Uskoontulo, uudestisyntyminen, kääntyminen mm., ovat raamatullisessa kielessä sama asia, eli ovat synonyymejä keskenään.
On kysymys ihmisen elämän ainoasta tarkoituksesta, löytää Jumala, mikä tarkoittaa henkilökohtaista suhdetta kaiken Luojan kanssa. Muuten olemme kadotukseen matkalla ja se ei ole tarkoitus, vt. Apt. 17:
| 27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; |
30 Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.
Jumala ei ole kaukana yhdestäkään ihmisestä. Siksi Hän löytyy vaikka ”silmät ummessa”, hapuilemalla.
Milloin tämä edelläkerrottu todellistuu evlut kirkon jäsenissä?
Tähän kysymykseen vastaa Evlut kirkon viralliset sivut, joilta seuraavat otteet:
”Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista. Kirkon jäseneksi tullaan kasteessa.
Kasteessa ihminen syntyy uudesti Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänestä tulee Jumalan lapsi ja hän pääsee vapaaksi synnin, kuoleman ja pahan vallasta.”
Samalta sivustolta ote katekismuksen selityksistä, koskien kastevettä: ”Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaaksi kaikesta synnistä.
Raamatun opetus on toinen. Jeesuksen opetusta alettiin toteuttamaan ensimmäisessä Alkuseurakunnan herätyskokouksessa helluntaina v. 30.
Uskoontuleminen on ollut nk. vapaitten suuntien ilmaisullinen ”yksinoikeus”. Lestadiolaiset ovat kyllä ”uskomasa”, mutta lapsikastetta ei tässä yhteydessä hyljätä. Eli ei hyljätä kasteen armoa, mikä on oitis ristiriidassa luterilaisen opin ”vanhurskauttaminen uskon kautta”. Eli Jumalan Pojan uskoon tarttuja kompastuu ristiriitaan ja jäljelle jää vain uskonlauseiden ulkoluku. Luterilaiset jumaluusoppineet lopulta kiersivät ristiriitaisuusongleman siten, että he panivat kaikki Jumalan syyksi. Tyypillinen luterilainen tulkinta-teologia julistaa, että Raamattu on ristiriitainen.
Kuitenkin uskoon on tultava, sillä ilman uskoa ei kukaan ole pääsevä Taivaaseen.
Sitä paitsi kaikki, minkä teet Kristuksen uskossa on Isälle mieleistä, hyvää ja otollista ja itse olet oleva hänen rakas lapsensa. Tämä lapsen oikeus ei silti mene mitättömäksi, vaikka oletkin vielä vajavainen ja kovin epätäydellinen. Sillä vaikka sairaan ja pienen lapsen tavoin toisinaan tahraat ja saastutat itseäsi, hän ei kuitenkaan tahdo hylätä sinua, vaan jatkuvasti puhdistaa ja parantaa sinut.
F. G. Hedberg, Uskonoppi Autuuteen, SLEY, 1986.
Mika,
Pitää olla alku, jotta voi tehdä jotain Isän mieleistä.
Hedberg kyllä julisti uskoontuloa, muttei hyljännyt lapsikasteen armoa. Jotenkin hän ja monet muut luterilaistyyppiset julistajat vakuuttivat kirkon johdon, eli eivät julkaisseet lapsikasteen voimattomuutta.
”Eivät julkaisseet lapsikasteen voimattomuutta.” Käsitys kasteen voimattomuudesta – riippumatta kastettavan iästä – nousee epäuskosta. Se näkee vain vettä valelevan ihmisen ja toisen, jonka päälle sitä valellaan. Se kuulee vain tavan mukaan toistettavia sanoja. Uskova näkee Kristuksen seurakunnan, joka ottaa jäsenekseen uuden ihmisen toimien seurakunnan Herran käskyn mukaan ja kolmiyhteisen Jumalan nimessä.
