Uskoontulo, uudestisyntyminen, kääntyminen mm., ovat raamatullisessa kielessä sama asia, eli ovat synonyymejä keskenään.
On kysymys ihmisen elämän ainoasta tarkoituksesta, löytää Jumala, mikä tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta kaiken Luojan kanssa. Muuten olemme kadotukseen matkalla ja se ei ole tarkoitus, vt. Apt. 17:
| 27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; |
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Jumala ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä. Siksi Hän löytyy vaikka ”silmät ummessa”, hapuilemalla.
Milloin tämä edelläkerrottu todellistuu evlut kirkon jäsenissä?
Tähän kysymykseen vastaa Evlut kirkon viralliset sivut, joilta seuraavat otteet:
”Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta.”
Samalta sivustolta ote katekismuksen selityksistä, koskien kastevettä: ”Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Raamatun opetus on toinen. Jeesuksen opetusta alettiin toteuttamaan ensimmäisessä Alkuseurakunnan herätyskokouksessa helluntaina v. 30.
Uskoontuleminen on ollut nk. vapaitten suuntien ilmaisullinen ”yksinoikeus”. Lestadiolaiset ovat kyllä ”uskomasa”, mutta lapsikastetta ei tässä yhteydessä hyljätä. Eli ei hyljätä kasteen armoa, mikä on oitis ristiriidassa luterilaisen opin ”vanhurskauttaminen uskon kautta”. Eli Jumalan Pojan uskoon tarttuja kompastuu ristiriitaan ja jäljelle jää vain uskonlauseiden ulkoluku. Luterilaiset jumaluusoppineet lopulta kiersivät ristiriitaisuusongleman siten, että he panivat kaikki Jumalan syyksi. Tyypillinen luterilainen tulkinta-teologia julistaa, että Raamattu on ristiriitainen.
Kuitenkin uskoon on tultava, sillä ilman uskoa ei kukaan ole pääsevä Taivaaseen.
Oleellisinta kai kuitenkin on, ollako vai eikö olla (nyt ja tulevaisuudessa) uskossa. Ja ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Eikä vain ”pään tietona”.
”Tulla uskoon” on toki ns. vapaissa suunnissa asia, josta aina puhutaan ja toisinaan jopa suoranainen vaatimus jotta olisi uskovainen. Toisaalta kyllä ”uskoon tulemisesta” puhutaan ns. herätyskritillisissä luterilaisissakin piireissä. Joissain piireissä taas ”armon kirkastuminen” on se oikea ilmaisutapa. Ja ”kasteen armoon palaaminenkin” voi tarkoittaa ”armon kirkastumista” tai ”uskoon tulemista/palaamista”.
Suomen Evankelisluterillainen kirkko on monin tavoin jakautunut, joten EVL-kirkon kotisivut tuskin kertovat kaikkea. Harva tuntenee esim. ns. tunnustuskirjoja, jotka EVL-kirkon opin pohjana (Raamatun ohella) virallisesti ovat. Eikä niiden selityksiä ja opetuksia juuri sunnuntaisaarnoissa taideta opettaa? Mutta missä julistetaan ja opetetaan, kyllä ihmisä uskoon tulee (jos sitä ilmausta käytetään).
Ns. vapaissa suunnissa(kaan) opetus ei ainakaan ns. perustallaajan kannalta aina ole (ollut) kuvin syvällistä. Tällä en tarkoita sitä, että opetuksen pitäisi olla vaikeata. Muuan helluntaisaarnaaja totesi, että eivät kaikki (hellluntailaisten porukasta, kastetuistakaan) taida olla oikein kunnolla edes uskossa;, eivät ymmärrä olevansa ”armon kerjäläinen” pohjimmiltaan.
Myös vapaissa suunnissa on paljonkin ihmisiä, jotka eivät osaa sanoa, koska ovat tulleet uskoon. Jotkut ovat kertoneet olleensa ”aina uskossa”, siinä merkityksessä, että eivät ole sanan varsinaisessa merkityksessä olleet uskomatta Jumalaan. Missä vaiheessa sitten kristinuskon totuudet ovat selvinneet (tai ”loksahtaneet”) kohdalleen ,sen he kenties voivat esittää erinäisillä osa-aikaisilla osaselityksillä. Ovatpa jotkut jopa kasteen kautta voineet liittyä seurakuntaan osin sosiaalisinkin perustein; joku on vasta myöhemmin varsinaisesti ymmärtänyt oman syntisyytensä ja tarjotun armon (”armon kerjäläisyyden”); jotkut saattavat edelleen elää omavanhurkauden aikakautta, jotkut ovat jopa loitontuneet koko uskosta, jotkut siirtyneet suorastaan uskon ”toiselle puolelle”. Näin olen jopa joidenkin vapaiden suuntien (vanhemmilta) saarnamiehiltäkin ymmärtänyt.
