, millaista kirkon kansainvälistä vastuuta se haluaa olla rakentamassa, sillä ei ole lupa ”haluta” poikeamista luterilaisesta opista tai kirkkomme yhteisistä päätöksistä.
Niin kauan kuin kirkkomme yhteiset päätökset ovat nykyiset, myös paikalliseurakunna on pidettävä kiinni esimerkiksi luterilaisesta kastekäsityksestä, vahuskauttamiskäsityksestä ja ihmiskäsityksestä, johon viimemainittuun kuuluu mm. komplementaarinen sukupuolikäsitys.
Seurakunnalla ei ole lupa edistää esimerkiksi lasten kastamatta jättämistä, syntikäsityksen hylkäävää omien hyvien tekojen etiikkaa taikka vaikkapa sellaista luotuisuudesta riippumatonta ihmiskäsitystä, mitä esimerkiksi sosiaaliseen konstruktionismiin perustuva sukupuolikäsitys.edustaa. Sitävastoin seurakunnan tulee edistää kaikkien ihmisten keskinäistä yhdenvertaisuutta kristillisen opin lähtökohdista käsin.
Jokaisen ihmisen oikeus olkoon nöyrtyä Kristuksen ristin juurelle ja seurakuta antakoon siihen kaikille mahdollisuuden.
Eikös virallinen suositus edelleen ole, että talousarviomäärärahat jaetaan vapaaehtoiskannatuksen suhteessa? Tätä ei tulkaa (melkein) kaikki -liike ole monessakaan paikkaa kunnioittanut. Ihmettelen, että Vesa Häkkisen suosituskin poikkeaa virallisesta linjauksesta.
Kimmo: valitettavasti monessa seurakunnassa päätös tehdään vain ja ainoastaan tuon vapaaehtoisen kannatuksen pohjalta, vaikka suositus on monipuolisempi ja mielestäni asiallisempi.
Suosituksessa on seuraavat asiat:
*lähetysjärjestöjen seurakunnalta ja suoraan seurakuntalaisilta vastaanottama lähetystyön vapaaehtoinen kannatus
*seurakunnan nimikkoyhteistyösopimukset
*lähetysjärjestöjen ulkomainen toiminta ja sen osuus järjestön lähetystyössä
*seurakunnan ja lähetysjärjestöjen yhteistyön laajuus ja laatu
*seurakunnan mahdollisuus osallistua järjestön lähetystoiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen
Esim. seurakunnat Mikkelissä ja Kirkkonummella ovat tehneet hyvää työtä soveltaessaan näitä kriteereitä omassa päätöksenteossaan. Näissä seurakunnissa kullekin kriteerille on annettu yhdessä sovittu painoarvo ja sen mukaan päätös on helppo tehdä ja perustelut ovat läpinäkyviä.
Joo Vesa. Mikkelissä pisteytettiin SLEY – ja annettiin rahat ELY:lle!! Tämäkö on sitten hyvä systeemi?
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/mikkelin-seurakuntayhtyma-elylle-rahaa-sleyn-pisteilla/
Kimmo: toin vain esille korjauksen ajatukseesi, ertä vaapaaehtoinen kannatus olisi kirkon lähetystyön toimikunnan antamassa suosituksessa ainut kriteeri. Edelleen olen sitä mieltä että Mikkelin luomat kriteerit ovat läpinäkyviä ja vastaavat paremmin annettua suositusta kun pelkkä taloudellinen kannatus. Seurakunnanhan ei ole tarkoitus olla pelkästään lähetystyön tukija vaan toimija.
Vesa: tehtiinkö Mikkelissä mielestäsi oikein, kun SLEY pisteytettiin ja ELY sai rahat? Suora kysymys, suora vastaus, kiitos.
Kimmo: tekikö sinun mielestäsi seurakunta väärin käyttäessään itsenäistä oikeuttaa osoittaa määrärahat haluamallaan tavalla? Minun mielestäni ei. Ainut asia, joka kaipaisi tarkempaa tutkimista, on kysymys kirkon lähetysjärjestöistä. SLEY on allekirjoittanut perussopimiksen ja kirkon linjausten mukaan seurakuntien on hyvä toimia perussopimuksen tehneiden järjestöjen kanssa. Toisaalta ELY:n työ tapahtuu pääasiassa Suomen Lähetysseuran kautta. Vastaavanlaisia järjestöjä on muitakin, mm. Opettajien lähetysliityo ja Herättäjäyhdistys. Tältä osin eimielestäni ole epäselvyyttä.
Herätit mielenkiintoni. Milloin kyseinen muutos on tehty? En nimittäinlöydä sellaista päätöstä kolmen viimeisen vuoden pöytäkirjoista. Sen sijaan ne paljastavat, ettei Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalla ole yhtään sopimusta SLEY: n kanssa. Sen perusteella en näe kovin suurta ongelmaa rahojen jaossa.
Ainut löytämäni siirto on Kirkon Ulkomaanavulta ELY:lle. Mihin tietosi siis perustuu?
Tietoni perustuu v. 2011 yhteisen kirkkoneuvoston tekemään päätökseen. Kokouspäivämäärää en valitettavasti muista, mutta pöytäkirjan olen lukenut.
A ikanaan ihmettelen miten Pekka Haavisto voi kuulua Kirkon Ulkomaanavun hallitukseen vaikka ei ole edes kirkon jäsen. Enää en ihmettelen. Hän on ikään kuin henkivakuutus sille että TK-liike ei yritä ottaa seurakuntien avustusta pois.