Pekka P. Ei kukaan kiellä pyytämästä uskon asioille vierasta tuttua kirkkoon ja lähtemästä hänen kaverikseen. Tosin kannattaa ehkä ottaa ennakolta selvää, mistä löytyy sellainen seurakunta tai messuyhteisö, jossa julistukseen voi luottaa.
Markolla hyvä suhtautuminen ja aina voi rukouksissa pyytää johdatusta . Tänä aikana on hyvä olla ”tiedon turisti” niin monen asian suhteen . F.C . Hedbergille ei ollut helppoa lähteä eri suuntaan Paavo Ruotsalaisen kanssa . Kuitenkin vapaa armo , jossa on vapaus ja saadaan heti turvata Jeesuksen täytettyyn työhön ja omistaa pelastusvarmuus Kristuksessa oli tärkeintä .
Marko,
”jossa julistukseen voi luottaa.”
Siis ”luottaa” siihen, ettei lapsikasteen kerrota pelastavan?
Reijo M. Ei, vaan sellainen, jossa ”evankeliumi julistetaan puhtaasti ja sakramentit toimitetaan oikein, Kristuksen asetuksen mukaisesti”.
Yritä nyt ymmärtää, että lapsikaste on vain YKSI osa isompaa kokonaisuutta, johon kuuluvat Raamatun arvovalta ja Kristus-keskeisyys, selkeä pelastusoppi, opetus kristillisestä elämäntavasta ja jumalanpalveluselämästä. Uskoon tulo ei yksin riitä, miten sen sitten opetetaan tapahtuvan. Pitää myös varjeltua uskossa ja kypsyä siinä.
Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Luuk. 2:10
On totta, että tämä suuri ilo on tarkoitettu ”kaikelle kansalle”, mutta ei ensin. Sanoma tulee meidän korviimme, ja se on tarkoitettu ensin meidän omalle sielullemme.
Ajattelehan tätä. Ota kaikki Jumalan totuudet vastaan ensin omalle sydämellesi. Pyydä vilpittömässä rukouksessa, että Henki kirjoittaisi ne taivaan kynällä sinun omaantuntoosi. Silloin sinusta tulee Mestarin käyttöön sopiva astia, joka vie hänen viestiään hengellisellä voimalla toisille sieluille.
F. Whitfield, Hiljaisiin hetkiin, Päivä, 1996.
Mika,
On paljon oikein sanottua. Sitä löytyy etenkin kun ei asianyhteyttä lueta.
Raamattu ei ole leikkelelautanen, vaan koko ateria, jossa ei ole mitään väärää. Tässä kokonaisuudessa on ravinne jokaiseen tilaan ja tilanteeseen (hengellinen tutkistelu). Jokaisessa suupala on harmoniassa koko ravitsemusmassaan. Siksi arvostan sitä mitä Raamattu sinulle avaa, sulautuu uskossa. Loistava, naseva, teologisesti oikea sanoitus uuvuttaa, eli ei puhuttele.
Muuten, Reijo, Päivähän on Vapaakirkon kirjakustantamo.
”Raamattu ei ole leikkelelautanen, vaan koko ateria, jossa ei ole mitään väärää.” Raamatun maailmankuva on peräisin antiikista ja siinä on paljon sellaista, jonka koululapsikin tietää vääräksi.
Jeesuksen asettamalle kasteelle ei ole laitettu ikärajaa raamatussa , siksi tuo vauvakaste on erikoinen sanonta. Luterilaisuudessa on aina myös kastettu aikuisia ja myös Suomessa ja luultavasti entistä enemmän , kun kastamattomia ihmisiä tulee Suomeen . Vanhassa liitossa oli määrätty juutalaisten keskuudessa että ympärileikkaus piti suorittaa 8 päivän ikäisenä Jumalan säätämyksen mukaan.Tietysti ympäri leikattiin myös vanhempia . Liiton ulkopuolella ei ollut pelastusta pakanoille. Heillä oli temppelisssä tosin esipiha , mutta lähemmäksi meno tiesi varmaan kuolemaa. Nyt uusi liitto on tehty hänen veressään ja annettu meille lahjaksi omistettavaksi.