Pahin ongelma lienee se, että ei opeteta, mitä on todellinen kristinusko, siis synti-(lahja)vanhurkaus-tuomio ja sen ”kolmiyhteys”. Puutetta opetuksesta lienee ollut niin luterilaisella kuin ns. vapaakristillisellkäkin puolella. Toisinaan tuntuu, että ”suo siellä, vetelä täällä”.
Oleellisinta olisi ymmärtää, mitä ”usko” on, sellainen usko, joka vie perille asti. Automaatteja ei ole, emmekä itse itseämme voi pelastaa.
Jukka,
On RKK:n oppi, ”itseymmärrys” ja se taottiin pläkkiselväksi Trenton katolisten kokoontumisessa. Itseymmärrys on isien perinnäissäännöistä koottua ja toinen Trenton julistus on, että traditiot ovat Kirjoitusten kanssa samanarvoisia ja toisistaan erotessaan, perinnäissäännöt pätevät. Tämänkin olen toistanut ainakin ”sata” kertaa, eikä yksikään ole siihen mitään virkannut. Asia olisi kommentoitavissa ilman Herran henkeäkin, jos Raamattun tuntee.
Etenkin katolisuuteen mieltyneet ja sinne siirtyneet, mielellään painottavat syvällisyyttä. Kuitenkin on aina näissä yhteyksissä ollut kysymys sekavuudesta.
Kaikki taivaallinen on Kallion päällä, avointa ja paljastettua vailla salaperäisyyksiä. On monta teologista sivistystasoaan nostanutta pudonnut Kalliolta syvään suohon.
Evlut kirkko sallii raamatullisenkin pelastusopin. Siksi vain kaikkein oppimattomimmat luterilaiset pystyvät noudattamaan Pyhän Hengen johdatusta, koska he eivät tiedä teologiasta mitään.
Olet varmaan lukenut Jeesuksen, Paavalin ja minunkin tyytymättömyydestä koskien paikalliseen uskovien ek-klesia’an kuuluvien oikean opin toteutuksesta, vt. Ilm 2. ja 3. luku, sekä Paavalin torut Korinton seurakunnalle. Toistan jo ties monettako kertaa, että nk. helluntalaisuus, on minulle tuttu maailmanlaajuisesti. Kaikkialla ainoa ”tunnustuskirja” on Kirjoitukset, Raamattu. Eli oppi ei muutu vääräksi, jos minä sitä rikon. Sen oikeellisuus on lähes sekunneissa todettavissa. Lyhyt totemaisaika toteutuu sitä nopeammin mitä enemmin Kirjoitukset on meihin sulautuneet, vt. Hebr. 4:2.
Jutut, tulkinnat kasvaa mm. teologian tohtoreitten Paavo Huotari ja Ville Mäkipelto ”oivalluksella”, että Raamattu on maailman sensuroiduin kirja.
”Olet varmaan lukenut Jeesuksen, Paavalin ja minunkin tyytymättömyydestä…” Kovinpa arvovaltaiseen joukkoon luulet kuuluvasi, Reijo Mänttäri!
Uskolla on kohde joka on keskeisin , koska hän on itse Jeesus Kristus. Hän otti syntimme ja sovitti ne puolestamme Golgatan ristillä . Kuolemalla Kristus voitti synnin perkeleen ja kuoleman . Meidän kaikkien ihmisten tulisi kuolla synteihimme ja ansaita isnkaikkinen rangaistus , mutta Jeesuksessa meillä on pelastus siinä ristin sovitustyössä . Kasteessa meidät sanan mukaan kastetaan Kristuksen kuolemaan , siihen voittoon jonka yksin Kristus teki. Ja jos me pysymme hänessä niin me saadaan uskossa luottaa että hänen armonsa avulla pääsemme kerran iankaikkiseen elämään taivaan kotiin missä hän ottaa meidät lapsinaan vastaan. Tähän Jeesukseen pysymiseen liittyy Herran pyhä ehtoollinen , koska siinä Jeesus lupaa pysyvyyttä(joh 6) ja tietysti Srk yhteys , elämäminen armossa ja anteeksiantamuksessa saadaan luottaa hänen johdatukseen ja rukoillen kulkea tietämme.