Lähetysseura lähetti homo pariskunnan lähetystyöhön. En lainkaan epäile heidän taitojaan ja kykyjään mutta väitän että TK:ole oli tärkeintä se että nimenomaan homopari lähetettiin. Siihen nähden heidän työnsä laatu on aivan samantekevää. Asiaa käytettäessä oli täysin mahdotontA yrittää kyseenalaistaa päätöstä.
Käsitys oikeasta ja väärästä on TK-liikeessä lipsunut pahasti käsistä.
Pyrittäessä ajamaan seksuualivähemmistöjen asiaa tehdään samalla suurta vahinkoa maailman köyhimmille ja vaikeimmassa tilanteessa oleville. On tosi vaikea ymmärtää liikkeen yksisilmäistä toimintaa.
Ei olla kuulevinaankaan sitä että kohdemailla on omat kriteerinsä, ketä he läheteiksi seurakuntiinsa huolivat. Ei lähetit voi olla viemässä homomyönteistä opetusta maihin, joissa siihen suhtaudutaan tosi kielteisesti. Jos näin tehtäisiin, niin poishan ne siltä laittaisivat seuraavalla koneella. Muistaakseni ei ”eräitä” Kambotsaan lähettyjä lähettejä huolittu sielläkään seurakuntatyhön.
”Eivät lähetit voi olla viemässä homomyönteistä opetusta maihin, joissa siihen suhtaudutaan tosi kielteisesti.” Jos maassa surmataan ihmisiä heidän sukupuolisen suuntauksensa vuoksi, on kristillisen lähetystyön velvollisuus julistaa sen olevan väärin.
Olen ymmärtänyt, että mikään lähetysjärjestö ei voi mennä mihinkään maahan, ellei se saa kutsua kohdemaan paikalliselta seurakunnalta.
Lähetystyön kutsumuksena on toki mennä sinne, missä ei vielä ole mitään seurakuntaa. Tällainen pioneerityö on aina ollut ja on varmaan vieläkin oman turvallisuuden ja hengenkin asettamista alttiiksi.
Miksiköhän TK porukat ei mene itse vaikkapa Ugandaan kertomaan sikäläisille johtajille sitä, mikä on oikein? Helpostihan sinne matkan voi järjestää.
Siellä ei tarjota kampaviinereitä kokouskahveilla.
Uskoakseni Ugandassakin on kristittyjä, jotka uskaltvat jopa henkensä kaupalla julistaa oikeutta ja laupeutta maansa johtajille. TK porukat varmaan tukevat heitä, tietäessään, miten.
Tämä kirjoitus on ristiriitainen. Otsikko on kutsuva. Vaan lopussa aletaankin sanella ehtoja kelpaamiselle. Onneksi Vapahtajamme kutsuu yhä oikeasti ehtoja asettamatta.
Onko suvaitsevaisten suvaittava suvaitsemattomuuttakin? Jos tämä ei ole ristiriita, niin jännite kuitenkin. Niiden keskellähän meidän on elettävä.
Martti Pentti
Eihän se muutoin olisi mitään suvaitsevaisuutta, …
”Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen.'” Tämä on kuvaus siitä, miten ihan kaikki kutsutaan Taivaan juhlaan, mutta sellainen lentää ulos, joka ei suostu noudattamaan tapoja.
Höpö höpö. Se lentää ulos, jota Kristus ei ole vaatettanut vanhurskauden vaatteella.
”Se lentää ulos, jota Kristus ei ole vaatettanut vanhurskauden vaatteella.” Näin juuri. Tätä Jeesus kuvasi aikansa häätavalla antaa vieraille talon puolesta juhla-asu. Puvusta kieltäytyminen oli vastoin hyviä tapoja.
Vanhurskauden vaatteesta kieltäytyminen on toki huikeasti muuta kuin huonoa käytöstä.
Mites tämä nyt näin päin on kääntyny? Ennen Raamttu määritteli ulos heitettävät. Nyt heitetään ulos niitä, jotka uskovat Raamatuun.
Sinäpä sen sanoit!
Tulkaa kaikki ja lukekaa Sanaa Raamatusta ja oppikaa siitä. ”Joka ei usko on jo tuomittu.”
Jeesus opetti aviopuolison valintaa selkeästi Jumalan luomistyöhön viitaten eli miehen ja naisen välistä liittoa. Nuo alla olevat Raamatun kohdat kertovat osan totuudesta ja niiden lisäksi löytyy vahvaa opetusta muista Paavalin kirjeistä. Eikä suurin huolenaiheemme ole ihmisten pääseminen taivasten valtakuntaan eikä joutuminen helvettiin? Jumalalla ei ole tässä asiassa tasa-arvoa. Valvokaa ja varokaa saattamasta ihmisiä kadotukseen.
Harva lukee syntiluetteloita osana evankeliumia, kuten Paavali opetti. Suosittelen lukemaan oppimme perustaa esim. kaksi kohtaa: 1 Tim 1:8-11 ja 1 Kor. 6:9-11.
Uusin käännös 2012 Raamattu kansalle kertoo jälkimmäiseen listaan kuuluvan ”homoseksuaalisuuden harjoittamisen”.
Onko meillä ihmisillä oikeutta heitellä toisiamme ulos seurakunnasta? ”Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ‘Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen.'” Vain Herralla itsellään taitaa olla taito ja valta kutsua ja karkottaa.