Mikäli on kasvettu uskoon tai sitten on tultu herätykseen (myös kasvun kautta), saatu ns. parannuksen armo, jos ”lapsen usko tukehtuu syntien ja ylitsekäymisten tähden ja tultu synnin tuntoon” kuten Marko S. kirjoittaa ja kuten Toivo L. toteaa;.. ”emme opeta kaavamaisesti tiettyä järjestystä” tässä asiassa. Joka tapauksessa Jeesus opettaa kasteen välttämättömyyttä, mutta joka ei usko on keskeinen osa tätä kokonaisuutta. Tähän uskoon liittyen mieleeni tuli virren 364 sanat: ”Tie taivaan kaita, ahdas on ja ohdakkeinen aivan…..Jos Herra näyttää viipyvän näin koetellessansa, kuitenkin aina nääntyvän hän nostaa armollansa..”
Virsi tarjoaa meditaation Jeesuksen sanaan: ”Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään (Matt. 7:14).” Se pohjautuu suomalaiseen arkkivirteen vuodelta 1790.
Kasvaa uskoon?
Tätä ajatusta ei löydy luterilaisuudesta suoraan sanoitettuna , ei tunnustuskirjoista eikä katekismuksesta. Tietysti mitä sillä kukin tarkoittaa on eri asia.
Lapsi on joko syntynyt tai ei ja Jumala on uskon lahjoittanut ja se on yhtä täydellinen 1kk vanhalla kuin 100 vuotiaalla. Tietysti siksi että Pyhä Henki on tullut asumaan ihmiseen . Armossa meitä kehoitetaan vahvistumaan ja rakkaudessa oppimaan tuntemaan Jeesuksen paremmin . Tätä Paavali tahtoo (kol 2) opettaa kolossalaisille että yhteydessä, ykseydessä , sydämet yhteenliittyneinä tämä tapahtuu seurakunnallisessa opetuksessa. Usein uudestisyntyminen kytketään meidän omiin tunnekokemuksiin . Nämä kokemukset sitten joko tulkitaan siinä hetkessä tai ne voivat sanan ymmärryksen kautta muuttua ja opetuksesta on loppujen lopuksi kysymys mihin tulkintaan päädytään . Se miten kokemukset resenoi raamatun sanan kanssa vie Jumalan lapsen elämässä yhä enemmän siihen suuntaan (tai ainakin tulisi) että Kristus on tehnyt kaiken pelastuksemme eteen ja on kysymys lahjavanhurkaudesta. Lapseksi ottamisesta . Kaste asian äärellä helposti focusoituu ajatukset ihmisen tekoihin ja ratkaisuihin , joka on täysin luonnollista ja se mikä ulkopuolelta annetaan niin sitä on vaikea ottaa vastaan lahjana varsinkin kun siinä ei ole ansioita ja jotakin aina ihminen haluaisi olla tekemässä asian eteen. Tuhlaajapojan isän miettiminen on yksi asia miettiä Jumalaa ja kasteasiaa . Tuhlaajalapsella oli lapseudessa hyvin asiat , mutta hän valitsi toisin ja isä odotti lasta joka hetki kotiin ja sai armon . Tuhlaajalapsi ei syntynyt uudestaan vaan palasi Isän rakkauden syliin ja sai anteeksi .
Blogin kirjoittajalle esitin alussa kysymyksen missä hänet on yhdessä ristiinnaulittu Kristuksen kanssa ja en ole saanut kysymykseen vastausta .Ihminen kastetaan Kristuksen kuolemaan siihen voittoon minkä yksin Kristus teki Golgatalla – tämä on kysymys joka on keskeisin kasteasiassa.
Olen kirjoittanut tästä blogin jossa kerroin Paavalin elämästä kuinka kuoleman lähestyessä hän vetosi juuri kuolemaan Kristuksen kanssa . Kai mekin tahdotaan siihen vedota ja myös julistaa Kristuksen voittoa eikä saarnata omista tuntemuksista enemmän ?