Varmasti voj puhua uskoontulosta , mutta kaikki on jo tehty ihmisen pelastuksen eteen ja on tietysti hienoa että syntinen saa kohdata Jumalan armon ja alkaa elämään Jumalan sanan valossa.
Ajattelen että on hyvin vapauttavaa kun saa uskoa että se on täytetty , että Kristus on kaiken tehnyt pelastukseni eteen ja saa elää lapseudessa ja tietää että aina on Isä joka tahtoo antaa anteeksi ja tahtoo että voisimme elää niin että meillä olisi rauha sydämessä ja puhdas omatunto.
Voisi blogin kirjoittajalta kysyä, että missä sinä olet kuollut yhdessä Kristuksen kanssa ?
Paavali vetosi tähän ennen kuolemaansa (2tim)Kristus meni yksin ristille hyljättynä , me ei oltu siellä. Jollakin tavalla tämä Kristuksen ansio täytyy saada osaksemme. Ja tietysti hän asetti kasteen juuri siksi . Uusi liitto minun veressäni !
”Uskoontulo, uudestisyntyminen ja kääntyminen ovat raamatullisessa kielessä sama asia,” Eivät ole. Kääntymiselle voi löytää samaa tarkoittavia suomennoksia, ne ovat parannus ja mielenmuutos. Tähän ihmisiä kehotetaan. Usko sen sijaan on Jumalan antama lahja: ”Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon.” Syntyminen taas on todellakin jotain, mitä ei voi itse tehdä. Näin on uudestisyntymänkin laita. Jumala synnyttää ihmisen lapsekseen.
Martti Pentti. Myös luterilaisuudessa, erityisesti pietismissä, uudestisyntymistä, uskoontuloa, parannuksen tekoa ja kääntymystä on nimenomaan
käytetty keskenään vaihtokelpoisina käsitteinä samasta asiasta.
Muusta olen samaa mieltä kanssasi. Rakkaalla lapsella – Jumalan lapseksi pääsemisellä – voi olla monta nimeä, vaikka käsitteiden pitäminen selkeinä on aina suositeltavaa.
Toki nämä sanat liittyvät läheisesti toisiinsa. Silti on mielivaltaista yksinkertaistamista sanoa, että ne ovat ’sama asia’. On merkittävä ero, ajatellaanko Jumalan lapseuteen päästävän oman parannuksenteon, Jumalan lahjoittaman uskon vai kasteessa tapahtuvan syntymän kautta.
Reijo taistelee tuulimyllyjä vastaan, kun hän pyrkii romuttamaan kirkon sakramenttien merkitystä. Siinä mielessä että hänen vastapuolellaan ovat papit ja teologit. Harva pappi saa edes mahdollisuutta siihen, että voisi johtaa ketään uskoon. Se ei ole edes heidän työtään. Pappien työ keskittyy seurakuntalaisten uskon hoitamiseen. Seurakuntalaiset eivät juurikaan sakramenttiopista ja sen teologisista merkityksistä paljoakaan tiedä. Ei niiden syvällisestä olemuksesta juuri missään seurakuntalaisille opeteta. Joten miten tavalliset tallaajat voisivat vastata Reijon väitteisiin. Papit taas eivät voi muuta pappisvalansa vuoksi vastata, kuin sen mitä kirkon oppi asiasta sanoo. Joten Reijo taistelee tuulimyllyjä vastaa, kun yrittää väittää ettei sakramenteillä ole hengellistä merkitystä. Jokainen uskova kirkossa kuitenkin tietää miten suuri hengellinen merkitys sakrameteillä on. Tätä meidän syvää hengellistä kokemustamme ja näkemystämme vastaanko Reijo haluat taistella? Romuttaa meidän uskomme Herramme antamiin uskoamme vahvistaviin ja hoitaviin lahjoihin.
Pekka P. Kyllä mekin ainakin välillä saamme toimia ”hengellisinä kätilöinä”. Minulla on asiasta kokemusta. Mutta uskoon tulo ja siinä kasvaminen on useimmiten pitkä prosessi. Pointti meidän kannaltamme on siinä, että pelastava usko on Jumalan tekoa ja lahjaa, sana ja sakramentit ovat Jumalan vaikutusvälineitä tässä asiassa.
Olen samaa mieltä siitä, että me opetamme kasteesta ja ehtoollisesta sekä ripistä ja uskoontulosta aivan liian harvoin.
