Joulukuun alku merkitsee hämärää ja pimeää Lapin ihmisille. Talvea toki valaistaan ulkovaloilla ja katuvaloilla. Myös jouluvalot syttyvät ihmisten mieliä valaisemaan. Kylmyys ja hämäryys täällä pohjoisessa myös rauhoittaa. Kiireinen elämän rytmi kaikkine kiivailuineen aivan kuin vaimenee lumikinosten alle. Luonto on hiljentynyt talviunilleen, ehkä ihmisetkin voisivat vähän levätä.
Adventin sanoman äärellä pohdin Herran rukouksen pyyntöä: Tulkoon sinun valtakuntasi. Tervehdimme Kristusta hoosianna-huudoilla ja avaamme sydäntemme portit kunnian kuninkaan tulla sisälle. Laitamme taivastoivomme Vapahtajamme ikuiseen valtakuntaan, minne astumme Golgatan verellä puhtaaksi pestyinä. Kyllä siinä maallinenkin elämä muuttuu ja saa uuden suunnan.
Entäpä tämä maailmamme ja planeettamme? Valitettavasti Euroopan kaakkoiskulmalla roihuavat sodan liekit. Samoin Lähi-idässä taistellaan sekä avoimesti että hiljaista sissisotaa käyden. Luterilaiselle teologialle on ominaista erottaa maallinen ja hengellinen regimentti. Silti on vaikea unohtaa Isä meidän rukouksen Jumalan valtakunnan tulemista koskevan pyynnön tarkoittavan eittämättä jotakin myös inhimilliselle elämälle tällä pallollamme.
Kristitty on kutsuttu rukoilemaan rauhan puolesta. ”Autuaita ovat rauhantekijät.” Uskomme perustuu anteeksisaamiseen ja anteeksiantamiseen. Koska todellinen ja lopullinen Jumalan valtakunta on totta vasta tulevassa elämässä, meidän ei tarvitse saada pilkulleen kaikkea tässä ajassa. Herramme tietää ja Hän on sen tekevä.
Miten elää todeksi tätä kahtia jakautunutta todellisuutta? Maailmassa pitäisi toteutua oikeudenmukaisuuden ja Jumalan tahdon, mutta monissa asioissa tuntuu väkisinkin nousevan pahuus päällimmäiseksi. Kiivaasti hyvään pyrkivätkin näyttävät kylvävän surua ja onnettomuutta ympärilleen.
Usein on niin, että kamppailu pahaa vastaan käydäänkin omassa sydämessä, ei niinkään ihmisten tai ihmisryhmien välillä. Vihan sijasta kannattaa peukuttaa rakkaudelle. Katkeruuden sijasta kannattaa valita anteeksianto.
Aivan niin kuin kynttilä valaisee pimeän huoneen niin valaisee totuus elämää. Kiistoihin voidaan löytää ainakin orastavaa sopua, jos voidaan edes jollakin tasolla nähdä yhteisiä tosiseikkoja, jotka erimielisyyksiin vaikuttavat. Totuus on pohjimmiltaan vapauttava kokemus. Siksi Jeesus opettaa evankeliumissa: ”Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh. 8:32)
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
Jeesus sanoo sen selkeästi että keskinäisestä rakkaudesta ja rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, näistä tuntee aidon kristillisyyden.
Kiitos Ari, peukutetaan rakkaudelle.
Pitäisikö myös pahantekoon puuttua jotenkin tai vaikkapa luonnon tuhoamiseen?
Jeesus kutsui seuraamaan itseään, ei Hän tuominnut ihmisiä ja herrana hallinnut heitä eli kieltänyt tekemästä pahaa, Hän halusi parantaa ihmisiä jolloin nämä saisivat Jumalan rakkauden itselleen ja tulisi sydämen halu elää Jeesuksen sanojen mukaan rakastaen.
”Ari Pasanen 03.12.2023 22:35 kirjoitti:
Jeesus kutsui seuraamaan itseään, ei Hän tuominnut ihmisiä ja herrana hallinnut heitä eli kieltänyt tekemästä pahaa, Hän halusi parantaa ihmisiä jolloin nämä saisivat Jumalan rakkauden itselleen ja tulisi sydämen halu elää Jeesuksen sanojen mukaan rakastaen.”
Näin juuri Ari, ehkä se onkin Jeesuksen esimerkki, itsensä alttiiksi antava rakkaus, joka tätä turmeltunutta ihmiskuntaa parhaiten auttaa.
Pentti
Kiitos hyvästä ja syvästä tekstistäsi, jossa jälleen kerran osoitat suuremmoista taitoa pohtia suuria kysymyksiä selkeästi ongelmat esiin nostaen ja kilvoittelun parempaa kohti osoittaen.