Timo G. Nyt olen eri mieltä kanssasi. Tunnustuskirjat laadittiin 1500-luvun tilanteessa, jossa kristillinen usko jossakin muodossa ympäröi kaikkia ihmisiä. Pointti on siinä, että kaste pelastaa sen, joka uskoo siihen liittyvät Jumalan lupaukset. Samalla kaste aloittaa koko loppuelämän pituisen vaelluksen kohti pelastuksen täyttymistä Jumalan kirkkauden valtakunnassa. Tämän vaelluksen aikana usko ”muuttuu” välttämättä jollakin lailla: lapsi sanoittaa uskonsa eri tavoin kuin aikuinen ja vanhuudenhöperö hourailee sitä sun tätä, kun vanha, synnin turmelema luonto, on alkanut hajota (näin Bo Giertz Kalliopohjassa).
Voin omalta osaltani kertoa, että itselleni on käynyt juuri tällä tavoin, vaikka uskon tiellä on myös ollut selkeitä taitekohtia ja (ainakin) yksi katkos. Teologisesti asia on juuri niin kuin sanot, joko on syntynyt ja elossa tai sitten ei ja on kuollut. Mutta uskoon voi kasvaa sillä tavoin, että ihminen alkaa kiinnostua uskon asioista, epäilee, ottaa selvää ja jonakin päivänä huomaa eläneensä Jumalan ja armonvälineiden yhteydessä vaikka pari vuosikymmentä. Psykologisesti, tiedollisesti ja kokemuksellisesti uskoon voi kasvaa, vaikka usko samanaikaisesti on Pyhän Hengen vaikuttama kertakaikkinen ihmetyö. Ja meidän on hyvä kunnioittaa Jumalan työn salattuakin luonnetta.
Marko S.
Kirjoitat:
”Pointti on siinä, että kaste pelastaa sen, joka uskoo siihen liittyvät Jumalan lupaukset.”
Kasteeseen liittyviä lupauksia on evlut opetuksessa. Näin sanoi Muromakin, kun hän ensin vakuutti ”Luther ei ole koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaa sanonut, että kaste pelastaa, vaan on otettava vastaan kasteen lupaukset, kuten uudestisyntyminen”. Kaikille on varmaan tiedossa, että Muroman ”läpimurto” suosituksi oli hänen julistus, että eniten helvettiin menee lapsikastettuja. Tähän isänikin uskoi, kunnes tuli uskoon, kuultuaan, että Muroma julisti kuolemanjälkeistä järjestelymahdollisuutta, eli vastaanottaa autuutus.
Vesikaste ei ole lihan saastan poistamista eikä se näin ollen liity syntien anteeksi saamiseen. Se on hyvän omantunnon pyytämistä (1. Piet. 3:21). Vesikasteen eräs merkitys onkin, että se pelastaa kastamattomuuden ja tottelemattomuuden tuottamasta huonosta omastatunnosta.
Urho Muroma oli kasteopissaan väärässä.
Markolle!