Pesonen Pekka ja Pentti Martti,
Kaikki väärin!
”Kaikki väärin!” Olet tietysti tätä mieltä. Se ei ole mitenkään uusi asia. Keskustelulle olisi kuitenkin eduksi ilmaista se vaikkapa: ”Olen asiasta täysin eri mieltä.”
Millä tavalla uudestisyntynyt on erilainen, kuin sitä ennen ? Tämä kysymys tuli kerran voimakkaasti eteeni ja aloin asiaa tutkimaan. Täytyyhän uudestisyntyneen saada siinä jotain ”konkreettista” ja hänen elämässään perustavaa laatua olevaa ja koko elämän muuttavaa. Tässä ei riitä selitykseksi se, että uudestisyntynyt on uusi luomus. Jos hän on uusi luomus, niin millä tavalla hän poikkeaa siitä mitä oli aiemmin? Uudesti syntyisessä täytyy siis tapahtua muutos joka määrittelee aivan uudelta pohjalta koko elämän. Samalla sen täytyy olla jotain, jota kukaan ihminen ei voi omilla ponnistuksillaan saada itsessään aikaan. Lisäksi vielä jotain josta hän voi olla itse tietoinen. Näihin kysymyksiin vastaaminen on paljon merkityksellisempää mikään muu tässä asiassa. Jo pelkästään se että uskaltaa rehellisesti kysyä ja asettaa kyseenlaiseksi kaiken muun ja etsiä näihin vastausta on jo paljon.
Tiedän monia pappeja, jotka ovat johtaneet monia uskoon, mutta se ei kuulu varsinaisesti heidän työnkuvaansa.
Siitä huolimatta, että se on monen papin mielestä tärkein asia heidän työssään. Sitä Marko S. tarkoitin.
Pekka P.,
”Tässä ei riitä selitykseksi se, että uudestisyntynyt on uusi luomus.”
Laitoin alkuun kolme ilmaisua suomeksi, jotka kertovat, mikä on uskoontulo. Tämä Asia ilmaistaan kreikaksi ”metanoea” vt. Apt. 2:38, kun Pietari vastaa kysyjille mitä heidän olisi TEHTÄVÄ. Kysyjät mielellään (asmenos) tekivät, ottivat vastaan tarjotun pelastuksen. Siksi suomalaiset kirkkoraamatut Biblia 1776 jälkeen ovat ”aparaatin” ja Wescott&Hort ”oikean alkuperäisen” tekstin mukaan ja sakramentalisen uskon mukaan, ovat jättäneet tuon keskeisen vapaaehtoisuudesta ja halusta kertovan ”asmenos” sanan pois. On eri henki kun sanotaan ”ottaa mielellään vastaan” kuin että sanoisi ”ottivat vastaan”. Tämä oman halun puute vaivaa luterilaisittain uskoontuloa.
’Asmenos’ kertoo ilosta ottaa pelastus vastaan. Se ei välttämättä kuvaa vapaaehtoista asennetta sitä ennen.
Martti,
Asmenos-sanasta. Koska olet osoittautunut ”sanakirjamieheksi”, niin olettaisin, että menet läpi edes sen käännöksen. Muutenkin, ilolla vastaanotto on mahdollista vain vapaaehtoisesti.
Toki voi ilahtua sellaisestakin, minkä saa odottamatta ja pyytämättä.
Martti,
Katsoitko sanakirjasta asmenos-sanan merkitykset ja huomasitko saman kuin minäkin, eli vapaaehtoisuuden?
Jumalan sanan ydin on ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta Vapahtajana. Jumalan sana kohtaa omantuntomme lakina, Jumalan ehdottomana vaatimuksena, joka on täytettävä halukkaasti, vapaasti, sydämen sisintä myöten. Kun ihminen ei tähän kykene, koska hän on itsekkyyden vallassa, hän joutuu omantunnon hätään: laki, Jumalan viha, rangaistuksen pelko ja tuomion uhka ahdistavat häntä. Mutta silloin evankeliumi tarjoaa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi! Kristus on voittanut synnin, kuoleman ja perkeleen ja pyhällä, kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Kristuksen koko elämä on eletty meidän edestämme. Hän kärsi meidän syntiemme rangaistuksen ja sovitti meidän syntiemme syyllisyyden ja lauhdutti Jumalan vihan, kun hän Jumalan hylkäämänä ja kiroamana huusi ristiltä: “Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!” Kun sanomaa tästä Vapahtajasta julistetaan, se synnyttää ihmissydämessä uskon eli nöyrän ja samalla rohkean luottamuksen: “Tämä tapahtui minun tähteni, minun syntieni tähden.” Uskossa ihmiselle avautuu uusi suhde Jumalaan: Jumala antaa synnit anteeksi, ottaa lapsekseen ja antaa rauhan sydämeen.