Uskoa ei mielestäni tule opettaa tai kuvata prosessina . Kaikki on valmista jo ennen meidän syntymää ja Jumala on päättänyt että uskon kautta voimme lahjana omistaa Kristuksen sovitustyön omalle kohdallemme ja tähän itse Jeesus on asettanut armonvälineet . Usko on lahja ja uskonelämä kyllä muuttuu. Usko on väline oppia tuntemaan Kristus , mutta usko ei itsessään muutu vaan meidän ymmärrys oppia tuntemaan Jeesus paremmin . Opetus vaikka pienille lapsille tai nuorille ei tule olla siinä että sinun tulee tehdä uskonratkaisu tai kun sinä ymmärrät enemmän niin voit uskoa oikein , vaan että Kristus on kaiken puolestasi tehnyt , hän on antanut sinulle Pyhän Hengesi kasteessa, sinut on kastettu hänen kuolemansa armoliittoon. Ja opettaa pitämään kaikki mitä sana sanoo ja elämään puhtaalla omalla tunnolla syntien tunnustamisen tiellä .Jos lapsi kuitenkin lähtee omille teilleen niin niinkuin tuhlaajapoika muisti että miten hyvä oli Isän kotona. Olen vakuuttunut siitä jos kristittyjen kodeissa myös pidettäsi päivittäin perhehartauksia niin evankeliumi itsessään saa lapsissa synnintuntoa ja saa aikaan syntien tunnustamista ja vahvistaa luottamusta Jumalaan rakastavana isänä . Usko on höperölle ja vastasyntyneille lahja ulkopuolelta ihmisen , joka kasteessa annetaan
Timo G. Usko on Jumalan työtä ja vaikutusta. Samalla siinä on asteita. Tämä on täysin luterilaisen opin mukaista.Kohtaan joka vuosi nuoria, jotka kuvaavat omaa uskoaan erilaisilla prosessitermeillä.
Tästä ei kannata kiistellä, sillä Jumala yksin tuntee meidän sydämemme ja sen tilan.
Timo G. Olen samaa mieltä kuin Marko S. tuosta uskoon kasvamisesta. Tiedän sen itsekin sikäli, kun Markon teksti sivuaa erään läheisen tuttuni uskoon kasvamista. Siinä vaan kävi niin, että häneltä alettiin vaatia parannusta ja herätystä. Tuloksena siitä hänelle tuli vain syvä ahdistus. Hän kun oli uskonut enemmän tai vähemmän lapsesta saakka ilman mitään erityisiä kokemuksia. Omasta puolestani voin todeta, että vaikka olen myös tietyllä tavalla uskonut lapsesta saakka, erehdyin naapurin aidan puolelle. Mutta kun aikaa kului sain ylhäältä paluulipun, vaikken sitä ensin itse edes tajunnut. Siihen taisi mennä 6 kasvun vuotta, ennen kuin tajusin armosta mistä on kysymys. Perin salattuja Jumalan tiet ovat ainakin omasta mielestäni ja sikäli myös, että meille kristityille tuo uskon tie on tukittu orjantappuroilla ja ristillä.
Mitä on vanhurskauttava usko, josta Raamattu puhuu?
Uskon määritelmä on hyvin tunnettu, mutta oppimattomille se voidaan selittää mitä yksinkertaisimmin. Uskon kohde on yleisesti ottaen Jumalan sana. Meidän tulee tarttua uskoen jokaiseen Jumalan antamaan ilmoitussanaan. Vanhurskauttavalla uskolla on kuitenkin varsinainen ja aivan erityinen kohteensa (objectum), jota se etsii Raamatusta ja johon se tarrautuu, nimittäin Kristus. Usko luottaa, että Kristus lahjoitetaan meille Välimieheksi ja että meillä Kristuksen tähden on lupaus armosta (Room. 3:24-25; 4:13, 16; Gal. 3:22).
Martin Chemnitz, Enchiridion, Taivaallisten opinkohtien käsikirja, s. 94, Concordia ry, 2023.
Uskoon kasvaminen on sisäänrakennettu alusta asti Luterilaisuuteen. Perheen isien piti ryhtyä lapsilleen uskon alkeita yksinkertaisesti opettamaan. Siinä on kyse juuri uskoon sisälle kasvamisesta.
Jos uskoon sisälle ei voi kasvaa, niin katekismuskin on aivan hyödytön.
Pekka,
Luterilaisuuteen uskoon kasvaminen voi olla rakennettu, mutta Raamattu puhuu vain uskon lahjan kasvamisesta. Uskovaiseksi synnytään itse hyppäämällä ”synnytyskanavaan”.
Se on tietysti mihin meidän ajatukset uskossa focusoituu niin me miellämme uskon siten . Uskon kohde on tietysti tärkein , Jeesus Kristus .
2. Piet. 3:18 Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Raamatun sana kehottaa meitä kasvamaan Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Silloin kun luterilaiset tunnustuskirjat , katekismus tai raamattu ei tunne ”uskossa kasvamista” niin silloin on syytä miettiä mikä uskon tehtävä on tai Pekka kirjoitti että katekismus on turhaa. Ei kai raamattu ja katekismus opeta muuta kuin päämääränä että 1. Pysyisimme Kristuksessa
2. Oppisimme tuntemaan paremmin. Kristuksen
3. Pääsisimme kerran Kristuksen luo
( näin vapaasti ajateltuna)
Kaikessa kristillisyydessä aina Kristus on keskiössä .
Vaikka asia ymmärrettäisiin osin samalla tavalla niin kuitenkin Jumalan sana haluaa sanoa sen juuri tuon Pietarin kirjeen sanoin . Paavali sanoi ennen kuolemaansa että vahvistukaa uskossa ei vaan vahvistukaa armossa . Jos niitä kohtia raamatusta tunnustuskirjoista tai katekismuksesta löytyy niin mielellään otan vastaan . Raamatun teksteistä ei tule vastaan tämä ajatus kasvaa uskossa . Kristuksen tuntemiseen meidän tulee vahvistua. On synergismiä ajatella että ihminen kasvattaa Jumalan lahjaa .
Timo kirjoittaa; ”Raamatun teksteistä ei tule vastaan tämä ajatus kasvaa uskossa . Kristuksen tuntemiseen meidän tulee vahvistua. On synergismiä ajatella että ihminen kasvattaa Jumalan lahjaa .”
Tässä ajatuksena on, että uskolla on välineellinen arvo, joka tarttuu Kristukseen. Koska usko on väline jonka tila on stabiili, eli vakio, sitä ei voi muuttaa, se ei voi kasvaa. Jos näin tapahtuisi, Jumalan lahja ei oli täydellinen, vaan ihmisen pitäisi jotenkin täydentää uskoa, jolloin pelastus ei olisi armosta, vaan synergismiä.
Ajatus uskon muuttumattomuudesta ja yksinomaan välineellisestä arvosta, ei luterilaisuudessa ole tietenkään totta. Luterilaisuudessa Kristus on uskossa läsnä ( unio) ja Jumalan läsnäolo ei ole staattinen tila.
Kristus ei ole mikään väline, vaan olemis todellisuus. Luterilaisuudessa tämä todellisuus aiheuttaa morfoosin, muuttumisen” kirkaudesta kirkauteen, niin kuin muuttaa Herra joka on Henki”, tämä ihmisen muuttuminen paremmaksi kytketään luterilaisuudessa katumukseen.
Jos sen sijaan ajattelemme, että usko on vain väline, uskossa kasvamisesta, kehityksestä, uudistuksesta, vahvistamisesta on vaikeampi puhua.
Onpa hauskaa kikkailua sanoilla. Kasvakaa armossa on tietenkin oikea muoto. Usko kun on armon vaikutusta. Armoon Herrassamme meidän uskomme kohdistuu. Mitä syvemmin opimme tuntemaan armon, sitä enemmän uskomme vahvistuu. Kummallista kun uskoon tulo on näin hankala asia. Sen yksinkertaisempaa asiaa kun ei maailmassa ole.
Voisiko tuon sanoa myös niin, kuten Luther toteaa selityksessään (2Piet3:18), ettei mikään… ”saisi teitä lankeamaan pois uskosta, ja että alituisen Jumalan sanan käyttämisen ja saarnaamisen kautta kasvaisitte päivä päivältä yhä vahvemmiksi….”
Sami P.,
Olet siis lukenut teologiaa ja näytät ymmärtävän evlut ja ort-kirkkojen oikeat opit. Mitä tarkoittanet tässä yhteydessä ”synnergismillä”, mikä ilmiö mielestäsi on harhaopetusta uskosta.