Piispa Eino Sormunen (1893-1972), Uskon Mies, Martti Lutherin Elämä, s. 38, Concordia ry, 2017.
Mitä siis tarkoittaa tämä uusi suhde ? Miten se on muuttunut?
Saivarteletko Pekka? Uusi suhde on sellainen, jota ei aiemmin ollut lainkaan. Ihminen oli aikaisemmin epäuskoinen, mutta nyt uskovaisena hän on saanut synnit anteeksi, on todella Jumalan lapsi ja saanut rauhan sydämeen.
Muuten tässä Vähä Katekismuksen artiklassa neljä on sekä kaste että usko:
Mitä kaste antaa ja hyödyttää? Vastaus:
Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
Mitkä ovat nämä Jumalan sanat ja lupaukset? Vastaus:
Ne jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Luther sanoo jopa näinkin Isossa Katekismuksessa artiklassa neljä:
Ilman uskoa kasteesta ei ole mitään hyötyä, vaikka se itsessään onkin ylenpalttisen suuri, jumalallinen aarre.
Mika,
Kyllä näin kovasti selitetään, että ilman uskoa ei kukaan ole näkevä Herraa, mutta kaste tarvitaan. Kun kysyit lestadiolaiselta, niin hän, aivan oikein, ei osannut mitään virkata. Jäljelle olisi jäänyt luterilaisittain hurskaita hokemia, mutta ne kait tuntuivat tyhjiltä Pyhän Hengen vaikuttaman uudestisyntymisen, uskoontulon rinnalla.
Otan tällaisen Raamatun jakeen, joka puhukoon puolestaan.
1.Pietarin kirje:
3:21 Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.
Niin se jopa erikoista että luterilaisuudenkin piirissä käydään uskon keskeisistä asioista keskustelua kysellen miten asiat on raamatun valossa. Uskon että pitkään jatkunut kristillinen kultuuri Suomessa jossa ollut valtion yhteydessä ollut kirkko ja sen maallistumista vastaan on syntyneet herätysliikkeet , jotka ovat tahtoneet pitää raamatun opetuksia esillä niin kuin ne sanassa on . Kuitenkin herätysliikkeet eivät ole kirkko eikä seurakunnallinen malli toteudu läheskään sanan mukaan . Ja kasteen jälkeen opetus tulisi olla seurakunnallista , Kristuksen ruumiista käsin ja näin Jumalan tahto ykseysestä ja armonvälineistä kirkastuisi paremmin , jotka nivoutuvat tietysti Kristuksen sovitustyöhön . Jollakin lailla puhe uskosta , parannuksesta , armosta , ehtoollisesta jne ei tulisi olla ”ulkopuolista” tai teologisesti irrallaan meidän elämästä , vaan että voisimme Jumalan lapseudessa nämä omistaa yhdessä seurakunnassa muiden veljien ja siskojen kanssa ykseysessä. On tietysti erilailla toteutuneet eri paikkakunnilla opetus ykseydestä, osallisuudesta Kristukseen .
Keskustelut ovat saanneet itseisarvon, ”asioista pitää puhua”. Kuitenkin Seurakunnan tehtävä on julistaa parannusta, eli uskoontuloa, ja sellainen ei oikein sovi muille kuin helluntalaisille ja muille, jotka Jumalan Pojan usko yhdistää, — eikä kaste.
Luterilaisuudessa on paljon isoja teoksia niin kasteesta kuin ehtoollisestakin kirjoitettu , mutta ne usein jäävät vain luettaviksi niille jotka ovat joko teologeja tai todella kiinnostuneita opin syvemmästä merkityksestä. Kuitenkin suurin kohderyhmä on seurakuntalaiset . On paikka ja täytyy olla perusteellista oppikirjallisuutta, mutta opetus jota Jeesus Galilean vuorella tarkoitti kasteen jälkeen tulisi olla sellaista miten apostoli Paavali halusi siitä opettaa. Kristuksen sovitustyö , evankeliumi ei tulisi koskaan peittyä , vaan olla puhdas ilman ihmisvaarimuksia tai lisäyksiä .